Viikonlopun ulkoiluretki kohtistui tällä kertaa äijäporukalla Sipoonkorpeen. Ajettiin auto parkkiin Kalkkiuunintielle ja kierrettiin Kalkkiruukin luontopolkua.
Luontopolun varrella on laavu ja grillipaikka, mutta tälle kertaa emme pysähtyneet siihen. Aamulla laavulla oli hiljaista, mutta ohitimme sen toistamiseen iltapäivällä, ja silloin oli ihmisiä nuotiolla paistamassa makkaraa.
Luontopolku on verraten vaativa, jyrkkiä nousuja ja laskuja on paljon. Ei siis mikään lastenvaunu-kohde. Höggbergetin kallioilta on komeat näkymät yli Sotungin peltojen. Kallio nousee merenpinnasta 74 metriä. Se ei kuitenkaan ole Sipoonkorven korkein paikka, vaan alueen pohjoisosassa on vielä korkeampia.
Luontopolku on runsaat 4 kilometriä pitkä. Se on merkattu vihreä-valkoisin merkein. Metsähallitus voisi pitää merkeistä hieman parempaa huolta. Monissa paikoissa merkit olivat huonossa kunnossa – tai puuttuivat täysin. Ei pitäisi olla kova työ kiertää luontopolku kerran vuodessa ja laittaa merkinnät kuntoon. Arviolta puolen työpäivän homma.
Kalkkiruukin luontopolku ei kuitenkaan ollut varsinainen kohteemme, vaan tähtäsimme Sipoonkorven keskiosissa olevalle Fiskträskin järvelle. Matkaa sinne oli luontopolulta noin 5 kilometriä. Luontopolulta lähti Fiskträskin (eli Bakunkärrin) suuntaan pieni polku. Kaikissa polkujen risteyksissä ei ollut opasteita, mutta hieman arpapelilläkin osattiin valita oikeat polut ja löysimme lopulta itsemme Bakunkärrin parkkipaikalta. Siitä oli matkaa Fiskträskin rantaan runsaat kaksi kilometriä.
Fiskträskin rannassa oli evästauon paikka. Istuimme rannalla ja nautimme järvimaisemasta.
Fiskträskin jälkeen lähdimme suunnilleen suoraan länteen, tavoitteenamme oli löytää Nuotiokallio ja sen lähistöllä olevat kaksi hiidenkirnua.
Ensin astelimme kuraista metsäautojen tietä pitkin, kunnes kyllästyimme liukastelemaan mudassa ja painuimme metsän puolelle.
Nyt tarvittiin jo kompassia. Otimme suunnaksi lännen ja annoimme palaa kohti ryteikköä.
Kipusimme korkeiden kallioiden yli, ylitimme puroja, astelimme kosteikoissa. Runsaan puolen tunnin jälkeen olimme aika varmoja, että olemme menneet kompassista huolimatta liikaa etelään. Kun vihdoin löytyi kännykkäkenttää, niin tarkistimme Retkikartta.fi-palvelusta sijaintimme. Olimme täsmälleen oikeassa suunnassa ja hyvin lähellä kohdettamme.
Ensimmäisenä löytyi kaksi hiidenkirnua, jotka olivat samassa kalliossa vain muutaman metrin etäisyydellä toisistaan. Kiipesimme hiidenkirnujen yläpuolella olevan kallion laelle pitämään taukoa.
Sitten piti löytää Nuotiokallio. Se on noin 10 metriä korkea ja yli 50 metriä pitkä jyrkänne. Väittävät olevan vaikuttavimpien Sipoonkorven nähtävyyksien joukossa. Hetken aikaa pyörimme lähistöllä, mutta emme sitä löytäneet. Sen näkeminen jää seuraavaan kertaan.
Lopulta saimme retkemme päätökseen ennen pimeän laskeutumista. Arviolta patikoimme noin 15 kilometriä.
Suunnilleen tällaisen reitin kuljimme (punaiset viivat):
Sipoonkorpi on hieno, vanha ja yhtenäinen metsäalue. Sipoonkorvessa on käytännössä kolme opastettua lenkkiä: Kalkkiruukin luontopolku, Ponun perinnepostia ja Fiskträskin kierros. Niistä on hyvä aloittaa tutustumaan Sipoonkorpeen. Jos näiden kolmen polun ulkopuolelle lähtee, niin opasteet ovat melko huonot ja puutteelliset. Jos pääväyliltä poikkeaa sivuun, niin kunnon kartta ja kompassi sekä metsähallituksen Retkikartta.fi-palvelu ovat erittäin käytännöllisiä.
Lue myös: Ponun perinnepostia Sipoonkorven luontopolulla.
by 
