Helsingin saaristo on Suomen ainoa kansallismaisema, jonka ääreen pääsee raitiovaunulla ja metrolla. Kivikaupungissa ja lähiöissä ei aina edes muista miten hienon alueen äärellä elämme. Ja merenrannassa asuvat pitävät sitä helposti itsestäänselvyytenä.
Olen viime vuosina pyrkinyt tutustumaan merelliseen Helsinkiin aina tilaisuuden tullen. Suurta venettä en omista, mutta soutuveneen hankin toissa kesänä ja sen kanssa olen tutustunut Vanhankaupunginlahden ympäristöön.
Nykyään saaristo on helppo kokea, vaikka ei olisi edes omaa venettä. Olen kierrellyt paljon kansallismaisemassa yhteysaluksilla. Vastaan on tullut upeita elämyksiä: Vallisaaren sotahistoria, Kaunissaaren luontopolut, Vartiosaaren huvilat ja rauhallinen Iso Iiluoto. Helsingin vesialueen ulkopuolelta löytyy valloittava Söderskärin majakka. Espoon Suvisaaristo ja punkit on tullut myös koettua.
Aina ei tarvitse lähteä saaristoon todetakseen meren ihmeellisyyden. Helsingissä on viime aikoina otettu rantoja hienosti yleiseen virkistyskäyttöön. Löyly ja Allas Sea Pool antavat mahdollisuuden saunoa ja uida kansallismaisemassa. Lonnassa voi piipahtaa joogafestareilla. Lauttasaaressa on jätetty rantapolkuja asuntojen ja meren väliin. Vallisaari ja Kuninkaansaari on jo avattu yleisölle ja lisää vanhoja sotilassaaria ollaan avaamassa virkistyskäyttöön.
Ympäristöministeriö on valinnut 27 maisemakokonaisuutta kansallismaisemaksi. Joukossa ovat muun muassa Pallastunturit, Imatrankoski, Punkaharju ja Helsingin saaristo. Pidetään mielessä, että asumme todella uniikin maiseman äärellä. Nautitaan siitä, pidetään siitä huolta ja otetaan siitä kaikki irti.
Eikä pidä unohtaa, että pian pääsee metrolla myös toisen virallisen kansallismaiseman äärelle, nimittäin Tapiolaan. Sitä odotellessa käyn laskemassa soutuveneen vesille.
Kolumni on julkaistu Metro-lehdessä toukokuussa 2017.
by 
