Kivinokan vanhan metsän suojelu etenee

Kivinokan vanhan metsän suojelu etenee

Tämän otsikon muistan kirjoittaneeni aikaisemminkin, parisen vuotta sitten. Kaupungin ympäristökeskus oli silloin suojelemassa metsää. Aiheesta pidettiin työpajoja ja järjestettiin kävelykierros metsään, jossa ideoitiin sen käyttöä.

Vuonna 2015 ympäristösuunnittelu Enviro Oy teki Esa Lammin johdolla oikein mainion vanhan metsän hoito- ja käyttösuunnitelman. Se löytyy tästä linkistä. 

Mutta sitten tapahtui jotain. Asia ei edennyt mihinkään. Tiedustelin asiaa ympäristökeskuksesta ja sieltä vastattiin, että asia oli ”jäänyt kiireellisempien töiden jalkoihin.”

Mutta nyt näyttää jälleen hyvältä. Emma Karin ja 44 muun valtuutetun aloitteen pohjalta metsää ollaan suojelemassa. Se on Helsingin kaupungin lahja 100-vuotiaalle Suomelle. Sen lisäksi halutaan suojella Kallahden matalikko.

Samapa tuo, mitä kautta se suojelupäätös tulee. Meiltä Kivinokkalaiset ry:n Saaritoimikunnalta pyydettiin lausuntoa asiaan ja totta kai me puollamme metsän suojelua. Toivottavasti asia tällä kertaa etenee toteutukseen saakka. Environ toteuttama hoito- ja käyttösuunnitelma on edelleen kelvollinen.

Suojeltava alue kartalla:

***

***

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Mika Waltarin muistomerkit Helsingissä – museo puuttuu

Mika Waltarin muistomerkit Helsingissä – museo puuttuu

Mika Waltari oli hyvin leimallisesti helsinkiläinen kirjailija. Useissa kirjoissa hän kuvasi Helsinkiä. Kaupungissa on muistettu rakastettua kirjailijaa muistomerkein ja veistoksin.

Waltari syntyi papin perheeseen Siltasaaressa vuonna 1908. Kuva waltarin synnyinkodista (kuva Helsingin kaupunginmuseo, Kari Hakli):

Kuvassa Waltarin synnyintalo keskellä vuonna 1974. Rakennusta ollaan purkamassa.

Nykyään paikalla on SDP:n puoluetalo. SDP tosin luopui talosta parisen vuotta sitten ja taloon on tulossa asuntoja.

Rakennuksen seinässä on muistolaatta, joka kertoo Waltarin syntyneen paikalla olleessa talossa. Muistomerkin on tehnyt taiteilija Jouko Toiviainen, joka on tämän lisäksi toteuttanut mm. Raatin punavankileirin muistomerkin Ouluun.

Waltari asui pitkään Töölössä Tunturikatu 13:ssa. Siellä valmistui monia tunnettuja teoksia. Waltari asui siellä lähes 50 vuotta.

Asunto on Waltarin kuoleman (1979) jälkeen pysynyt lähes koskemattomana ja muuttumattomana. Helsingin Sanomien kuukausiliite ja Apu tekivät kiinnostavat reportaasit asunnosta.

Tunturikadun rakennuksen ulkoseinässä on muistolaatta.


Kivenheiton päässä Tunturikadusta, ravintola Eliten vieressä on Waltarin muistomerkki. Samainen puisto on nimetty Mika Waltarin puistoksi.

***

***

Muistomerkki on nimeltään Kuningasajatus ja sen on toteuttanut vuonna 1985 taiteilija Veikko Hirvimäki. Kerrotaan, että Waltari oli tokaissut taannoin, että kun hän kuolee, hänen kunniakseen voisi perustaa julkisen pisuaarin.

Edellä mainittujen lisäksi Mika Waltarin luoma komisario Palmu on saanut muistolaatan. Suomen dekkariseuran muistolaatta on Kruununhaassa Rauhankadulla Palmun kotitalossa. Se on ainakin Helsingin ainoa fiktiiviselle henkilölle omistettu muistolaatta.


Muistomerkkejä on, mutta Waltari-museo puuttuu. Kirjailija olisi ehdottomasti ansainnut museon Helsinkiin. Tunturikatu 13:sta saisi erinomaisen kotimuseon, jos Waltarin suvun jälkeläisillä olisi tahtoa.

Waltari on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia kirjailijoita, museo voisi olla hyvä vetonaula. Monet kaupungit ovat perustaneet museoita kotikaupunkinsa tunnetuille kirjailijoille. Ensimmäisenä tulee mieleen Lontoo ja Dickens-museo, Keats House ja Sherlock Holmes -museo.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kävelyfestivaali ylitti kaikki odotukset

Kävelyfestivaali ylitti kaikki odotukset

Kävelijöitä Kivinokassa.

Olipa huikea viikko takana kävelyfestivaaleilla. Yhteensä 9 päivän aikana vedettiin Helsingissä 36 kävelykierrosta, joihin osallistui yhteensä noin 700 henkeä.

Viime keväänä olin patikoimassa Nuuksiossa ja siellä pääni sisällä pohdin, että olisiko ihan hölmö ajatus järjestää kävelyfestivaali. Retken jälkeen saunassa sanoin asian ääneen ja ajatus ei jättänyt rauhaan. Kaikki päättömätkin ideat kannattaa aina sanoa ääneen, muuten ne eivät toteudu koskaan. Silläkin uhalla, että ideat tyrmätään ja saatat leimautua ihan pähkähulluksi. Kyllä kävelyfestivaalikin sai ihmisissä aikaan (hyväntahtoista) naureskelua ja itsekin sille hymähtelin. Helsingin kävelyfestivaali! Kuulostaakin jotenkin hullulta. Riittävän hullulta. Se pitää ehdottomasti toteuttaa.

Olen kirjoittanut kävelykirjoja ja vetänyt opastettuja kävelyretkiä. Tiesin, että kaupungissa on paljon muitakin ihmisiä ja yrityksiä, jotka vetävät kävelykierroksia. Lähestyin varovasti heitä ja tiedustelin löytyisikö kiinnostusta osallistua tällaiselle festivaalille. Ajatus oli, että tehdään pieni mukava viikonlopputapahtuma. Kiinnostuneita oppaita ilmoittautuikin mukaan todella paljon. Kutsuin porukan koolle ja ryhdyimme suunnittelemaan ohjelmistoa. Kävelyretkiä tuli lopulta ohjelmistoon niin paljon, että jouduin venyttämään festivaalin viikon mittaiseksi ja lopulta 9 päivän pituiseksi.

Helsingin pommitukset -kävelyllä. Väki ei tähyile pommikoneita, vaan yllämme liiteli kaksi merikotkaa.

Olin hieman huolestunut, että miten ihmeessä väkeä riittää kaikille kierroksille. Tapahtuman markkinointi- ja viestintäbudjetti oli nolla euroa. Päätin vetää Murhakävelyn ennakkoon medialle. Sekä Murhakävely että koko festivaali sai aivan huikean määrän julkisuutta eri medioissa. Hufvudstadsbladet teki kahden aukeaman jutun, Helsingin uutiset teki ison jutun, Iltalehdessä oli juttua, Ilta-Sanomat teki suoraa Facebook-lähetystä, Kirkko ja kaupunki teki ennakkojutun. Sähköisessä mediassa olimme Kymmenen uutisissa, Radio Vegassa, Ylen Helsingin paikallisradiossa ja kuluvalla viikolla vielä Ylen Kultakuume-ohjelmassa. Maakuntalehdissä kävelyfestivaali huomioitiin ainakin Aamulehdessä, Satakunnan Kansassa ja Hämeen sanomissa. Tästä linkistä pääsee lukemaan juttuja.

Huoleni siitä, ettei väkeä riitä, oli siis turha. Kävelyretkien järjestäminen on hyvin riippuvaista ilmoista ja muutamat kävelyretket menivät piloille rankkasateen takia. Säälle ei mitään mahda.

Murhakävelyt kiinnostivat valtavasti ihmisiä. Tiistaina vedin sen ensimmäisen kerran. Ennakkoon oli ilmoitettu, että 30 henkeä mahtuu mukaan, mutta jonossa oli 130 ihmistä! Kaikkia ei millään voitu ottaa mukaan ja järjestinkin loppuviikolla ylimääräisiä murhakierroksia.

Jonoa Murhakävelylle.

Pahoittelut heille, jotka jäivät ulkopuolelle. Suosio yllätti. Järjestimme festivaalia ensimmäistä kertaa ja olimme hieman kokeiluhengessä liikkeellä. Siksi meillä ei ole esimerkiksi verkkokauppaa.

Eilen illalla kokoonnuimme opasporukan kanssa syömään. Kaikki olivat hyvin tyytyväisiä tapahtumaan ja olimme aika yksimielisiä, että tapahtumalle pitää saada jatkoa. Myös yleisö tuntui pitävän, runsaasti saimme positiivista palautetta. Erityisesti kiiteltiin ohjelmiston monipuolisuutta.

Kävelin viikon aikana yli 40 kilometriä ja kulutin askitolkulla kurkkupastilleja. Ehkä seuraavalla kerralla hankitaan Läkerol sponsoroimaan tapahtumaa.

PS. Loppuun kaupallisia tiedotteita. Murhakävelyä ja muita kävelyitäni voi tilailla esimerkiksi yritysten tai yhdistysten virkistyspäiviin. Mikä sen paremmin virkistää kuin pieni kävelyretki.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Hietalahden hallin hieno vessa-aula

Hietalahden hallin hieno vessa-aula

Piipahdin eilen illalla Hietalahden kauppahallissa. Komea hallirakennus on arkkitehti Selim A. Lindqvistin piirtämä. En ollut aikaisemmin käynyt alakerran vessassa. Haukoin henkeä. Vastassa oli antiikkia muistuttava aulatila suihkulähteineen. Pieni piilossa oleva herkkupala rakennushistoriasta kiinnostuneille.

Hietalahden halli on viime vuosina profiloitunut ruokapaikaksi. Viikonloppuisin ovet ovat avoinna kello 22 asti. Hyvä idea, mutta se voisi olla paljon enemmän vielä. Monet luukut olivat suljettu jo klo 19 jälkeen ja ravintoloiden pöytiä oli tyhjänä. 

Lieneekö markkinointi epäonnistunut tai vähäistä? Suunta on kuitenkin hyvä. Mukaan mahtuisi mainiosti vaikkapa olutbaari ja dj soittamaan musiikkia. 
***

***

Ulkona ihastelin vanhaa teknillistä korkeakoulua torin laidalla. Se näytti upealta ilta-auringossa. Suosikkirakennuksiani Helsingissä.

Frans Sjöströmin suunnittelema rakennus valmistui 1877. Se esitti KGB:n päämajaa jenkkielokuvassa Gorkin puisto. 

Ymmärtääkseni rakennuksen jatkokäytöstä ei ole vielä selvyyttä. Ehkä hotelliksi?

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Sipoonkorven parhaat nähtävyydet – Top 5

Sipoonkorven parhaat nähtävyydet – Top 5

Sipoonkorvessa saa helposti kulumaan koko päivän, kun metsään lähtee samoilemaan. Tässä Sipoonkorven parhaat luontokohteet:

1. Högberget

Högberget on korkea ja komea kallio Kalkkiruukin luontopolun varrella. Sieltä on hienot maisemat Sotungin pelloille. Högberget kohoaa yli 70 metriä merenpinnasta. Sinne pääsee parhaiten, kun jättää auton Tasakalliontien parkkipaikalle. Samalla kun kiipeää kallion huipulle, voi kiertää Kalkkiruukin luontopolun, joka on 4,8 kilometriä pitkä.

2. Storträsk

Storträsk on yksi Sipoonkorven harvoista järvistä. Järveä reunustaa pitkospuut lähes koko matkan. Järven rannalla on myös grillipaikka. Kalastajien suosiossa. Tasakalliontien parkkipaikalta noin 1,5 kilometriä metsäpolkua.

3. Nuotiokallio

Äärimmäisen hieno kallion muodostelma. Noin sata metriä pitkä ja korkeimmillaan seitsemisen metriä korkea jyrkänne. Nuotiokalliota on hieman hankala löytää, mutta koordinaattien avulla sen tavoittaa. Laita esimerkiksi Retkikartta.fi-palveluun koordinaatit N 6687508 E 399007.

* * *

* * *

4. Suomen metsäisin metsä

Luonnonvarakeskus teki hiljattain laskelman, jossa se selvitti missä päin Suomea on kaikkein metsäisin metsä. Lopputuos: Sipoonkorvessa. Nimensä mukaisesti alue on korpea. Parhaiten metsäiseen metsään pääsee tutustumaan esimerkiksi kansallispuiston pohjoisosassa, jonne auton voi jättää Länsitien parkkipaikalle. Sieltä on noin kilometrin kävely Ängesbölen nuotiopaikalle, jossa voi grillata makkarat. Toinen hyvä vaihtoehto on lähteä Knutersintien varressa olevalta Bakunkärrin parkkipaikalta patikoimaan kohti länttä.

5. Hiidenkirnut

Sipoonkorvessa on monia hienoja hiidenkirnuja. Kaksi vierekkäistä hiidenkirnua löytyy, kun laittaa Retkikartta.fi-sivulle koordinaateiksi N 6687840 E 398491.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Työ Kivinokan Saaritoimikunnassa jatkuu

Työ Kivinokan Saaritoimikunnassa jatkuu

Kivinokkalaiset ry:n syyskokouksessa 10.9 valittiin Saaritoimikuntaan uusia jäseniä. Olipa hauska ja jännittävä kokous. Saaritoimikunnassa oli kolme paikkaa avoinna, viisi nykyistä jatkaa automaattisesti kaksivuotiskauden toiselle vuodelle.

Viime vuosina Saaritoimikuntaan on ollut vaikeuksia löytää porukkaa, aina ei ole edes maksikimäärää eli 8 jäsentä saatu kasaan.

Nyt kolmesta vapaasta paikasta lähti kokouksessa kilpailemaan lopulta 6 henkeä. Upeaa! Olen todella positiivisesti yllättynyt, että halukkaita oli näin paljon.

Minulla oli kausi katsolla, mutta asetuin ehdolle jatkamaan eli lähdin kilpailemaan paikasta. Seurasi äänestys – milloin viimeksi Saaritoimikuntaan pääsystä on äänestetty? Ei muutamaan vuoteen.

Kolme vapaata paikkaa menivät äänestyksen jälkeen minulle ja Anna Kähköselle (ollut Saaritoimikunnassa ennenkin, tänä vuonna ei ollut) sekä kokonaan uutena kasvona Saaritoimikuntaan valittiin Mika Korkeakoski.

Lisäksi Saaritoimikunnassa jatkavat Sippo Falk, Tuulevi Aaltonen, Laura Palmen, Sampsa Jyrkynen ja Salla Brunou.

Kaksi varajäsentäkin valittiin.

Eli itselleni tulee ainakin kaksi vuotta lisää Saaritoimikuntaa. Mukavaa puuhaa tämä on pääsääntöisesti ollut, tosin hyvin aikaavievää.

Tulevan kaksivuotiskauden aikana ehkä tärkein asia Saaritoimikunnassa on asemakaavaan vaikuttaminen. Mutta siihen asiaan palaan vielä myöhemmin – useaan kertaan.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Katutaiteesta tullut salonkikelpoista

Katutaiteesta tullut salonkikelpoista

Muraali Kaisaniemessä

Tämä kolumni julkaistiin Metrossa elokuussa: 

Kaukana ovat ajat, jolloin Stop töhryille -kampanjalla yritettiin suitsia katutaidetta. Hyvää kampanjassa oli se, että sillä yritettiin poistaa ilkivallaksi luokiteltavat töhryt ja tagit, mutta samalla se yritti poistaa katukuvasta kaiken katutaiteen.


Nyt katutaiteesta on jo tullut salonkikelpoista. Vantaan taidemuseo muutti nimensä Artsiksi ja otti linjakseen katutaiteen esittelyn ja edistämisen. Suvilahdessa on pitkään toiminut katutaiteeseen keskittynyt taidegalleria Make Your Mark, jossa myös varteenotettavat taiteenkeräilijät käyvät ostoksilla.

Malmin peruskoulussa avattiin kuun alussa graffitiseinä, joka on toteutettu graffititaiteilija Antti Hakoman johdolla. Seinä kuvaa 100-vuotisen Suomen taivalta ja jopa presidentti Tarja Halonen kävi sitä ihailemassa.

Nykyään graffiteja ja muuta katutaidetta arvostetaan. Muutos on ollut nopeaa. Aiheesta kirjoitetaan kirjoja ja tehdään elokuvia.

Talojen seiniin on viime vuosina tehty suuria muraaleja. Koko seinän kokoisia, erittäin vaikuttavia maalauksia on muun muassa Vallilassa, Sörnäisissä ja Arabiassa.

Sata vuotta sitten kaupunkiin rakennettiin jugendtaloja ja sitä ennen uusrenessanssia. Rakennukset olivat kauttaaltaan koristeltuja. Seiniin valettiin reliefejä ja suuria patsaita. Pohjolan talossa on menninkäisiä, Kansallisteatterissa joutsenia ja Aleksi 13:ssa vaikuttavat patsaat.

Modernismin ja funktionalismin myötä rakennusten julkisivuista katosi koristelu. Nyt rakennusten koristelu on taas hyväksyttävää ja jopa suotavaa. Tapa on vain erilainen kuin sata vuotta sitten.

Katutaide on upea asia, joka elävöittää kaupunkia. Mutta metronpenkkien töhriminen on edelleen ikävää.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Ajatuksia: Kivinokan metsä, jääpallohalli ja iltatastit

Ajatuksia: Kivinokan metsä, jääpallohalli ja iltatastit

Kivinokan vanhan metsän suojelu etenee. Helsingin kaupunki tullee suojelemaan metsän sekä myös Kallahden matalikon. Ne ovat kaupungin lahja 100-vuotiaalle Suomelle. 
Metsä on hyvin arvokas ja ansaitsee suojelunsa. Kannattaa käydä. Pieni metsä, ei pääse eksymään. Mutta kuitenkin niin iso, että siellä kokee olevansa oikeasti metsässä. 

Emma Kari kirjoitti asiasta Facebookiin.

Helsinkiin jääpallohalli

Kaupunginhallitus myönsi tonttivarauksen jääpallohallille. Loistava juttu. Jääpallo on hankala laji olosuhteiden puolesta, jopa Suomessa. Usein on käynyt niin, että kevätaurinko on sulattanut kenttää, kun ratkaistaan SM-mitaleita. Hienosti järjestetyt tapahtumat kuihtuvat kokoon.

Tässä arkkitehtitoimiston havainnekuva:

Uusi halli tulisi Malmille Kehä I:n tuntumaan. Budjetti on runsaat 10 miljoonaa. Toivottavasti hanke etenee. 
Jääpallo on harvoja palloilulajeja, joissa Suomella on MM-kultaa 2000-luvulla.

Pohjoisbaana tuli testattua

Aamulenkki vei Käpylän tuoreelle Pohjoisbaanalle. Hyvältä näyttää. Selkeästi pyöräilijät ja jalankulku erotettu toisistaan. Niin se on keskustabaanallakin, mutta silti siellä välillä toikkaroidaan miten sattuu. Käpylän baanalla tätä ongelmaa ei pitäisi olla.

Paikalliset olivat huolissaan, kun metsää kaadettiin baanan tieltä. Minulla ei ollut siihen metsään oikein mitään suhdetta, en osaa harmitella asiaa. 

Iltarasteilla vaihteeksi

Syksyn tullen kävin pitkästä aikaa iltarasteilla. Ensin yksin ja sitten lasten kanssa. Mukava koko perheen harrastus. Ehkä kirjoittelen siitä myöhemmin pidemminkin.

Iltarastit kävi hyvänä lämmittelynä viime viikonlopun Lauttasaaren kympille. Se taittui aikaan 55 min. 

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Storträsk – Sipoonkorven helmi

Storträsk – Sipoonkorven helmi

Tänään tehtiin lasten kanssa retki Storträsk-järvelle Sipoonkorpeen. Tasakalliontien parkkipaikalta on noin 1,5 kilometriä kävelyä metsäpolkua pitkin. Matka on alakoululaiselle ja eskarilaiselle oikein sopiva. Punaisia merkkejä seuraamalla pääsee perille.


Storträsk on pieni järvi Sipoonkorven kansallispuiston eteläosassa. Järvi on todella kaunis ja sen erikoisuus on lähes koko järven kiertävät pitkospuut.



Järven etelärannalla on grillipaikka. Puitakin oli. Grillipaikka on aika heikossa kunnossa ja paikalliset kertoivat, että grilliä ei hoida Metsähallitus, vaan sitä on ylläpitänyt paikallinen kalastusyhdistys parhaan kykynsä mukaan. Kyllä siinä nyt bratwurstit grillasi.

Grillipaikka on mukavan rauhallinen, jos vertaa esimerkiksi Nuuksioon, jossa joskus saa jonottaa omaa grillausvuoroaan.

Kiva retki Sipoonkorpeen taas kerran.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Helsingin kävelyfestivaalia puuhaamassa

Helsingin kävelyfestivaalia puuhaamassa

Olen järjestänyt kävelykierroksia tilauksesta yrityksille ja yhdistyksille. Olen myös kirjoittanut Helsinkiin liittyviä kävelykirjoja, joista tuorein on juuri ilmestynyt Sunnuntaikävelyllä sotien ajan Helsingissä.

Kaupungissa on muitakin kävelykierroksista innostuneita. Ajattelin että syksyksi pitää kehittää jotain uutta ja kivaa – esimerkiksi kävelyfestivaali!

Lähdin tiedustelemaan, löytyisikö kiinnostuneita oppaita. Ja löytyihän niitä. Sain mukaan Green Cap Toursin, Helsinki-oppaita, Kallion kulttuuriverkoston ja monia muita. Kävelyfestivaaleilla on nyt mukana toista kymmentä opasta ja yli 30 opastettua kävelyä. Olin suunnitellun tapahtumaa yhden viikonlopun mittaiseksi, mutta nyt se venyi jopa 9 päivän pituiseksi.

Festivaali järjestetään 9.-17.9.2017. 

Olen hyvin innoissani festivaalin ohjelmasta. Sieltä löytyy kahvilakulttuuria, luontoa, hautausmaita, Kalliota, Käpylää, Vuosaarta, urheiluhistoriaa ja paljon muuta.

Minä vedän kolme kävelyä. Helsingin pommitukset -kävelyn pohjana on tuore kirjani Sunnuntaikävelyllä sotien ajan Helsingissä. Kivinokka-kävelyn vedän, koska alueen puheenjohtajana tunnen sen erinomaisesti. Lisäksi vedän Murhakävelyn, jossa vieraillaan paikoilla, joissa on tehty tunnettuja henkirikoksia.

Tervetuloa kävelemään!

Kävelyfestivaalin kotisivut täällä.

Ja Facebook-sivut täällä.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Retki Sipoonkorven Nuotiokalliolle

Retki Sipoonkorven Nuotiokalliolle

Tein iltapatikoinnin Sipoonkorvessa. Tarkoitus oli etsiä Nuotiokallio, jossa en ollut ennen käynyt.

Lähdin liikkeelle Kalkkiruukin luontopolulta, josta suuntasin suoraan kohti pohjoista.

Vaelluskengät oli mökillä, joten lenkkareilla lähdin maastoon. 

Ei kestänyt kauaa, kun kävi perinteinen ”pulppaus”.

Ensimmäisenä kävin Brännbergenin lähellä katsomassa hiidenkirnun.

Hiidenkirnulla oli pullopostia lapsilta.

Jatkoin matkaa pohjoiseen ja kiersin Katronträsk-järven.

Sipoonkorpea on sanottu Suomen metsäisimmäksi metsäksi, eikä turhaan. Puut ovat vanhoja ja korkeita.

Kävelin Lindamorsmossen-suoalueen halki. Siltojen ylitys tapahtui omalla vastuulla.

Nuotiokalliota etsiessäni ehdin hieman eksyäkin.

Lopulta saavuin Nuotiokalliolle. Upea paikka. Sata metriä leveä ja kymmenisen metriä korkea kallioseinämä.

Nimensä mukaisesti nuotiotakin oli poltettu.

Magnesiumista päätellen kiipeilijät käyneet valloittamassa Nuotiokalliota.

Nuotiokalliolta kävelin metsän ja peltoaukion halki takaisin lähtöpisteelle.

Noin 4 tunnin ja 12 kilometrin retki. Kengät märkinä ja hyttysten syömänä lämmitin Kivinokassa saunan tai taisi siinä pari oluttakin mennä. Ja pari lasia viiniä. Hyvä retki.

Ennen nukkumaanmenoa ihailin vielä Kivinokan rannalta kaupungin valoja.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Grillipaikka tuo yhteisöllisyyttä

Grillipaikka tuo yhteisöllisyyttä

Meillä Kivinokassa oli pieni ongelma. Rannoilla grillataan kertakäyttögrilleillä ja ne jätetään käytön jälkeen lojumaan luontoon. Koululaisryhmät ovat kyselleet usein, onko Kivinokassa grillipaikkaa. Ei ole, olemme joutuneet vastaamaan.

Alueella selvästi kaivataan yleistä grillipaikkaa. Pitihän sellainen sitten saada.

Ratkaisuyritys numero 1: Yritetään neuvotella kaupungin kanssa, jos kaupunki rakentaisi sellaisen. Monta vuotta neuvoteltu, mutta asia ei vaan ole edistynyt. 

Ratkaisuyritys numero 2: Hankitaan sitten itse sellainen. Tuumasta toimeen ja nyt Kivinokassa on yleinen grilli.

Saaritoimikunta tilasi grillin ja hienon tilasikin. Mikkelin toimintakeskus teki grillin kierrätysmateriaalista. Se on tehty rekan vanteesta. Grilli saapui Kivinokkaan viime viikolla.

Grilli on tanssilavan vieressä uimarannan läheisyydessä. Kivinokkalaiset ry tarjoaa grillin kaikkien yhteiseen käyttöön. Omat hiilet pitää tuoda mukana. Toivomme, että grillille on paljon käyttöä. Toivomme myös, että grillin käyttäjät kantavat vastuunsa eli ottavat huomioon muut grillaajat ja siivoavat jälkensä. Sillä tavoin grilli pysyy jatkossakin yhteisessä käytössä.

Viime perjantaina vietimme grillin avajaisia pienehköllä porukalla ja mukavaa oli.

Ehkä grillimesta tuo myös uudenlaista yhteisöllisyyttä alueelle.

Grillin vieressä on myös pihapelejä lainattavaksi: mölkkyä, petankkia, krokettia, yms. Niihin pätee samat säännöt kuin grilliin. Palautetaan pelit takaisin laatikkoon käytön jälkeen, jotta muutkin voivat pelata niillä. 

Ja myös tasapainoilua voi rannalla testata.

Yhteisöllistä kesän jatkoa! Kivinokan kesämajalaisille ja muille Kivinokan ystäville!

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Ankka palasi Kivinokkaan

Ankka palasi Kivinokkaan

Talvella kävin lasten kanssa Kivinokassa ja he löysivät roskapisteen vierestä keraamisen ankan. Ankka sujahti lasten takintaskuun ja päätyi kotiimme Käpylään. Eräänä yönä heräsin ankka tyynyn alla. Kvaak.

Kirjoittelin aiheesta Facebookiin ja Heikki Ollikainen Kivinokasta kertoi, että ankka on ollut parinsa kanssa viljelypalstojen vieressä kulkevalla polulla koristeena. Ja laittoi kuvan vielä todisteeksi.

Kuva: Heikki Ollikainen.

Ankka vietti sitten lopputalven Käpylässä. Mutta pitihän sen päästä takaisin kotikulmilleen. Kaverikin varmasti odotti jo siellä tuolilla. Eivät olleet nähneet kuukausiin.

Kesäkuussa Kivinokassa järjestettiin lastenkirppis ja toimme ankan takaisin. Meidän piti palauttaa se alkuperäiselle paikalleen polun varteen, mutta se unohtui Studiolle.

Heidi Saukkonen Kivinokasta kirjoitti Facebookiin samoihin aikoihin: ”Muuten tipu joka oli vaeltanut parkkikselle ja päässyt teidän lämpöön, on meidän poikien ja ne oli tooooosi iloisia kun kuulivat, että kivinokan omista ”vartija”-tipuista on huolehdittu <3 Suuri kiitos siis teidän sakille!”

Mutta: Ankka oli kadonnut Studion edustalta, kun seuraavana päivänä kävimme katsomassa. Kuka on uskaltanut sen viedä?

Tänään lapset kuitenkin löysivät sen tanssilavalta Ikea-kassista, jonne oli koottu löytötavaraa.

Sitten vaan viemään ankkaa kohti alkuperäistä paikkaa. Mutta voi: sen kaveri oli kadonnut. Tuoli oli tyhjä.

Jätimme ankan tuolille yksinään. Ehkä kaveri vielä löytää takaisin.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Juhannusbileet ja jatkot saunabiilissä

Juhannusbileet ja jatkot saunabiilissä

Juhannus tuli vietettyä jälleen Kivinokassa. Olemme tehneet viime vuosina paljon kampanjatyötä, jotta Kivinokka tulee tutuksi kaupunkilaisille.

Työ alkaa tuottaa hedelmää. Tänä vuonna yleisöä tanssitti legendaarinen Dallepe. Orkesteri perustettiin alkujaan Kivinokassa 1925. Tarkoituksella emme ihan hirveästi mainostaneet juhannusjuhlia, mutta silti tuhannet ihmiset löysivät paikalle. Hienoa! Kivinokka on löytänyt tiensä monien sydämiin.

Juttelin illan aikana erään naisen kanssa, joka kertoi olleensa Kivinokassa juhannuksena 1980, jolloin juhannusjuhlissa oli 30 henkeä. Totta tai tarua, mutta tänä juhannuksena ranta oli täynnä.

Suuresta väkimäärästä huolimatta ilta sujui rauhallisesti ja leppoisasti. Yhtään järjestyshäiriötä ei kirjattu. Kiitokset siitä hyvälle yleisölle.

Kiitoksia pitää jakaa vielä lisääkin. Suuret kiitokset kaikille talkoolaisille, joita ilman tapahtuma ei olisi toteutunut: makkaranpaistajille, kahvinkeittäjille, kokon rakentajille, ensiapuvastaavalle, järjestyksenvalvojille, liikenteenohjaajille, kaikille. Erittäin kivaa oli myös se, että vaikka tapahtuman järjesti kivinokkalaisten kesämajayhdistys, niin mukana talkoissa oli paljon ihmisiä, joilla ei ole kesämajaa Nokalla. He vaan halusivat tulla auttamaan ja järjestämään upeaa tapahtumaa! Ensi vuonna tarvitaan jälleen tekeviä käsiä, laittakaa kaikki korvan taakse. Talkoissa on hauskaa ja tutustuu kivoihin ihmisiin.

Kivinokka näkyi myös mukavasti mediassa. Kymmenen uutiset teki loppukevennyksen Kivinokan juhannuksesta (katso täältä) ja Hula hula -tanssia näytettiin suorana Ylellä.

Juhannuspäivänä talkooväkeä saunotettiin Kivinokan rannalla saunabiilissä. Se on entinen Vaasan palolaitoksen auto 1970-luvulta, jonne eräs kivinokkalainen on rakentanut saunan.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Helsingin uudet yleiset saunat – top 4

Helsingin uudet yleiset saunat – top 4

Helsingistä on tullut vuosien tauon jälkeen erinomainen saunakaupunki, sillä kaupunkiin on avautunut lukuisia uusia yleisiä saunoja. Helsingissä oli vuosikymmeniä sitten paljon korttelisaunoja, mutta sen jälkeen yleisten saunojen rintamalla on ollut hiljaista. Kunnes viime vuosina yleisten saunojen buumi on kiihtynyt, joka on saunojen ystäville loistava asia. Yhteistä uusilla saunoilla on se, että kaikki ovat meren rannalla.

Olen käynyt testailemassa saunoja ja kirjoitellut niistä tänne blogiini. Nyt olen koonnut kirjoitukset tähän ja rankannut ne suosikkijärjestykseeni.

1. Lonnan sauna – Parhaat näkymät

Lonnan entisen sotilassaaren sauna. Lue lisää täältä.

2. Lapinlahden sairaalan sauna – Historiallisin

1880-luvulta peräisin oleva sauna avattiin viime vuonna yleisölle. Lue lisää täältä.

3. Löyly – Parhaat saunat

Löylyssä on yleisölle avoinna tavallinen sauna ja savusauna. Lue lisää täältä.

4. Allas Sea Pool – Trendikkäin

Hyvällä sijainnilla Kauppatorin vieressä. Lue lisää täältä.

+ yksi poiminta vanhoista saunoista:

Kaurilan sauna – Tunnelmallisin

Meilahdessa sijaitseva pieni puusauna. Lue lisää täältä.

Kaurilan sauna Meilahdessa.
Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather