Kulosaaren ostari tuhotaan – pala historiaa poistuu

Kulosaaren ostari tuhotaan – pala historiaa poistuu

Kulosaaren ostari on nyt päätetty purkaa. Asiaa on käsitelty jo aikaisemminkin, nyt viimeiseksi kaupunkiympäristölautakunnassa lokakuun alussa (pöytäkirja täällä).

Se on sääli, sillä ostari on rakennushistoriallisesti hyvin arvokas. Se edustaa arkkitehtuuriltaan vanhaa ostarityyppiä, jollaisia rakennettiin Helsingin uusiin lähiöihin 1950- ja 1960-luvuilla. Kulosaaren ostari on valmistunut vuonna 1959. Samankaltaisia rakennettiin myös mm. Pohjois-Haagaan. Konalassa vanha ostari on purettu jo ajat sitten ja Kannelmäen ostari on myös saanut purkutuomion.

Kuva: Finna

Kulosaaren ostarissa on hienoja yksityiskohtia, kuten terassit Svinhufvudinkadun puolella ja kolmet portaat, jotka rytmittävät julkisivua.

Kaupunginmuseo otti kantaa asiaan, ja sen mukaan tavoitteena tulisi olla Kulosaaren ostarin säilyttäminen ja kunnostaminen. Purettava vaihtoehto ei ole suojelutavoitteiden mukainen. Päättäjät eivät juurikaan tätä lausuntoa huomioineet.

Suunnitelmissa oli myös vaihtoehto, että osa ostarista puretaan ja toisen osan paikalle rakennetaan kerrostaloja. Sekin olisi ollut siedettävä vaihtoehto. Tässä alla arkkitehtitoimisto Rudanko-Kankkusen havainnekuva siitä, millainen ostari olisi, jos siitä olisi purettu vain osa.

Mutta lopulta päätettiin, että ei edes osaa säilytetä, vaan tuhotaan koko rakennus. Tilalle tulee asuintaloja, joiden kivijalassa on liiketilaa. Arkkitehtitoimiston havainnekuva näyttää tältä:

Taas tuhotaan vanhaa Helsinkiä. Huono suuntaus.

Ostari on ollut hieman nuupahtanut, pakko myöntää. Alepa ja pubi-pizzeria ei riitä täyttämään elävän ostarin määritelmää. Mutta ostari olisi mahdollista kunnostaa ja remontoida. Siitä olisi mahdollisuus saada hyvin elävä ja kiinnostava kohtaamispaikka. Siellä voisi olla palveluita ja sinne voisi perustaa vaikka kunnallisen kirjaston, joka Kulosaaresta puuttuu.

Metroradan ja aseman lähettyville voisi suunnata lisärakentamista, jolloin ostarillakin riittäisi enemmän asiakkaita.

*****

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Julkkiskierros Malmin hautausmaalla

Julkkiskierros Malmin hautausmaalla

Malmin hautausmaalle on haudattu lukuisia julkisuudesta tunnettuja henkilöitä. Ja sinnehän mahtuu, Malmi on nimittäin Suomen suurin hautausmaa. Hautausmailla on usein ihan mukavaa kävellä ja rauhoittua. Mutta paljon enemmän kierrokselta saa irti, jos mukana on kartta, jonka avulla voi käydä vaikkapa julkisuudenhenkilöiden haudoilla tai sankarihaudoilla tai muilla kiinnostavilla kohteilla. Malmilta löytyvät muun muassa nämä:

Ansa Ikonen:

Armi Aavikko:

Arndt Pekurinen, tunnettu pasifisti:

Laila Kinnunen:

Matti Pellonmää:

Mikko Niskanen:

Olavi Virta:

Tabe Slioor:

Tapio Rautavaara:

Tauno Palo:

Näiden lisäksi Malmilta löytyy muun muassa Reino Valkaman, Pertti Palon, Elis Askin ja Birger Kaipiaisen haudat.

Malmin hautausmaan kotisivuilla on karttoja ja muita dokumentteja, joista löytyy kuuluisuuksien hautoja.

*****

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Aina ei kannata purkaa vanhaa – esimerkkinä Roihuvuoren ala-aste

Aina ei kannata purkaa vanhaa – esimerkkinä Roihuvuoren ala-aste

Roihuvuoren ala-aste oli jo saamassa purkutuomion. Niin huonoon kuntoon arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnittelema ja vuonna 1967 valmistunut koulurakennus oli päässyt. Monet halusivat purkaa rakennuksen, opetuslautakuntakin esitti vuonna 2012 sen korvaamista uudella rakennuksella. Opetuslautakunta totesi, että ”rakennusta ei olisi mahdollista muuttaa peruskorjauksen yhteydessä toimivaksi koulutilaksi.”

Mitä näköalattomuutta ja historian vähättelyä! Vai ei sovellu enää koulutilaksi? Onneksi päättäjät näkivät lopulta myös koulun rakennushirtorialliset arvot ja se päätettiin remontoida kokonaan. Nyt koulu on taas ilahduttamassa alueen naperoita.

Kuva: Kuvio Oy.

Ala-asteen peruskorjaus oli jopa ehdolla Arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon saajaksi tänä vuonna. Esiraati perusteli ehdokkuutta näin:

”Ulkoapäin yksinkertainen, suorakaiteen muotoinen rakennus kätkee hienostuneella luonnonvalon ohjaamisella jäsennetyt sisätilat. Ilmanvaihdon uudistamiseksi rakennettiin kaksi rakennuksen pituussuuntaista huoltotunnelia. Alaslasketut kattovyöhykkeet sijoitettiin opetustiloissa käytäväseinän ylälasin alapuolelle. Näillä oivalluksilla rakennuksen alkuperäinen tilarakenne saatiin säilytettyä.”

Lisäksi Helsingin rakennuslautakunta on palkinnut koulun saneeraustyöt Rakentamisen Ruusulla.

Ei aina kannata purkaa vanhaa. Peruskorjaus voi olla työlästä ja maksaa paljon, mutta joskus se kannattaa tehdä.

Kovasti säälittää esimerkiksi Kulosaaren vanhan ostarin kohtalo. Sitä ollaan jyräämässä, vaikka sen rakennushistorialliset arvot ovat kiistattomat.

Tässä vielä nimet, jotka opetuslautakunnan kokouksessa marraskuussa 2012 suosittelivat Roihuvuoren koulun purkamista (linkki pöytäkirjaan):

Aaltio, Björnberg-Enckell, Hiidenmaa, Kouvo, Mäkisalo, Laiho, Leoni, Nordman, Rydman, Pakarinen.

Paikallisten lasten ja Suomen rakennushistorian onneksi ette saaneet tahtoanne läpi.

*****

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Suojeluskuntien R-tunnus on mysteeri

Suojeluskuntien R-tunnus on mysteeri

Helsingin suojeluskuntapiirin perinnehuoneessa on esillä kaupungin suojeluskuntien tunnuksia. Helsingissä oli monta kymmentä suojeluskuntaa: Käpylän suojeluskunta, Sörnäisten suojeluskunta, Vallilan rykmentti, lento- ja merisuojeluskunnat ja monet muut. Oravakomppania oli sotilaspoikien osasto. Kaikilla suojeluskunnilla oli omat tunnuksensa.

Yksi tunnus on jäänyt selvittämättä. Perinnehuoneessa on hihanauha, jossa on tunnus R. Se on mysteeri. Kukaan ei ole saanut selville, mitä se tarkoittaa, kertoo Helsingin Suojeluskuntapiirin Perinnekillan puheenjohtaja Markus Anaja. Eräs arvio on, että se olisi raatimiesten suojeluskunta.

Jos ei kukaan ole tähän päivään mennessä sitä selvittänyt, niin luultavasti se tulee jäämään arvoitukseksi.

Suojeluskuntien perinnehuone sijaitsee entisessä Suojeluskuntatalossa Töölössä. Olympiastadionin arkkitehtinä paremmin tunnettu Toivo Jäntti suunnitteli Hesperiankadulle Suojeluskuntatalon, ja se valmistui vuodenvaihteessa 1940-41. Suojeluskuntien käytössä se ei kauaa ollut, kun suojeluskunnat lakkautettiin 1944.

Talo on siitä lähtien ollut muun muassa toimistokäytössä. Katotasossa toimi legendaarinen Motti-ravintola, jonka paikalla on nykyään mainio italialainen ravintola Sogno.

Perinnehuone on valmistunut vuonna 2008. Se ei ole yleisölle avoinna, vaan sitä pääsee katsomaan, jos on menossa viereisen auditorion tilaisuuteen. Perinnehuoneeseen on kerätty esineistöä, jotka liittyvät Helsingin suojeluskuntiin.

 

Perinnehuoneen alla on portaikko, joka laitettu umpeen. Se johtaa alakertaa, jossa oli Suojeluskuntatalon juhlasali. Salissa on nykyään kuntosali.

Helsingin suojeluskunnista kiinnostuneille voin suositella tutustumista Perinne.fi-sivustoon.

*****

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
700 maratonin mies ei turhia venyttele

700 maratonin mies ei turhia venyttele

Kävin viikonloppuna Helsingin Paloheinässä, jossa juostiin Paloheinä maraton. Kello 7.30 sunnuntaiaamuna noin 60 juoksijaa lähti matkaan. Itse en ollut juoksijoiden joukossa, nykykunnolla maraton ei vielä taitu.

Anders Colliander on järjestänyt maratoneja Paloheinässä vuodesta 2006 lähtien. Viime viikonloppuna vuorossa oli 374. maraton, jonka hän Paloheinässä järjestää. Huima tahti!

Eräs vakiojuoksijoista juoksi sadannen maratoninsa, ja hänen juoksukaverinsa olivat pukeutuneet naamiasasuihin. Juhlakalu juoksi mustassa puvussa.

Mukana oli kovan luokan maratonharrastajia. Eräs nainen kertoi juosseensa yli 800 maratonia. Parhaimmillaan hän on juossut kaksi maratonia samana päivänä.

Eräs mies sanoi juosseensa runsaat 700 maratonia. Parhaimmillaan hän on juossut maratonin neljänä peräkkäisenä päivänä. Jututin miestä lyhyesti.

– Miten maratonista palautuu seuraavaksi päiväksi, jotta voi juosta seuraavan maratonin?
– Ei niistä palaudukaan. Pitää syödä paljon.
– Entä lihashuolto?
– Olisi se varmaan hyvä jumpata ja venytellä, mutta ei sellaista tule tehtyä.
– Ei mitään venyttelyä?
– Ei mitään.

Kaikkein kovin mies Paloheinässä oli legendarinen Kalevi Saukkonen, yli 2000 maratonin mies.

Hassu ja inspiroiva tapahtuma. Pitää päästä taas pian lenkille! Mutta pitääkö lenkin jälkeen venytellä? Asiantuntijat sanovat KYLLÄ, 700 maratonin mies sanoo EI.

*****

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Millainen muistomerkki presidentti Koivistolle?

Millainen muistomerkki presidentti Koivistolle?

Onhan se pieni. Presidentti Mauno Koiviston hautakivi. Monet ovat sen vaatimattomuutta hämmästelleet. Etenkin, kun vieressä on massiivinen Kekkosen hautakivi ja toisella puolella tykistökenraali Nenosen jykevä hautapaasi. Ympärillä on muitakin komeita ja suuria valtiomieshautoja.

Mutta ei Koiviston hautakivi ole lopullinen. Elokuussa valtioneuvoston kanslia asetti toimikunnan, jonka tehtävä on johtaa hautamuistomerkin toteutusta. Se valitsee muistomerkin tekijän ja seuraa hankkeen etenemistä. Toimikunnassa ovat mukana muun muassa Ateneumin johtaja Susanna Pettersson ja Aalto-yliopiston professori Pirjo Sanaksenaho.

Kaikki presidentit ovat saaneet muistomerkkinsä kuoleman jälkeen. Kai se edustaisi huonoa makua, jos presidentille tehtäisiin hautamuistomerkki ennakolta, jotta se olisi sitten valmiina, kun presidentti siirtyy ajasta ikuisuuteen. Toisaalta, tekevät mediatkin muistokirjoituksia valmiiksi, jos jonkun valtiomiehen tiedetään olevan elämänsä loppumetreillä.

Koiviston haudan ympärillä Hietaniemessä on lukuisia presidenttejä ja poliitikkoja. Hautamuistomerkkien tarkoitus on kuvata kohdettaan. Suomen pitkäaikaisimman presidentin Kekkosen muistomerkki on hautausmaan suurimpia yksittäisiä kiviä. Taiteilija Pekka Jylhä näki Harri Holkerin uran aallokkona. Aaltojen päälle hän sommitteli joutsenen. Jylhä myös vitsaili, että Holkerin haudalle olisi sopinut kahvikuppi. Sillä hän viittasi Holkerin tunnettuun lausahdukseen ”Minä juon nyt kahvia”.

* * *

* * *

Valtiomiesten hautamuistomerkkejä ovat tehneet maamme eturivin kuvanveistäjät. Presidentin hautamuistomerkin tekeminen on taiteilijalle suuri kunnianosoitus ja meriitti. Kovin moni taiteilija ei ole niitä päässyt tekemään. Etenkin kun Wäinö Aaltonen vei pitkään työt monilta taiteilijoilta. Aaltonen nimittäin pääsi toteuttamaan peräti neljän presidentin hautamuistomerkit: Mannerheimin, Rytin ja Paasikiven muistomerkit ovat Hietsussa ja Svinhufvudin Luumäellä.

Ja presidentti Kallion muistomerkin teki hän oma poikansa.

Jännittävää nähdä, millaisen muistomerkin Koivisto saa, kuka saa kunnian toteuttaa se ja miten se kuvaa presidenttiä. Tuleeko haudalle satamanosturi tai lentopallo?

(Kirjoitus perustuu Metrossa 12.9. 2017 julkaistuun kolumniini)

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Huomioita kaupungilta: Näkymä Kivinokkaan maksaa miljoonia

Huomioita kaupungilta: Näkymä Kivinokkaan maksaa miljoonia

Kalasataman Rediin valmistuu parin vuoden päästä Majakka-nimeä kantava talo, joka tulee olemaan Suomen korkein asuinrakennus. Korkeutta sillä tulee olemaan 134 metriä.

Huipulta on huikeat näkymät moneen suuntaan – kuten lahden yli Kivinokkaan. Ja näkymästä maksetaan. Lähes kaikki Majakan asunnot on jo myyty. Ylimpään kerrokseen pääsee asumaan isolla rahalla. Kaksio maksaa miljoonan verran ja 130 neliön asunnosta pitää pulittaa pari miljoonaa. Juttua oli Hesarissa.

Havainnekuva: Arkkitehtitoimisto Pekka Helin & co.

Tietysti näkymä Kivinokkaan maksaa, onhan se kaupunkin komeinta maisemaa. Mutta että miljoona euroa kaksiosta? Missä olikaan niitä kohtuuhintaisia asuntoja, joita piti rakentaa?

Korkeaa vai matalaa?

Korkea rakentaminen jakaa mielipiteitä. Monien mielestä se tuhoaa Helsingin matalan silhuetin.

Minä pidän korkeasta rakentamisesta. Matala silhuetti on harha, kaupunkiin on kautta aikojen rakennettu korkeita taloja, esimerkiksi kirkkoja, Stadionin tornia, Torni-hotellia ja Ylen radiomastoja.

Clarion-hotelli Jätkäsaaressa on hieno. Korkeaa ja matalaa vierekkäin. Toimii hyvin.

Kolmet kaupunkipyörät

Espoo ja Vantaa suunnittelevat myös hankkivansa kaupunkifillarit, Helsingin onnistuneen esimerkin innoittamana. Mutta eihän naapurikaupungit tietenkään yhteistyöhön pysty, vaan Espoo ja Vantaa suunnittelevat kumpikin ihan omia cityfillariratkaisujaan.

Voiko olla typerämpää? Onko niin hankalaa tehdä yhteistyötä ja ulottaa Helsingin kaupunkifillarien säde myös naapurikaupunkeihin? Tuskin pyörillä kaupunkien välillä liikutaan paljonkaan, mutta olisihan se kiva mennä metrolla Tapiolaan ja näyttää HSL:n korttia fillarille ja pyöräillä vaikka EMMAan.

Yksi syy lisää kannattaa kaupunkien yhdistymistä tai ainakin tiiviimpää maakuntahallintoa! Toivottavasti tässä fillariasiassa maalaisjärki ottaa niskalenkin nurkkakuntaisuudesta.

Vantaalla on hajanainen kaupunkirakenne ja siellä fillarit eivät toimi samalla tavalla työmatkojen jouduttajana kuin Helsingissä. Näin kertoo HS.

Jotenkin tämä vahvistaa käsitystäni, että Vantaa on monella tapaa huonosti suunniteltu kaupunki. Kuten naapurikaupunki Espookin.

* * *

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Uutta taidetta Mäkelänrinteen uimahallissa

Uutta taidetta Mäkelänrinteen uimahallissa

Pyöräilin Mäkelänrinteen uimahallin ohi ja huomasin, että sen pihalle oli ilmestynyt pari veistosta. Kiertelin ja kaartelin, mutta en nähnyt taiteilijan nimeä ja signeerausta missään.

Menin halliin sisälle ja aulassa selvisi, että kyseessä on Eino Romppanen. Hän on amerikkalainen kuvanveistäjä, jolla on sukujuuret Suomessa. Romppasesta löytyy juttu muun muassa Kalevasta.

Pihalla olevan veistoksen hinnaksi kerrottiin 250 000 dollaria. Pidän Romppasen tyylistä, mieluusti näkisin veistoskokonaisuuden pihalla pysyvästi. Jos se ei mene kaupaksi, niin Urheiluhallit Oy voisi lunastaa sen itselleen ja jättää uimahallin pihalle. Ehkei taida rahat riittää. Saisi myydä aikalailla lippuja vesijumppaan.

Sisällä uimahallissa oli lisää Romppasen veistoksia. Onko Mäkelänrinteellä ollut ennenkin taidenäyttelyitä? En ole ainakaan huomannut. Erikoinen paikka näyttelylle, mutta toisaalta: Kai taiteenkeräilijätkin käyvät vesijuoksemassa.

Uimahallin aulassa on muutakin taidetta. Kari Huhtamon hieno Vedenvälke on vuodelta 2001:

Uimarinaista esittävän patsaan on tehnyt Prince Monyo Mihailescu-Nasturel vuonna 1999. Taiteilija on Otso Kantokorven blogin mukaan Romanian vanhan kuningashuoneen jäsen, joka asustelee nykyään Floridassa.

Lisäksi aulassa on Pro Patria -laatta, jossa muistellaan vuonna 1887 perustetun uintiseura Helsingfors Simsällskapetin sodassa kuolleita jäseniä. Muistotaulun alle on tuotu yksi penkki Olympiastadionilta.

* * *

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kivinokan vanhan metsän suojelu etenee

Kivinokan vanhan metsän suojelu etenee

Tämän otsikon muistan kirjoittaneeni aikaisemminkin, parisen vuotta sitten. Kaupungin ympäristökeskus oli silloin suojelemassa metsää. Aiheesta pidettiin työpajoja ja järjestettiin kävelykierros metsään, jossa ideoitiin sen käyttöä.

Vuonna 2015 ympäristösuunnittelu Enviro Oy teki Esa Lammin johdolla oikein mainion vanhan metsän hoito- ja käyttösuunnitelman. Se löytyy tästä linkistä. 

Mutta sitten tapahtui jotain. Asia ei edennyt mihinkään. Tiedustelin asiaa ympäristökeskuksesta ja sieltä vastattiin, että asia oli ”jäänyt kiireellisempien töiden jalkoihin.”

Mutta nyt näyttää jälleen hyvältä. Emma Karin ja 44 muun valtuutetun aloitteen pohjalta metsää ollaan suojelemassa. Se on Helsingin kaupungin lahja 100-vuotiaalle Suomelle. Sen lisäksi halutaan suojella Kallahden matalikko.

Samapa tuo, mitä kautta se suojelupäätös tulee. Meiltä Kivinokkalaiset ry:n Saaritoimikunnalta pyydettiin lausuntoa asiaan ja totta kai me puollamme metsän suojelua. Toivottavasti asia tällä kertaa etenee toteutukseen saakka. Environ toteuttama hoito- ja käyttösuunnitelma on edelleen kelvollinen.

Suojeltava alue kartalla:

***

***

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Mika Waltarin muistomerkit Helsingissä – museo puuttuu

Mika Waltarin muistomerkit Helsingissä – museo puuttuu

Mika Waltari oli hyvin leimallisesti helsinkiläinen kirjailija. Useissa kirjoissa hän kuvasi Helsinkiä. Kaupungissa on muistettu rakastettua kirjailijaa muistomerkein ja veistoksin.

Waltari syntyi papin perheeseen Siltasaaressa vuonna 1908. Kuva waltarin synnyinkodista (kuva Helsingin kaupunginmuseo, Kari Hakli):

Kuvassa Waltarin synnyintalo keskellä vuonna 1974. Rakennusta ollaan purkamassa.

Nykyään paikalla on SDP:n puoluetalo. SDP tosin luopui talosta parisen vuotta sitten ja taloon on tulossa asuntoja.

Rakennuksen seinässä on muistolaatta, joka kertoo Waltarin syntyneen paikalla olleessa talossa. Muistomerkin on tehnyt taiteilija Jouko Toiviainen, joka on tämän lisäksi toteuttanut mm. Raatin punavankileirin muistomerkin Ouluun.

Waltari asui pitkään Töölössä Tunturikatu 13:ssa. Siellä valmistui monia tunnettuja teoksia. Waltari asui siellä lähes 50 vuotta.

Asunto on Waltarin kuoleman (1979) jälkeen pysynyt lähes koskemattomana ja muuttumattomana. Helsingin Sanomien kuukausiliite ja Apu tekivät kiinnostavat reportaasit asunnosta.

Tunturikadun rakennuksen ulkoseinässä on muistolaatta.


Kivenheiton päässä Tunturikadusta, ravintola Eliten vieressä on Waltarin muistomerkki. Samainen puisto on nimetty Mika Waltarin puistoksi.

***

***

Muistomerkki on nimeltään Kuningasajatus ja sen on toteuttanut vuonna 1985 taiteilija Veikko Hirvimäki. Kerrotaan, että Waltari oli tokaissut taannoin, että kun hän kuolee, hänen kunniakseen voisi perustaa julkisen pisuaarin.

Edellä mainittujen lisäksi Mika Waltarin luoma komisario Palmu on saanut muistolaatan. Suomen dekkariseuran muistolaatta on Kruununhaassa Rauhankadulla Palmun kotitalossa. Se on ainakin Helsingin ainoa fiktiiviselle henkilölle omistettu muistolaatta.


Muistomerkkejä on, mutta Waltari-museo puuttuu. Kirjailija olisi ehdottomasti ansainnut museon Helsinkiin. Tunturikatu 13:sta saisi erinomaisen kotimuseon, jos Waltarin suvun jälkeläisillä olisi tahtoa.

Waltari on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia kirjailijoita, museo voisi olla hyvä vetonaula. Monet kaupungit ovat perustaneet museoita kotikaupunkinsa tunnetuille kirjailijoille. Ensimmäisenä tulee mieleen Lontoo ja Dickens-museo, Keats House ja Sherlock Holmes -museo.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kävelyfestivaali ylitti kaikki odotukset

Kävelyfestivaali ylitti kaikki odotukset

Kävelijöitä Kivinokassa.

Olipa huikea viikko takana kävelyfestivaaleilla. Yhteensä 9 päivän aikana vedettiin Helsingissä 36 kävelykierrosta, joihin osallistui yhteensä noin 700 henkeä.

Viime keväänä olin patikoimassa Nuuksiossa ja siellä pääni sisällä pohdin, että olisiko ihan hölmö ajatus järjestää kävelyfestivaali. Retken jälkeen saunassa sanoin asian ääneen ja ajatus ei jättänyt rauhaan. Kaikki päättömätkin ideat kannattaa aina sanoa ääneen, muuten ne eivät toteudu koskaan. Silläkin uhalla, että ideat tyrmätään ja saatat leimautua ihan pähkähulluksi. Kyllä kävelyfestivaalikin sai ihmisissä aikaan (hyväntahtoista) naureskelua ja itsekin sille hymähtelin. Helsingin kävelyfestivaali! Kuulostaakin jotenkin hullulta. Riittävän hullulta. Se pitää ehdottomasti toteuttaa.

Olen kirjoittanut kävelykirjoja ja vetänyt opastettuja kävelyretkiä. Tiesin, että kaupungissa on paljon muitakin ihmisiä ja yrityksiä, jotka vetävät kävelykierroksia. Lähestyin varovasti heitä ja tiedustelin löytyisikö kiinnostusta osallistua tällaiselle festivaalille. Ajatus oli, että tehdään pieni mukava viikonlopputapahtuma. Kiinnostuneita oppaita ilmoittautuikin mukaan todella paljon. Kutsuin porukan koolle ja ryhdyimme suunnittelemaan ohjelmistoa. Kävelyretkiä tuli lopulta ohjelmistoon niin paljon, että jouduin venyttämään festivaalin viikon mittaiseksi ja lopulta 9 päivän pituiseksi.

Helsingin pommitukset -kävelyllä. Väki ei tähyile pommikoneita, vaan yllämme liiteli kaksi merikotkaa.

Olin hieman huolestunut, että miten ihmeessä väkeä riittää kaikille kierroksille. Tapahtuman markkinointi- ja viestintäbudjetti oli nolla euroa. Päätin vetää Murhakävelyn ennakkoon medialle. Sekä Murhakävely että koko festivaali sai aivan huikean määrän julkisuutta eri medioissa. Hufvudstadsbladet teki kahden aukeaman jutun, Helsingin uutiset teki ison jutun, Iltalehdessä oli juttua, Ilta-Sanomat teki suoraa Facebook-lähetystä, Kirkko ja kaupunki teki ennakkojutun. Sähköisessä mediassa olimme Kymmenen uutisissa, Radio Vegassa, Ylen Helsingin paikallisradiossa ja kuluvalla viikolla vielä Ylen Kultakuume-ohjelmassa. Maakuntalehdissä kävelyfestivaali huomioitiin ainakin Aamulehdessä, Satakunnan Kansassa ja Hämeen sanomissa. Tästä linkistä pääsee lukemaan juttuja.

Huoleni siitä, ettei väkeä riitä, oli siis turha. Kävelyretkien järjestäminen on hyvin riippuvaista ilmoista ja muutamat kävelyretket menivät piloille rankkasateen takia. Säälle ei mitään mahda.

Murhakävelyt kiinnostivat valtavasti ihmisiä. Tiistaina vedin sen ensimmäisen kerran. Ennakkoon oli ilmoitettu, että 30 henkeä mahtuu mukaan, mutta jonossa oli 130 ihmistä! Kaikkia ei millään voitu ottaa mukaan ja järjestinkin loppuviikolla ylimääräisiä murhakierroksia.

Jonoa Murhakävelylle.

Pahoittelut heille, jotka jäivät ulkopuolelle. Suosio yllätti. Järjestimme festivaalia ensimmäistä kertaa ja olimme hieman kokeiluhengessä liikkeellä. Siksi meillä ei ole esimerkiksi verkkokauppaa.

Eilen illalla kokoonnuimme opasporukan kanssa syömään. Kaikki olivat hyvin tyytyväisiä tapahtumaan ja olimme aika yksimielisiä, että tapahtumalle pitää saada jatkoa. Myös yleisö tuntui pitävän, runsaasti saimme positiivista palautetta. Erityisesti kiiteltiin ohjelmiston monipuolisuutta.

Kävelin viikon aikana yli 40 kilometriä ja kulutin askitolkulla kurkkupastilleja. Ehkä seuraavalla kerralla hankitaan Läkerol sponsoroimaan tapahtumaa.

PS. Loppuun kaupallisia tiedotteita. Murhakävelyä ja muita kävelyitäni voi tilailla esimerkiksi yritysten tai yhdistysten virkistyspäiviin. Mikä sen paremmin virkistää kuin pieni kävelyretki.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Hietalahden hallin hieno vessa-aula

Hietalahden hallin hieno vessa-aula

Piipahdin eilen illalla Hietalahden kauppahallissa. Komea hallirakennus on arkkitehti Selim A. Lindqvistin piirtämä. En ollut aikaisemmin käynyt alakerran vessassa. Haukoin henkeä. Vastassa oli antiikkia muistuttava aulatila suihkulähteineen. Pieni piilossa oleva herkkupala rakennushistoriasta kiinnostuneille.

Hietalahden halli on viime vuosina profiloitunut ruokapaikaksi. Viikonloppuisin ovet ovat avoinna kello 22 asti. Hyvä idea, mutta se voisi olla paljon enemmän vielä. Monet luukut olivat suljettu jo klo 19 jälkeen ja ravintoloiden pöytiä oli tyhjänä. 

Lieneekö markkinointi epäonnistunut tai vähäistä? Suunta on kuitenkin hyvä. Mukaan mahtuisi mainiosti vaikkapa olutbaari ja dj soittamaan musiikkia. 
***

***

Ulkona ihastelin vanhaa teknillistä korkeakoulua torin laidalla. Se näytti upealta ilta-auringossa. Suosikkirakennuksiani Helsingissä.

Frans Sjöströmin suunnittelema rakennus valmistui 1877. Se esitti KGB:n päämajaa jenkkielokuvassa Gorkin puisto. 

Ymmärtääkseni rakennuksen jatkokäytöstä ei ole vielä selvyyttä. Ehkä hotelliksi?

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Sipoonkorven parhaat nähtävyydet – Top 5

Sipoonkorven parhaat nähtävyydet – Top 5

Sipoonkorvessa saa helposti kulumaan koko päivän, kun metsään lähtee samoilemaan. Tässä Sipoonkorven parhaat luontokohteet:

1. Högberget

Högberget on korkea ja komea kallio Kalkkiruukin luontopolun varrella. Sieltä on hienot maisemat Sotungin pelloille. Högberget kohoaa yli 70 metriä merenpinnasta. Sinne pääsee parhaiten, kun jättää auton Tasakalliontien parkkipaikalle. Samalla kun kiipeää kallion huipulle, voi kiertää Kalkkiruukin luontopolun, joka on 4,8 kilometriä pitkä.

2. Storträsk

Storträsk on yksi Sipoonkorven harvoista järvistä. Järveä reunustaa pitkospuut lähes koko matkan. Järven rannalla on myös grillipaikka. Kalastajien suosiossa. Tasakalliontien parkkipaikalta noin 1,5 kilometriä metsäpolkua.

3. Nuotiokallio

Äärimmäisen hieno kallion muodostelma. Noin sata metriä pitkä ja korkeimmillaan seitsemisen metriä korkea jyrkänne. Nuotiokalliota on hieman hankala löytää, mutta koordinaattien avulla sen tavoittaa. Laita esimerkiksi Retkikartta.fi-palveluun koordinaatit N 6687508 E 399007.

* * *

* * *

4. Suomen metsäisin metsä

Luonnonvarakeskus teki hiljattain laskelman, jossa se selvitti missä päin Suomea on kaikkein metsäisin metsä. Lopputuos: Sipoonkorvessa. Nimensä mukaisesti alue on korpea. Parhaiten metsäiseen metsään pääsee tutustumaan esimerkiksi kansallispuiston pohjoisosassa, jonne auton voi jättää Länsitien parkkipaikalle. Sieltä on noin kilometrin kävely Ängesbölen nuotiopaikalle, jossa voi grillata makkarat. Toinen hyvä vaihtoehto on lähteä Knutersintien varressa olevalta Bakunkärrin parkkipaikalta patikoimaan kohti länttä.

5. Hiidenkirnut

Sipoonkorvessa on monia hienoja hiidenkirnuja. Kaksi vierekkäistä hiidenkirnua löytyy, kun laittaa Retkikartta.fi-sivulle koordinaateiksi N 6687840 E 398491.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Työ Kivinokan Saaritoimikunnassa jatkuu

Työ Kivinokan Saaritoimikunnassa jatkuu

Kivinokkalaiset ry:n syyskokouksessa 10.9 valittiin Saaritoimikuntaan uusia jäseniä. Olipa hauska ja jännittävä kokous. Saaritoimikunnassa oli kolme paikkaa avoinna, viisi nykyistä jatkaa automaattisesti kaksivuotiskauden toiselle vuodelle.

Viime vuosina Saaritoimikuntaan on ollut vaikeuksia löytää porukkaa, aina ei ole edes maksikimäärää eli 8 jäsentä saatu kasaan.

Nyt kolmesta vapaasta paikasta lähti kokouksessa kilpailemaan lopulta 6 henkeä. Upeaa! Olen todella positiivisesti yllättynyt, että halukkaita oli näin paljon.

Minulla oli kausi katsolla, mutta asetuin ehdolle jatkamaan eli lähdin kilpailemaan paikasta. Seurasi äänestys – milloin viimeksi Saaritoimikuntaan pääsystä on äänestetty? Ei muutamaan vuoteen.

Kolme vapaata paikkaa menivät äänestyksen jälkeen minulle ja Anna Kähköselle (ollut Saaritoimikunnassa ennenkin, tänä vuonna ei ollut) sekä kokonaan uutena kasvona Saaritoimikuntaan valittiin Mika Korkeakoski.

Lisäksi Saaritoimikunnassa jatkavat Sippo Falk, Tuulevi Aaltonen, Laura Palmen, Sampsa Jyrkynen ja Salla Brunou.

Kaksi varajäsentäkin valittiin.

Eli itselleni tulee ainakin kaksi vuotta lisää Saaritoimikuntaa. Mukavaa puuhaa tämä on pääsääntöisesti ollut, tosin hyvin aikaavievää.

Tulevan kaksivuotiskauden aikana ehkä tärkein asia Saaritoimikunnassa on asemakaavaan vaikuttaminen. Mutta siihen asiaan palaan vielä myöhemmin – useaan kertaan.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Katutaiteesta tullut salonkikelpoista

Katutaiteesta tullut salonkikelpoista

Muraali Kaisaniemessä

Tämä kolumni julkaistiin Metrossa elokuussa: 

Kaukana ovat ajat, jolloin Stop töhryille -kampanjalla yritettiin suitsia katutaidetta. Hyvää kampanjassa oli se, että sillä yritettiin poistaa ilkivallaksi luokiteltavat töhryt ja tagit, mutta samalla se yritti poistaa katukuvasta kaiken katutaiteen.


Nyt katutaiteesta on jo tullut salonkikelpoista. Vantaan taidemuseo muutti nimensä Artsiksi ja otti linjakseen katutaiteen esittelyn ja edistämisen. Suvilahdessa on pitkään toiminut katutaiteeseen keskittynyt taidegalleria Make Your Mark, jossa myös varteenotettavat taiteenkeräilijät käyvät ostoksilla.

Malmin peruskoulussa avattiin kuun alussa graffitiseinä, joka on toteutettu graffititaiteilija Antti Hakoman johdolla. Seinä kuvaa 100-vuotisen Suomen taivalta ja jopa presidentti Tarja Halonen kävi sitä ihailemassa.

Nykyään graffiteja ja muuta katutaidetta arvostetaan. Muutos on ollut nopeaa. Aiheesta kirjoitetaan kirjoja ja tehdään elokuvia.

Talojen seiniin on viime vuosina tehty suuria muraaleja. Koko seinän kokoisia, erittäin vaikuttavia maalauksia on muun muassa Vallilassa, Sörnäisissä ja Arabiassa.

Sata vuotta sitten kaupunkiin rakennettiin jugendtaloja ja sitä ennen uusrenessanssia. Rakennukset olivat kauttaaltaan koristeltuja. Seiniin valettiin reliefejä ja suuria patsaita. Pohjolan talossa on menninkäisiä, Kansallisteatterissa joutsenia ja Aleksi 13:ssa vaikuttavat patsaat.

Modernismin ja funktionalismin myötä rakennusten julkisivuista katosi koristelu. Nyt rakennusten koristelu on taas hyväksyttävää ja jopa suotavaa. Tapa on vain erilainen kuin sata vuotta sitten.

Katutaide on upea asia, joka elävöittää kaupunkia. Mutta metronpenkkien töhriminen on edelleen ikävää.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather