Täällä murhattiin Bobrikov ja sinetöitiin itsenäisyys

Sain tilaisuuden tutustua Valtioneuvoston linnan sisätiloihin. Rakennuksen sisätilat huokuvat historiaa. Jos seinät osaisivat puhua, niin tämän rakennuksen seinillä olisi satoja tarinoita kerrottavanaan.

Carl Ludvig Engel suunnitteli rakennuksen senaatille. Vuonna 1822 valmistunut rakennus oli ensimmäinen Engelin suunnittelema talo Senaatintorin varrelle.

Valtioneuvoston pääovien jälkeen avautuu rakennuksen pääportaikko – eräs kaupungin ja koko maan upeimmista ja tunnetuimmista portaikoista.

Portaikon ylätasanteella on rakennuksen arkkitehdin Engelin rintakuva. Patsaan on veistänyt Ville Vallgren. Jalustassa olevan tekstin mukaan se on tehty Pariisissa vuonna 1887.

Portaikon seinällä on myös muistolaatta, joka kertoo tapahtumasta kesäkuulta 1904. Senaatin virkamies, kansallismielinen Eugen Schauman ampui portaikossa kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin.

Valtioneuvoston linnan sydän on Presidentin esittelysali. Huonetta käytetään presidentin ja valtioneuvoston yhteisiin istuntoihin. Presidentin esittelysalia hallitsee pitkä ja massiivinen pöytä.

Pöydällä on Raamattu 1600-luvulta. Ministerit vannovat virkavalansa sormet juuri tämän kyseisen Raamatun päällä.

Huoneessa allekirjoitettiin 4.12.1917 Suomen itsenäisyysjulistus, joka kahta päivää myöhemmin hyväksyttiin eduskunnassa.

Presidentin esittelysalin seiniä somistaa entisten presidenttien muotokuvat. Päätyseinä on tarkoitettu istuvan presidentin muotokuvalle, mutta Sauli Niinistöstä ei ole vielä virallista presidenttimuotokuvaa tehty, joten seinällä on edelleen taiteilija Rafael Wardin kiistoja herättänyt maalaus Tarja Halosesta.

Presidentin esittelysalin vieressä on odotushuone, jonka seinällä on uudempien presidenttien muotokuvat, joita tilan puutteen vuoksi ei ole voitu esittelysaliin ripustaa.

Naapurihuone on Valtioneuvoston istuntosali ja siellä kokoontuu Suomen hallitus. Ministerien toimia valvoo lähes koko seinän kokoinen maalaus, joka kuvaa Porvoon valtiopäiviä. Maalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1858.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kävelyllä Käpylän taideteoksilla

Olen Käpylän katuja kävellessäni kuvannut taideteoksia, kun niitä on vastaan tullut. Uskoisin, että olen saanut kaiken Käpylän julkisen taiteen tallennettua kännykkäkamerani linssillä.

Urheilija (Akseli Toivosen kenttä)

Erkki Toukolehdon veistos vuodelta 1937. Tiettävästi Toukolehto sai idean veistokseensa uutisesta, joka kertoi kaatuneesta juoksijasta, joka loukkasi kätensä, mutta voitti silti kisan. Ehdoton suosikkini Käpylän veistoksista. Klassinen urheilijaveistos.

Päivän lapset (Ala-asteen pihalla, Väinölänkatu 7)

Sakari Tohkan veistos vuodelta 1938 on ilahduttanut koululaisia jo vuosikymmenet. Toinen suosikkini. Veistoksessa on jotain tulevaisuudenuskoa.

Version samasta veistoksesta bongasin myös Riihimäen taidemuseon aulasta:

Kallioaurinko (Kuutamotie 17)

Matti Peltokankaan ympäristöteos vuodelta 1994. Melko huomaamattomassa paikassa. Ehkä hieman epäonnistunut sijainti.

Lentoon (Pohjolankatu 45)

Outi Leinonen teki taidetta ruotsalaisen koulun seinään vuonna 2000. Julkisivussa leijailee parisen kymmentä keramiikkasiementä. Pieni herkkupala ohikulkijoille.

Omille siiville! (Mäkelänkatu 93)

Koulurakennuksen yli kulkee Kaarina Kaikkosen veistos, joka on paljastettu 2012. Piristää vilkasta Mäkelänkatua.

Evakkoäiti (Käpylänkuja 1)

Evakkoäiti Karjalatalon pihalla lienee Käpylän uusin veistos. Juhani Honkasen veistos paljastettiin 2015. Hyvin perinteinen näköisveistos – hyvässä ja pahassa.

Karjalatalon sisälläkin on taidetta. Ensimmäisenä vastaan tulee Eva Rynäsen valtava taideteos Rantoja. Vuonna 1977 valmistunut puuteos tehtiin alkujaan näyttelyyn, joka järjestettiin Savonlinnan oopperajuhlien yhteydessä.

Kulman takana on Oili Mäen hieno ryijy.

Ja laitetaan nyt loppuun vielä kuva sähkökaapista. Taidetta tämäkin:

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kannelmäen linnoitukset ovat säilyneet hyvin

img_5150

Kannelmäessä on kahdessa paikassa edustavat rakennelmat ensimmäisen maailmansodan linnoituksia. Niitä on aivan junaradan vieressä korkean kallion päällä ja sen lisäksi Pelimannintien  ja Klaneettitien välisellä mäellä. Jälkimmäiset ovat oikein hyvin säilyneitä.

Tässä alla hieman kuvia alueelta. Seuraa Sotaretkellä helsingissä -kirjani valmistumista myös Instagramissa #sotaretkellähelsingissä

img_4545

img_4534

img_4536

Junaradan tieltä on purettu linnoitteita. Radan reunalla kannattaa olla hyvin varovainen.

img_5151

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Myllypuron ja Koskelan tykkipatterit

img_4999

Sotaretkellä Helsingissä -kirjaani varten kävin tutustumassa Myllypuron ja Koskelan tykkipattereihin. Molemmet on rakennettu 1910-luvulla osaksi Viaporin maalinnoitusta.

Myllypuron patterit ovat ulkoilualueella aivan kävelytien reunassa. Niihin on helppo tutustua. Suojahuoneet on muurattu umpeen, mutta pienistä aukoista niihinkin pääsee kurkkimaan.

img_4981

Koskelassa on paikat kahdelle tykille. Molemmat tykkiasemat ovat veden peitossa ja aidattu. Lähistöllä on syvä rotko, jonka perälle suunniteltiin luolaa, mutta työt jäivät kesken.

img_5026

Koskelassa on myös useita valmistuneita luolia. Ne ovat kuitenkin aidattu ja lukittu.

img_5012

Seuraa kirjan valmistumista myös Instagramissa #sotaretkellähelsingissä

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Munkkiniemen patterit

img_4516

Tällä kertaa Sotaretkellä Helsingissä -kirjan tekeminen vei Munkkiniemeen, jossa on sekä ensimmäisen maailmansodan että toisen maailmansodan aikaiset tykkipatterit. Ne löytyvät Gert Skytten puistosta ja sen takana olevan kallion laelta.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisen tykkipatterin oheen rakennettiin myös kaksi luolaa.

img_4524

Kallion päällä on tykki muistona Helsingin suurpommituksista.

img_4430

Seuraa kirjan tekemistä myös Instagramissa #sotaretkellähelsingissä

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Sotaretkellä Paloheinässä ja Pakilassa

img_4358

Paloheinässä on helppo tutustua ensimmäisen maailmansodan linnoituksiin. Siellä on yhdyskäytävät raivattu runsas kymmenen vuotta sitten ja rakennettu siltoja ja polkuja helpottamaan kulkua.

Kävin tutustumassa paikkaan ja valokuvaamassa valmistellessani Sotaretki Helsingissä -kirjaani. Tällä kertaa lapset pääsivät mukaan. Nämä taisteluhaudat ovat olleet jo sata vuotta suosittuja leikkipaikkoja pääkaupunkiseudun penskojen keskuudessa.

Seuraa kirjan valmistumista myös Instagramissa #sotaretkellähelsingissä

img_4353

img_4368

img_4379

Paloheinässä Keskuspuiston puolella on toinenkin linnoitusrakennelma. Se on paljon huonommassa kunnossa.

img_4390

img_4392

Ja vielä lopuksi piipahdus Pakilan Hyvän Paimenen kirkon vieressä.

img_4402

img_4418

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Mäkkylän luolat ja valonheitinpatteri

img_4147

Helsinki sodassa -kirjan tekeminen vei tutustumaan Mäkkylän Komendantinmäelle. Mäkeä kiertää Viaporin maalinnoituksen yhdyskäytävät ja tulipesäkkeet 1910-luvulta. Kallion alarinteeseen on louhittu myös kolme luolaa, joihin pääsee tutustumaan vapaasti. Vastaan tulleet äiti ja poika olivat etsimässä yhdessä luolassa olevaa geokätköä. Ilman taskulamppua luoliin ei ole asiaa.
Kallion päällä on muistomerkki, joka kertoo siellä olleen 2. maailmansodan aikaan valonheitinpatteri.

img_4138

img_4157

img_4159

img_4158

img_4164
Samalla reissulla tuli pistäydyttyä myös Pitäjänmäen sankarihautausmaalla.

img_4167

Seuraa kirjani valmistumista myös Instagramissa #sotaretkellähelsingissä

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Patterimäki on helppo kohde tutustua linnoitusrakennelmiin

img_4133

Pitäjänmäen Patterimäki on yksi parhaista ja helpoimmista paikoista tutustua 1. maailmansodan linnoitusrakennelmiin. Mäki on vain parin minuutin kävelyn päässä Pitäjänmäen asemalta. Siellä on myös aiheesta kertovat opastaulut. Patterimäellä oli toisen maailmansodan aikaan tykkipatteri, jonka perustuksia on edelleen hyvin nähtävillä. Lisäksi mäellä voi tutustua URSAn tekemään aurinkokunnan pienoismalliin (opastaulu on tosin poistettu, toivottavasti tulee takaisin).

Seuraa Sotaretkellä Helsingissä -kirjani valmistumista myös Instagramissa #sotaretkellähelsingissä

Kuvia Patterimäeltä:

img_4099

img_4109

img_4113

img_4117

img_4121

img_4127

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Saksalaisten sotilaiden hautausmaa Honkanummella

img_3924

Tuleva kirjani Sotaretkellä Helsingissä vei minut viikonloppuna Vantaalle Honkanummen hautausmaalle.

Vantaan vankilan takana, aivan Lahden moottoritien vieressä on Saksalaisten sotilaiden hautausmaa. Metsäiselle hautausmaalle on haudattu yli 300 toisessa maailmansodassa kaatunutta saksalaista. Myös kuusi ensimmäisessä maailmansodassa kaatunutta on saanut viimeisen leposijansa Honkanummella. Lisäksi hautausmaalle haudattiin 201 merisotilasta, jotka hukkuivat kahden hävittäjäaluksen upotessa vuonna 1944 Porkkalan edustalla.

Tässä muutamia kuvia. Seuraa kirjani valmistumista Instagramissa #sotaretkellähelsingissä.

img_3911

img_3914

img_3918

img_3931

img_3940

img_3953

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kivikon synkät luolat ja jyrkät kuilut

img_4061

Kivikko on mainio paikka käydä tutustumassa ensimmäisen maailmansodan aikaisiin linnoitusrakennelmiin. Siellä on pitkiä yhdyskäytäviä, jotka ovat paikoitellen lähes kymmenen metriä syviä. Lisäksi kallioihin on louhittu useita luolia. Kävin tutustumassa paikkaan ja valokuvaamassa tulevan kirjani Sotaretkellä Helsingissä tiimoilta. Seuraa kirjan valmistumista Instagramissa #sotaretkellähelsingissä.

Tässä kuvia retkeltä:

img_3966

img_3973

img_3998

img_4010

img_4032

img_4072

img_4050

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Luonnontilainen Vallisaari kiehtoo historiallaan

IMG_3249

Entinen sotilassaari Vallisaari avautui keväällä suurelle yleisölle. Nyt sinne pääsee vesibussilla ja matka Kauppatorilta kestää noin 15 minuuttia. Kävin tutustumassa saareen jo pari vuotta sitten, ennen kuin se avattiin yleisölle (lue juttu täältä). Nyt olikin mielenkiintoista käydä katsomassa, miltä saari näyttää tusristikohteena.

Osa saaresta on edelleen suljettu ja tiettyihin osiin ei ole mitään asiaa. Saaren ympäri johtaa polku, jonka varrella on opastauluja. Poluilta ei ole lupaa poiketa. Se johtuu siitä, että saaren luonto on arvokasta, eikä sen haluta tuhoutuvan. Toinen syy on vuoden 1937 ruutivaraston räjähdys, jonka jäljiltä saaren maastossa on edelleen räjähteitä.

IMG_3222

IMG_6062

Opastettu reitti on parin kilometrin mittainen. Jos haluaa käydä viereisessä Kuninkaansaaressa, niin mittaa tulee lisää toiset pari kilometriä. Parhaat näköalat on Aleksanterin patterin päältä. Sieltä näkyy koko Helsingin siluetti, Suomenlinna ja aavaa merta horisonttiin saakka.

IMG_3295

IMG_3255

IMG_3260

Alkukesästä saaressa on riittänyt ihmisiä ruuhkaksi saakka. Mutta ainakin heinäkuisena maanantaipäivänä sinne mahtui oikein hyvin. Lautat olivat kyllä täynnä, mutta saaressa ei ollut häiritsevän paljon väkeä.

Palveluita Vallisaareen kaipaisin lisää ja pikaisesti. Nyt siellä on yksi kahvila – Vallisaaren vohvelibaari. Sieltä ei saanut mitään muuta suuhun pantavaa kuin 12 euron vohveleita. Kun kilpailua ei ole, niin toki voi vohveleistakin pyytää ihan mitä vaan.

IMG_3302

Vallisaari on upea paikka, lähes luonnontilainen saari, jolla on kiinnostavaa historiaa. Toivottavasti saaren luonto tuhansine perhosineen ja lepakoineen ei liikaa häiriinny turistimassasta.

IMG_3210

IMG_3213

Lisää Vallisaaresta voit lukea täältä:

Luontoon.fi/vallisaari

Vallisaari Wikipediassa

Ylen juttu Vallisaaresta

HS:n juttu Vallisaaresta

Nyt kirjoittaa Vallisaaren räjähdyksestä

Ilta-Sanomien vinkit Vallisaareen

Retkipaikka.fi tutustui Vallisaareen

Cityn juttu Vallisaaresta

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Souturetki Varjosaareen

220

Teimme Kivinokasta souturetken vastarannalle Varjosaareen. Saari sijaitsee Kulosaaren kupeessa, Leposaaren hautausmaan vieressä. Saareen ei ole pääsyä mantereelta. Olen lukenut, että geokätköilijät ovat saarelle kyllä tulleet Leposaaresta, mutta he ovat joutuneet kahlaamaan ruovikossa kainaloita myöten.

Kivinokasta Varjosaareen soutaa alle kymmenessä minuutissa. Saari on suoraan Kivinokan uimarantaa vastapäätä.

Saimme veneen rantaan pieneen poukamaan, jossa on selvästi joskus aikanaan ollut laituri.

219

Varjosaari on pieni autiosaari. Saaren kävelee ympäri muutamassa minuutissa. On saaressa muitakin käynyt, siitä kielii roskat ja nuotiopaikat.

Varjosaaressa on ollut myös asutusta. Saaren korkeimmalla paikalla on ollut rakennus joskus vuosikymmeniä sitten. Talon perustukset ovat vielä jäljellä. Samoin rantaan johtavat portaat.

222

Varjosaaressa on myös yksi kaupungin jännittävimmistä kiipeilypuista. Vanha ja kookas mänty on alkanut kasvaa meren päälle. Jälki rungossa kertoo, että puuhun on joskus iskenyt salama. Kenties salamanisku on kaatanut puun, mutta sitkeästi se on jatkanut eloaan.

223

Artikkeli julkaistu myös KiviNokkailua-blogissa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Tove Janssonin seinämaalauksesta voi bongata Muumin

Kuva: HAM.
Kuva: HAM.

Tove Jansson maalasi keväällä 1947 Helsingin kaupungintaloon kaksi kookasta freskoa. Maalaukset ovat nimeltään Juhlat kaupungissa ja Juhlat maalla. Freskot siirrettiin vuonna 1974 Etu-Töölössä sijaitsevan ruotsinkielisen työväenopiston Arbiksen aulaan. Alkuvuodesta 2016 freskot saivat uuden pysyvän kodin Helsingin taidemuseosta HAMista.

Taideteokset saivat alkunsa, kun Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckell pyysi Tove Janssonia tekemään Kaupunginkellariin pientä koristemaalausta. Ei tullut ihan pientä koristemaalausta, vaan kaksi suurta seinämaalausta.

Tove työn touhussa vuonna 1947. Kuva: HAM.
Tove työn touhussa vuonna 1947. Kuva: HAM.

Jansson oli 1940-luvulla jo ihan tunnettu taiteilija. Hän piti ensimmäisen näytelynsä Taidesalongissa 1943. Muumibuumin aikaa ei vielä eletty, mutta kaupungintalon freskoista voi myös bongata Muumin. Juhlat kaupungissa -teoksen etualalla on pieni Muumi ja sen vieressä tupakkaa poltteleva nainen on tulkittu Janssonin omaksikuva.

Tove jansson4

Tove Jansson ei siis ollut vielä Muumeista tunnettu, kun hän sai tehtäväkseen kaupungintalon freskot, vaan apulaiskaupunginjohtaja von Frenckell oli tutustunut Janssoniin muuta kautta.

Jansson oli vuonna 1946 tutustunut Vivica Bandleriin, joka oli von Frenckelin tytär. Tovella ja Vivicalla oli rakkaussuhde. Tuskin von Frenckell nappasi Tovea ihan tuntemattomuudesta, vaan todennäköisesti tyttärensä suosituksesta.

HAMin kotisivut.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Jaska ja Masa Munkkiniemessä

munkkiniemen portti2
Munkkiniemen puistotien alussa olevia taloja ja niiden välistä alkavaa bulevardia kutsutaan joskus Munkkiniemen portiksi. Siitä mennään ikään kuin Munkkaan sisään.

Munkkiniemen portin molemmilla puolilla olevissa taloissa on pieniä poikia esittävät patsaat, jotka ottavat vastaan Munkkaan saapuvat.

Patsaat ovat taiteilija Mauno Oittisen tekemät ja ne ovat vuodelta 1938. Oittinen on tehnyt näiden patsaiden lisäksi muun muassa Elias Lönnrotin muistomerkin Kainuuseen sekä siirtolaisuuden muistomerkin, jonka toinen osa on Hangossa ja toinen Floridassa.

munkkiniemen portti

Talojen rakennuttaja Martti Sorvari on lehtihaasttatelussa kertonut, että patsaat esittävät hänen poikiaan Masaa ja Jaskaa. Jaska on etelän puolella olevassa talossa ja Masa vastapäätä.

Moikatkaa pojille, kun kävelette ohi!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Mummotunnelin rappio

20151210_114542

Wreden pasaasi, Vanha kauppakuja, Mummotunneli. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. En tosin tiedä, kenen rakas tämä paikka on. Kovin on hiljaista ja ankeaa, eikä kukaan pidä tästä rakkaasta huolta.

Wreden pasaasi on arkkitehti K. A. Wreden suunnittelema uusrenessanssia edustava rakennuskokonaisuus, jonka sisäpiha suunniteltiin avoimeksi kauppapaikaksi. Rakennukset valmistuivat 1800-luvun lopulla. Kauppakujat olivat siihen aikaan melko uusi rakennustyyppi Euroopassa, eikä niitä Helsingissäkään juuri ollut.

Kauppakuja on 80 metriä pitkä ja vajaa 10 metriä leveä. Sinne pääsee sisään Aleksanterinkadulta, Pohjoisesplanadilta ja Mikonkadulta.

Joka kerta, kun kauppakujan halki kävelee, niin sydäntä särkee. Hiljaista ja synkkää. Kauppaa kujalla ei käydä. Kujan reunoilla on muutama putiikki ja ravintola. Kesäisin ravintoloiden terassit vetävät väkeä, mutta muuten kujalla ei paljon askelten ääniä kuulu.

Mikä valtava määrä hukattua potentiaalia! Paikka on aivan Helsingin ydinkeskustassa. Miksei sitä haluta elävöittää? Miksei sinne houkutella ihmisiä? Miksei siellä käydä kauppaa?

Samalla tavalla kuin Torikortteleita yritetään elävöittää, niin Wreden pasaasiinkin voisi sytyttää uuden elämän kipinän.
Vanha kauppakuja on arkkitehtonisesti ja historiallisesti merkittävä paikka, mutta eihän sitä kehtaisi tällaisenaan edes turisteille esitellä.

Mummotunneli on 80 metriä pitkä.
Mummotunneli on 80 metriä pitkä.
Uusrenessanssiarkkitehtuuria.
Uusrenessanssiarkkitehtuuria.
Terassilla oli hiljaista.
Terassilla oli hiljaista.
Vanha lämpömittari. Ei ihan 1800-luvulta, mutta vanha kuitenkin.
Vanha lämpömittari. Ei ihan 1800-luvulta, mutta vanha kuitenkin.
Aleksin puoleisella sisäänkäynnillä on vanhoja kattomaalauksia. Huonossa kunnossa.
Aleksin puoleisella sisäänkäynnillä on vanhoja kattomaalauksia. Huonossa kunnossa.

Lisää Helsingin historiasta WalkHelsingin kävelykierroksilla. Tutustu täällä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather