kamppi arkistot - Pauli Jokinen

Kaupungin komeimmat atlantit – Top 7

Atlanteiksi kutsutaan rakennusten seinissä olevia veistoksia, jotka kannattelevat esimerkiksi parvekkeita. Usein atlantit ovat lihaksikkaita mieshahmoja, sillä sana tulee kreikan jumaltaruston Atlas-jättiläisestä, joka kannatteli harteillaan maapalloa.

Atlantteja tehtiin Helsingin rakennuksiin etenkin uusrenessanssi- ja jugend-kausilla, eli runsaat 100 vuotta sitten.

Tässä listattuna Helsingin komeimmat atlantit:

1. Ohranan talon atlantit (Korkeavuorenkatu 21)
Niin sanotun Ohranan (Venäjän salainen poliisi) talon parveketta kannattelee neljä jykevää miestä. Taitavat pyyhkiä hikeä otsaltaan. Atlantit on tehnyt kuvanveistäjä Robert Stigell.

2. Lääkärien talon sammakko (Kasarmintori)
Kasarmintorin reunalla olevassa Lääkärien talossa on pieni sammakko joutunut kovan paikan eteen. Raukka kannattelee massiivista pylvästä. Ilme kertoo kaiken.

3. Wreden pasaasi (Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulma)
Lähes yhtä miehekkäät atlantit kuin Ohranan talossa. Toiset neljä löytyy vielä saman rakennuksen Mikonkadun puolelta. Atlanttien tekijäksi on jossain lähteissä arveltu Robert Stigelliä.

4. Sudet vahdissa (Lönnrotinkadun ja Yrjönkadun kulma)
Suden näköiset atlantit vahtivat sisäänkäyntiä Lönnrotinkadun ja Yrjönkadun kulmatalossa.

5. Erottajankadun kaksikko (Erottajankatu 2)
Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelman uusrenessanssitalon kulmassa kaksi miesatlantia kannattelee suurta erkkeriä.

6. Eteläesplanadin parivaljakko (Eteläesplanadi 24)
Erottajankadun taloa vastapäätä on niin ikään Theodor Höijerin suunnittelema talo, jossa on kaksi miesatlantia. Nämä ovat myös Robert Stigellin veistämiä (Stigell on varmaan tehnyt puolet Helsingin atlanteista).

7. Bulevardin kaunokaiset (Bulevardin ja Annankadun risteys)
Bulevardille katselee kaksi hyvin tyyliteltyä atlantia. Niistä ei ihan tarkkaan ota selvää, ovatko miehiä vai naisia vai ei kumpaakaan.

Helsingin 1800-luvun kirkot – top 8

Helsingissä on toinen toistaan kauniimpia kirkkoja. Tällä kertaa listaan komeimmat 1800-luvun kirkot.

1. Helsingin tuomiokirkko (valmistunut 1852)
Itseoikeutettu ykkönen. Engelin mestarityö. Ei vaadi selityksiä.

2. Johanneksen kirkko (1891)
Komeimpia uusgoottilaisia rakennuksia koko maassa. Paikkamäärältään Suomen suurin kivikirkko, ihmisiä sinne mahtuu 2600. Arkkitehtinä oli ruotsalaissyntyinen A. E. Melander.

3. Uspenskin katedraali (1868)
Itämaista mystiikkaa. Ortodoksien tukikohta. Rakennettiin Venäjän vallan alaisuudessa, jolloin maassa oli runsaasti ortodokseja. Katajanokan maamerkki.

4. Saksalainen kirkko (1864)
Johanneksen kirkon ohella uusgotiikan merkkirakennuksia Helsingissä. Kirkon suunnittelivat Harald Bosse ja C. J. von Heideken. Tornin se sai vuonna 1898. Hieno sijainti: kirkkoa ympäröi Ullanlinnan puisto, meri ja Kaartinkaupungin arvorakennukset.

5. Suomenlinnan kirkko (1854)
Kirkko on toiminut suurimman osan ajastaan varuskuntakirkkona. Alkujaan kirkko palveli venäläisiä varusmiehiä. Pyhän Aleksanteri Nevskin muistolle pyhitetyn kirkon tornissa on majakka.

kirkko

6. Pyhän Henrikin katedraali (1860)
Arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmanin suunnittelema katedraali on Helsingin harvoja katolisia kirkkoja. Kirkko toimii ikään kuin porttina Kaivopuistoon. Ulkoseinässä hienoja patsaita (mm. Pyhä Henrik, Pyhä Pietari) ja sisällä pyhän Cyprianuksen, Olavin sekä Birgitan pyhäinjäännöksiä.

7. Pyhän kolminaisuuden kirkko (1826)
Huomaamaton empirekirkko Tuomiokirkon takana. Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko oli kaupungin ainoa ortodoksikirkko ennen kuin Uspenskin katedrali valmistui.

8. Vanha kirkko (1926)
Kantakaupungin vanhin kirkko. Engel suunnitteli kirkon väliaikaiseksi kunnes Tuomiokirkko valmistuu, mutta niin vain Vanha kirkko edelleen on toiminnassa. Idyllinen sijainti Ruttopuiston eli vanhan hautausmaan laidalla.

Bubbling under: Diakonissalaitoksen kirkko. Kirkon peruskivi muurattiin vuonna 1896, jonka jälkeen kirkkoa on muutettu moneen kertaan. 1800-luvulta ovat peräisin myös ainakin Katajanokan vankilan kappeli sekä Puotilan kartanon mailla oleva kappeli.

Miten Hietalahden hallista saadaan elävä?

Hietalahden halliin etsitään jälleen uusia vuokralaisia. Hallia ylläpitävän Tukkutorin mukaan entistä laajemmalla skaalalla.

Tukkutorin tiedotteen mukaan halliin voi tulla esimerkiksi ravintoloita, kahviloita, take away -paikkoja, perinteisiä ruokakauppiaita, toimitiloja tarvitsevia käsityöläisiä tai uusia yrittäjiä, jotka tarvitsevat showroomin tuotteilleen.

Tukkutorin toimitusjohtaja Timo Taulavuori innostaa uusia yrittäjiä halliin. ”Hietsuun on helppo tulla kauppiaaksi, koska asiakasvirta on jo olemassa ja hallin nykyisten yrittäjien verkostoon pääsee helposti mukaan”.

Markkinapuhetta, sanon minä. Uskon, että Hietsuun on vaikea tulla kauppiaaksi, koska riittävää asiakasvirtaa ei ole.

Halli on kamppaillut jo pitkään olemassaolostaan erilaisilla konsepteilla. On ollut perinteistä kauppahallia, antiikkia ja ruokaa. Oikeastaan mikään ei ole toiminut. Monet kauppiaat siirtyivät takaisin Vanhaan kauppahalliin, kun sen remontti valmistui viime vuonna. Juttelin taannoin hallin kauppiasyhdistyksen johtajan kanssa, joka itsekin pyöritti myymälää Hietsussa. Hän ei keksinyt mitään syytä jäädä sinne, vaan lähti Etelärantaan Vanhaan kauppahalliin.

Suurin syy Hietsun vaikeuksiin on se, ettei ole asiakkaita. Se johtuu taas siitä, että halli ei markkinoi itseään. En minä ainakaan tarkkaan tiedä mitä siellä nykyään on myynnissä: saako sieltä lounasta, matkamuistoja, tuoretta leipää, kalaa, kahvia? Mitä sellaista sieltä saa, mitä en saa muualta? En tiedä yhtään syytä miksi menisin sinne.

Kaupungin pitäisi hallin omistajana panostaa hallin markkinointiin entistä enemmän. Kertokaa minulle jossain mediassa joku syy, miksi Hietsun halliin menisin. Kun saan sen yhden syyn mennä, niin ehkä kävisin sitten toistekin.

Ja silloin kauppiaillakin on syy olla siellä, kun on maksavia asiakkaita.

Prokuraattorin murhatalo asunnoiksi – veronmaksajille miljoona

Kuva: Wikimedia Commons.

Bulevardi 12 sijaitsevaa liikerakennusta muutetaan siten, että osa talosta muutetaan asunnoiksi. Rakennuksella on pitkä ja värikäs historia. Siinä on toiminut muun muassa Suomi-Filmin konttori ja viimeksi WSOY:n päämaja. Kenties kiinnostavin yksittäinen tapaus sattui 1905, jolloin talossa murhattiin prokuraattori Eliel Soisalon-Soininen, joka oli Suomessa kenraalikuvernööristä seuraava. Hänet murhasi suomenmielinen Lennart Hohenthal (joka muuten olisi elämäkerran arvoinen mies!).

Wikipediassa kerrotaan murhasta seuraavasti:

”Aamupäivällä noin puoli yhdentoista aikaan kookas nuori mies (Hohenthal) oli tulossa upseerin puvussa Soisalon-Soinisen asuntoon Bulevardi 12:ssa. Hohenthal soitti Soisalon-Soinisen ovikelloa, jolloin lakeijaksi pukeutunut santarmi tuli avaamaan oven. Hohenthal antoi miehelle käyntikortin, jossa luki ”Alexander De Gadd, Lieutenant de la Garde, St. Petersbourg”, ja pyysi päästä prokuraattorin puheille. Hohenthal ohjattiin prokuraattorin työhuoneeseen.

Kun Soisalon-Soininen saapui huoneeseen vastapäisestä ovesta, Hohenthal veti esiin pistoolin ja ampui sillä yhteensä kahdeksan laukausta Soisalon-Soinista kohti. Kaksi niistä osui prokuraattoria rintaan ja vatsaan. Prokuraattori tuupertui maahan. Alkoi laukaustenvaihto santarmin ja Hohenthalin välillä. Paikalle tuli prokuraattorin 17-vuotias poika Johan (Juhani), joka myös alkoi tulittaa Hohenthalia. Hohenthal ampui poikaa sääreen. Hohenthal sai pari suhteellisen vaaratonta osumaa ja hänet vietiin sairaalaan tiukasti vartioituna.”

Yksi kaupunkitarina kertoo Arto Melleristä. Bulevardi 12:n pääovi avautuu poikkeuksellisesti sisäänpäin. Nuori Melleri oli saanut valmiiksi ensimmäisen runokokoelmansa ja oli viemässä sitä WSOY:lle. Hän rynkytti ovea aikansa, mutta ei tajunnut että se avautuu sisäänpäin. Sitten hän käveli korttelin toiselle puolelle Otavalle ja niin hänestä tuli Otavan kirjailija.

Nyt kuitenkin rakennus on yksityisomistuksessa (huhujen mukaan omistaja on eräs Kiihtelysvaarassa syntynyt liikemies ja miljonääri), ja osa asunnosta muutetaan asunnoiksi. Siitä omistaja saanee lisätuloja, ja siksi omistaja on velvoitettu maksamaan kaupungille runsaat miljoona euroa (kaupunginhallitus vahvistanee asian 22.9.)

Veronmaksaja kiittää, vaikka siitä millistä mennee iso osa kyseisen rakennuksen infraan.

5 huomiota Amos Andersonin museosuunnitelmasta

Art Deco -näyttely Amos Andersonin museossa keväällä.

Amos Andersonin taidemuseo julkisti suunnitelmansa uudeksi museoksi. Museo tulisi Helsingin keskustaan Lasipalatsin yhteyteen, osaksi maan alle.

1. Näyttelyt
Amos Andersonin taidemuseo on yksi lempimuseoistani Helsingissä. Näyttelyt ovat kunnianhimoisia ja laadukkaita. Museon johtaja Kai Kartio sanoi, että ”olemme tärkeä osa Helsingin kuvataide-elämää, mutta haluamme olla vielä tärkeämpi osa.” Jos uudet tilat mahdollistavat entistä korkeatasoisempien näyttelyiden järjestämisen, niin sehän on pelkästään hyvä asia.

2. Museotila
Amos Andersonin museo on suosikkejani myös siitä syystä, että pidän kovasti Yrjönkadun rakennuksesta ja museon tiloista. Arkkitehti Sigurd Frosteruksen suunnittelema rakennus on vanha ja tunnelmallinen, ja museo on sopivan kokoinen – ei liian iso, että tulisi taideähky, eikä niin pieni että sen kävisi läpi kymmenessä minuutissa. Jos uusi museo valmistuu, jään kyllä kaipaamaan Yrjönkadun museota. Mutta kuten Kartio asian ilmaisi, nykyinen museorakennus ”ei vastaa nykyajan haasteisiin”. Näyttelyitä on hankala toteuttaa, logistiikka tökkii, taidetta kuljettavat rekat tukkivat kapean Yrjönkadun. Uusi museo olisi noin 2500 neliötä. Nykyinen on noin 1800 neliötä. Lisää tilaa ei hirveän paljon tulisi, mutta nykyinen museotila on siitä hankala, että se on sokkeloinen ja monessa kerroksessa.

3. Lasipalatsin tulevaisuus
Amos Andersonin uusi museo ratkaisisi – ainakin osittain – Lasipalatsin tulevaisuuden. Rakennus on kaupungille hankala pähkinä – suojeltu ja hyvällä paikalla, mutta kaupunki ei ole järin halukas laittamaan rahaa sen korjaamiseen. Amos Andersonin museo on suunnitellut, että museon sisäänkäynti olisi nykyisen LippuRexin kohdalla. Varsinainen näyttelytila olisi maan alla, mutta museon tiloja olisi myös Lasipalatsin rakennuksessa. Esimerkiksi elokuvateatteri Bio Rex olisi osa museota, ja siellä näytettäisiin elokuvia, videotaidetta ja järjestettäisiin yksityistilaisuuksia. Lisäksi museoon kuuluisi ravintoloita ja kahviloita. Maanpäälliset tilat olisivat avoimia, vain näyttelyihin maksaisi.

4. Rahoitus
Uusi museo tulisi maksamaan noin 50 miljoonaa euroa. Lystin maksaa Amos Andersonin museon takana oleva säätiö Konstsamfundet. Veronmaksajien rahoja hanke ei niele. Tämä lienee se tärkein yksittäinen tekijä, joka tullee saamaan kaupungin päättäjät näyttämään hankkeelle vihreää valoa ja kansalaismielipiteen uuden museon taakse.

5. Guggenheim
Amos Andersonin uusi museohanke on Guggenheimille kuin nyrkinisku vyön alle. Guggenheimin pitäisi syyskuussa julkistaa oma esityksensä museoksi. Guggenheimin on entistä vaikeampi perustella julkisten rahojen käyttöä museoonsa, kun samaan aikaan suomenruotsalaiset puuhaavaan omaa uutta museota ilman julkista tukea. Amos V. Anderson – Solomon R. Guggenheim 1-0 .

Nykyisillä tiedoilla toivotan Amos Andersonin uuden museon tervetulleeksi Helsinkiin.

Mikä yhdistää portaita, savupiippua ja Checkpoint Helsinkiä?

Ehkä olet joskus käynyt Lasipalatsin Bio Rexissä elokuvissa. Ja kenties kävellyt Lasipalatsin takana sijaitsevan aukion poikki. Mutta oletko laittanut merkille, että elokuvateatterin parvelle johtavat kierreportaat ja aukion keskellä oleva savupiippu muistuttavat toisiaan?

En minäkään ollut, ennen kuin ravintola Lasipalatsin johtaja asiasta minulle vinkkasi. Haastattelin häntä taannoin erästä kirjaprojektia varten.

Lasipalatsin (valmistunut 1936) arkkitehdit Viljo Revell, Heimo Riihimäki ja Niilo Kokko halusivat että savupiipun muotokieli toistuu myös portaissa.

Taideyhteisö Checkpoint Helsinki aikoo muuten tehdä savupiipun kanssa jonkinlaisen taideprojektin Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä 26.8.-1.9. ”Chimney-projekti muuttaa Lasipalatsin aukion savupiipun menneen ajan muistomerkistä taiteen huutomerkiksi,” juhlaviikkojen sivuilla kerrotaan. Jäädään mielenkiinnolla odottamaan.

Checkpoint Helsingin savupiippu.