Helsingin uudet yleiset saunat – top 4

Helsingin uudet yleiset saunat – top 4

Helsingistä on tullut vuosien tauon jälkeen erinomainen saunakaupunki, sillä kaupunkiin on avautunut lukuisia uusia yleisiä saunoja. Helsingissä oli vuosikymmeniä sitten paljon korttelisaunoja, mutta sen jälkeen yleisten saunojen rintamalla on ollut hiljaista. Kunnes viime vuosina yleisten saunojen buumi on kiihtynyt, joka on saunojen ystäville loistava asia. Yhteistä uusilla saunoilla on se, että kaikki ovat meren rannalla.

Olen käynyt testailemassa saunoja ja kirjoitellut niistä tänne blogiini. Nyt olen koonnut kirjoitukset tähän ja rankannut ne suosikkijärjestykseeni.

1. Lonnan sauna – Parhaat näkymät

Lonnan entisen sotilassaaren sauna. Lue lisää täältä.

2. Lapinlahden sairaalan sauna – Historiallisin

1880-luvulta peräisin oleva sauna avattiin viime vuonna yleisölle. Lue lisää täältä.

3. Löyly – Parhaat saunat

Löylyssä on yleisölle avoinna tavallinen sauna ja savusauna. Lue lisää täältä.

4. Allas Sea Pool – Trendikkäin

Hyvällä sijainnilla Kauppatorin vieressä. Lue lisää täältä.

+ yksi poiminta vanhoista saunoista:

Kaurilan sauna – Tunnelmallisin

Meilahdessa sijaitseva pieni puusauna. Lue lisää täältä.

Kaurilan sauna Meilahdessa.
Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
8 syytä vierailla lasten kanssa Suomenlinnassa

8 syytä vierailla lasten kanssa Suomenlinnassa

Suomenlinnassa on muutakin kuin Pokemoneja. Suomenlinna on retkikohde, jossa riittää tekemistä etenkin kesällä. Sieltä löytyy aina uusia paikkoja ja linnoitussaariin ei kyllästy koskaan. Lasten kanssa käyn Suomenlinnassa lähes joka kesä. Tässä 8 syytä, miksi lasten kanssa kannattaa käydä Suokissa.

1. Luonto
Suomenlinnassa on monipuolista luontoa ja upeita merimaisemia.

2. Tykit ja tunnelit
Tykkejä löytyy kaikilta saarilta ja salaperäisiä käytäviä voi tutkia taskulampuilla.

3. Uimaranta
Uikkarit mukaan. Kustaanmiekan ja Susisaaren välissä on pieni hiekkaranta, joka on kesällä lasten suosiossa.

4. Vesikko
Museosukellusveneessä voi aistia, millaista on olla syvällä meren alla ahtaassa aluksessa.

5. Leikkipaikat
Suomenlinnassa on lukuisia leikkipaikkoja.

6. Lelumuseo
Lelujenkeräilijän perustamassa museossa on leluja eri aikakausilta.

7. Piknik
Suomenlinnassa on satoja piknikpaikkoja. Aina löytyy joku uusi paikka levittää viltti.

8. Lauttamatka
Lauttamatka on usein lapsille matkan kohokohtia.

Huomio:
Mukulakivillä on paikoin hankalaa edetä lastenvaunuilla, joten jos mahdollista, niin kannattaa ottaa matkaan vaunut, jossa on paksut renkaat.

Huomio2:
Pidä vallien läheisyydessä huolta, ettei lapset putoa.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Testissä Lonnan uusi yleinen sauna

Testissä Lonnan uusi yleinen sauna

Lonnan entisellä sotilassaarella avautui toukokuussa uusi yleinen sauna. Pitihän se käydä heti testaamassa. Saunaa esitteli saunamajuri Tuomo Raitio ja mukana menossa oli saunakoira Leon.


Saunarakennus on valmistettu kotimaisesta puusta ja sen arkkitehti on Anssi Lassila. Rakennuksessa on kaksi saunaa, miehille ja naisille omansa. Sekasaunoja ei ole. Saunat ovat vain yleisessä käytössä, niitä ei vuokrata yksityistilaisuuksiin.

Saunojen lämmitys tapahtuu ulkoseinän kautta. Leon ihmettelee höyryä taustalla.

Miesten ja naisten saunat ovat täysin identtiset. Parvisaunoissa lauteet ovat korkealla katonrajassa. Lauteilta on merinäköalat.

Lauteiden alla on peseytymistilat, joissa kylvetään vanhan ajan malliin pesusangoilla. Saunan ulkopuolella on suihkut, jos haluaa niitä käyttää, mutta sankojen kanssa peseytymisessä on oma viehätyksensä.

Saunat ovat kertalämmitettäviä puusaunoja. Saunamajuri Tuomo Rautio heittää häkälöylyt ennen kuin päästään lauteille.

Saunavuoroja on Lonnassa tiistaista lauantaihin klo 14-21. Kahden tunnin mittaiset saunavuorot kannattaa varata etukäteen netistä, jos haluaa olla varma, että mahtuu löylyihin. Saunamaksu on 16 euroa, alle 12-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.

Viereinen Vohvelibaari vastaa tarjoilusta. Sinne voi avata piikin saunaan mennessä ja tarjoilijat käyvät tuomassa virvokkeita saunaan.

Entäs se tärkein eli löyly? Kiukaasta avataan kansi ja sinne kaadetaan muutamia kipollisia vettä. Mitä pidempään kantta pitää auki, sitä enemmän saunaan virtaa lämpöä. Löylyt ovat erinomaiset: pehmeät ja kosteat. Jos jossain voi puhua löylyn syleilystä, niin täällä.

Terassille pääsee vilvoittelemaan ja katselemaan saaristomaisemia.

Lonnaan pääsee näppärästi yhteysaluksella Kauppatorilta alle 10 minuutissa.

Lonnan kotisivut.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Isosaari avautuu yleisölle – vinkkejä retkeilijälle

Isosaari avautuu yleisölle – vinkkejä retkeilijälle

Isosaari on Helsingin ulkosaaristossa sijaitseva entinen sotilassaari, joka on ollut suljettuna vuosikymmeniä. Saari avautuu tänä kesänä siviileille ja sinne pääsee reittialuksella Kauppatorilta. Kävin tutustumassa saareen ja sen historiaan. Tulen esittelemään kohdetta syksyllä ilmestyvässä kirjassani Sunnuntaikävelyllä sotien ajan Helsingissä (Minerva Kustannus).

Tässä hieman kuvia ja vinkkejä, mitä Isosaaressa kannattaa käydä katsomassa. Saarella jaetaan myös karttoja, joiden avulla paikkoihin pääsee tutustumaan.

Matka Kauppatorilta kestää noin 40 minuuttia.

Jarmo Nieminen vetää opastuksia Isosaaressa.

Isosaaressa on golfkenttä, jota pidetään Suomen vaikeimpana. Paikalliset rakennusmiehet rakensivat kentän 1980-luvulla.

Vanha koulurakennus.

Torpedoasema, jossa testattiin torpedoja. Sinne ei ole yleisöllä pääsyä vieläkään.

Krimin sodassa kuolleen englantilaisen sotilaan hauta.

Isosaaressa saattaa olla hyvin kylmää ja tuulista. Tutustumispäivänä satoi, eikä saari näyttänyt parhaita puoliaan. Mutta aina pärjää, kun varustautuu oikein.

Saaressa on kaunista luontoa.

Isosaaressa on tykkejä eri aikakausilta. Vanhimmat ovat rakennettu 1910-luvulla valmistuneiden linnoitusrakennelmien yhteyteen.

Sotilaiden rivitalot ovat autiona.

Vanha kasarmirakennus ja sotilaskoti on tyhjillään. Viimeiset varusmiehet poistuivat saaresta 2010-luvun alkupuolella.

Ruokalasta ollaan tekemässä juhlatilaa.

Entinen sulkeisharjoituskenttä, josta tulee telttailualue.

Yhdyshautoja on louhittu kallioon.

Maasta voi löytää vielä taistelujätettä.

Isosaaressa oli vankileiri sisällissodan 1918 jälkimainingeissa. Saaressa oli 1500 vankia, joista 300 menehtyi. Tässä hautamuistomerkki.

Sauna avautuu yleisölle. Se pitäää tulla testaamaan vielä kesän aikana.

Saunasta pääsee uimaan, sillä Isosaaressa on vierekkäin kaksi hiekkarantaa.

Upseerikerholla on tunnelmallinen ravintola. Ainakin lohikeittoa tulee olemaan listalla. Ja ehkä sotkun munkkeja.

Isosaaren kotisivut löytyvä täältä. Sieltä löytyy lisää tietoa laivayhteyksistä, saunojen ja ravintoloiden aukioloajoista ja golfkentästä.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Lonnassa solmittiin Viaporin häpeärauha

Lonnassa solmittiin Viaporin häpeärauha

Lonnan saaressa käytiin neuvotteluja Suomen sodassa vuonna 1808. Neuvotteluissa sovittiin, että Viapori antautuu venäläisille. Viapori luovutettiin venäläisille ilman taisteluja. Sitä pidettiin ja on pidetty myöhemminkin häpeällisenä. Venäläiset olivat piirittäneet Viaporia eli Suomenlinnaa pitkään ja Carl Olof Cronstedt oli siinä uskossa, että apuja ei ole tulossa ja ruutivarastot eivät riittäneet linnoituksen puolustamiseen. Neuvottelut käytiin saarta vuokranneen leskirouvan talossa, joka on purettu jo ajat sitten.

Suomenlinnan vieressä sijaitseva Lonna on toiminut sotilassaarena ja se avattiin siviileille muutama vuosi sitten. Nykyään saarelle pääsee yhteysaluksella Kauppatorilta ja siellä on ravintola, sauna ja juhlatiloja. Niitä ylläpitävän Lonnan Hyväntuulenkeitaan ravintolatoimenjohtaja Tanja Aromäki esitteli minulle paikkoja.

Saarella toimi 1940-luvulta lähtien demagnetisointiasema, joka rakennettiin saksalaisten avustamana 1944. Siellä poistettiin laivoista magneettisuutta, jotta meren pohjassa olleet herätemiinat eivät reagoineet niihin.

Lonnan ravintolan takahuoneessa on museohuone, jossa esitellään dieselmoottoreita, joita käytettiin magneettisuuden poistamisessa.

– Noin kerran vuodessa täällä käy mies, joka kertoo, että hän on ainoa ihminen maailmassa, joka osaisi näitä koneita käyttää. En yhtään tiedä kuka hän on, mutta ilmeisesti hän on joskus työskennellyt täällä, Aromäki sanoo.

Suomenlinnan sivuilla kerrotaan asiasta näin:

”Demagnetisointiasemaan kuului merenpohjaan laskettujen kaapeleiden muodostamat kaksi magneettisuuden mittauskenttää ja yksi magneettisuuden poistokenttä. Kaapeleiden toimintaa ohjattiin laitteistopöydästä. Tarvittava sähkö saatiin viereiseen rakennukseen sijoitetusta kahdesta dieselkoneesta. Toimituksen aikana alukset ajoivat kierroksen tai useampia Lonnan ympäri. Demagnetisointia tarvittiin aina 1960-luvun loppuun, jolloin merimiinojen raivaustyö oli pääosin päättynyt.”

Lonnan ravintolassa voi nauttia vaikka lounasta tai lasin viiniä. Alakerrassa toimii Vohvelibaari.

– Lihaa, kalaa ja kasvista on tarjolla päivittäin. Suosimme luomua ja lähiruokaa, Aromäki sanoo.

Lonnan miinamakasiineissa järjestetään juhlia, kuten häitä ja seminaareja.

Makasiineissa on säilytetty miinoja. Rakennuksissa on jykevät miinahyllyt vielä jäljellä.

Pihalla on vanha miinojen kuljetukseen käytetty kärry.

Saaressa on kiskoja maassa, joilla miinoja on kärrätty laivoihin.

Lonnan saunasta tulee juttua myöhemmin.

Lonnan kotisivut löytyvät täältä.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Testissä Lapinlahden sairaalan sauna – Helsingin vanhin sauna

Testissä Lapinlahden sairaalan sauna – Helsingin vanhin sauna

Lapinlahden entisen mielisairaalan sauna on Helsingin vanhin edelleen käytössä oleva sauna. Näin saunaa ylläpitävä Lapinlahden Lähde ainakin ilmoittaa. Varmaan pitänee paikkansa. Sauna on rakennettu sairaalarakennuksen viereen 1880-luvulla. Esimerkiksi Merisotakoulun sauna Suomenlinnassa on 1900-luvun alusta ja Kallion alueen korttelisaunat ovat reippaasti nuorempia.

Lapinlahden sauna avattiin viime vuonna yleiseksi saunaksi. Sauna on yleisön käytössä päivisin, iltaisin sitä vuokrataan yksityistilaisuuksiin. Siellä on miesten ja naisten vuorot erikseen, mutta myös sekasaunaan pääsee kolmena päivänä viikossa. Saunamajuri Risto Ruuthin mukaan sekasaunat ovat sujuneet hyvin, vaikka saunassa on vain yksi pukuhuone. Ruuthin mukaan pukukoodi on vapaa, saa saunoa uimapuvussa tai ilman.

Kävin saunomassa miesten vuorolla, joten tätä probleemaa ei tarvinnut miettiä. Saunan normaali lippu maksaa 7 euroa.

Lapinlahden sairaalan sauna on rakennettu ylempien virkamiesten saunaksi. Siellä saunoivat alkujaan lääkärit ja muu sairaalan johto. Ruuth uskoo, että Jean Sibelius on suurella todennäköisyydellä käynyt saunassa.

– Jean Sibeliuksen veli Christian Sibelius oli mielisairaalan ylilääkäri 1904-1921. Kansalaissodassa vuonna 1918 Christian Sibelius oli punaisten vankina kaksi vuorokautta. Vapauduttuaan hän pelästyi, miten veljelle mahtaa käydä. Hän kutsui kapellimestari Robert Cajanuksen ja taidemaalari Eero Järnefeltin koolle ja sanoi, että veli pitää saada Järvenpäästä turvaan. Cajanus lähti Järvenpäähän Ainolaan hakemaan Jean Sibeliusta Helsinkiin. Tämä saapui kaupunkiin ja asettui ylilääkärin virka-asuntoon. Uskon vahvasti, että Sibelius kävi täällä veljensä kanssa kylpemässä, Ruuth kertoo.

Risto Ruuth tarinoi saunan pukuhuoneessa.

Saunasta tehty sähkösauna Ruuthin arvion mukaan 1960-luvulla. Lauteille mahtuu noin 10 henkeä kerralla. Löylyt ovat kuumat ja pistävät, melko kuivat. Ei ihme, että hieman polttaa, sillä mittari näyttää 95 astetta.

Kylpyhuoneen puolelle tai pihalle pääsee viilentymään välillä. Vaikka meri on vieressä, niin uimaan ei rannasta kunnolla pääse. Noin sadan metrin päässä on sairaalan potilaille rakennettu uimaranta, mutta sinne saakka en tällä erää lähde.

Lapinlahden sauna on erittäin tunnelmallinen ja historiallinen sauna. Kannattaa käydä testaamassa.

Linkki saunan kotisivuille.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
5 syytä käydä Allas Sea Poolissa

5 syytä käydä Allas Sea Poolissa

Olin eilen Allas Sea Poolin avajaisissa. Paikka avattiin jo viime vuonna, mutta uusia avajaisia vietettiin nyt uuden päärakennuksen kera. Kävin siellä nyt ensimmäistä kertaa. Kannattaako sinne mennä? No kannattaa. Tässä viisi syytä:

1. Sauna

Tunnelmallinen sauna, jossa kipakat löylyt: löylyt, jotka tuntuvat, mutta eivät polta. Saunasta on ikkuna merelle päin. Sähkölämmitteiseen saunaan mahtuu noin 15 henkeä kerralla. Miehille ja naisille on omat saunat ja lisäksi on tilaussauna. 

2. Uintikokemus

Hienoa uida ulkoaltaassa keskellä kaupunkia. Ruotsinlaivat kääntyvät vieressä ja Suomenlinnan lautta ajaa ohi. Ulkoaltaita on kolme: lämmin allas, lasten allas ja merivesiallas. Ei yllättänyt, että merivesiallas oli tyhjä vielä tässä kohtaa kesää. Talvella merivesialtaassa on avanto. Saunominen ja uinti maksaa 13 euroa kerta.

3. Näkymät

Jotenkin täysin epätodellinen fiilis, kun polskuttelee vedessä ja ympärillä näkyy Presidentinlinna, Palace, Wanha kauppahalli, Kaupungintalo, Alvar Aallon Sokeripala ja Uspenskin katedraalin kupoli. 

4. Rakennus
Allas Sea Poolin rakennus on komea, tosin hieman keskeneräinen vielä. Puuarkkitehtuuri tuo mieleen toisen uuden saunan, Hernesaaren Löylyn. Molemmissa on myös kattoterassit ja ravintolat.

5. Bändit

Keikat ovat hyvä syy tulla Allas Sea Pooliin. Eilen esiintyi Mikael Gabriel, joka ei lukeudu omiin suosikkeihini. Kuuntelin kaksi biisiä ja sitten kotiin.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Ravintolakokemus oli epämiellyttävä. Perjantai-iltana siellä oli aika kaaos päällä: paljon ihmisiä, eikä kukaan oikein tiennyt missä jonossa kuuluu olla. Melu oli kova.

Pääruuaksi siellä oli lohikeittoa ja salaattia vaihtoehtoisilla täytteillä. Kana-oliivi-salaatti oli hyvää, mutta lohikeitto todettiin epäonnistuneeksi. Molempien hinnat olivat 12,50 euroa. Ravintolan takia Altaalle ei kannata tulla, lähistöllä on paljon parempiakin paikkoja.

Kaikkinensa positiivinen kokemus ja visiitin väärtti.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Sporalla kansallismaiseman äärelle

Sporalla kansallismaiseman äärelle

 

Helsingin saaristo on Suomen ainoa kansallismaisema, jonka ääreen pääsee raitiovaunulla ja metrolla. Kivikaupungissa ja lähiöissä ei aina edes muista miten hienon alueen äärellä elämme. Ja merenrannassa asuvat pitävät sitä helposti itsestäänselvyytenä.

Olen viime vuosina pyrkinyt tutustumaan merelliseen Helsinkiin aina tilaisuuden tullen. Suurta venettä en omista, mutta soutuveneen hankin toissa kesänä ja sen kanssa olen tutustunut Vanhankaupunginlahden ympäristöön.

Nykyään saaristo on helppo kokea, vaikka ei olisi edes omaa venettä. Olen kierrellyt paljon kansallismaisemassa yhteysaluksilla. Vastaan on tullut upeita elämyksiä: Vallisaaren sotahistoria, Kaunissaaren luontopolut, Vartiosaaren huvilat ja rauhallinen Iso Iiluoto. Helsingin vesialueen ulkopuolelta löytyy valloittava Söderskärin majakka. Espoon Suvisaaristo ja punkit on tullut myös koettua.

Aina ei tarvitse lähteä saaristoon todetakseen meren ihmeellisyyden. Helsingissä on viime aikoina otettu rantoja hienosti yleiseen virkistyskäyttöön. Löyly ja Allas Sea Pool antavat mahdollisuuden saunoa ja uida kansallismaisemassa. Lonnassa voi piipahtaa joogafestareilla. Lauttasaaressa on jätetty rantapolkuja asuntojen ja meren väliin. Vallisaari ja Kuninkaansaari on jo avattu yleisölle ja lisää vanhoja sotilassaaria ollaan avaamassa virkistyskäyttöön.

Ympäristöministeriö on valinnut 27 maisemakokonaisuutta kansallismaisemaksi. Joukossa ovat muun muassa Pallastunturit, Imatrankoski, Punkaharju ja Helsingin saaristo. Pidetään mielessä, että asumme todella uniikin maiseman äärellä. Nautitaan siitä, pidetään siitä huolta ja otetaan siitä kaikki irti.

Eikä pidä unohtaa, että pian pääsee metrolla myös toisen virallisen kansallismaiseman äärelle, nimittäin Tapiolaan. Sitä odotellessa käyn laskemassa soutuveneen vesille.

Kolumni on julkaistu Metro-lehdessä toukokuussa 2017.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kylätapahtuman tunnelmaa Kumpula-juoksussa

Kylätapahtuman tunnelmaa Kumpula-juoksussa

Aamu lähti tänään käyntiin Kumpula-juoksulla. Maauimalan parkkikselle oli kokoontunut lähes sata innokasta kuntoilijaa. 

Osallistuin 5 kilometrin juoksuun numerolla 128. Pienimmät osallistujat juoksivat 2,5 kilometriä. 

Tapahtumassa oli hauskan kylämäinen tunnelma. Makkaraa myytiin Kylätilan tukemiseksi ja mankasta soi Michael Jackson.

Kisa käynnistyi ja otin tavoitteeksi juosta rennosti ja alittaa 35 minuuttia. Taisin ottaa alun liiankin rennosti, kun polvenkorkuiset naperot juoksivat ohi.

Kiristin tahtia ja loppuaika alitti jopa puolen tunnin. Käsiajalla mitattiin 29.35. Voittaja kellotti ajan 17.00. 

Safetycar (eli polkupyörä) varmisti, että kaikki oli tullut maaliin.

Lopuksi jaettiin palkinnot. En ollut mitaleilla, eikä edes arpajaisissa onni suosinut. Hauska tapahtuma ja kiva tapa aloittaa aamu. Ensi vuonna uudelleen!

Sitten vielä piipahdus Kumpulan katukirppikselle.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Helsingin vanhat rautatieasemat kuvina

Helsingin vanhat rautatieasemat kuvina

Helsingin ja Suomen ensimmäinen rautatieosuus avattiin Hämeenlinnaan vuonna 1862. Radan varteen tarvittiin myös asemia. Joitain vanhoja asemia on vieläkin jäljellä. Tässä kuvia Helsingin vanhoista ja hieman uudemmistakin asemarakennuksista.

Päärautatieasema

Ensimmäisen päärautatieaseman suunnitteli arkkitehti Carl Albert Edelfelt ja asema valmistui vuonna 1861, juuri ennen liikenteen avaamista. Alla olevassa kuvassa oikealla vanha asemarakennus. Kuva on vuodelta 1914. Eliel Saarisen suunnittelema uusi asemarakennus on juuri valmistumassa vanhan aseman viereen.

Pasilan asema

Vuodesta 1920 lähtien asemana toimi Karjalasta Vammeljoelta siirretty asemarakennus. Rakennus siirrettiin 1984 sivummalle, ja on nykyään tunnettu Rauhanasemana.

1990 valmistui uusi asema, jonka purkaminen alkoi vuonna 2016.

Käpylän asema

Käpylän vanha asema valmistui 1923. Rakennus purettiin 1970-luvulla.

Oulunkylän asema

Oulunkylän vanhin asema paloi 1910-luvulla. Pieni asema ehti olla paikallaan vain noin 10 vuotta.

Nykyäänkin olemassa oleva asemarakennus valmistui Oulunkylään 1919.

Pukinmäen asema

Pukinmäkeen rakennettiin asema 1910. Se kävi nopeasti pieneksi ja purettiin 1930-luvulla.

Pukinmäki sai uuden asemarakennuksen vuonna 1934. Rakennus purettiin 2010.

Malmin asema

Malmilla on ollut kolme asemarakennusta. Viimeisin niistä valmistui 1930-luvulla. Rakennus on edelleen olemassa.

Tapanilan asema

Tapanilan asema rakennettiin 1908 ja purettiin 1930-luvulla.

Tapanila sai uuden aseman 1939. Asema on siirretty Pikku Huopalahteen asukastaloksi vuonna 1991.

Puistolan asema

Puistolan asema valmistui 1925 ja purettiin maan tasalle 2001.

Huopalahden asema

Pääradan asemia suunnitteli arkkitehti Carl Albert Edelfelt, myös Thure Hellström suunnitteli joitain asemia. Rantaradalle asemia suunnitteli Bruno Granholm. Hän suunnitteli mm. Huopalahden aseman, joka valmistui 1906.

 

Huopalahden vanha asema purettiin 1920-luvulla sen käytyä pieneksi. Uusi asemarakennus valmistui 1920-luvun alussa. Rakennus on edelleen radan varressa.

 

Pitäjänmäen asema

Granholm suunnitteli myös Pitäjänmäen aseman. Rakennus valmistui 1901 ja on edelleen radan poskessa.

 

Kuvalähteet:

Helsingin kaupunginmuseo, Wikimedia Commons.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
10 vinkkiä kesäretkille Helsingissä

10 vinkkiä kesäretkille Helsingissä

Olen blogissani kirjoitellut retkistä, joita Helsingissä ja lähistöllä olen tehnyt. Nyt kun kesä on taas lähellä, niin kokoan tähän hyviä retkivinkkejä. Useimmat ovat sopivia lapseperheille.

1. Luonnontilainen Vallisaari kiehtoo historiallaan

Entinen sotilassaari Vallisaari avautui suurelle yleisölle. Nyt sinne pääsee vesibussilla ja matka Kauppatorilta kestää noin 15 minuuttia. Lue lisää…

2. Retkeilyä Nuuksion suurilla järvillä

Viikonloppuna tuli tehtyä päiväpatikointi Nuuksion suurten järvien alueella. Solvallaan jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kohti Ruuhijärveä. Hieman eksyttiin alkumatkasta ja päädyttiin Orajärven rantaan. Lue lisää…

3. Talomuseo Glims on Espoon Seurasaari

Glimsin tila Espoossa sijaitsi mainiossa paikassa. Vierestä kulki Kuninkaantie, jota pitkin kuljettiin Turun ja Pietarin väliä. Glimsin tilan kohdilla oli risteys, josta käännyttiin Kuninkaantieltä Helsinkiin. Se oli aikansa valtatie. Lue lisää…

4. Mustasaaressa valloittavaa paikallishistoriaa ja luontoa

Mustasaari on oivallinen paikka tehdä rentouttava kesäretki. Mustasaari on pienehkö saari Seurasaaresta lounaaseen, aivan Kaskisaaressa kiinni. Lue lisää…

5. Kesäinen luontoretki Uutelaan

Täällä meri näyttää voimansa. Se syöksyy rantaan suoraan avomereltä. Lue lisää…

6. Linnoitusretki Mustavuorelle – luolia ja rotkoja

Vuosaaren pohjoisosassa sijaitsevalla Mustavuorella on kenties edustavimmat linnoitusjärjestelmän jäänteet ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Lue lisää…

7. Kesäiset retket Lammassaareen ja Kuusiluotoon

Lammassaari on pieni saari keskellä Vanhankaupunginlahtea. Lahden pohjoisosasta lähtee saareen kapeat pitkospuut. Lue lisää…

8. Vantaankosken historiallinen teollisuusmiljöö

Koski on vanhaa tehdas- ja teollisuusaluetta. Kosken rannalla on edelleen vanha viilatehdas, joka toimii nykyisin ravintolana. Lue lisää…

9. Ponun perinnepostia Sipoonkorven luontopolulla

Ajoimme auton Sipooseen Byabäckeniin. Länsitien laidalla on pysäköintialue, josta lähtee noin 1,5 kilometrin pituinen luontopolku. Lue lisää…

10. Punarinnankierros Nuuksiossa

Nuuksio on siitä kiva paikka, että sinne voi tehdä myös ihan parin tunnin reissun. Hyviä opastettuja kävelyreittejä löytyy Kattilasta ja Haukkalammelta. Lue lisää…

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kävelyllä Käpylän taideteoksilla

Kävelyllä Käpylän taideteoksilla

Olen Käpylän katuja kävellessäni kuvannut taideteoksia, kun niitä on vastaan tullut. Uskoisin, että olen saanut kaiken Käpylän julkisen taiteen tallennettua kännykkäkamerani linssillä.

Urheilija (Akseli Toivosen kenttä)

Erkki Toukolehdon veistos vuodelta 1937. Tiettävästi Toukolehto sai idean veistokseensa uutisesta, joka kertoi kaatuneesta juoksijasta, joka loukkasi kätensä, mutta voitti silti kisan. Ehdoton suosikkini Käpylän veistoksista. Klassinen urheilijaveistos.

Päivän lapset (Ala-asteen pihalla, Väinölänkatu 7)

Sakari Tohkan veistos vuodelta 1938 on ilahduttanut koululaisia jo vuosikymmenet. Toinen suosikkini. Veistoksessa on jotain tulevaisuudenuskoa.

Version samasta veistoksesta bongasin myös Riihimäen taidemuseon aulasta:

Kallioaurinko (Kuutamotie 17)

Matti Peltokankaan ympäristöteos vuodelta 1994. Melko huomaamattomassa paikassa. Ehkä hieman epäonnistunut sijainti.

Lentoon (Pohjolankatu 45)

Outi Leinonen teki taidetta ruotsalaisen koulun seinään vuonna 2000. Julkisivussa leijailee parisen kymmentä keramiikkasiementä. Pieni herkkupala ohikulkijoille.

Omille siiville! (Mäkelänkatu 93)

Koulurakennuksen yli kulkee Kaarina Kaikkosen veistos, joka on paljastettu 2012. Piristää vilkasta Mäkelänkatua.

Evakkoäiti (Käpylänkuja 1)

Evakkoäiti Karjalatalon pihalla lienee Käpylän uusin veistos. Juhani Honkasen veistos paljastettiin 2015. Hyvin perinteinen näköisveistos – hyvässä ja pahassa.

Karjalatalon sisälläkin on taidetta. Ensimmäisenä vastaan tulee Eva Rynäsen valtava taideteos Rantoja. Vuonna 1977 valmistunut puuteos tehtiin alkujaan näyttelyyn, joka järjestettiin Savonlinnan oopperajuhlien yhteydessä.

Kulman takana on Oili Mäen hieno ryijy.

Ja laitetaan nyt loppuun vielä kuva sähkökaapista. Taidetta tämäkin:

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Cityfillarit testissä – 6 huomiota

Cityfillarit testissä – 6 huomiota

Testasin ensimmäistä kertaa Alepa-fillareita eli kaupunkipyöriä. Pysäkkejä on täksi kesäksi lisätty ja niitä on lähes 140. Pyöriä on 1400.

1. Rekisteröityminen helppoa

Netissä rekisteröidyin palveluun ja maksoin luottokortilta 25 euroa. Sillä rahalla saa käyttää pyörää koko kesän. Jos haluaa käyttää pyörää HSL:n matkakortilla, niin se pitää ensimmäisellä kerralla näyttää pyörän ohjauslaitteeseen. Pyörän käyttö vaatii myös PIN-koodin, jonka saa rekisteröityessä. Helppo ja nopea homma.

20170503_091430

2. Kypärällä vai ilman?

Jos haluaa pyöräillä kypärä päässä, niin omaa kypärää pitää sitten kantaa mukana. Tällä kertaa otin kypärän mukaan. Mutta varmasti usein tulee otettua pyörä telineestä extempore, jolloin on sitten mentävä ilman kypärää. Tai jos lähtee pyörällä kaupungille illanviettoon, niin omaa kypärää pitää sitten kantaa mukana koko illan.

3. Ajettavuus

Kaupunkipyörää on helppo ajaa, ylämäetkin taittuvat sutjakkaasti. Otin pyörän Käpylästä ja ajoin Kallioon. Fillarissa on kolme vaihdetta, mutta valitsemassani pyörässä toimi vain ykkösvaihde. Matkan teko oli aika hidasta, Käpylästä Kallioon 20 minuuttia. Kalliossa vaihdoin pyörää, jossa toimi kaikki vaihteet kunnolla ja sen kanssa pääsi jo hieman vauhdikkaammin etenemään. Satulaa pystyy säätämään ja edessä on kori, jonne saa pienen repun.

20170503_092906

20170503_093620

4. Saatavuus

Kalliossa kävin kahvilla ja olin vaihtamassa uuteen pyörään. No mutta:

20170503_105428

Kävely seuraavalle pysäkille ja:

20170503_114902
Netissä on palveluita, jotka kertovat pyörien saatavuuden. Niitä kannattaa käyttää. Välttyy turhalta juoksemiselta. KS. Cityfillarit.fi tai Kaupunkifillarit.fi. Ja Alepa-auto kuskaa pyöriä tyhjiin telineisiin, kun ehtii.

20170503_115448

5. Nähtävyys

Keräsin paljon katseita, kun Alepa-pyörällä suhasin kaupungilla. Ne ovat sen verran uusi juttu vielä. ”Ai onko toi nyt se uus kaupunkipyörä,” kyseltiin. On se.

20170503_092446

6. Käyttöaika ei riitä

Fillaria saa käyttää 30 minuuttia. Sen jälkeen käytöstä veloitetaan 1 euroa / 30 min. Nyt kun pyöräparkkeja on myös laitakaupungilla kuten Käpylässä ja Haagassa, niin 30 minuuttia ei riitä alkuunkaan. Jos Käpylästä ajaa kaupungille tai vaikkapa Hernesaareen, niin puoli tuntia täyttyy todella äkkiä. Ei ole mahdollista pysähtyä hetkeksi puistopenkille nauttimaan auringosta tai piipahtaa jossain kahvilla. Käyttöaika pitäisi ehdottomasti nostaa tuntiin.

Lopussa pyörän näyttö ilmoittaa ajetut kilometrit ja ajoajan. Sitten se ilmoittaa, että pyörä on onnistuneesti palautettu ja toivottaa päivän jatkoja. Nähdään!

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Säästetään betonia

Säästetään betonia

Olihan se ruma. Helsingin jäähalli nimittäin. Muistan kuinka teinipoikana saavuin maakunnasta katsomaan Guns N’ Rosesia. Musiikin lisäksi vaikutuksen teki jäähallin rujo estetiikka. Jos minulta silloin olisi kysytty, Nordiksen olisi voinut purkaa välittömästi. Kuluvana syksynä hallin kohtalo on ollut tapetilla, kun HIFK suunnittelee paikalle Helsinki Garden -monitoimihallia.

Vuonna 1966 valmistunut jäähalli on oman aikansa tuote. Samanlainen betonimöhkäle kuin monet muut 1950-1970-luvuilla valmistuneet rakennukset. Suuri yleisö on aina kammoksunut niitä. Laajaa kansainvälistä mainetta niittäneen arkkitehdin Viljo Revellin suunnittelema Makkaratalo on valittu kaupungin rumimpien rakennusten joukkoon. Revellin suunnittelemaa KOP-kolmiota on arvosteltu Turun rumimmaksi taloksi. Betonibrutalismin ystävät ovat harvassa.

Olen viime aikoina alkanut omituisella tavalla pitää 50 vuotta vanhoista betonirakennuksista. Nordis satulakattoineen ja lasiseinineen on viehättävä ja täynnä muistoja. Hallin sisäänkäynnin päällä on Kalle Räikän suunnittelema teräsbetoninen taideteos Kohokuva, joka on syöpynyt kaikkien ohikulkijoiden mieliin.

Vanhat betoniset vesitornit ovat olennainen osa kaupunkikuvaa. Vieläkin harmittaa poliitikkojen ja virkamiesten yhteinen typeryys, jonka takia Lauttasaaren vesitorni purettiin pois viime vuonna. Se oli tärkeä maamerkki ja Suomen ensimmäinen sienenmuotoinen vesitorni.

Makkaratalosta voidaan olla montaa mieltä, mutta sekin on tärkeä osa kaupungin rakennushistoriaa. Samoin Merihaka ja Itä-Pasila, jotka ovat erittäin haluttuja asuinalueita. Kallion kolossimainen virastotalo herättää kunnioitusta. 1960-luvulla pieni ei ollut kaunista.
Betonibrutalismia ollaan hiljalleen ymmärretty myös suojella, ja aivan syystä. Ei niitä sen takia pidä suojella, että ne olisivat kauniita ja miellyttäisivät kaikkien silmää. Niitä pitää suojella esimerkkinä aikansa rakentamisesta. Helsingin viehätys on siinä, että rakennuskannassa on historiallisia kerrostumia.

Jäähalli on ehdottomasti säästettävä osana Stadin historiaa. Luulisi ainakin HIFK:n sen ymmärtävän.

Kolumni julkaistu Metrossa marraskuussa 2017.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Vihametro Vuosaareen

Vihametro Vuosaareen

Loppuvuodesta tulin Tallinnasta Länsisatamaan. Taksijono oli satoja metrejä pitkä, viharatikaksi nimetty 9-raitiovaunu täyttyi humalaisten lisäksi kaljalaatikoista. Ruotsiin ja Tallinnaan liikennöivät matkustaja-alukset tulevat lähes Helsingin keskustaan. Samoin muut suuret risteilyalukset. Laivat parkkeeraavat Katajanokalle, Eteläsatamaan, Hernesaareen ja Länsisatamaan. Mikseivät ne voisi ajaa Vuosaareen?

Vuosaareen valmistui uusi tavarasatama vuonna 2008. Konttiliikenne siirtyi sinne Helsingin kantakaupungista, jolloin rannat vapautuivat kaupunkimaiselle rakentamiselle. Vain matkustajalaivat jäivät kantakaupunkiin. Jos matkustajaliikenne siirrettäisiin Vuosaareen, vapautuisi lisää tilaa asuntorakentamiselle ja virkistysalueille. Ei ole montakaan syytä, miksi matkustaja-aluksilla pitäisi päästä kantakaupunkiin.

Vuosaareen menee jo metro. Sen jatkaminen satamaan saakka ei liene mahdoton ponnistus. Metrolla pääsisi keskikaupungille lähes yhtä nopeasti kuin Länsisatamasta. Nyt Rautatieasemalta ajaa Vuosaareen metrolla 20 minuutissa. HSL:n reittioppaan mukaan raitiovaunulla Länsisatamasta Rautatieasemalle pääsee 15 minuutissa. Ero on lähes mitätön. Vuosaaressa olisi varmasti myös paremmat pysäköintitilat kuin Länsistamamassa tai Katajanokalla.

Helsingin keskustasta on ennenkin siirretty joukkoliikennettä pois. Lentoliikenne alkoi Katajanokan kärjestä. Matkustajamäärän kasvaessa rakennettiin lentokenttä Malmille vuonna 1936. Bussiterminaali siirrettiin Kampissa maan alle, jotta saatiin maan päällistä tilaa ihmisille.

Kenties jonain päivänä päästään viharatikan sijaan vihametrolla Vuosaaren satamaan. Mutta sen aika ei ole vielä. Alkuvuodesta valmistuu uusi 40 miljoonan euron terminaali Länsisatamaan. Kaupunki haluaa edelleen laivat keskustaan.

Kirjoitus julkaistu Metrossa 5.1. 2017

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather