Hakaniemen silta tullaan purkamaan ja sen viereen rakennetaan uusi silta (aiheesta lisää täällä). Alueelle tulee lisää asuntoja ja suurta ramppia supistetaan.
Rampin keskellä majaansa pitää kaksi Miina Äkkijyrkän peltilehmää. Veistoskaksikon nimi on Joy. Lehmät saavat äkkilähdön nykyiseltä paikaltaan, kun siltaa ryhdytään purkamaan. Samaan paikkaan ne tuskin enää mahtuvat, enkä tiedä onko veistoksia hallinnoiva Helsingin taidemuseo suunnitellut niille uutta paikkaa johonkin lähistölle.
Jos lehmät ovat vailla kotia, niin Kivinokkaan ne sopisivat mielestäni hienosti. Äkkijyrkän taide ja auton osista tehdyt lehmät jakavat mielipiteitä, enkä itse ole mitenkään erityisen suuri fani, mutta Kivinokka olisi oiva paikka niille. Parhaiten ne sopisivat mielestäni heti siihen Kipparlahdensilmukkaan, josta käännytään asfalttitieltä Kivinokkaan. Siihen JHL:n palstaviljelysten viereen, jossa on tyhjää tilaa. Sehän on ikään kuin peltoa, eli siis aivan ominta ympäristöä lehmille. Siinä ne sitten ottaisivat vastaan kaikki Kivinokkaan saapujat.
Sitähän voisi perustella museolle vielä sillä, että kaupunki on täynnä julkista taidetta, mutta Kivinokassa ei julkisia veistoksia vielä ole (lukuunottamatta ympäristötaidenättelyitä ja Maijan taidetta kioskilla). Kivinokassa järjestetään paljon kulttuuritapahtumia, ja Kivinokka on hyvin kulttuuriystävällinen paikka.
En pitäisi lehmien saamista Kivinokkaan mitenkään mahdottomana ajatuksena. Jatkuvasti patsaita siirrellään. Esimerkiksi Oona Tikkaojan hieno Unelma-teos oli ensin Kalliossa, mutta kun se viime vuonna tarvisti uuden paikan, niin Kannelmäki-liike oli nopeasti asialle ja tarjosi uutta paikkaa Sitratorilta. Nyt Kannelmäessä on yksi Unelma enemmän (lisää aiheesta täältä).
Tuli jokin aika sitten käveltyä Kulosaaren kartanon rannoilla ja piipahdettin katsomaan kartanon vanhaa uimakoppia. Kyllä sääliksi kävi vanhaa pientä koppia. Ei ole kukaan ollut pitämässä vanhuksesta huolta.
Paikka oli lähinnä pelottava, etenkin seinäkirjoitus: ”The voices in my head…they won’t stop…please go away. I can’t take it anymore. Please go away!”
Ei taida uimakoppi oikein olla enää pelastettavissa. Tai jos on, niin nyt alkaa olla viimeiset hetket tehdä sille jotain. Muuten se lahoaa siihen paikkaan. Kaupungin selvityksessä sen kunnoksi on arvioitun ”huono”, tekijä ”tuntematon”.
Uimaan siitä ei ole asiaa, joten uimakopin virkaa se ei enää tule tekemään. Mutta keksisikö sille jotain muuta käyttöä? Kartanon venekerho voisi tehdä siitä pienen eväsmajan, jossa voisi käydä hörppimässä kahvit ja syödä eväät.
Tapahtuipa alkusyksystä seuraavaa. Nainen käveli Kansallismuseon kassalle ja jätti sinne grafiikkatyön. Hän sanoi sen esittävän Kivinokkaa (kuva yllä).
Nainen oli kanadansuomalainen, ja teos on kulkeutunut hänen sukunsa mukana Kanadaan ja nyt hän päätti lahjoittaa kuvan Kansallismuseolle. Nainen ei kertonut nimeään, eikä antanut yhteystietoja, joten hänestä ei tiedetä sen enempää.
Kansallismuseo puolestaan ei halua kuvaa kokoelmiinsa, koska siitä ei ole täsmällisiä tietoja olemassa. Kuvan alalaidassa on taiteilijan signeeraus ja se on ehkä ”Pentti Manninen”. Vuosiluku on 1956.
Pentti Mannisesta ei löytynyt googlaamalla juuri mitään. Ainoat tiedot löytyi parilta espanjalaiselta sivulta. Antiguedadesgasteiz-sivulta löytyy Mannisen akvarelli, joka on myynnissä hintaan 560 euroa. Signeerauksesta voi päätellä, että kyseessä on sama Pentti Manninen.
Eräällä toisella sivulla on hieman elämäkerrallista tietoa miehestä (hän esiintyy siellä nimellä Pentti Manninen Honka). Sekin sivu on espanjaksi, mutta google-kääntäjä auttaa: Manninen on syntynyt Helsingissä 1934. Opiskellut maalausta Ateneumissa ja Vapaassa taidekoulussa. Muutti Espanjaan 1969. Pitänyt yli 50 näyttelyä, maalannut maisemia ja muotokuvia Suomessa, Ranskassa, Espanjassa ja Ruotsissa. Hänet on palkittu kilpailussa, jonka google kääntää ”National Award Akvarelli Säästöpankki Valladolid.” Hänen teoksiaan on muun muassa Ateneumissa.
Kansallismuseo ei siis halunnut kuvaa kokoelmiinsa ja he ottivat yhteyttä Kivinokan Saaritoimikuntaan ja lahjoittivat kuvan kivinokkalaisille. Se on nyt siis Saaritoimikunnalla.
Mutta sitten se visainen pähkinä:
Kuva todennäköisesti ei kuvaa Kivinokkaa. Ainakaan itse en tunnista paikkaa. Voisiko kuvassa olla Kulosaaren kartanon rakennuksia? Tuskin niitäkään. Mutta mistä kuva sitten on? Jos on jotain aavistusta, niin kommentoi alle.
– Tiedustelin Ateneumista Mannisesta ja sieltä vastattiin: ”Eipä ole mitään tietoa tuon nimisestä taiteilijasta – eikä hänen teoksiaan ole myöskään Ateneumin kokoelmissa.”
Kiinnitin pienen majamme seinään köyden pätkän. Kivinokka on osa merellistä Helsinkiä ja nyt kesämajamme on osa Helsingin merellistä historiaa. Köydenpätkä nimittäin on sotalaiva Hesekielistä.
Hesekiel oli venäläinen sota-alus, joka upposi Helsingin edustalle Krimin sodan aikana elokuussa 1855. Laivassa oli kaikkiaan 72 tykkiä ja sen päällikkönä toimi taistelutilanteessa kapteeni Browtsyn (katso täältä miltä alus näytti).
Sukeltajat löysivät laivan jättimäisen ankkurin Suomenlinnan lähistöltä vuonna 1977. Ankkuri nostettiin ylös ja se on esillä Katajanokalla Viking Linen terminaalin pihalla.
Parisen viikkoa sitten kävelin ankkurin ohi. Ankkurissa on paksua köyttä, joka on alkanut irtoilla. Siitä oli palasia maassa, ja tuuli riepotteli niitä kaduilla. Joku oli laittanut pätkiä roskikseenkin, joten uskalsin ottaa pienen palan talteen ja laitoin sen nyt mökin seinälle.
No – enpä tiedä on köysi alkuperäistä vai vasta myöhemmin ankkuriin kiinnitettyä. Hyvin vanhalta se vaikuttaa. Ja ainakin itselleni uskottelen ja kaikille vieraille tulen kertomaan, että kyseessä on pala alkuperäisestä Hesekielin ankkurin köydestä. Eikös se vanha viisaus mene niin, että hyvä tarina voittaa aina totuuden.
Tänään järjestettiin Kivinokan ideointi -tapahtuma Kulosaaren kartanolla. Itse en ehtinyt paljonkaan tapahtumaan oasllistumaan, mutta jonkin aikaa pyörin kartanolla ja muutama kuva tarttui kameraan.
Tilaisuus vaikutti kaikin puolin oikein onnistuneelta, ja näin myös kuulin jälkikäteen tapahtuman järjestämiseen osallistuneilta ihmisiltä. Hyvin tyytyväisiä olivat.
Tilaisuus oli kaikille avoin, ja siellä kehiteltiin ja palloteltiin ideoita ja ajatuksia, miten Kivinokkaa voisi kehittää. Ihmisiä paikalla oli arviolta 70-80. Ihmiset oli jaettu eri työpajoihin, joissa keskusteltiin omista aihealueista. Teemoina olivat luonto, kesämajat, liikenne, tapahtumat ja juhlat, siirtolapuutarha ja venekerho -yhteistyö ja…nyt ehkä unohdin vielä jonkun.
Ihmiset olivat silmin nähdän innostuneita. Ajatuksia sinkoili. Tarkoitus ei ollut tyrmätä yhtään ideaa, vaan kaikki ajatukset olivat tasa-arvoisia. Lopussa jokainen ryhmä esitti omia ideoitaan. Niistä kaiketi julkaistaan jokin yhtenveto lähiaikoina.
Jotenkin on sellainen olo, että tässä ollaan nyt jonkun suuren ja hienon äärellä.
Ja tässä kuvia tapahtumasta:
PS. Jos et vielä ole käynyt vastaamassa Kivinokan tulevaisuutta koskevaan nettikyselyyn, niin käypä ihmeessä, vielä on vajaa viikko vastausaikaa: http://kivinokka.fi/kysely/
Laajasalossa Stansvikissa on kaksi pientä kesämaja-aluetta. Olen sivusilmällä seurannut mitä siellä tapahtuu. Kesämaja-alueet sijaitsevat Stansvikin kartanon läheisyydessä. Ne ovat Helsingin kaupungin virkamiesyhdistykselle (nykyinen JYTY Helsinki ry) vuokrattu vuonna 1945.
Vuonna 1953 rakennettiin ensimmäinen mökkikylä, 23 kesämajan Vanhakylä. Muutama vuosi myöhemmin perustettiin 30 kesämajan Uusikylä.
Kaupungilla on kovat rakentamissuunnitelmat Laajasalon varalle. Ja tämä koskee myös Stansvikia. Kaupunki haluaa Stansvikin kartanon ympäristön paremmin yleiseen virkistyskäyttöön, kun Laajasaloa laajemmin rakennetaan. Joka sinänsä on ihan hyvä juttu, sillä tarvitseehan alueen asukkaat virkistypaikkoja.
Mutta pikkuisen huono uutinen se on kesämajojen suhteen. Suunnitelmissa on näet lopettaa Uudenkylän 29 kesämajan alue. Mutta niille majoille on kylläkin osoitettu uudet paikat viereisellä Vanhankylän kesämaja-alueella. Vanhankylän kesämaja-alue tulee siis tiivistymään.
Aika lailla stansviikkarit ovat panneet kaupungille hanttiin, ja ihan ymmärrettävästi.
Mielenkiinnolla jatkan seuraamista sivusilmällä. Kovasti kiinnostaa se, että miten ne 29 kesämajaa siirretään. Kivinokan kohdalla kaupungin virkamies totesi vuosi takaperin, että jos Kivinokka rakennetaan ja majoille osoitetaan uusi paikka jostain, niin ”kyllähän sellaiset majat tuosta vaan siirtää”. Uskonpa, että aika moni 1950- tai 1960-luvun kesämaja olisi nähnyt viimeisen päivänsä siinä kohtaa, kun sitä olisi roudattu kuorma-auton lavalle. Saas nähdä miten käy Stansvikissa.
Kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli asiaa alkuviikolla, mutta jätti sen toistaiseksi pöydälle.
Olen tässäkin blogissa kirjoitellut jonkin verran Kivinokasta, mutta siitä aiheesta kirjoittelun olen siirtänyt toiseen KiviNokkailua-blogiin, joka keskittyy pelkästään tuon upean kesämaja-alueen asioihin.
Koska täällä olen kirjoitellut Kivinokasta etenkin siinä kriittisessä vaiheessa, kun Kivinokkaa oltiin pelastamassa, niin voi olla että joitain lukijoita kiinnostaa miten Kivinokan pelastusoperaatio tapahtui. Siitä löytyy tarinaa KiviNokkailua-blogissa täällä: Kivinokan pelastusoperaatio – näin kaikki tapahtui.
Rannoilla on sekä hyväkuntoisia ja huonokuntoisia veneitä.
Kivinokan rannoilla on kymmenittäin veneitä, joista vain osa on käytössä. Osa on hylätty ja jätetty rannoille oman onnensa nojaan. Mitä niille tulisi tehdä? Monien kohdalla omistajakaan ei ole tiedossa.
Ensimmäinen toimenpide, jonka Saaritoimikunta tulee tekemään, on venepaikan hinnan nosto ensi vuodesta alkaen (hyväksytty syyskokouksessa). Venepaikan hinta tulee olemaan 30 euroa / vene / vuosi.
Siihen on kaksi perustelua:
1) Hinta on toistaiseksi ollut 5 euroa, ja sillä 5 eurolla on saanut ”ikuisuuspaikan” Kivinokan rannasta. Se on ollut aivan tolkuttoman halpa, siis käytännössä ilmainen. 30 euroa / vuosi on sekin vielä todella halpa, jos vertaa mihin tahansa toiseen paikkaan Helsingissä. Hinta sisältää sen, että venettä voi säilyttää rannassa kesät talvet.
2) Kun joutuu edes sen 30 euroa maksamaan, niin se toivottavasti kannustaa pitämään huolta veneestään. Nyt rannassa on lukuisia veneitä täysin heitteillä, ja se ei ainakaan kaunista rantaa. Tämä on samalla myös pientä Kivinokan kasvojenkohotusta. Mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että moni myös huolehtii omasta veneestään kiitettävällä tavalla.
Vielä on kaksi ongelmaa ratkaisematta:
A) Mitä hylätyille veneille pitäisi tehdä? Huonokuntoiset toki täynynee jollain konstilla kuljettaa kaatopaikalle. Sekin maksaa, mutta tuolla 30 euron hinnalla saadaan ehkä hieman paikattua tuota kuluerää. Huonokuntoisten lisäksi rannassa on hylättyjä veneitä, joista saa pienellä vaivalla ihan merikelpoisia. Kenties ne voidaan ensi keväänä vaikkapa huutokaupata. Yhden tai kaksi venettä ehkä voisi jättää vapaasti käytettäviksi, ns. Kivinokkaveneiksi.
B) Täytyy keksiä jokin systeemi, jolla veneen omistajia rahastetaan. Täytyy luoda jokin rekisteri veneen omistajista. Nythän ei ole lainkaan tarkkaa tietoa kenen veneitä rannoilla on. Esimerkiksi siten, että veneiden omistajien pitää tiettyyn päivämäärään mennessä ilmoittaa, että hänellä on vene rannassa ja sitten vene merkitään jotenkin. Ja ne veneet joita ei ole merkitty, niin huutokaupataan pois. Saaritoimikunnan pitää pitkän ja kylmän talven aikana luoda jokin järjestelmä tähän.
Joskus on hauskaa spekuloida vaihtoehtoisella historialla. Entä jos asiat olisivatkin menneet toisin? Esimerkiksi seuraavalla tavalla.
Kustaa Vaasa suunnitteli Helsingin perustamista 1500-luvun puolivälissä. Hän halusi Tallinnalle pohjoisen kilpailijan. Kustaa Vaasa suunnitteli, että Helsinki perustetaan Santahaminan saarelle. Hän antoi luottomiehelleen Siuntion Suitian kartanon herralle Erik Flemingille tehtäväksi alkaa selvitellä asiaa. Fleming tutustui alueeseen ja lähistöön ja tiedusteli talonpojilta hyvää paikkaa perustaa kaupunki.
Lopulta Fleming ehdotti kuninkaalle, että eipä perustetakaan Helsinkiä Santahaminaan vaan Vantaanjoen suulle. Kuningas tulistui siitä, että Fleming oli kysynyt mielipiteitä rahvaalta, jolla oli kuninkaan mukaan ”heikko käsityskyky ja ymmärrys”. Lopulta Kustaa Vaasa kuitenkin myöntyi (kukaan ei tiedä miksi) Flemingin tahtoon ja niin Helsinki perustettiin vuonna 1550 Vantaanjoen suulle. Tämä tarina löytyy Seppo Aallon ansiokkaasta kirjasta Helsinki – sotakaupunki.
Kuten tiedetään, niin Helsinki ei Vantaajoen suistossa ollut kuin sata vuotta, ja sitten Helsingin keskusta siirrettiin nykyisen Senaatintorin paikkeille. Siirto tapahtui siksi, että Vanhankaupunginlahti oli niin matala, että suurten kauppalaivojen ja sotalaivojen oli vaikea sinne päästä.
Sitten vaihtoehtoiseen historiankirjoitukseen.
Mitä jos Kustaa Vaasa olisi pitänyt päänsä, ja perustanut Helsingin Santahaminaan? Sinne laivat ainakin pääsevät kätevästi, joten silloin kaupunkia tuskin olisi lähdetty siirtämään mihinkään.
Santahaminassa Helsinki alkaa kasvaa ja kehittyä.
Santahaminassa Helsingin keskusta on paljon idempänä kuin nykyään. Santahaminaan rakennetaan kaupungin hallinnollisia keskuksia, raatihuoneita, kasarmeja ja kirkkoja. Pikkuhiljaa kun kaupunki kasvaa ja Helsingistä tehdään pääkaupunki, alkaa saari käydä pieneksi. Alkaa laajentuminen kohti ainoaa mahdollista suuntaa – pohjoista.
Santahaminasta tulee Helsingin vanhakaupunki, jota nykypäivän turistit saapuvat katsomaan. Vanhimmat kivitalot ovat 1500-1600-luvuilta. Kaupungissa on pieniä kujia ja kauniita puistoja. Rannat on linnoitettu jykevästi ja turistit kävelevät linnoituksilla katsoen merta.
Jossain kohtaa Laajasalosta on tehty Santahaminaan silta. Laajasalon ja Herttoniemen väli pengerretään umpeen. Kulkuyhteydet ovat kunnossa.
Santahaminan käydessä pieneksi, kaupunki levittäytyy Laajasaloon. Laajasalosta tulee kaupungin kaupallinen keskus, Santahamina jää hallinnolliseksi vanhaksikaupungiksi. Laajasalon rantoja reunustaa teollisuus; tiilitehtaat, ruukit ja sahat.
1800-luvun puolessa välissä Helsinkiin rakennetaan ensimmäiset rautatiet. Rautatieyhtyes avataan Hämeenlinnaan. Tarvitaan rautatieasema. Se on helpointa rakentaa Herttoniemenrantaan, joka on kaupungin laidalla. Kuten päärautatieasemien ympäristö yleensäkin, alkaa Herttoniemeen keskittyä yrityksiä, kauppaa ja vuokra-asuntoja. Kulosaaren halki vie Länsiväylä, jota pitkin pääsee Turkuun.
Kivikaupunki alkaa kasvaa ja vallata tilaa 1900-luvun alkupuoliskolla. Töölön kaltainen asuinalue nousee Roihuvuoren ympäristöön ja Herttoniemen mäen rinteille. Työväen kaupunginosa rakennetaan kaupungin toiselle puolelle Kivinokkaan. Kivinokasta tulee Kallion kaltainen työväen asuialue korkeine kivitaloineen ja umpikortteleineen.
Mutta pitäähän työväestön virkistyä. He lähtevät kesäisin suurilla veneillään lahden yli telttailemaan. Nykyisen Hermannin, Sörnäisen ja Vallilan alueella nousee telttoja. Lapset uivat rannoilla ja hieman vanhemmat pelaavat jalkapalloa. Nykyisen Dallape-puiston kohdalla on tanssilava, jossa perustetaan tunnettu iskelmäorkesteri. Pian sallitaan myös pahvimajojen rakentaminen. Sodan jälkeen saa tehdä jo pysyvämpiä kesämajoja.
Talvisin lähdetään takaisin Kivinokkaan pieniin vuokra-asuntoihin. Ja odotetaan taas seuraavaa kesää.
Rakennusvirasto tulee antamaan Helsingin kioski-kahviloita nykyisille vuokralaisille kesäksi 2015 ilman kilpailutusta. Tämä koskee myös Kivinokkaa, eli Maijalla on kahvila ensi kesänäkin. Tämä tieto on tullut tänään.
Rakennusvirastolla oli suunnitelma, että he käyvät kaikki kioskit/kahvilat läpi, joiden vuokrasopimus nyt loppuu ja tarkastavat mitkä kilpailutetaan, vuokrataan edelleen tai myydään. Tämä selvitys on nyt siirtynyt vuodella eteenpäin.
by 
