Erikoinen sotakohde: Luola Taivaskalliossa

Erikoinen sotakohde: Luola Taivaskalliossa

Käpylän Taivaskalliolla vietettiin laskiaisriehaa. Väkeä oli kuin pipoa ja mukava meininki.

Järjestäjillä kävi hieman huono tuuri, kun grilli hajosi ja hernekeitto loppui. Onneksi makkaraa pääsi paistamaan omatoimisesti.

Pulkkailun lisäksi oli kiinnostavaa käydä kallioon louhitussa luolassa. Se toimi ammusvarastona sodan aikana. Kallion laella kun oli tykkipatteri.

Nyt Lions Club näytti siellä pommituksista kertovaa elokuvaa. He pitävät luolaa auki vain laskiaisena, muuten se toimii varastona.

Lions Club on nimennyt luolan tietysti Leijonanluolaksi.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Talviretki hyiseen Isosaareen

Talviretki hyiseen Isosaareen

Viikonloppuna tein retken Isosaareen, jonne on avattu myös talviliikenne.

Kauppatorilta lähdettiin Hauki-paatilla, joka on entinen puolustusvoimien kelirikkoalus. 1970-luvulla Turussa valmistettu alus pystyy etenemään 25 sentin paksuisessa jäässä.

Ruumassa oli tiivis tunnelma, kun runsaat 30 henkeä ahtautui sinne. Monitorista pystyi seuraamaan matkan etenemistä.

Myös Hauen ohjaamoon ja kannelle pääsi matkan aikana.

Isosaari on ulkosaaristossa ja pirun navakka viima siellä puhalsi. Mutta mainiosti siellä pärjäsi, kun pukeutui lämpimästi.

Vanha sotilassaari avattiin yleisölle viime kesänä ja tammikuussa aloitettiin myös talviset viikonloppuretket sinne. Kiersimme saaren oppaan johdolla. Tässä kuvia kierrokselta:

Kierroksen jälkeen entisen upseerikerhon ravintolassa maistui riistakäristys ja punaviini.

Eksoottinen reissu ja ehdottoman suositeltava retkikohde. Myös talvella.

Isosaaren kotisivut täällä.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kävelyllä Pohjois-Kulosaaressa

Kävelyllä Pohjois-Kulosaaressa

Kulosaaren pohjoinen osa on jäänyt vieraaksi, vaikka metrolta usein olen kävellyt mökille Kivinokkaan. Viime viikolla kävin kävelemässä alueella.

Pohjoisrantaa mukailee rauhallinen rantapolku.

Kulosaaren pohjoisosaa on rakennettu paljon 1960-luvusta eteenpäin.

Tällaisia kymmenen auton talleja ei enää nykyään rakennettaisi, etenkään metroaseman viereen. Joku saattaisi kutsua tätä tehottomaksi maankäytöksi.

Alueella on lukuisia vanhoja viehättäviä huviloita.

Patsas tien poskessa:

Hyvät treeniportaat:

Metroaseman vieressä on pronssikautinen hauta.

Kulosaaren pohjoisosassa on myös Leposaaren hautausmaa. Siitä olen kirjoittanut aikaisemmin ja juttu löytyy täältä.

Leposaaren vieressä on pienempi saari, Varjosaari. Siitäkin olen kirjoittanut ja sen jutun voi lukea täältä.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kulosaaren ostari tuhotaan – pala historiaa poistuu

Kulosaaren ostari tuhotaan – pala historiaa poistuu

Kulosaaren ostari on nyt päätetty purkaa. Asiaa on käsitelty jo aikaisemminkin, nyt viimeiseksi kaupunkiympäristölautakunnassa lokakuun alussa (pöytäkirja täällä).

Se on sääli, sillä ostari on rakennushistoriallisesti hyvin arvokas. Se edustaa arkkitehtuuriltaan vanhaa ostarityyppiä, jollaisia rakennettiin Helsingin uusiin lähiöihin 1950- ja 1960-luvuilla. Kulosaaren ostari on valmistunut vuonna 1959. Samankaltaisia rakennettiin myös mm. Pohjois-Haagaan. Konalassa vanha ostari on purettu jo ajat sitten ja Kannelmäen ostari on myös saanut purkutuomion.

Kuva: Finna

Kulosaaren ostarissa on hienoja yksityiskohtia, kuten terassit Svinhufvudinkadun puolella ja kolmet portaat, jotka rytmittävät julkisivua.

Kaupunginmuseo otti kantaa asiaan, ja sen mukaan tavoitteena tulisi olla Kulosaaren ostarin säilyttäminen ja kunnostaminen. Purettava vaihtoehto ei ole suojelutavoitteiden mukainen. Päättäjät eivät juurikaan tätä lausuntoa huomioineet.

Suunnitelmissa oli myös vaihtoehto, että osa ostarista puretaan ja toisen osan paikalle rakennetaan kerrostaloja. Sekin olisi ollut siedettävä vaihtoehto. Tässä alla arkkitehtitoimisto Rudanko-Kankkusen havainnekuva siitä, millainen ostari olisi, jos siitä olisi purettu vain osa.

Mutta lopulta päätettiin, että ei edes osaa säilytetä, vaan tuhotaan koko rakennus. Tilalle tulee asuintaloja, joiden kivijalassa on liiketilaa. Arkkitehtitoimiston havainnekuva näyttää tältä:

Taas tuhotaan vanhaa Helsinkiä. Huono suuntaus.

Ostari on ollut hieman nuupahtanut, pakko myöntää. Alepa ja pubi-pizzeria ei riitä täyttämään elävän ostarin määritelmää. Mutta ostari olisi mahdollista kunnostaa ja remontoida. Siitä olisi mahdollisuus saada hyvin elävä ja kiinnostava kohtaamispaikka. Siellä voisi olla palveluita ja sinne voisi perustaa vaikka kunnallisen kirjaston, joka Kulosaaresta puuttuu.

Metroradan ja aseman lähettyville voisi suunnata lisärakentamista, jolloin ostarillakin riittäisi enemmän asiakkaita.

*****

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Suojeluskuntien R-tunnus on mysteeri

Suojeluskuntien R-tunnus on mysteeri

Helsingin suojeluskuntapiirin perinnehuoneessa on esillä kaupungin suojeluskuntien tunnuksia. Helsingissä oli monta kymmentä suojeluskuntaa: Käpylän suojeluskunta, Sörnäisten suojeluskunta, Vallilan rykmentti, lento- ja merisuojeluskunnat ja monet muut. Oravakomppania oli sotilaspoikien osasto. Kaikilla suojeluskunnilla oli omat tunnuksensa.

Yksi tunnus on jäänyt selvittämättä. Perinnehuoneessa on hihanauha, jossa on tunnus R. Se on mysteeri. Kukaan ei ole saanut selville, mitä se tarkoittaa, kertoo Helsingin Suojeluskuntapiirin Perinnekillan puheenjohtaja Markus Anaja. Eräs arvio on, että se olisi raatimiesten suojeluskunta.

Jos ei kukaan ole tähän päivään mennessä sitä selvittänyt, niin luultavasti se tulee jäämään arvoitukseksi.

Suojeluskuntien perinnehuone sijaitsee entisessä Suojeluskuntatalossa Töölössä. Olympiastadionin arkkitehtinä paremmin tunnettu Toivo Jäntti suunnitteli Hesperiankadulle Suojeluskuntatalon, ja se valmistui vuodenvaihteessa 1940-41. Suojeluskuntien käytössä se ei kauaa ollut, kun suojeluskunnat lakkautettiin 1944.

Talo on siitä lähtien ollut muun muassa toimistokäytössä. Katotasossa toimi legendaarinen Motti-ravintola, jonka paikalla on nykyään mainio italialainen ravintola Sogno.

Perinnehuone on valmistunut vuonna 2008. Se ei ole yleisölle avoinna, vaan sitä pääsee katsomaan, jos on menossa viereisen auditorion tilaisuuteen. Perinnehuoneeseen on kerätty esineistöä, jotka liittyvät Helsingin suojeluskuntiin.

 

Perinnehuoneen alla on portaikko, joka laitettu umpeen. Se johtaa alakertaa, jossa oli Suojeluskuntatalon juhlasali. Salissa on nykyään kuntosali.

Helsingin suojeluskunnista kiinnostuneille voin suositella tutustumista Perinne.fi-sivustoon.

*****

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Mika Waltarin muistomerkit Helsingissä – museo puuttuu

Mika Waltarin muistomerkit Helsingissä – museo puuttuu

Mika Waltari oli hyvin leimallisesti helsinkiläinen kirjailija. Useissa kirjoissa hän kuvasi Helsinkiä. Kaupungissa on muistettu rakastettua kirjailijaa muistomerkein ja veistoksin.

Waltari syntyi papin perheeseen Siltasaaressa vuonna 1908. Kuva waltarin synnyinkodista (kuva Helsingin kaupunginmuseo, Kari Hakli):

Kuvassa Waltarin synnyintalo keskellä vuonna 1974. Rakennusta ollaan purkamassa.

Nykyään paikalla on SDP:n puoluetalo. SDP tosin luopui talosta parisen vuotta sitten ja taloon on tulossa asuntoja.

Rakennuksen seinässä on muistolaatta, joka kertoo Waltarin syntyneen paikalla olleessa talossa. Muistomerkin on tehnyt taiteilija Jouko Toiviainen, joka on tämän lisäksi toteuttanut mm. Raatin punavankileirin muistomerkin Ouluun.

Waltari asui pitkään Töölössä Tunturikatu 13:ssa. Siellä valmistui monia tunnettuja teoksia. Waltari asui siellä lähes 50 vuotta.

Asunto on Waltarin kuoleman (1979) jälkeen pysynyt lähes koskemattomana ja muuttumattomana. Helsingin Sanomien kuukausiliite ja Apu tekivät kiinnostavat reportaasit asunnosta.

Tunturikadun rakennuksen ulkoseinässä on muistolaatta.


Kivenheiton päässä Tunturikadusta, ravintola Eliten vieressä on Waltarin muistomerkki. Samainen puisto on nimetty Mika Waltarin puistoksi.

***

***

Muistomerkki on nimeltään Kuningasajatus ja sen on toteuttanut vuonna 1985 taiteilija Veikko Hirvimäki. Kerrotaan, että Waltari oli tokaissut taannoin, että kun hän kuolee, hänen kunniakseen voisi perustaa julkisen pisuaarin.

Edellä mainittujen lisäksi Mika Waltarin luoma komisario Palmu on saanut muistolaatan. Suomen dekkariseuran muistolaatta on Kruununhaassa Rauhankadulla Palmun kotitalossa. Se on ainakin Helsingin ainoa fiktiiviselle henkilölle omistettu muistolaatta.


Muistomerkkejä on, mutta Waltari-museo puuttuu. Kirjailija olisi ehdottomasti ansainnut museon Helsinkiin. Tunturikatu 13:sta saisi erinomaisen kotimuseon, jos Waltarin suvun jälkeläisillä olisi tahtoa.

Waltari on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia kirjailijoita, museo voisi olla hyvä vetonaula. Monet kaupungit ovat perustaneet museoita kotikaupunkinsa tunnetuille kirjailijoille. Ensimmäisenä tulee mieleen Lontoo ja Dickens-museo, Keats House ja Sherlock Holmes -museo.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Hietalahden hallin hieno vessa-aula

Hietalahden hallin hieno vessa-aula

Piipahdin eilen illalla Hietalahden kauppahallissa. Komea hallirakennus on arkkitehti Selim A. Lindqvistin piirtämä. En ollut aikaisemmin käynyt alakerran vessassa. Haukoin henkeä. Vastassa oli antiikkia muistuttava aulatila suihkulähteineen. Pieni piilossa oleva herkkupala rakennushistoriasta kiinnostuneille.

Hietalahden halli on viime vuosina profiloitunut ruokapaikaksi. Viikonloppuisin ovet ovat avoinna kello 22 asti. Hyvä idea, mutta se voisi olla paljon enemmän vielä. Monet luukut olivat suljettu jo klo 19 jälkeen ja ravintoloiden pöytiä oli tyhjänä. 

Lieneekö markkinointi epäonnistunut tai vähäistä? Suunta on kuitenkin hyvä. Mukaan mahtuisi mainiosti vaikkapa olutbaari ja dj soittamaan musiikkia. 
***

***

Ulkona ihastelin vanhaa teknillistä korkeakoulua torin laidalla. Se näytti upealta ilta-auringossa. Suosikkirakennuksiani Helsingissä.

Frans Sjöströmin suunnittelema rakennus valmistui 1877. Se esitti KGB:n päämajaa jenkkielokuvassa Gorkin puisto. 

Ymmärtääkseni rakennuksen jatkokäytöstä ei ole vielä selvyyttä. Ehkä hotelliksi?

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Erikoisia nähtävyyksiä: Väinämöisen kello

Erikoisia nähtävyyksiä: Väinämöisen kello

Suomenlinnasta löytyy panssarilaiva Väinämöisen laivakello. Se on ripustettu Merisotakoulun pääoven viereen.

Väinämöinen valmistui vuonna 1932 ja sen sisaralus Ilmarinen vuotta myöhemmin. Ilmarinen upposi sodassa  ja Väinämöinen luovutettiin rauhanehtojen mukaisesti Neuvostoliitolle 1944. Laivakello kuitenkin pidettiin muistona.

Väinämöinen oli Neuvostoliitolla Vyborg- nimellä ja laiva romutettiin myöhemmin.

Merisotakoulu sijaitsee Pienessä Mustasaaressa. Sen piha on yleistä aluetta, jonne on vapaa pääsy.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Lonnassa solmittiin Viaporin häpeärauha

Lonnassa solmittiin Viaporin häpeärauha

Lonnan saaressa käytiin neuvotteluja Suomen sodassa vuonna 1808. Neuvotteluissa sovittiin, että Viapori antautuu venäläisille. Viapori luovutettiin venäläisille ilman taisteluja. Sitä pidettiin ja on pidetty myöhemminkin häpeällisenä. Venäläiset olivat piirittäneet Viaporia eli Suomenlinnaa pitkään ja Carl Olof Cronstedt oli siinä uskossa, että apuja ei ole tulossa ja ruutivarastot eivät riittäneet linnoituksen puolustamiseen. Neuvottelut käytiin saarta vuokranneen leskirouvan talossa, joka on purettu jo ajat sitten.

Suomenlinnan vieressä sijaitseva Lonna on toiminut sotilassaarena ja se avattiin siviileille muutama vuosi sitten. Nykyään saarelle pääsee yhteysaluksella Kauppatorilta ja siellä on ravintola, sauna ja juhlatiloja. Niitä ylläpitävän Lonnan Hyväntuulenkeitaan ravintolatoimenjohtaja Tanja Aromäki esitteli minulle paikkoja.

Saarella toimi 1940-luvulta lähtien demagnetisointiasema, joka rakennettiin saksalaisten avustamana 1944. Siellä poistettiin laivoista magneettisuutta, jotta meren pohjassa olleet herätemiinat eivät reagoineet niihin.

Lonnan ravintolan takahuoneessa on museohuone, jossa esitellään dieselmoottoreita, joita käytettiin magneettisuuden poistamisessa.

– Noin kerran vuodessa täällä käy mies, joka kertoo, että hän on ainoa ihminen maailmassa, joka osaisi näitä koneita käyttää. En yhtään tiedä kuka hän on, mutta ilmeisesti hän on joskus työskennellyt täällä, Aromäki sanoo.

Suomenlinnan sivuilla kerrotaan asiasta näin:

”Demagnetisointiasemaan kuului merenpohjaan laskettujen kaapeleiden muodostamat kaksi magneettisuuden mittauskenttää ja yksi magneettisuuden poistokenttä. Kaapeleiden toimintaa ohjattiin laitteistopöydästä. Tarvittava sähkö saatiin viereiseen rakennukseen sijoitetusta kahdesta dieselkoneesta. Toimituksen aikana alukset ajoivat kierroksen tai useampia Lonnan ympäri. Demagnetisointia tarvittiin aina 1960-luvun loppuun, jolloin merimiinojen raivaustyö oli pääosin päättynyt.”

Lonnan ravintolassa voi nauttia vaikka lounasta tai lasin viiniä. Alakerrassa toimii Vohvelibaari.

– Lihaa, kalaa ja kasvista on tarjolla päivittäin. Suosimme luomua ja lähiruokaa, Aromäki sanoo.

Lonnan miinamakasiineissa järjestetään juhlia, kuten häitä ja seminaareja.

Makasiineissa on säilytetty miinoja. Rakennuksissa on jykevät miinahyllyt vielä jäljellä.

Pihalla on vanha miinojen kuljetukseen käytetty kärry.

Saaressa on kiskoja maassa, joilla miinoja on kärrätty laivoihin.

Lonnan saunasta tulee juttua myöhemmin.

Lonnan kotisivut löytyvät täältä.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Erikoisia nähtävyyksiä: Vastarintajärjestön muistokivi

Erikoisia nähtävyyksiä: Vastarintajärjestön muistokivi

Laajasalossa Tullisaaren puistossa Aino Acktén huvilan lähettyvillä on erikoinen kivipaasi. Kiveen on hakattu sekä suomeksi että ruotsiksi päivämäärä 3. elokuuta 1901. Mitä tuolloin tapahtui?

Muistokivi on perustettu vastarintajärjestön kunniaksi, joka toimi venäläisen sortokauden aikana 1899-1905. Vastarintajärjestö eli kagaali oli eräänlainen salaseura, joka vastusti pyrkimyksiä tehdä Suomesta venäläinen. Kagaali piti perustaa 3. elokuuta 1901 hotelli Kämpissä, mutta perustava kokous siirrettiin turvallisuussyistä pidettäväksi Tullisaareen Turholman kartanoon (nykyään Aino Acktén huvila).

Turholman kartanon kokoukseen saavuttiin Helsingistä höyrylaivalla. Helsingin taidemuseon mukaan joukossa oli todennäköisesti maamme mahtimiehiä, kuten Adolf von Bonsdorff, E. Castrén, Eero Erkko, Ernst Erlander, Th. Homén, P.E. Svinhufvud ja William Zilliacus.

Myöhemmin perustettiin myös naiskagaali. Kumpikaan ei toiminut kovin pitkään.

Tullisaaressa on toinenkin kivipaasi. Se on koiran hautakivi. Maahan on haudattu huvilan omistajan Leonhard Borgströmin perheen Tim-koira. Borgströmin vaimo oli englantilainen Alice Travers, joten siksi hautakivessä lukee Faithful little Tim ja vuosi 1908.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Testissä Lapinlahden sairaalan sauna – Helsingin vanhin sauna

Testissä Lapinlahden sairaalan sauna – Helsingin vanhin sauna

Lapinlahden entisen mielisairaalan sauna on Helsingin vanhin edelleen käytössä oleva sauna. Näin saunaa ylläpitävä Lapinlahden Lähde ainakin ilmoittaa. Varmaan pitänee paikkansa. Sauna on rakennettu sairaalarakennuksen viereen 1880-luvulla. Esimerkiksi Merisotakoulun sauna Suomenlinnassa on 1900-luvun alusta ja Kallion alueen korttelisaunat ovat reippaasti nuorempia.

Lapinlahden sauna avattiin viime vuonna yleiseksi saunaksi. Sauna on yleisön käytössä päivisin, iltaisin sitä vuokrataan yksityistilaisuuksiin. Siellä on miesten ja naisten vuorot erikseen, mutta myös sekasaunaan pääsee kolmena päivänä viikossa. Saunamajuri Risto Ruuthin mukaan sekasaunat ovat sujuneet hyvin, vaikka saunassa on vain yksi pukuhuone. Ruuthin mukaan pukukoodi on vapaa, saa saunoa uimapuvussa tai ilman.

Kävin saunomassa miesten vuorolla, joten tätä probleemaa ei tarvinnut miettiä. Saunan normaali lippu maksaa 7 euroa.

Lapinlahden sairaalan sauna on rakennettu ylempien virkamiesten saunaksi. Siellä saunoivat alkujaan lääkärit ja muu sairaalan johto. Ruuth uskoo, että Jean Sibelius on suurella todennäköisyydellä käynyt saunassa.

– Jean Sibeliuksen veli Christian Sibelius oli mielisairaalan ylilääkäri 1904-1921. Kansalaissodassa vuonna 1918 Christian Sibelius oli punaisten vankina kaksi vuorokautta. Vapauduttuaan hän pelästyi, miten veljelle mahtaa käydä. Hän kutsui kapellimestari Robert Cajanuksen ja taidemaalari Eero Järnefeltin koolle ja sanoi, että veli pitää saada Järvenpäästä turvaan. Cajanus lähti Järvenpäähän Ainolaan hakemaan Jean Sibeliusta Helsinkiin. Tämä saapui kaupunkiin ja asettui ylilääkärin virka-asuntoon. Uskon vahvasti, että Sibelius kävi täällä veljensä kanssa kylpemässä, Ruuth kertoo.

Risto Ruuth tarinoi saunan pukuhuoneessa.

Saunasta tehty sähkösauna Ruuthin arvion mukaan 1960-luvulla. Lauteille mahtuu noin 10 henkeä kerralla. Löylyt ovat kuumat ja pistävät, melko kuivat. Ei ihme, että hieman polttaa, sillä mittari näyttää 95 astetta.

Kylpyhuoneen puolelle tai pihalle pääsee viilentymään välillä. Vaikka meri on vieressä, niin uimaan ei rannasta kunnolla pääse. Noin sadan metrin päässä on sairaalan potilaille rakennettu uimaranta, mutta sinne saakka en tällä erää lähde.

Lapinlahden sauna on erittäin tunnelmallinen ja historiallinen sauna. Kannattaa käydä testaamassa.

Linkki saunan kotisivuille.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Käpylän arkkitehtuurilenkki – 12 kohdetta

Käpylän arkkitehtuurilenkki – 12 kohdetta

Illansuussa kiskoin Karhut jalkaani ja lähdin lenkille. Tapanani on silloin tällöin tehdä erilaisia teemalenkkejä. Nyt vuorossa oli Käpylä ja alueen rakennushistoria.
Lähdin liikkeelle Olympiakylästä. Alue rakennettiin vuoden 1940 olympiakisoihin, joita ei sodan takia pidetty. Rakennukset suunnitteli arkkitehdit Hilding Ekelund ja Martti Välikangas.

Olympiakylän vieressä on Karjalatalo. Into Pyykön suunnittelema talo valmistui 1974. Karjalaisen kulttuurin kehto.

Käpylän pelastusaseman suunnitteli kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher vuonna 1931. Kolmanneksi vanhin kaupungin pelastusasemista.

Matka jatkui Pohjolanaukiolle, jossa on Käpylän toinen lippakioski. Kaarevaseinäiset lippikset suunnitteli alkujaan Gunnar Taucher 1930-luvulla.

Aukion toisella laidalla on Park Hotelin talo. Vuonna 1949 valmistunut hotelli on tunnettu myös nimillä Uusimaa ja Kinohotelli. Kivijalassa toimi aikanaan elokuvateatteri.

Seuraavaksi lenkkeilin halki Puu-Käpylän. Alue rakennettiin 1920-luvulla. Suunnittelijana Martti Välikangas.

Puu-Käpylän laidalla Osmontiellä on Virkamiestalot. Ne rakennettiin alkujaan rautatien virkamiehille 1920-luvulla.

Juoksin alikulkutunnelista Mäkelänkadun länsipuolelle. Ensimmäisenä eteen tuli kiemurteleva Käärmetalo. Rakennuskokonaisuuden suunnitteli Olympiastadionistakin tuttu arkkitehti Yrjö Lindegren ja vuosi oli 1951.

Käärmetalon vieressä on Käpylän toinen lippis. Näiden kioskien tyyppipiirrustukset teki Hilding Ekelund 1940- ja 1950-lukujen taitteessa.

Viereisessä korttelissa on Työväentalo, joka rakennettiin vuonna 1925 talkoilla Käpylän Urheilijoiden taloksi.

Lenkin seuraava kohde oli Kisakylä Koskelantien eteläpuolella. Siellä majoittui 1952 olympialaisten urheilijat. Talot suunnitteli Pauli Salomaa.

Iltalenkki päättyi Käpylän kirkolle. Funkkiskirkon suunnitteli Erkki Ilmari Sutinen ja se valmistui 1930.

Näin oli iltalenkki suoritettu ja Sports Tracker näytti 5,2 km. Lenkki sujuu paljon mukavammin, kun on pieniä etappeja matkan varrella.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Helsingin vanhat rautatieasemat kuvina

Helsingin vanhat rautatieasemat kuvina

Helsingin ja Suomen ensimmäinen rautatieosuus avattiin Hämeenlinnaan vuonna 1862. Radan varteen tarvittiin myös asemia. Joitain vanhoja asemia on vieläkin jäljellä. Tässä kuvia Helsingin vanhoista ja hieman uudemmistakin asemarakennuksista.

Päärautatieasema

Ensimmäisen päärautatieaseman suunnitteli arkkitehti Carl Albert Edelfelt ja asema valmistui vuonna 1861, juuri ennen liikenteen avaamista. Alla olevassa kuvassa oikealla vanha asemarakennus. Kuva on vuodelta 1914. Eliel Saarisen suunnittelema uusi asemarakennus on juuri valmistumassa vanhan aseman viereen.

Pasilan asema

Vuodesta 1920 lähtien asemana toimi Karjalasta Vammeljoelta siirretty asemarakennus. Rakennus siirrettiin 1984 sivummalle, ja on nykyään tunnettu Rauhanasemana.

1990 valmistui uusi asema, jonka purkaminen alkoi vuonna 2016.

Käpylän asema

Käpylän vanha asema valmistui 1923. Rakennus purettiin 1970-luvulla.

Oulunkylän asema

Oulunkylän vanhin asema paloi 1910-luvulla. Pieni asema ehti olla paikallaan vain noin 10 vuotta.

Nykyäänkin olemassa oleva asemarakennus valmistui Oulunkylään 1919.

Pukinmäen asema

Pukinmäkeen rakennettiin asema 1910. Se kävi nopeasti pieneksi ja purettiin 1930-luvulla.

Pukinmäki sai uuden asemarakennuksen vuonna 1934. Rakennus purettiin 2010.

Malmin asema

Malmilla on ollut kolme asemarakennusta. Viimeisin niistä valmistui 1930-luvulla. Rakennus on edelleen olemassa.

Tapanilan asema

Tapanilan asema rakennettiin 1908 ja purettiin 1930-luvulla.

Tapanila sai uuden aseman 1939. Asema on siirretty Pikku Huopalahteen asukastaloksi vuonna 1991.

Puistolan asema

Puistolan asema valmistui 1925 ja purettiin maan tasalle 2001.

Huopalahden asema

Pääradan asemia suunnitteli arkkitehti Carl Albert Edelfelt, myös Thure Hellström suunnitteli joitain asemia. Rantaradalle asemia suunnitteli Bruno Granholm. Hän suunnitteli mm. Huopalahden aseman, joka valmistui 1906.

 

Huopalahden vanha asema purettiin 1920-luvulla sen käytyä pieneksi. Uusi asemarakennus valmistui 1920-luvun alussa. Rakennus on edelleen radan varressa.

 

Pitäjänmäen asema

Granholm suunnitteli myös Pitäjänmäen aseman. Rakennus valmistui 1901 ja on edelleen radan poskessa.

 

Kuvalähteet:

Helsingin kaupunginmuseo, Wikimedia Commons.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Täällä murhattiin Bobrikov ja sinetöitiin itsenäisyys

Täällä murhattiin Bobrikov ja sinetöitiin itsenäisyys

Sain tilaisuuden tutustua Valtioneuvoston linnan sisätiloihin. Rakennuksen sisätilat huokuvat historiaa. Jos seinät osaisivat puhua, niin tämän rakennuksen seinillä olisi satoja tarinoita kerrottavanaan.

Carl Ludvig Engel suunnitteli rakennuksen senaatille. Vuonna 1822 valmistunut rakennus oli ensimmäinen Engelin suunnittelema talo Senaatintorin varrelle.

Valtioneuvoston pääovien jälkeen avautuu rakennuksen pääportaikko – eräs kaupungin ja koko maan upeimmista ja tunnetuimmista portaikoista.

Portaikon ylätasanteella on rakennuksen arkkitehdin Engelin rintakuva. Patsaan on veistänyt Ville Vallgren. Jalustassa olevan tekstin mukaan se on tehty Pariisissa vuonna 1887.

Portaikon seinällä on myös muistolaatta, joka kertoo tapahtumasta kesäkuulta 1904. Senaatin virkamies, kansallismielinen Eugen Schauman ampui portaikossa kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin.

Valtioneuvoston linnan sydän on Presidentin esittelysali. Huonetta käytetään presidentin ja valtioneuvoston yhteisiin istuntoihin. Presidentin esittelysalia hallitsee pitkä ja massiivinen pöytä.

Pöydällä on Raamattu 1600-luvulta. Ministerit vannovat virkavalansa sormet juuri tämän kyseisen Raamatun päällä.

Huoneessa allekirjoitettiin 4.12.1917 Suomen itsenäisyysjulistus, joka kahta päivää myöhemmin hyväksyttiin eduskunnassa.

Presidentin esittelysalin seiniä somistaa entisten presidenttien muotokuvat. Päätyseinä on tarkoitettu istuvan presidentin muotokuvalle, mutta Sauli Niinistöstä ei ole vielä virallista presidenttimuotokuvaa tehty, joten seinällä on edelleen taiteilija Rafael Wardin kiistoja herättänyt maalaus Tarja Halosesta.

Presidentin esittelysalin vieressä on odotushuone, jonka seinällä on uudempien presidenttien muotokuvat, joita tilan puutteen vuoksi ei ole voitu esittelysaliin ripustaa.

Naapurihuone on Valtioneuvoston istuntosali ja siellä kokoontuu Suomen hallitus. Ministerien toimia valvoo lähes koko seinän kokoinen maalaus, joka kuvaa Porvoon valtiopäiviä. Maalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1858.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kävelyllä Käpylän taideteoksilla

Kävelyllä Käpylän taideteoksilla

Olen Käpylän katuja kävellessäni kuvannut taideteoksia, kun niitä on vastaan tullut. Uskoisin, että olen saanut kaiken Käpylän julkisen taiteen tallennettua kännykkäkamerani linssillä.

Urheilija (Akseli Toivosen kenttä)

Erkki Toukolehdon veistos vuodelta 1937. Tiettävästi Toukolehto sai idean veistokseensa uutisesta, joka kertoi kaatuneesta juoksijasta, joka loukkasi kätensä, mutta voitti silti kisan. Ehdoton suosikkini Käpylän veistoksista. Klassinen urheilijaveistos.

Päivän lapset (Ala-asteen pihalla, Väinölänkatu 7)

Sakari Tohkan veistos vuodelta 1938 on ilahduttanut koululaisia jo vuosikymmenet. Toinen suosikkini. Veistoksessa on jotain tulevaisuudenuskoa.

Version samasta veistoksesta bongasin myös Riihimäen taidemuseon aulasta:

Kallioaurinko (Kuutamotie 17)

Matti Peltokankaan ympäristöteos vuodelta 1994. Melko huomaamattomassa paikassa. Ehkä hieman epäonnistunut sijainti.

Lentoon (Pohjolankatu 45)

Outi Leinonen teki taidetta ruotsalaisen koulun seinään vuonna 2000. Julkisivussa leijailee parisen kymmentä keramiikkasiementä. Pieni herkkupala ohikulkijoille.

Omille siiville! (Mäkelänkatu 93)

Koulurakennuksen yli kulkee Kaarina Kaikkosen veistos, joka on paljastettu 2012. Piristää vilkasta Mäkelänkatua.

Evakkoäiti (Käpylänkuja 1)

Evakkoäiti Karjalatalon pihalla lienee Käpylän uusin veistos. Juhani Honkasen veistos paljastettiin 2015. Hyvin perinteinen näköisveistos – hyvässä ja pahassa.

Karjalatalon sisälläkin on taidetta. Ensimmäisenä vastaan tulee Eva Rynäsen valtava taideteos Rantoja. Vuonna 1977 valmistunut puuteos tehtiin alkujaan näyttelyyn, joka järjestettiin Savonlinnan oopperajuhlien yhteydessä.

Kulman takana on Oili Mäen hieno ryijy.

Ja laitetaan nyt loppuun vielä kuva sähkökaapista. Taidetta tämäkin:

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather