Helsingin Sanomat Kivinokassa kesällä 1931

Helsingin Sanomat Kivinokassa kesällä 1931

Helsingin Sanomien toimittaja ja valokuvaaja tekivät heinäkuussa 1931 retken Helsingin kansanpuistoihin. Lehden arvion mukaan kansanpuistoissa oli yhteensä 30 000 kävijää.

Lehden edustajat kävivät myös Kivinokassa. Tässä ruutukaappaus lehdestä 6.7.1931.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kaipaan Kaisaniemen metroasemaa

Kaipaan Kaisaniemen metroasemaa

[adrotate banner=”3″]

 

Kuulutus metrossa: Helsingin yliopisto, Helsingfors universitet. En ole vieläkään tottunut siihen, että Kaisaniemen aseman nimi muutettiin Helsingin yliopistoksi. Särähtää korvaan joka kerta, vaikka nimen muutoksesta on kulunut jo neljä vuotta.

Nimeksi haluttiin Helsingin yliopisto, koska se kuulostaa kansainvälisemmältä. Muissakin kaupungeissa on asemia nimetty yliopiston mukaan.

Mutta Kaisaniemi erotti Helsingin muista kaupungeista. Tuskin muualla on Kaisaniemen asemaa. Ja Kaisaniemi nimenä korosti suomalaista tasa-arvoa.

Kaisaniemi on saanut nimensä Cajsa Wahllundin mukaan. Hän oli ravintoloitsija ja yrittäjä, hyvin keskeinen hahmo 1800-luvun miesvaltaisessa Helsingissä. Ensin hän nosti Turussa Seurahuoneen menestykseen, jonka jälkeen muutti Helsinkiin pyörittämään ravintoloita. Hän perusti Siltasaareen Emilienburg-ravintolan, jota ryhdyttiin kutsumaan Säästöpankiksi, koska kaupunkilaisten rahat päätyivät sinne. Siellä on nykyään Säästöpankinranta-niminen katu.

Töölönlahdenrannalle hän perusti arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnitteleman ravintolan, joka oli erityisesti ylioppilaiden suosiossa. Paikkaa ja ravintolaa ryhdyttiin kutsumaan hänen mukaansa Kaisaniemeksi.

Cajsa Wahllund on saanut Helsinkiin enemmän kunnianosoituksia kuin kukaan toinen. On Kaisaniemi, ravintola Kaisaniemi, Kaisaniemenranta, Kaisaniemen puisto, Kaisaniemen puistokuja, Kaisaniemenlahti. Ja oli Kaisaniemen metroasema.

Aseman nimen muutos osoittaa mauttomuutta ja piittaamattomuutta paikallista historiaa kohtaan. Se on myös silkkaa mielistelyä ulkomaailman suuntaan. Jopa Helsingin nimistötoimikunta ja HSL karsastivat muutosta.

Tehty mikä tehty, mutta joka kerta se kuulutus saa savun nousemaan korvista.

Kolumni julkaistu Metro-lehdessä 8/2018.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kaupunkijuhlissa kannattaa erikoistua

Kaupunkijuhlissa kannattaa erikoistua

Alpakka ilahdutti Kulosaari-päivässä.

Elävän kaupungin merkki on kaupunkilaisten itsensä järjestämät tapahtumat. Helsingissä on lukuisia kyläjuhlia ja muita tapahtumia, joita kaupunkilaiset itse tekevät talkoovoimin ja selkä hiestä märkänä. Ei rahan takia, vaan rakkaudesta kaupunkiin ja toisiin kaupunkilaisiin. Etenkin kevät ja alkukesä on kyläjuhlien aikaa.

Helsingin kaupunki on hienosti kantanut kortensa kekoon ja lanseerannut Rantakesä-konseptin, tänä vuonna yhdessä Espoon kanssa. Rannoilta on valittu 19 kohdetta, joissa voi järjestää tapahtumia. Rantakesässä tapahtuman järjestämiseen riittää poikkeuksellisesti ilmoitus kartalla sekä konseptin etiketin noudattaminen. Etikettiin kuuluu muun muassa, että tapahtuman tulee olla ilmainen.

Olen ollut järjestämässä tapahtumia Kivinokassa ja lisäksi olen keskustellut lukuisten ihmisten kanssa, jotka järjestävät kaupunginosatapahtumia. Muutama asia kannattaa huomioida, jos tapahtumaa suunnittelee.

Kannattaa varmistua siitä, että tekijöitä on tarpeeksi. Hyvin usein vapaaehtoistyössä käy niin, että työt kaatuvat lopulta yksien niskoille. Kannattaa myös delegoida töitä pienemmille ryhmille, jotka hoitavat itsenäisesti oman tonttinsa.

Kaikki tarvittavat luvat ja ilmoitukset pitää hoitaa valmiiksi, pelastussuunnitelmasta ja Teosto-maksuista lähtien. Muuten voi joutua vaikeuksiin myöhemmin. Helsingin kaupunki on kiitettävästi helpottanut lupakäytäntöjään viime vuosina.

Kannattaa erikoistua. Kaupunki on täynnä Pohjois-Haaga-päivää ja Pitäjänmäki-päivää. Niissä ei ole kerrassaan mitään vikaa, mutta on hyvä erottua joukosta. Arabiassa on katufestarit, Roihuvuoressa hanami-juhlat, Vuosaaressa oli harrastuksiin keskittynyt päivä ja ainakin Herttoniemessä ja Kalliossa Block Partyt.

Kolumni julkaistu Metrossa 5/2018.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Museo vai elämyskeskus?

Museo vai elämyskeskus?

Kuva: HKM, Maija Astikainen.

Helsingin kaupunginmuseo avasi uudistuneena ovensa pari vuotta sitten. Sofiankadun tilat jäivät historiaan ja uusi museo kadun toisella puolella on ollut todellinen menestys. Ilmainen museo on houkutellut satoja tuhansia kävijöitä ja saanut lukuisia palkintoja.

Olin aivan haltioitunut uudesta museosta sen avajaisten yhteydessä. Siellä oli hauskasti toteutettu Aikakone, hyödynnetty uusinta tekniikkaa ja näyttelyt olivat raikkaita ja kekseliäitä.

Olen käynyt museossa pari kertaa vuodessa ja olo on ollut entistä tyhjempi kerta kerran jälkeen. Etenkin museon perusnäyttely saa minut surulliseksi.

Mielestäni kaupunginmuseon tehtävä on kertoa Helsingin historiasta, mutta se jää hyvin pintapuoliseksi. Perusnäyttely on pinnallinen best of -kokoelma kaupungin menneisyydestä. Monet tärkeät asiat sivuutetaan lyhyesti tai jätetään kokonaan mainitsematta. Bobrikovin murhaa, suurlakkoa ja eduskuntauudistuksesta sekä vuoden 1918 sotaa ei museossa juuri noteerata.

Kaupunginmuseo, kuten monet muutkin museot nykyään, tuottavat enemmän elämyksiä kuin kansansivistystä. Kun kävelee museosta ulos, niin museo itsessään on jäänyt paremmin mieleen kuin Helsingin historia. Turistikin varmasti myöhemmin muistaa museon, mutta ei mitään kaupungin historiasta.

Se on ymmärrettävää, ettei museo voi koko Helsingin historiaa kertoa, vaan pitää valita mitä kerrotaan. Ylimmän kerroksen vaihtuvat teemanäyttelyt sekä Hakasalmen huvilan näyttelyt täydentävät perusnäyttelyn antamaa kuvaa Helsingistä. Mutta mitä museon ytimenä oleva perusnäyttely antaa niille, jotka oikeasti olisivat kiinnostuneita Helsingin historiasta? Ei paljoa. He voivat valita museon sijaan kirjan. Joka ei sekään ole huono vaihtoehto.

Kolumni julkaistu Metrossa 6/2018.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Yö Tikankolon eräkämpässä

Yö Tikankolon eräkämpässä

Viikonloppuna vietettiin yö Nuuksiossa Tikankolon erämökissä. Todellinen irtiotto arjesta: Kaminan lämmitystä, puiden pilkkomista ja veden kantamista järvestä. Illalla kirjan lukemista kynttilänvalossa.

Tikankolo on Metsähallituksen ylläpitämä eräkämppä, jota voi vuokrata. Etenkin viikonloput on varattu jo monta kuukautta eteenpäin. Teimme varauksen jo marraskuussa. Nuuksiossa on myös toinen vastaava kämppä, Oravankolo.

Viimeksi käytiin Tikankolossa kaksi vuotta sitten. Silloin pihasauna oli palanut maan tasalle edellisenä yönä. Nyt oli paikalla upouusi sauna, josta irtosi lempeät löylyt. Saunaa piti tosin lämmittää kolmisen tuntia, kun ulkona oli noin kymmenen astetta pakkasta.

Seuraavana päivänä ulkoiltiin ja kierrettiin Klassarinkierros, joka on noin 4 kilometriä pitkä opastettu metsälenkki läntisessä Nuuksiossa.

Upea aurinkoinen keli, tällaisia talvien pitää ollakin!

Lopuksi ajettiin Haltian luontokeskukseen, jossa katsottiin näyttely ja syötiin lounasta. Seisova pöytä (18 e, alkupalapöytä ja keitto 14 e) on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen.

Rentouttava talviviikonloppu.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Erikoinen sotakohde: Luola Taivaskalliossa

Erikoinen sotakohde: Luola Taivaskalliossa

Käpylän Taivaskalliolla vietettiin laskiaisriehaa. Väkeä oli kuin pipoa ja mukava meininki.

Järjestäjillä kävi hieman huono tuuri, kun grilli hajosi ja hernekeitto loppui. Onneksi makkaraa pääsi paistamaan omatoimisesti.

Pulkkailun lisäksi oli kiinnostavaa käydä kallioon louhitussa luolassa. Se toimi ammusvarastona sodan aikana. Kallion laella kun oli tykkipatteri.

Nyt Lions Club näytti siellä pommituksista kertovaa elokuvaa. He pitävät luolaa auki vain laskiaisena, muuten se toimii varastona.

Lions Club on nimennyt luolan tietysti Leijonanluolaksi.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Talviretki hyiseen Isosaareen

Talviretki hyiseen Isosaareen

Viikonloppuna tein retken Isosaareen, jonne on avattu myös talviliikenne.

Kauppatorilta lähdettiin Hauki-paatilla, joka on entinen puolustusvoimien kelirikkoalus. 1970-luvulla Turussa valmistettu alus pystyy etenemään 25 sentin paksuisessa jäässä.

Ruumassa oli tiivis tunnelma, kun runsaat 30 henkeä ahtautui sinne. Monitorista pystyi seuraamaan matkan etenemistä.

Myös Hauen ohjaamoon ja kannelle pääsi matkan aikana.

Isosaari on ulkosaaristossa ja pirun navakka viima siellä puhalsi. Mutta mainiosti siellä pärjäsi, kun pukeutui lämpimästi.

Vanha sotilassaari avattiin yleisölle viime kesänä ja tammikuussa aloitettiin myös talviset viikonloppuretket sinne. Kiersimme saaren oppaan johdolla. Tässä kuvia kierrokselta:

Kierroksen jälkeen entisen upseerikerhon ravintolassa maistui riistakäristys ja punaviini.

Eksoottinen reissu ja ehdottoman suositeltava retkikohde. Myös talvella.

Isosaaren kotisivut täällä.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Itsemurhapatterille muistomerkki

Itsemurhapatterille muistomerkki

Vuosaaren kartanon pihamaalla paljastettiin itsenäisyyspäivänä muistomerkki, jolla muistellaan jatkosodan tykkipatteria.

Vedin itse samaan aikaan kaupungilla Helsingin suurpommitukset -kävelykierrosta, joten paljastustilaisuutta en päässyt seuraamaan. Mutta pitihän muistomerkkiä sitten myöhemmin käydä katsomassa.

Vuosaari.fi-sivulla muistomerkin taustoista kerrotaan seuraavasti:

”Vuosaari oli laajan ilmatorjuntaketjun itäisin lenkki. Vuosaaren (Nordsjön) kartanon maille sijoitettiin 26.-27.2.1944 ilmatorjuntapatteri, josta käytettiin peitenimeä ’Pommi’.

Keväällä 2017 löydettyjen sotapäiväkirjojen avulla on saatu selville, että patteri sijaitsi noin 200 metrin päässä Vuosaaren kartanon päärakennuksesta ja se koostui kolmesta tykistä. Miehistöä voi arvioida olleen noin 40 henkeä ja heitä majoitettiin kartanon rakennuksiin.

Vuosaaren tykkipatterin asema oli vaarallinen: se oli ensimmäisenä ottamassa vastaan idästä lähestyvän pommilaivueen osumat. Sen takia siitä on käytetty myös nimitystä ’itsemurhapatteri’. Onni oli kuitenkin myötä: miehistötappioita ei tullut, vaikka yksi kolmesta tykistä vaurioituikin.”

Hienoa, että patteri on saanut muistomerkin. Sitä hieman hämmästelimme, että muistomerkki on sijoitettu kartanon pihalle, yksityisalueelle. Eikö sitä olisi voinut laittaa vaikkapa aidan ulkopuolelle, julkiselle alueelle?

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kävelyllä Pohjois-Kulosaaressa

Kävelyllä Pohjois-Kulosaaressa

Kulosaaren pohjoinen osa on jäänyt vieraaksi, vaikka metrolta usein olen kävellyt mökille Kivinokkaan. Viime viikolla kävin kävelemässä alueella.

Pohjoisrantaa mukailee rauhallinen rantapolku.

Kulosaaren pohjoisosaa on rakennettu paljon 1960-luvusta eteenpäin.

Tällaisia kymmenen auton talleja ei enää nykyään rakennettaisi, etenkään metroaseman viereen. Joku saattaisi kutsua tätä tehottomaksi maankäytöksi.

Alueella on lukuisia vanhoja viehättäviä huviloita.

Patsas tien poskessa:

Hyvät treeniportaat:

Metroaseman vieressä on pronssikautinen hauta.

Kulosaaren pohjoisosassa on myös Leposaaren hautausmaa. Siitä olen kirjoittanut aikaisemmin ja juttu löytyy täältä.

Leposaaren vieressä on pienempi saari, Varjosaari. Siitäkin olen kirjoittanut ja sen jutun voi lukea täältä.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Itsenäisyyttä puolusti monikulttuurinen väki

Itsenäisyyttä puolusti monikulttuurinen väki

Itsenäisyyspäivän tietämillä muistellaan sodassakaatuneita ja kukitetaan sankarihautoja. Hietaniemen hautausmaalla kulkiessa huomaa, että sodassa Suomea oli puolustamassa aika värikäs joukko. Oli sotilaita eri maista, uskonnoista ja etnisistä taustoista.

Islamilaisen hautausmaan Pro Finlandia -muistomerkki

Muistomerkin taakse on kirjoitettu kymmenen sankarivainajan nimet. Sankaripatsaan pystytti Suomen muhamettilainen seurakunta vuonna 1956.

Ortodoksien muistomerkki

Ortodoksisella hautausmaalla on sankarihautojen alue ja Nina Sailon vuonna 1960 paljastettu patsas Vapahtaja sotilaiden lohduttajana.

Romanien muistomerkki

Hietaniemen valtavan sankarihautausmaan vieressä on sodassa kaatuneiden romanien muistomerkki. Vuonna 2003 paljastetun muistomerkin suunnitteli taiteilija Heikki Häiväoja.

Juutalaisten muistomerkki

Juutalaisella hautausmaalla on In Memoriam -veistos, jonka eteen on haudattu 13 sankarivainajaa. Muistomerkin suunnittelivat Sam Vanni ja Loe Engell.

Norjalaisten muistomerkki

Talvisodassa menehtyneiden norjalaisten muistolle.

Ruotsalaisten muistolle

Vuonna 1984 paljastettuun muistomerkkiin on kaiverrettu 1941-1944 kaatuneiden ruotsalaisten nimet. Yksi nimi on muistolaatasta poistettu, kun selvisi, että mies oli vapaaehtoisesti loikannut vihollisen puolelle.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kulosaaren ostari tuhotaan – pala historiaa poistuu

Kulosaaren ostari tuhotaan – pala historiaa poistuu

Kulosaaren ostari on nyt päätetty purkaa. Asiaa on käsitelty jo aikaisemminkin, nyt viimeiseksi kaupunkiympäristölautakunnassa lokakuun alussa (pöytäkirja täällä).

Se on sääli, sillä ostari on rakennushistoriallisesti hyvin arvokas. Se edustaa arkkitehtuuriltaan vanhaa ostarityyppiä, jollaisia rakennettiin Helsingin uusiin lähiöihin 1950- ja 1960-luvuilla. Kulosaaren ostari on valmistunut vuonna 1959. Samankaltaisia rakennettiin myös mm. Pohjois-Haagaan. Konalassa vanha ostari on purettu jo ajat sitten ja Kannelmäen ostari on myös saanut purkutuomion.

Kuva: Finna

Kulosaaren ostarissa on hienoja yksityiskohtia, kuten terassit Svinhufvudinkadun puolella ja kolmet portaat, jotka rytmittävät julkisivua.

Kaupunginmuseo otti kantaa asiaan, ja sen mukaan tavoitteena tulisi olla Kulosaaren ostarin säilyttäminen ja kunnostaminen. Purettava vaihtoehto ei ole suojelutavoitteiden mukainen. Päättäjät eivät juurikaan tätä lausuntoa huomioineet.

Suunnitelmissa oli myös vaihtoehto, että osa ostarista puretaan ja toisen osan paikalle rakennetaan kerrostaloja. Sekin olisi ollut siedettävä vaihtoehto. Tässä alla arkkitehtitoimisto Rudanko-Kankkusen havainnekuva siitä, millainen ostari olisi, jos siitä olisi purettu vain osa.

Mutta lopulta päätettiin, että ei edes osaa säilytetä, vaan tuhotaan koko rakennus. Tilalle tulee asuintaloja, joiden kivijalassa on liiketilaa. Arkkitehtitoimiston havainnekuva näyttää tältä:

Taas tuhotaan vanhaa Helsinkiä. Huono suuntaus.

Ostari on ollut hieman nuupahtanut, pakko myöntää. Alepa ja pubi-pizzeria ei riitä täyttämään elävän ostarin määritelmää. Mutta ostari olisi mahdollista kunnostaa ja remontoida. Siitä olisi mahdollisuus saada hyvin elävä ja kiinnostava kohtaamispaikka. Siellä voisi olla palveluita ja sinne voisi perustaa vaikka kunnallisen kirjaston, joka Kulosaaresta puuttuu.

Metroradan ja aseman lähettyville voisi suunnata lisärakentamista, jolloin ostarillakin riittäisi enemmän asiakkaita.

*****

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Julkkiskierros Malmin hautausmaalla

Julkkiskierros Malmin hautausmaalla

Malmin hautausmaalle on haudattu lukuisia julkisuudesta tunnettuja henkilöitä. Ja sinnehän mahtuu, Malmi on nimittäin Suomen suurin hautausmaa. Hautausmailla on usein ihan mukavaa kävellä ja rauhoittua. Mutta paljon enemmän kierrokselta saa irti, jos mukana on kartta, jonka avulla voi käydä vaikkapa julkisuudenhenkilöiden haudoilla tai sankarihaudoilla tai muilla kiinnostavilla kohteilla. Malmilta löytyvät muun muassa nämä:

Ansa Ikonen:

Armi Aavikko:

Arndt Pekurinen, tunnettu pasifisti:

Laila Kinnunen:

Matti Pellonmää:

Mikko Niskanen:

Olavi Virta:

Tabe Slioor:

Tapio Rautavaara:

Tauno Palo:

Näiden lisäksi Malmilta löytyy muun muassa Reino Valkaman, Pertti Palon, Elis Askin ja Birger Kaipiaisen haudat.

Malmin hautausmaan kotisivuilla on karttoja ja muita dokumentteja, joista löytyy kuuluisuuksien hautoja.

*****

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Aina ei kannata purkaa vanhaa – esimerkkinä Roihuvuoren ala-aste

Aina ei kannata purkaa vanhaa – esimerkkinä Roihuvuoren ala-aste

Roihuvuoren ala-aste oli jo saamassa purkutuomion. Niin huonoon kuntoon arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnittelema ja vuonna 1967 valmistunut koulurakennus oli päässyt. Monet halusivat purkaa rakennuksen, opetuslautakuntakin esitti vuonna 2012 sen korvaamista uudella rakennuksella. Opetuslautakunta totesi, että ”rakennusta ei olisi mahdollista muuttaa peruskorjauksen yhteydessä toimivaksi koulutilaksi.”

Mitä näköalattomuutta ja historian vähättelyä! Vai ei sovellu enää koulutilaksi? Onneksi päättäjät näkivät lopulta myös koulun rakennushirtorialliset arvot ja se päätettiin remontoida kokonaan. Nyt koulu on taas ilahduttamassa alueen naperoita.

Kuva: Kuvio Oy.

Ala-asteen peruskorjaus oli jopa ehdolla Arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon saajaksi tänä vuonna. Esiraati perusteli ehdokkuutta näin:

”Ulkoapäin yksinkertainen, suorakaiteen muotoinen rakennus kätkee hienostuneella luonnonvalon ohjaamisella jäsennetyt sisätilat. Ilmanvaihdon uudistamiseksi rakennettiin kaksi rakennuksen pituussuuntaista huoltotunnelia. Alaslasketut kattovyöhykkeet sijoitettiin opetustiloissa käytäväseinän ylälasin alapuolelle. Näillä oivalluksilla rakennuksen alkuperäinen tilarakenne saatiin säilytettyä.”

Lisäksi Helsingin rakennuslautakunta on palkinnut koulun saneeraustyöt Rakentamisen Ruusulla.

Ei aina kannata purkaa vanhaa. Peruskorjaus voi olla työlästä ja maksaa paljon, mutta joskus se kannattaa tehdä.

Kovasti säälittää esimerkiksi Kulosaaren vanhan ostarin kohtalo. Sitä ollaan jyräämässä, vaikka sen rakennushistorialliset arvot ovat kiistattomat.

Tässä vielä nimet, jotka opetuslautakunnan kokouksessa marraskuussa 2012 suosittelivat Roihuvuoren koulun purkamista (linkki pöytäkirjaan):

Aaltio, Björnberg-Enckell, Hiidenmaa, Kouvo, Mäkisalo, Laiho, Leoni, Nordman, Rydman, Pakarinen.

Paikallisten lasten ja Suomen rakennushistorian onneksi ette saaneet tahtoanne läpi.

*****

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Suojeluskuntien R-tunnus on mysteeri

Suojeluskuntien R-tunnus on mysteeri

Helsingin suojeluskuntapiirin perinnehuoneessa on esillä kaupungin suojeluskuntien tunnuksia. Helsingissä oli monta kymmentä suojeluskuntaa: Käpylän suojeluskunta, Sörnäisten suojeluskunta, Vallilan rykmentti, lento- ja merisuojeluskunnat ja monet muut. Oravakomppania oli sotilaspoikien osasto. Kaikilla suojeluskunnilla oli omat tunnuksensa.

Yksi tunnus on jäänyt selvittämättä. Perinnehuoneessa on hihanauha, jossa on tunnus R. Se on mysteeri. Kukaan ei ole saanut selville, mitä se tarkoittaa, kertoo Helsingin Suojeluskuntapiirin Perinnekillan puheenjohtaja Markus Anaja. Eräs arvio on, että se olisi raatimiesten suojeluskunta.

Jos ei kukaan ole tähän päivään mennessä sitä selvittänyt, niin luultavasti se tulee jäämään arvoitukseksi.

Suojeluskuntien perinnehuone sijaitsee entisessä Suojeluskuntatalossa Töölössä. Olympiastadionin arkkitehtinä paremmin tunnettu Toivo Jäntti suunnitteli Hesperiankadulle Suojeluskuntatalon, ja se valmistui vuodenvaihteessa 1940-41. Suojeluskuntien käytössä se ei kauaa ollut, kun suojeluskunnat lakkautettiin 1944.

Talo on siitä lähtien ollut muun muassa toimistokäytössä. Katotasossa toimi legendaarinen Motti-ravintola, jonka paikalla on nykyään mainio italialainen ravintola Sogno.

Perinnehuone on valmistunut vuonna 2008. Se ei ole yleisölle avoinna, vaan sitä pääsee katsomaan, jos on menossa viereisen auditorion tilaisuuteen. Perinnehuoneeseen on kerätty esineistöä, jotka liittyvät Helsingin suojeluskuntiin.

 

Perinnehuoneen alla on portaikko, joka laitettu umpeen. Se johtaa alakertaa, jossa oli Suojeluskuntatalon juhlasali. Salissa on nykyään kuntosali.

Helsingin suojeluskunnista kiinnostuneille voin suositella tutustumista Perinne.fi-sivustoon.

*****

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
700 maratonin mies ei turhia venyttele

700 maratonin mies ei turhia venyttele

Kävin viikonloppuna Helsingin Paloheinässä, jossa juostiin Paloheinä maraton. Kello 7.30 sunnuntaiaamuna noin 60 juoksijaa lähti matkaan. Itse en ollut juoksijoiden joukossa, nykykunnolla maraton ei vielä taitu.

Anders Colliander on järjestänyt maratoneja Paloheinässä vuodesta 2006 lähtien. Viime viikonloppuna vuorossa oli 374. maraton, jonka hän Paloheinässä järjestää. Huima tahti!

Eräs vakiojuoksijoista juoksi sadannen maratoninsa, ja hänen juoksukaverinsa olivat pukeutuneet naamiasasuihin. Juhlakalu juoksi mustassa puvussa.

Mukana oli kovan luokan maratonharrastajia. Eräs nainen kertoi juosseensa yli 800 maratonia. Parhaimmillaan hän on juossut kaksi maratonia samana päivänä.

Eräs mies sanoi juosseensa runsaat 700 maratonia. Parhaimmillaan hän on juossut maratonin neljänä peräkkäisenä päivänä. Jututin miestä lyhyesti.

– Miten maratonista palautuu seuraavaksi päiväksi, jotta voi juosta seuraavan maratonin?
– Ei niistä palaudukaan. Pitää syödä paljon.
– Entä lihashuolto?
– Olisi se varmaan hyvä jumpata ja venytellä, mutta ei sellaista tule tehtyä.
– Ei mitään venyttelyä?
– Ei mitään.

Kaikkein kovin mies Paloheinässä oli legendarinen Kalevi Saukkonen, yli 2000 maratonin mies.

Hassu ja inspiroiva tapahtuma. Pitää päästä taas pian lenkille! Mutta pitääkö lenkin jälkeen venytellä? Asiantuntijat sanovat KYLLÄ, 700 maratonin mies sanoo EI.

*****

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokka-aktiivi.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather