Rautatie taskussa

Rautatie taskussa

Tartuin pitkästä aikaa Juhani Ahon teoksiin ja hämmästyin, miten ajankohtaisia ne ovat yli sadan vuoden jälkeen.

Vaikka nykypäivänä teknologian kehitys ja sen ihmisten arkeen tuoma muutos on suurempaa kuin koskaan, tuskin monikaan 2000-luvulla kirjoitettu kirja kuvaa muutoksen pelkoa yhtä osuvasti kuin Ahon vuonna 1884 ilmestynyt Rautatie.

Rautatie-romaanissa korpipariskunta Matti ja Liisa kuulevat, että Lapinlahdelle on rakennettu rautatie ja pohtivat talven yli, pitäisikö edistyksen kärkeä edustavaa hömpötystä lähteä katsomaan. Yöt ovat pitkiä, kun mietitään, miltä se juna mahtaa näyttää. Syö kuulemma juostessaan halkoja. Uusi ammattikin on tullut: tatsuunamies.

Meillä on nykyään kaikilla rautatie taskussa. Matti ja Liisa yhtä aikaa pelkäsivät ja ihastelivat rautatietä, samoin me suhtaudumme uudistuksiin: HSL:n mobiilipalveluun, Tinderiin, TikTokiin ja sähköisiin pankkipalveluihin. Ensin syntyy uteliaisuutta ja pelkoa, sen jälkeen joko ihastusta tai välinpitämättömyyttä.

Matti ja Liisa lopulta rohkaistuivat ja ostivat markan lipun junaan. Lopulta he totesivat sen turhanpäiväiseksi kapistukseksi, josta on vain harmia ja jota ilmankin pystyy hyvin elämään.

Entä sitten Ahon toinen suuri klassikko, vuonna 1911 julkaistu Juha? Se on tarkka kuvaus muukalaisten pelosta ja tapahtumat voisi siirtää lähes sellaisenaan 2000-luvun Vuosaareen. Maamies Juha raataa päivät pitkät, kunnes tumma ja komea Shemeikka saapuu kylään ja vie Juhan vaimon Marjan mukanaan Venäjälle. Marja huomaa, ettei elo naistenmiehen kanssa olekaan auvoisaa ja lopulta Juha tulee ja antaa köniin Shemeikalle. Kuin vuoden 2019 poliisitiedotteesta.

Klassikoiden lukeminen kannattaa aina. Ne antavat perspektiiviä.

Kirjoitus on julkaistu alkujaan Metro-lehdessä

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather