Terveisiä Christianiasta

Terveisiä Christianiasta

Taannoin kun Kivinokka kaikille -liikkeen parissa ideoitiin Kivinokan tulevaisuutta, joku heitti kahvipöytäkeskustelussa esiin ajatuksen, että mitä jos Kivinokka olisi vapaakaupunki. Hieman samalla tavalla kuin esimerkiksi Christiania Kööpenhaminassa, joka lienee maailman tunnetuin vapaakaupunki. Silloin vitsailtiin, että olisi hauskaa lähteä Christianiaan tutustumiskäynnille.

Viime vuodenvaihteessa puolitosissaan heitetty idea konkretisoitui, ja Kivinokka kaikille -liikkeen ydinporukalla päätettiin varata lennot Köpikseen.

Huhtikuussa vietimme Köpiksessä muutaman päivän. Christianiassa kiertelimme yhden päivän verran.

On se jännä paikka. Olen käväissyt Christianiassa viimeksi noin 25 vuotta sitten, eikä hirveästi muistikuvia paikasta ollut.

Christiania on Kööpenhaminan keskustan laitamilla sijaitseva vapaakaupunkialue, joka perustettiin vanhalle armeijan kasarmialueelle vuonna 1971. Tuolloin hipit ja talonvaltaajat ottivat alueen haltuunsa ja halusivat perustaa alueelle paratiisin ja unelmakaupungin, jossa eletään yhteiskunnan rajoituksista vapaata elämää.

Utopia ei täysin ole toteutunut. Christiania on tullut tunnetuksi enemmänkin huumeista, huumekaupasta ja rikollisuudesta. Pusher Streetillä kaupataan avoimesti mietoja huumeita ja kannabis tuoksui ja paloi joka nurkalla. Alueella vierailee vuosittain noin miljoona turistia.

Huumekaupan ohella Christianiassa asutaan ja käydään töissä. Iso osa käy ihan porvarillisissa töissä Christianian ulkopuolella. Siellä asuu lapsia, tehdään käsitöitä, pidetään näyttelyitä ja järjestetään tapahtumia.

Christiania oli suunnilleen sellainen kuin olin ajatellutkin. Se oli vaan paljon isompi mitä olin kuvitellut.

Vaikka matkalla oltiin puoliksi zoukilla, niin toki siellä myös kriittisesti mietittiin, voisiko Christianiasta ottaa jotain oppia Kivinokan suhteen.

Mitä sieltä lopulta jäi käteen? Aika vähän. Elo Christianiassa näytti aika surulliselta. Ihmiset olivat sekaisin. Ei tullut sellaista fiilistä, että hippiyhteisössä eläminen loisi elämäniloa ihmisille. En olisi siellä halunnut elää lapsuuttani, enkä haluaisi sinne myöskään aikuisena muuttaa.

Mutta sai siellä hieman perspektiiviä asioihin. Ja olisihan se aika hauska ajatus, että Helsingissä olisi oma vapaakaupunki, jossa kansankokuksissa päätetään elämisen ja olemisen säännöistä. Ja kuten Christianiassa, kokouksissa ei kenenkään puheaikaa olisi rajattu, Kokoukset voisivat kestää päiväkausia.

Asioita, joista voisi ottaa mallia Kivinokkaan:

– Christiania-fillarit, joissa kuljetuslaatikko edessä.
– Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen (on jo Kivinokassakin, mutta kenties vielä enemmän voisi olla)
– Käsityöläisten myyntipisteitä.
– Yhteisöllisiä tiloja, joissa voi hengailla.
– Hauskoja kylttejä.
– Ravintola.

Aika lyhyt lista. En edes ryhdy listaamaan asioita, joista EI kannata ottaa mallia.

PS. Joku kyseli, että kenen rahalla matkalla oikein oltiin. Ei kai vaan Kivinokkalaisten rahalla. Vastaus: 100 % omalla rahalla. Ja siviilihenkilöinä.

Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Punainen Vanhankaupunginlahti netissä

Punainen Vanhankaupunginlahti netissä

Joulun pyhinä tuli lueskeltua Helsingin kaupunginmuseon julkaisua Nokea ja pilvenhattaroita. Vuodelta 1999 oleva kirja kertoo millaista Helsingissä oli asua 1900-luvun alussa.

Kirjassa on Eero Haapasen ansiokas artikkeli Punainen Vanhankaupunginlahti. Haapanen käy läpi kesämaja-alueiden ja työväen virkistysalueiden syntyvaiheita Lammassaaressa, Kuusiluodossa, Kivinokassa ja Mölylässä.

Pohdin, että olisipa hienoa, jos tekstin saisi nettiin kaiken kansan luettavaksi. Mutta sehän olikin jo netissä! Löytyy Ponnistuksen kotisivuilta. Tosin ei ihan helposti, vaan sitä pitää osata etsiä.

Teksti on Ponnistuksen sivuilla neljässä osassa. Tässä suorat linkit:

– Punainen Vanhankaupunginlahti, Lammassaari
– Kuusisaari, Mölylä
– Kivinokka
– Oikeus virkistykseen

Hyviä lukuhetkiä!

Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Ilmoitustaulu, johon ei saa kiinnittää ilmoituksia

Ilmoitustaulu, johon ei saa kiinnittää ilmoituksia

Kivinokan uimarannan vieressä on Studio-rakennus ja rakennuksen seinässä ilmoitustaulu ja ilmoitustaulussa teksti:

”Urheilu- ja ulkoiluvirasto lahjoitti vuonna 1980 tämän ilmoitustaulun Kivinokkalaiset ry:lle. Älä kiinnitä ilmoituksia.”

Olisiko aika uusia ilmoitustaulu? Olisi.

Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Ruonvastiketöitä Kivinokassa 1930-luvulla

Ruonvastiketöitä Kivinokassa 1930-luvulla

Kuva: Finna/Hkm.

Vuonna 1933 Kivinokassa tehtiin ruoanvastiketöitä, kerrotaan Helsingin kunnalliskertomuksessa. Kivinokassa ruoanvastiketöinä suoritettiin muun muassa teiden rakentamista, lasten leikkikentän rakentamista, metsänraivausta ja siistimistöitä. Kenties Kivinokan nykyisiä teitäkin on valmistunut ruoanvastiketöiden tuloksena.

Mutta mitä olivat ruoanvastiketyöt? Nimi kertoo paljon, mutta kysyinpä asiaa kuitenkin erinomaisesta Kysy museolta -nettipalvelusta. Helsingin kaupungin museon tutkija vastasi näin:

”Ruoanvastiketyöt olivat osa toimenpiteitä, joihin Helsingin kaupunki ryhtyi lieventääkseen vuoden 1929 lopussa alkaneen laman ja työttömyyden seurauksia 1930-luvun alun pahimpina työttömyysvuosina.


1931 aloitetun, aluksi ilmaisen ruoanjakelun vastineeksi alettiin 1932 vaatia jonkinlaista työsuoritusta. Ruoanjakelu, ja siten myös ruoanvastiketyöt oli tarkoitettu Helsingissä kotipaikkaoikeutta nauttiville, pääosin perheettömille työttömille, jotka voivat todistaa työttömyytensä esittämällä työnvälitystoimiston antaman työttömyyskortin tai ”muulla hyväksyttävällä tavalla”.


Työttömille ei käsittääkseni muodostunut varsinaista työsuhdetta Helsingin kaupunkiin, vaan töitä tehtiin nimen omaan ruoan vastineeksi. Ne olivat pääasiassa rakennusviraston eri osastojen järjestämiä tasoitus- raivaus- ja siistimistöitä yms. Yhden viikon työ oikeutti kahdeksan viikon ilmaisiin aterioihin; töissä olevien henkilöiden piti työaikanaan saada voimakkaammat ruoka-annokset. 1933 kesällä, työllisyystilanteen parantuessa, kaupunginvaltuusto päätti keskeyttää ruoanjakelun ja ruoanvastiketyöt. Vastiketyöt lopetettiin 8.7. ja ruoanjakelu 10.7., minkä jälkeen aterioita annettiin 13.8. saakka vielä niille, joilla viikon työllään oli siihen oikeus.”

Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Tapahtui Kivinokassa vuonna 1933: Virvokkeita kioskista ja torppa Ponnareille

Tapahtui Kivinokassa vuonna 1933: Virvokkeita kioskista ja torppa Ponnareille

Kirjoitin aikaisemmassa blogikirjoituksessani, miten rouva Juutilaiselle oli myönnetty oikeus myydä Kivinokassa virvokkeita vuonna 1931. Samassa kirjoituksessa selvisi, että Juutilaisen mies puolestaan oli erotettu Kivinokan kaitsijan toimesta. Ja kerrottiin myös Tiihonen-nimisestä kaitsijasta. Pohdin siinä, että lienevätkö juuri Tiihonen ja Juutilainen olleet pari. Tarinat selvisivät Helsingin kaupungin kunnalliskertomuksista.

Kaksi vuotta myöhemmin, vuoden 1933 kunnalliskertomuksesta käy ilmi, että kaupunki on myöntänyt oikeuden virvoitusjuomien myyntiin rouva E. Tiihoselle. Haa! Tiihonen ja Juutilainen olivat kuin olivatkin pariskunta, ja olivat naimisiinkin menneet tuossa parin vuoden sisällä. Ja kaiketi Tiihonen oli saanut kaitsijan paikkansa takaisin. Eipä tässä nyt suuri Sherlock Holmes tarvinnut olla.

Mutta kiinnostavaa tektissä on se, että kaupunki myönsi kaitsijanvaimo (termi suoraan asiakirjoista) Tiihoselle ”oikeuden harjoittaa myyntiä omassa kioskissaan Kivinokan kansanpuistossa 500 markan kesävuokrasta.” Kivinokassa on siis vuonna 1933 ollut kioski, jota on vuokrattu.

Kivinokan nykyinen kioskirakennus (Maijan kioski) valmistui Elannon myymäläksi/kioskiksi vuonna 1937. Siis sitä ennenkin on Kivinokassa ollut kioski. Tuskin on elossa monikaan ihminen, joka muistaisi tuota vanhaa kioskia. Millainen se on ollut? Missä se on sijainnut?

Ja tosiaan vuoden 1937 kunnalliskertomuksesta:

”Osuusliike Elanto oikeutettiinkesän aikana myymään elintarpeita ja virvokkeita sekä harjoittamaan kahvitarjoilua Kivinokan kansanpuistossa 5,000 markan vuokrasta ollen liike oikeutettu myöskin rakentamaan kyseiselle kansanpuistoalueelle kansanpuistojen isännöitsijän kanssa sovitulle paikalle esittämiensä piirustusten mukaisen myymälä- ja kahvilakioskin.” 

So long, Tiihoset.

* * *

Edellisessä kirjoituksessa kerroin myös konttoristi G. Berlinistä, joka vuokrasi itselleen Kivinokan Kalastajatorpan vuonna 1931.

Vuonna 1933 herra Berlinille myönnettiin avustusta 7500 markkaa torpan kunnostamiseksi. Mutta sitten tapahtui jotain. Kaupunki päätti purkaa G. Berlinin vuokrasopimuksen ”erinäisistä syistä”. Voi vaan miettiä, mitä Berlin on siellä puuhaillut. Ehkä häneltä vaan loppuivat rahat.

Kalastajatorppa vuokrattiin sitten Ponnistukselle, jonka hallussa se nykyäänkin on.

Kalastajatorppaa koskeva teksti kuuluu näin:


”Lautakunta päätti erinäisistä syistä purkaa Kivinoka n alueella olevan kalastajatorpan vuokraamista konttoristi G. Berlinille koskevan päätöksensä huhtikuu n 1 p:stä lukien ja myöntää vuokraajalle tämän torpan rakennuksissa suorittamista korjaustöistä korvausta 7,500 markkaa, ehdoin, että vuokraaja maksaisi kaupungille heinäkuu n 1 p:n 1931  ja huhtikuun 1 p:n 1933 väliseltä ajalta vuokraa yhteensä 1,000 markkaa , sekä vuokrata sanotun kalastajatorpan rakennuksineen ynnä n. s. Rälläkkäniemen voimistelu- j a urheiluseura Ponnistukselle yhden vuoden ajaksi 1,700 markan vuosivuokrasta j a ehdoin, että kaupungin tarvitessa aluetta ennen vuokra-ajan umpeen kulumista vuokraaja olisi velvollinen sen luovuttamaan kolmen kuukauden irtisanomisajan jälkeen. ”


PS. Yllä oleva kuva ei ole 1930-luvulta, vaan vuodelta 1957. Kivinokasta kuitenkin. Nainen ja priimus-keitin. (kuva: Hkm / Finna)

Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Tapahtui 84 vuotta sitten Kivinokassa

Tapahtui 84 vuotta sitten Kivinokassa

Helsingin kaupungin historiallisissa kunnalliskertomuksissa aika ajoin käsitellään Kivinokkaa. Selasin aikani kuluksi vuoden 1931 kunnalliskertomusta. Siellä kerrotaan, että Kivinokan kalastajatorppa päätettiin vuokrata konttoristi G. Berlinille. Kalastajatorppa tarkoittanee Ponnistuksen alueella olevaa torppaa. G. Berlinistä ei sen enempää löydy tietoa nopeasti googlettamalla.

Kunnalliskertomuksessa kerrotaan seuraavasti:

Kalastajatorpan vuokraaminen. Lautakunta päätti vuokrata Kivinokan kansanpuistoalueella sijaitsevan kalastajatorpan konttoristi G. Berlinille seuraavilla ehdoilla:
1) vuokra-aika on 5 vuotta;
2) alue käsittää noin 1.4 hehtaaria, josta noin 0.6 hehtaaria on viljelysmaata (tätä nykyä niittyä);
3) herra Berlinille luovutetaan heti kyseessäoleva alue lukuunottamatta niittyä, joka on toistaiseksi vuokrattu ravintoloitsija R. Joffsille 6 kuukauden irtisanomisajalla, joten herra Berlin saa haltuunsa tämän alueen 7 kuukauden kuluttua; sekä
4) herra Berlin suorittaa 500 markan vuosivuokran ja sitoutuu kunnostamaan alueella olevan kalastajatorpan sekä siihen kuuluvan saunarakennuksen; saunarakennuksessa oleva huone on heti kunnostettava ja luovuttaa herra Berlin sen Kivinokan kansanpuiston kesävartijoille yöpymis ja aterioimis- y.m. tarkoituksiin.

Mikä mahtanee olla tekstissä mainittu saunarakennus? Ponnistuksen nykyinen sauna on vuodelta 1964 ja sitä edeltävä sauna oli 1940-luvulta. Voisiko olla niin, että tekstissä mainittu sauna tarkoittaa nykyisen parkkipaikan vieressä olevaa Vahtitupaa? Tiedän, että Vahtituvassa on joskus ollut sauna. Piippu on katolla vieläkin. Ja tekstissä mainitaan, että herra Berlinin on luovutettava saunarakennus kesävartijoille. Vahtitupa oli pitkään kesävartijoiden käytössä. Monet merkit viittaisivat siihen, että siinä tarkoitetaan nimenomaan Vahtitupaa. (EDIT. TÄSMENNYS TEKSTIIN: Tietojen mukaan Kalastajatorpan pihapiiriin kuului myös saunarakennus)

* * *

Kunnalliskertomuksessa kerrotaan myös, että rouva Juutilainen sai myydä Kivinokassa virvokkeita. Teksti menee näin:

Rouva A. Juutilaiselle myönnettiin oikeus myydä virvokkeita Kivinokan kansanpuistossa kesän aikana 200 markan maksusta, joka oli etukäteen suoritettava. Sittemmin rouva Juutilainen oli anonut vapautusta vuokran suorittamisesta, koska hänen miehensä oli eroitettu Kivinokan kansanpuiston kaitsijan toimesta ja peruutti  lautakunta myöntämänsä oikeuden ja vapautti hakijan vuokran suorittamisesta.  

Mitä lienee Juutilaisen mies tehnyt, että hänet eroitettiin kaitsijan toimesta. Ehkä hän on siellä vahtituvalla saunonut liikaa.

Samassa tekstissä mainitaan, että kaupunki  myöntää luontaisetuna Kivinokan kaitsija Tiihoselle 300 markkaa. Olisikohan tämä Tiihonen ollut sitten Juutilaisen mies?

Herää myös kysymys, että mitä eroa oli kaitsijalla ja kesävartijalla? Toinen kaitsee ja toinen vartioi?

* * *

Ja vielä lisää. Vuoden 1931 kunnalliskertomuksessa kerrotaan, että Kivinokan vartiointia tehostetaan. Päätös kuuluu seuraavasti:

Kivinokan kansanpuistoalueen kehittäminen ja vartiointi. Lautakunta päätti kaupunginhallitukselle ehdottaa, että vartioinnin tehostamiseksi mainitulla alueella myönnettäisiin 4,950 markan määräraha. Koska kaupunginhallitus katsoi, että mainittu määrä oli otettava kiinteistölautakunnan määrärahoista, päätti lautakunta sittemmin tilapäisiin menoihin varatusta määrärahasta myöntää yhteensä 12,550 markkaa vartijan palkkaamiseen, kaluston hankkimiseen, kaivon kaivamiseen y.m. 

Aika lailla samojen ongelmien kanssa painitaan vuonna 2015. Vartiointia pitäisi tehostaa, aluetta kehittää, kalustoa hankkia ja rahasta on aina pula.

Jotenkin lohdullista, että samojen asioiden kanssa ollaan taisteltu iät ja ajat. Olemme vain osa historian jatkumossa.

Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Ideointiretki Kivinokan Wanhaan metsään

Ideointiretki Kivinokan Wanhaan metsään

Keskiviikkona tehtiin ympäristökeskuksen johdattamana kävelyretki Kivinokan vanhaan metsään, josta ollaan tekemässä luonnonsuojelualuetta. Kierros oli kaikille avoin. Ryhmä oli pieni, mutta sitäkin innokkaampi.

Kierroksen tarkoituksena oli ideoida luonnonsuojelualuetta ja siellä kulkevia polkuja. Pohdittiin, mistä poluista kannattaa tehdä ns. pääväyliä, mihin kohtaan kaivataan pitkospuita, tarvitaanko opasteita, levähdyspenkkejä, yms.

Yhtä mieltä oltiin siitä, että alue tulee säilyttää mahdollisimman luonnontilaisena ja ihmisen kädenjälki tulisi näkyä mahdollisimman vähän. Merkatut polut pitäisi ihmiset tietyillä reiteillä, eikä lähdettäisi samoilemaan poluilta umpimetsään.

Itse halusin, että polut kulkevat ainakin kolmen ”nähtävyyden” kautta. Hiidenkirnuille tulee päästä, pienelle suolle pitäisi olla polku ja merenrantakallion kautta pitäisi yksi polku mennä. Ympäristökeskuksen luonnoksissa oli nämä otettu jo hyvin huomioon.

Kirjoittelin aikaisemmin tilaisuudesta, jossa esiteltiin Kivinokan metsän suojelua. Se kirjoitus löytyy täältä.

Jos kaikki menee putkeen, niin metsä on parin vuoden sisällä suojeltu.

Kuvia metsäretkeltä:

Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Vanhankaupunginlahden hoitosuunnitelma etenee

Vanhankaupunginlahden hoitosuunnitelma etenee

Vanhankaupunginlahden lintuvesi-alueen suunnitelmat etenevät. Ympäristölautakunta esittää alueen hoito- ja käyttösuunnitelmaa vuosille 2015-2024. Suunnitelmaan sisältyy muun muassa Pornaistenniemen tervaleppälehdon ja Mölylän metsien suojelu. Kivinokan vanhan metsän suojeluhanke etenee tämän suunnitelman rinnalla, vaikkei suoranaisesti tähän suunnitelmaan kuulukaan. Koko litania löytyy täältä, ken jaksaa lukea.

Ympäristölautakunta pyysi lausuntoja Vanhankaupunginlahdesta eri järjestöiltä, kuten kaupunginosayhdistyksiltä. Suunnitelmaa pääsääntöisesti kiiteltiin. Lintuyhdistys Tringa oli huolissaan alueen lintujen tilasta ja haluaisi aluetta halkovan voimalinjan pois. Monet kannanotot kaipasivat suojelualueen laajentamista myös Kivinokan suuntaan. Lisäksi kaivattiin palkattua työntekijää, joka katsoisi päältä, että hoito- ja käyttösuunnitelma toteutuisi.

Lausuntoja tuli noin 20 yhdistykseltä ja ne löytyvät myös ylläolevasta linkistä. Lausuntoja tuli mm. luonnonsuojeluyhdistyksiltä, Koitolta, Kuusiluodon porukalta, kulosaarelaisilta, Viikki-Seuralta ja jopa Roihuvuori-seuralta. Mukana myös meidän Kivinokkalaiset ry:n lausunto. Huomioni kiinnittyi siihen, että Ponnistus, JHL ja siirtolapuutarha eivät ole lausuneet asiasta mitään. Laiskuutta, pohdin hetken mielessäni. Mutta sitten huomasin, että ei näiltä yhdistyksiltä ollut edes pyydetty lausuntoa. Onko kaupunki unohtanut heidät kokonaan?

Kivinokkalaiset ry sai sitten tällä kertaa edustaa koko Kivinokkaa. Meidän lausuntomme löytyy myös ylläolevasta linkistä, mutta liitän sen myös tähän:

”Kivinokkalaiset ry toteaa, että he ovat Natura- ja suojelualueen lähinaapureita, joten suunnitelmat yleisöpalveluiden kehittämisestä ovat tärkeitä. Esitetyt parannukset, kuten opastetaulut, polkupyöräverkostot, esteettömät polut, lintujen tarkkailumahdollisuuksien lisääminen ja monipuolistaminen, maisemankatselupaikkojen parantaminen sekä viestinnän kehittäminen ovat tarpeen. Polkupyöräreitistön kehittämistä on kuitenkin tarkoin suunniteltava, ja yhdistyksen mukaan reitistön ei tarvitse kaikkialla kulkea rannan tuntumassa.

Kivinokkalaiset ry pitää tärkeänä luonnonsuojelualueiden laajentamista. Samalla tulisi ohjata liikkujia niin, että kulkemisesta olisi mahdollisimman vähän haittaa luonnolle. Tämä edellyttää luontoselvitysten tekemistä ja niiden pohjalta harkintaa siitä, miten liikkuminen järjestetään.

Hoito- ja käyttösuunnitelman tekemisessä Kivinokkalaiset ry pitää hyvänä sitä, että luontoselvitysten ja maastokäyntien avulla on selvitetty luonnon tilaa ja kehityssuuntaa sekä sitä, että yleisön tietoja ja näkemyksiä on koottu palveluiden parantamiseksi.

Kivinokkalaisten mukaan on hyvä, että jo nyt rantaniittyjä laidunnetaan ja niitetään, ja että toimintaa on tarkoitus lisätä. Matalan meren umpeenkasvun estämiseksi ruoppaus saattaa olla tarpeen.

Osallistavaa suunnittelua Kivinokkalaiset ry pitää tarkoituksenmukaisena ja nykyaikaisena tapana suunnitella ja kehittää kaupunkia, ja yhdistys ilmoittaa olevansa valmis osallistumaan suunnitteluun.

Esittelijä toteaa, että Vanhankaupunginlahden alueen kulkureitistön kehittäminen on herättänyt keskustelua yleisötilaisuuksissa ja asiasta on tullut palautetta ympäristökeskukseen. Varsinkin suojelualueilla rannat tulee säilyttää mahdollisimman luonnontilaisina. Reitistö on myös suunniteltava siten, että tarvitsee kaataa mahdollisimman vähän metsää. Myös eläinten liikkuminen tulee ottaa huomioon. Kuten aiemmin kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnon yhteydessä on todettu, suunnittelu vaatii vielä eri tahojen yhteistyötä, jotta erilaisia kulkutapoja käyttävät voisivat mahdollisimman sujuvasti liikkua alueella.”

MUISTUTUS: Ensi viikolla sitten luontoretki Kivinokan vanhaan metsään, jossa kerätään ideoita, miten sitä parhaiten suojeltaisiin. Kaikki mukaan 21.10.2015 klo 16-18. Lähtö luontopolun alusta. 
Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Vierailu Stansvikin kesämaja-alueella

Vierailu Stansvikin kesämaja-alueella

Kesällä tuli käyväistyä Stansvikissa Laajasalossa. Kivinokkalaisena minua kovasti kiinnostaa Stansvikin kesämajojen kohtalo ja olenkin asiaa sivusilmällä seurannut. Kesällä satuin pyörimään kulmilla ihan muista syistä, mutta päätin käydä Stansvikissa lounaalla ja samalla kiertelin kesämaja-alueita.

Stansvikin kartanon ympäristössä on kaksi kesämaja-aluetta. Aluetta hallinnoi ammattiyhdistys Jyty Helsinki, johon kuuluu kaupungin työntekijöitä. Kartanolla on pitkä historia, johon voi tutustua täällä.

Stansvikin kartanon alue on ollut kaupungilla 1930-1940-lukujen taitteesta lähtien. Sinne on rakennettu kaksi kesämaja-aluetta, Vanhakylä ja Uusikylä. 23 mökin Vanhakylä on rakennettu vuonna 1953 ja muutamaa vuotta myöhemmin rakennettiin 30 mökin Uusikylä.

Kaupunki on nyt tuhoamassa Uuttakylää. Suunnitelmissa on, että Kruunuvuorenrannan uusien asuinalueiden asukkaat tarvitsevat virkistysalueita ja Uusikylä tullaan purkamaan ja sen tilalle perustetaan yleinen puisto. Uudenkylän mökit siirretään Vanhaankylään, joka näin ollen tiivistyisi.

Kiertelin sekä Uudenkylän että Vanhankylän puolella. Lähinnä tuli mieleen Kivinokasta JHL:n alue. Viehättävää seutua.

Kaikki puheenaiheet eivät Stansvikissakaan ole sallittuja.

Tanssilava.

Erään majan pihalla jäin juttelemaan vanhemman pariskunnan kanssa. Krister Söderman esitteli itsensä ”vanhimmaksi stanvikilaiseksi”. Hän on viettänyt Stansvikissa aikaa mökkialueen historian alkuhämäristä saakka.

Pariskunta kertoi kadehtivansa kivinokkalaisia ja sitä, miten me saimme pelastettua alueen rakentamiselta ja osasimme hyödyntää mediaa. Otin kiitokset nöyränä vastaan.

Södermanilla oli vielä optimismia, että Stansvikin alue saisi jäädä nykyiselleen. He ovat tehneet paljon luontoselvityksiä, joiden mukaan alueen luonto on ainutlaatuista. Stansvikilaiset ovat ainakin kerran käyneet vierailulla Kivinokassa, jolloin Kivinokka kaikille -liikkeen aktiivit antoivat neuvoja ja tukea kamppailussa kaupunkia vastaan. Toivotin kovasti onnea taisteluun ja jatkoin kierrostani.

Stansvikissa tuli vastaan paljon asioita, joita minä puolestaan kivinokkalaisena kadehdin. Kuten tällaisia:

Lounasravintola

Laiturit

Venevaja

Tenniskenttä

Keittokatos ja grilli

Rantasauna

Palju

Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kuulumisia Kivinokasta: Uusi saaritoimikunta, remontteja ja murtoja

Kuulumisia Kivinokasta: Uusi saaritoimikunta, remontteja ja murtoja

Kesä Kivinokassa on hiljalleen takana. On ollut niin paljon puuhaa, etten ole ehtinyt blogia päivittämään aikoihin. Nyt kuitenkin puran tähän muutamia ajatuksia, kuulumisia ja suunnitelmia.

Uusi Saaritoimikunta

Saaritoimikunta valittiin syyskokouksessa menneenä viikonloppuna. Uusi Saaritoimikunta aloittaa vuoden 2016 alussa. Itse ilmoitin halukkuudesta jatkaa Saaritoimikunnassa, ja näemmä luottamusta löytyi kokousväeltä. Kiitos siitä! Nykyisestä Saaritoimikunnasta jatkavat lisäkseni Anna Kähkönen, Tuuli Laukkanen, Soile Rusanen ja J Salonen. Saadaan jatkuvuutta ensi vuodelle. Marja Sylman jättäytyi pois, mutta on ilmoittanut, että haluaa jatkaa palstavastaavana myös tulevana vuotena. Hieno juttu. Uusina jäseninä Saaritoimikuntaan valittiin Pia Ruuskanen ja Salla Brunou. Molemmat melko uusia kesämajalaisia. Uutta verta Saaritoimikuntaan, hieno juttu tämäkin.

Puomi ja lukko

Kaupungin rakennusvirasto pyysi yhdistyksen näkemystä lukkoasiaan. Syyskokouksessa yhdistyksen kannaksi muodostui se, että puomi halutaan pitää lukossa (äänestettiin asiasta). Itse äänestin sen puolesta, että lukko olisi auki. Perusteluni liittyvät lähinnä siihen, että sillä turvattaisiin pelastusajoneuvojen pääsy alueelle. Mutta tämä on demokratiaa, ja koska enemmistö haluaa puomin lukkoon, niin sitoudun ajamaan yhdistyksen kantaa. Muu olisi epäreilua sekä demokratiaa että yhdistyksen jäsenten enemmistöä kohtaan.

Tosin yhdistys ei tästä asiasta päätä, vaan kaupunki sen viime kädessä päättää. Ja kaupungilta tuli viestiä, että esteetön pääsy alueelle on taattava 24/7/12, eli vuoden ympäri ja kellon ympäri ja viikon jokaisena päivänä. Kaupunkia kiinnostaa myös yhdistyksen näkemys siitä, miten esteettömyys saadaan hoidettua.

Joten nyt yritetään etsiä ratkaisua, joka tyydyttäisi molempia osapuolia.

Tanssilavan katto

Tanssilavan katto alkoi vuotaa juuri ennen juhannusjuhlia. Se on ollut kesän ajan peitettynä pressuilla. Nyt kattoa ryhdyttiin korjaamaan ennen kuin suuremmat syyssateet alkavat. Tämä tuo yhdistykselle hieman ylimääräisiä kustannuksia, mutta eiköhän me pystytä sen kanssa elämään.

Valvontakamerat

Murtokausi on käynnistynyt vilkkaana. Mökkimurtoja on raportoitu vähän jokaisella alueella siirtolapuutarhaa myöten. Suosittelen, että tarkkailette myös naapurimökkejä. Vaihtakaa mökkinaapurien kanssa puhelinnumeroita, että voitte ilmoittaa, jos on ikkunoita rikki. Ja rikosilmoitus poliisille jokaisesta murrosta.

Kivinokan vahtituvalle asennetaan nyt valvontakamera, joka tallentaa kaikki alueella liikkuvat. Katsotaan mikä vaikutus sillä on. Toivottavasti saadaan kamera jo tällä tai ensi viikolla.

Kamera kuvaa lisäksi roskiksen suuntaan, jonka viereen on taas dumpattu suunnattomasti jätettä. Testaamalla selviää, miten kauas kamera kuvaa. Kun kokeilut on tehty, niin sitten yritetään asentaa viimeistään ensi vuoden puolella roskiksen viereen oma kameransa.

Kesän tapahtumat

Runsaasti oli tapahtumia kesällä. Ja ennen kaikkea hienoja tapahtumia. Kesä huipentui Luontoliiton konserttiin. KinoKivinokka ja juhannus keräsivät paljon osallistujia ja vuolaasti kiitoksia. Saimme tapahtumilla ostettua useita sieluja Kivinokan puolelle. Ne voivat olla kullan kalliita, jos yleiskaavan yhteydessä vielä joudutaan Kivinokan tulevaisuudesta vääntämään (toivottavasti ei jouduta).

Tapahtumissa oli paikoitellen niin paljon väkeä, että Kivinokan vessasysteemeissä yms. tuli kestävyyden rajat vastaan. Toivotaan, että kaupunki huomaa pian, että Kivinokkaa käyttää muutkin kuin kesämajalaiset, ja alkaa panostaa vessoihin ja muuhun ”virkistysinfraan” lisää. Neuvotellaan, neuvotellaan…

Weekend-festivaali Kyläsaaressa aiheutti paljon valituksia. Melu oli paikoitellen hyvin kovaa Kivinokassa saakka. Itse en ole yleensä antanut sen häiritä, sillä tapahtumat kuuluvat kaupunkiin. Mutta siinäkin tulee raja vastaan. Ja se raja tuli siinä, että Kivinokassa järjestettiin samaan aikaan rosvopaistijuhlat, jossa esiintyi Helsingin työväen orkesteri. Viulun soittoa ei kuullut 20 metrin päähän, kun Weekend-festivaali pauhasi parin kilometrin päässä.

Kaupungissa pitää olla tapahtumia. Mutta jos tapahtuma A häiritsee kohtuuttomasti tapahtumaa B, niin silloin kaikki ei ole kunnossa. Nyt kävi niin.

Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Tältä näyttää JHL:n vessa – katso kuvat

Tältä näyttää JHL:n vessa – katso kuvat

Tietenkin olen Kivinokkalaiset ry:n huussikansan edustajana kateellinen JHL:n tovereille, joilla on käytössä ihan oikea vesivessa. Olen salaa haaveillut pääseväni kurkistamaan JHL:n vessaan, jonka ovet ovat ulkopuolisilta säpissä. JHL:n vessoilla on suljettujen ovien takia hieman myyttinen maine. Mitä ovien takana on? Mitä siellä puuhataan?

Jokin aika sitten JHL:n alueen kentällä järjestettiin hauska lasten tapahtuma (kiitos järjestäjille!) ja silloin vessojen ovet olivat auki. Pitihän siellä sitten käydä kurkistamassa, vaikka ei ollut edes hätä.

Tältä siellä näytti:

Naisten puolella en tohtinut pistäytyä, vaikka tilaisuus olisi ollutkin.
Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kivinokan uimakoululaiset huippuopissa

Kivinokan uimakoululaiset huippuopissa

Ensimmäinen viikko uimakoulua takana Kivinokan rannassa. Surkeat ovat olleet säät. Lämpötila jotain 15 asteen paikkeilla, napakka tuuli päälle ja pieni vesisade. Tämä kuva kertoo kaiken:

Toivottavasti ensi viikolla ilmat paranee.

Urhoollisesti lapset kuitenkin ovat veteen uskaltautuneet. Viimeinenkin lapsi uskalsi kastaa itsensä viidentänä päivänä. Aikuisena he kuitenkin muistavat vain sen, että olivat uimakoulussa ja kivaa oli. Eivät he muista jäätävää vettä ja kylmää ilmaa.

Erinomaisessa opissa naperot ovat olleet. Uimakoulua on vetänyt SM-tason uimari Sanna Linko. Suomen ikävästä suvesta huolimatta Sanna on erimerkillisellä asenteella jaksanut pienokaisia opastaa.

Lopussa kiitos seisoo. Uimadiplomilla on paikka varattu kesämajan seinällä.

Ps. Rannalle on ilmestynyt uusi pelastusrengas.

Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kuka rikkoisi Kivinokan ympärijuoksun 50 vuotta vanhan ennätyksen?

Kuka rikkoisi Kivinokan ympärijuoksun 50 vuotta vanhan ennätyksen?

Kivinokan olympialaiset järjestetään tänä kesänä 25.7. Olympialaisten ohjelmassa on perinteiseen tapaan Kivinokan ympärijuoksu.

Kivinokan ympärijuoksu on pituudeltaan noin 2200 metriä. Itseltäni kesti viime vuonna sen kiertämiseen runsaat 10 minuuttia.

Ympärijuoksun ennätys on Risto Viljalla. Ennätysaika on 6.55. ja se on 1960-luvun alusta. Vilja esitteli minulle pokaalia, johon on kaiverrettu ennätysaika.

Erittäin kova aika on kyseessä. Mies oli kovassa iskussa silloin (ja on toki edelleen). Siinä on nuoremmalla polvella tekemistä, että pääsee edes lähelle tuota aikaa. 
PS. Kivinokan lapsiperheille on perustettu oma Facebook-ryhmä, jossa tietoa lapselliselle perheille suunnatuista tapahtumista yms. 
Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Lapset löysivät maakellarin viime vuosituhannelta

Lapset löysivät maakellarin viime vuosituhannelta

Omat lapsemme ja naapurin lapset löysivät Kivinokasta vanhan maakellarin. Ei se kovin iso ollut, runsaat puoli metriä suuntaansa. Maakellari on melko vilkkaan polun varressa, joten aika ihme, että se on saanut olla rauhassa ja piilossa.

Tässä kellarin onnelliset löytäjät:

Otin työhanskat käteen ja katsottiin, mitä kellarista löytyy. Siellä oli kymmenisen Amiraali-olutpulloa. Tyhjiä tietenkin. Ja yksi muovikanisteri.

Wikipediasta tarkistin, että Amiraalia on tehty vuosina 1972-1992. Panimo oli Pyynikki. Merkkiä yritettiin elvyttää vielä vuonna 2003 heikoin tuloksin.

Melko mahdotonta sanoa, miten vanha kellarikätkö on, mutta jotenkin vaikutti siltä, että 1900-luvun puolelle mennään.

Kivinokka on täynnä pieniä salaisuuksia.

PS. Amiraali-pullojen etiketeissä oli suuria merenkävijöitä, kuten Hammarskjöld, Nelson ja japanilainen Togo. Etenkin Togon etiketillä varustetut pullot saivat suuren suosion Japanissa. Japanilainen panimo tekee vielä tänä päivänäkin Amiraali-olutta Togon etiketeillä. Iltalehden juttu täällä.

Kirjoittaja on kirjailija, bloggaaja, kaupunkiopas ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather