5 syytä käydä Allas Sea Poolissa

5 syytä käydä Allas Sea Poolissa

Olin eilen Allas Sea Poolin avajaisissa. Paikka avattiin jo viime vuonna, mutta uusia avajaisia vietettiin nyt uuden päärakennuksen kera. Kävin siellä nyt ensimmäistä kertaa. Kannattaako sinne mennä? No kannattaa. Tässä viisi syytä:

1. Sauna

Tunnelmallinen sauna, jossa kipakat löylyt: löylyt, jotka tuntuvat, mutta eivät polta. Saunasta on ikkuna merelle päin. Sähkölämmitteiseen saunaan mahtuu noin 15 henkeä kerralla. Miehille ja naisille on omat saunat ja lisäksi on tilaussauna. 

2. Uintikokemus

Hienoa uida ulkoaltaassa keskellä kaupunkia. Ruotsinlaivat kääntyvät vieressä ja Suomenlinnan lautta ajaa ohi. Ulkoaltaita on kolme: lämmin allas, lasten allas ja merivesiallas. Ei yllättänyt, että merivesiallas oli tyhjä vielä tässä kohtaa kesää. Talvella merivesialtaassa on avanto. Saunominen ja uinti maksaa 13 euroa kerta.

3. Näkymät

Jotenkin täysin epätodellinen fiilis, kun polskuttelee vedessä ja ympärillä näkyy Presidentinlinna, Palace, Wanha kauppahalli, Kaupungintalo, Alvar Aallon Sokeripala ja Uspenskin katedraalin kupoli. 

4. Rakennus
Allas Sea Poolin rakennus on komea, tosin hieman keskeneräinen vielä. Puuarkkitehtuuri tuo mieleen toisen uuden saunan, Hernesaaren Löylyn. Molemmissa on myös kattoterassit ja ravintolat.

5. Bändit

Keikat ovat hyvä syy tulla Allas Sea Pooliin. Eilen esiintyi Mikael Gabriel, joka ei lukeudu omiin suosikkeihini. Kuuntelin kaksi biisiä ja sitten kotiin.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Ravintolakokemus oli epämiellyttävä. Perjantai-iltana siellä oli aika kaaos päällä: paljon ihmisiä, eikä kukaan oikein tiennyt missä jonossa kuuluu olla. Melu oli kova.

Pääruuaksi siellä oli lohikeittoa ja salaattia vaihtoehtoisilla täytteillä. Kana-oliivi-salaatti oli hyvää, mutta lohikeitto todettiin epäonnistuneeksi. Molempien hinnat olivat 12,50 euroa. Ravintolan takia Altaalle ei kannata tulla, lähistöllä on paljon parempiakin paikkoja.

Kaikkinensa positiivinen kokemus ja visiitin väärtti.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Sporalla kansallismaiseman äärelle

Sporalla kansallismaiseman äärelle

 

Helsingin saaristo on Suomen ainoa kansallismaisema, jonka ääreen pääsee raitiovaunulla ja metrolla. Kivikaupungissa ja lähiöissä ei aina edes muista miten hienon alueen äärellä elämme. Ja merenrannassa asuvat pitävät sitä helposti itsestäänselvyytenä.

Olen viime vuosina pyrkinyt tutustumaan merelliseen Helsinkiin aina tilaisuuden tullen. Suurta venettä en omista, mutta soutuveneen hankin toissa kesänä ja sen kanssa olen tutustunut Vanhankaupunginlahden ympäristöön.

Nykyään saaristo on helppo kokea, vaikka ei olisi edes omaa venettä. Olen kierrellyt paljon kansallismaisemassa yhteysaluksilla. Vastaan on tullut upeita elämyksiä: Vallisaaren sotahistoria, Kaunissaaren luontopolut, Vartiosaaren huvilat ja rauhallinen Iso Iiluoto. Helsingin vesialueen ulkopuolelta löytyy valloittava Söderskärin majakka. Espoon Suvisaaristo ja punkit on tullut myös koettua.

Aina ei tarvitse lähteä saaristoon todetakseen meren ihmeellisyyden. Helsingissä on viime aikoina otettu rantoja hienosti yleiseen virkistyskäyttöön. Löyly ja Allas Sea Pool antavat mahdollisuuden saunoa ja uida kansallismaisemassa. Lonnassa voi piipahtaa joogafestareilla. Lauttasaaressa on jätetty rantapolkuja asuntojen ja meren väliin. Vallisaari ja Kuninkaansaari on jo avattu yleisölle ja lisää vanhoja sotilassaaria ollaan avaamassa virkistyskäyttöön.

Ympäristöministeriö on valinnut 27 maisemakokonaisuutta kansallismaisemaksi. Joukossa ovat muun muassa Pallastunturit, Imatrankoski, Punkaharju ja Helsingin saaristo. Pidetään mielessä, että asumme todella uniikin maiseman äärellä. Nautitaan siitä, pidetään siitä huolta ja otetaan siitä kaikki irti.

Eikä pidä unohtaa, että pian pääsee metrolla myös toisen virallisen kansallismaiseman äärelle, nimittäin Tapiolaan. Sitä odotellessa käyn laskemassa soutuveneen vesille.

Kolumni on julkaistu Metro-lehdessä toukokuussa 2017.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Käpylän arkkitehtuurilenkki – 12 kohdetta

Käpylän arkkitehtuurilenkki – 12 kohdetta

Illansuussa kiskoin Karhut jalkaani ja lähdin lenkille. Tapanani on silloin tällöin tehdä erilaisia teemalenkkejä. Nyt vuorossa oli Käpylä ja alueen rakennushistoria.
Lähdin liikkeelle Olympiakylästä. Alue rakennettiin vuoden 1940 olympiakisoihin, joita ei sodan takia pidetty. Rakennukset suunnitteli arkkitehdit Hilding Ekelund ja Martti Välikangas.

Olympiakylän vieressä on Karjalatalo. Into Pyykön suunnittelema talo valmistui 1974. Karjalaisen kulttuurin kehto.

Käpylän pelastusaseman suunnitteli kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher vuonna 1931. Kolmanneksi vanhin kaupungin pelastusasemista.

Matka jatkui Pohjolanaukiolle, jossa on Käpylän toinen lippakioski. Kaarevaseinäiset lippikset suunnitteli alkujaan Gunnar Taucher 1930-luvulla.

Aukion toisella laidalla on Park Hotelin talo. Vuonna 1949 valmistunut hotelli on tunnettu myös nimillä Uusimaa ja Kinohotelli. Kivijalassa toimi aikanaan elokuvateatteri.

Seuraavaksi lenkkeilin halki Puu-Käpylän. Alue rakennettiin 1920-luvulla. Suunnittelijana Martti Välikangas.

Puu-Käpylän laidalla Osmontiellä on Virkamiestalot. Ne rakennettiin alkujaan rautatien virkamiehille 1920-luvulla.

Juoksin alikulkutunnelista Mäkelänkadun länsipuolelle. Ensimmäisenä eteen tuli kiemurteleva Käärmetalo. Rakennuskokonaisuuden suunnitteli Olympiastadionistakin tuttu arkkitehti Yrjö Lindegren ja vuosi oli 1951.

Käärmetalon vieressä on Käpylän toinen lippis. Näiden kioskien tyyppipiirrustukset teki Hilding Ekelund 1940- ja 1950-lukujen taitteessa.

Viereisessä korttelissa on Työväentalo, joka rakennettiin vuonna 1925 talkoilla Käpylän Urheilijoiden taloksi.

Lenkin seuraava kohde oli Kisakylä Koskelantien eteläpuolella. Siellä majoittui 1952 olympialaisten urheilijat. Talot suunnitteli Pauli Salomaa.

Iltalenkki päättyi Käpylän kirkolle. Funkkiskirkon suunnitteli Erkki Ilmari Sutinen ja se valmistui 1930.

Näin oli iltalenkki suoritettu ja Sports Tracker näytti 5,2 km. Lenkki sujuu paljon mukavammin, kun on pieniä etappeja matkan varrella.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kylätapahtuman tunnelmaa Kumpula-juoksussa

Kylätapahtuman tunnelmaa Kumpula-juoksussa

Aamu lähti tänään käyntiin Kumpula-juoksulla. Maauimalan parkkikselle oli kokoontunut lähes sata innokasta kuntoilijaa. 

Osallistuin 5 kilometrin juoksuun numerolla 128. Pienimmät osallistujat juoksivat 2,5 kilometriä. 

Tapahtumassa oli hauskan kylämäinen tunnelma. Makkaraa myytiin Kylätilan tukemiseksi ja mankasta soi Michael Jackson.

Kisa käynnistyi ja otin tavoitteeksi juosta rennosti ja alittaa 35 minuuttia. Taisin ottaa alun liiankin rennosti, kun polvenkorkuiset naperot juoksivat ohi.

Kiristin tahtia ja loppuaika alitti jopa puolen tunnin. Käsiajalla mitattiin 29.35. Voittaja kellotti ajan 17.00. 

Safetycar (eli polkupyörä) varmisti, että kaikki oli tullut maaliin.

Lopuksi jaettiin palkinnot. En ollut mitaleilla, eikä edes arpajaisissa onni suosinut. Hauska tapahtuma ja kiva tapa aloittaa aamu. Ensi vuonna uudelleen!

Sitten vielä piipahdus Kumpulan katukirppikselle.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Helsingin vanhat rautatieasemat kuvina

Helsingin vanhat rautatieasemat kuvina

Helsingin ja Suomen ensimmäinen rautatieosuus avattiin Hämeenlinnaan vuonna 1862. Radan varteen tarvittiin myös asemia. Joitain vanhoja asemia on vieläkin jäljellä. Tässä kuvia Helsingin vanhoista ja hieman uudemmistakin asemarakennuksista.

Päärautatieasema

Ensimmäisen päärautatieaseman suunnitteli arkkitehti Carl Albert Edelfelt ja asema valmistui vuonna 1861, juuri ennen liikenteen avaamista. Alla olevassa kuvassa oikealla vanha asemarakennus. Kuva on vuodelta 1914. Eliel Saarisen suunnittelema uusi asemarakennus on juuri valmistumassa vanhan aseman viereen.

Pasilan asema

Vuodesta 1920 lähtien asemana toimi Karjalasta Vammeljoelta siirretty asemarakennus. Rakennus siirrettiin 1984 sivummalle, ja on nykyään tunnettu Rauhanasemana.

1990 valmistui uusi asema, jonka purkaminen alkoi vuonna 2016.

Käpylän asema

Käpylän vanha asema valmistui 1923. Rakennus purettiin 1970-luvulla.

Oulunkylän asema

Oulunkylän vanhin asema paloi 1910-luvulla. Pieni asema ehti olla paikallaan vain noin 10 vuotta.

Nykyäänkin olemassa oleva asemarakennus valmistui Oulunkylään 1919.

Pukinmäen asema

Pukinmäkeen rakennettiin asema 1910. Se kävi nopeasti pieneksi ja purettiin 1930-luvulla.

Pukinmäki sai uuden asemarakennuksen vuonna 1934. Rakennus purettiin 2010.

Malmin asema

Malmilla on ollut kolme asemarakennusta. Viimeisin niistä valmistui 1930-luvulla. Rakennus on edelleen olemassa.

Tapanilan asema

Tapanilan asema rakennettiin 1908 ja purettiin 1930-luvulla.

Tapanila sai uuden aseman 1939. Asema on siirretty Pikku Huopalahteen asukastaloksi vuonna 1991.

Puistolan asema

Puistolan asema valmistui 1925 ja purettiin maan tasalle 2001.

Huopalahden asema

Pääradan asemia suunnitteli arkkitehti Carl Albert Edelfelt, myös Thure Hellström suunnitteli joitain asemia. Rantaradalle asemia suunnitteli Bruno Granholm. Hän suunnitteli mm. Huopalahden aseman, joka valmistui 1906.

 

Huopalahden vanha asema purettiin 1920-luvulla sen käytyä pieneksi. Uusi asemarakennus valmistui 1920-luvun alussa. Rakennus on edelleen radan varressa.

 

Pitäjänmäen asema

Granholm suunnitteli myös Pitäjänmäen aseman. Rakennus valmistui 1901 ja on edelleen radan poskessa.

 

Kuvalähteet:

Helsingin kaupunginmuseo, Wikimedia Commons.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Täällä murhattiin Bobrikov ja sinetöitiin itsenäisyys

Täällä murhattiin Bobrikov ja sinetöitiin itsenäisyys

Sain tilaisuuden tutustua Valtioneuvoston linnan sisätiloihin. Rakennuksen sisätilat huokuvat historiaa. Jos seinät osaisivat puhua, niin tämän rakennuksen seinillä olisi satoja tarinoita kerrottavanaan.

Carl Ludvig Engel suunnitteli rakennuksen senaatille. Vuonna 1822 valmistunut rakennus oli ensimmäinen Engelin suunnittelema talo Senaatintorin varrelle.

Valtioneuvoston pääovien jälkeen avautuu rakennuksen pääportaikko – eräs kaupungin ja koko maan upeimmista ja tunnetuimmista portaikoista.

Portaikon ylätasanteella on rakennuksen arkkitehdin Engelin rintakuva. Patsaan on veistänyt Ville Vallgren. Jalustassa olevan tekstin mukaan se on tehty Pariisissa vuonna 1887.

Portaikon seinällä on myös muistolaatta, joka kertoo tapahtumasta kesäkuulta 1904. Senaatin virkamies, kansallismielinen Eugen Schauman ampui portaikossa kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin.

Valtioneuvoston linnan sydän on Presidentin esittelysali. Huonetta käytetään presidentin ja valtioneuvoston yhteisiin istuntoihin. Presidentin esittelysalia hallitsee pitkä ja massiivinen pöytä.

Pöydällä on Raamattu 1600-luvulta. Ministerit vannovat virkavalansa sormet juuri tämän kyseisen Raamatun päällä.

Huoneessa allekirjoitettiin 4.12.1917 Suomen itsenäisyysjulistus, joka kahta päivää myöhemmin hyväksyttiin eduskunnassa.

Presidentin esittelysalin seiniä somistaa entisten presidenttien muotokuvat. Päätyseinä on tarkoitettu istuvan presidentin muotokuvalle, mutta Sauli Niinistöstä ei ole vielä virallista presidenttimuotokuvaa tehty, joten seinällä on edelleen taiteilija Rafael Wardin kiistoja herättänyt maalaus Tarja Halosesta.

Presidentin esittelysalin vieressä on odotushuone, jonka seinällä on uudempien presidenttien muotokuvat, joita tilan puutteen vuoksi ei ole voitu esittelysaliin ripustaa.

Naapurihuone on Valtioneuvoston istuntosali ja siellä kokoontuu Suomen hallitus. Ministerien toimia valvoo lähes koko seinän kokoinen maalaus, joka kuvaa Porvoon valtiopäiviä. Maalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1858.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
10 vinkkiä kesäretkille Helsingissä

10 vinkkiä kesäretkille Helsingissä

Olen blogissani kirjoitellut retkistä, joita Helsingissä ja lähistöllä olen tehnyt. Nyt kun kesä on taas lähellä, niin kokoan tähän hyviä retkivinkkejä. Useimmat ovat sopivia lapseperheille.

1. Luonnontilainen Vallisaari kiehtoo historiallaan

Entinen sotilassaari Vallisaari avautui suurelle yleisölle. Nyt sinne pääsee vesibussilla ja matka Kauppatorilta kestää noin 15 minuuttia. Lue lisää…

2. Retkeilyä Nuuksion suurilla järvillä

Viikonloppuna tuli tehtyä päiväpatikointi Nuuksion suurten järvien alueella. Solvallaan jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kohti Ruuhijärveä. Hieman eksyttiin alkumatkasta ja päädyttiin Orajärven rantaan. Lue lisää…

3. Talomuseo Glims on Espoon Seurasaari

Glimsin tila Espoossa sijaitsi mainiossa paikassa. Vierestä kulki Kuninkaantie, jota pitkin kuljettiin Turun ja Pietarin väliä. Glimsin tilan kohdilla oli risteys, josta käännyttiin Kuninkaantieltä Helsinkiin. Se oli aikansa valtatie. Lue lisää…

4. Mustasaaressa valloittavaa paikallishistoriaa ja luontoa

Mustasaari on oivallinen paikka tehdä rentouttava kesäretki. Mustasaari on pienehkö saari Seurasaaresta lounaaseen, aivan Kaskisaaressa kiinni. Lue lisää…

5. Kesäinen luontoretki Uutelaan

Täällä meri näyttää voimansa. Se syöksyy rantaan suoraan avomereltä. Lue lisää…

6. Linnoitusretki Mustavuorelle – luolia ja rotkoja

Vuosaaren pohjoisosassa sijaitsevalla Mustavuorella on kenties edustavimmat linnoitusjärjestelmän jäänteet ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Lue lisää…

7. Kesäiset retket Lammassaareen ja Kuusiluotoon

Lammassaari on pieni saari keskellä Vanhankaupunginlahtea. Lahden pohjoisosasta lähtee saareen kapeat pitkospuut. Lue lisää…

8. Vantaankosken historiallinen teollisuusmiljöö

Koski on vanhaa tehdas- ja teollisuusaluetta. Kosken rannalla on edelleen vanha viilatehdas, joka toimii nykyisin ravintolana. Lue lisää…

9. Ponun perinnepostia Sipoonkorven luontopolulla

Ajoimme auton Sipooseen Byabäckeniin. Länsitien laidalla on pysäköintialue, josta lähtee noin 1,5 kilometrin pituinen luontopolku. Lue lisää…

10. Punarinnankierros Nuuksiossa

Nuuksio on siitä kiva paikka, että sinne voi tehdä myös ihan parin tunnin reissun. Hyviä opastettuja kävelyreittejä löytyy Kattilasta ja Haukkalammelta. Lue lisää…

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kävelyllä Käpylän taideteoksilla

Kävelyllä Käpylän taideteoksilla

Olen Käpylän katuja kävellessäni kuvannut taideteoksia, kun niitä on vastaan tullut. Uskoisin, että olen saanut kaiken Käpylän julkisen taiteen tallennettua kännykkäkamerani linssillä.

Urheilija (Akseli Toivosen kenttä)

Erkki Toukolehdon veistos vuodelta 1937. Tiettävästi Toukolehto sai idean veistokseensa uutisesta, joka kertoi kaatuneesta juoksijasta, joka loukkasi kätensä, mutta voitti silti kisan. Ehdoton suosikkini Käpylän veistoksista. Klassinen urheilijaveistos.

Päivän lapset (Ala-asteen pihalla, Väinölänkatu 7)

Sakari Tohkan veistos vuodelta 1938 on ilahduttanut koululaisia jo vuosikymmenet. Toinen suosikkini. Veistoksessa on jotain tulevaisuudenuskoa.

Version samasta veistoksesta bongasin myös Riihimäen taidemuseon aulasta:

Kallioaurinko (Kuutamotie 17)

Matti Peltokankaan ympäristöteos vuodelta 1994. Melko huomaamattomassa paikassa. Ehkä hieman epäonnistunut sijainti.

Lentoon (Pohjolankatu 45)

Outi Leinonen teki taidetta ruotsalaisen koulun seinään vuonna 2000. Julkisivussa leijailee parisen kymmentä keramiikkasiementä. Pieni herkkupala ohikulkijoille.

Omille siiville! (Mäkelänkatu 93)

Koulurakennuksen yli kulkee Kaarina Kaikkosen veistos, joka on paljastettu 2012. Piristää vilkasta Mäkelänkatua.

Evakkoäiti (Käpylänkuja 1)

Evakkoäiti Karjalatalon pihalla lienee Käpylän uusin veistos. Juhani Honkasen veistos paljastettiin 2015. Hyvin perinteinen näköisveistos – hyvässä ja pahassa.

Karjalatalon sisälläkin on taidetta. Ensimmäisenä vastaan tulee Eva Rynäsen valtava taideteos Rantoja. Vuonna 1977 valmistunut puuteos tehtiin alkujaan näyttelyyn, joka järjestettiin Savonlinnan oopperajuhlien yhteydessä.

Kulman takana on Oili Mäen hieno ryijy.

Ja laitetaan nyt loppuun vielä kuva sähkökaapista. Taidetta tämäkin:

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kivinokkaan englanninkielisiä opastuksia

Kivinokkaan englanninkielisiä opastuksia

Joitain viikkoja sitten Green Cap Toursin edustaja otti minuun yhteyttä ja käytiin kahvilla. Heillä oli idea: He alkavat vetää englanninkielisiä kävelyretkiä Kivinokassa. Kohderyhmänä pääasiassa turistit. Mainio ajatus!

Kerroin heille Kivinokasta ja annoin neuvoja, mitä paikkoja kannattaa esitellä ja mitä polkuja pitkin kiertää. Yksi Green Cap Tourisin oppaista tunsi kyllä hyvin Kivinokan jo entuudestaan, sillä hänen äidillään on kesämaja siellä.

Nyt Green Cap Tours on saanut reitit ja opastukset suunniteltua ja opaskierrokset alkavat toukokuussa. Ne kulkevat nimellä Forest Walk. Ensimmäinen kierros on 5.5.

Joten älkää Kivinokan väki ihmetelkö, jos vastaan tulee ulkomaan kieltä puhuvia ihmisiä. He vaan tutustuvat ihanaan kesäparatiisiimme.

Lisätietoa Green Cap Toursin kotisivuilta.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kivinokan tulevaisuudesta – muutoksia luvassa

Kivinokan tulevaisuudesta – muutoksia luvassa

Nyt alkaa ensimmäinen kesäni Kivinokan virkistysalueella, aiemmin olen viettänyt kesiä selvitysalueella. Kivinokka on lähes 20 vuotta ollut selvitystilassa, mutta viime syksynä Helsingin kaupunginvaltuusto päätti, että yleiskaavaan Kivinokka merkitään virkistysalueeksi. Tämän eteen on tehty töitä runsaasti viime vuosina.

Kaupunki päätti 2013, että Kivinokka rakennetaan. Isolla porukalla lähdettiin vastustamaan asiaa ja tehtiin kaupungille vastaehdotus. Halusimme, että rakentamisen sijaan aluetta kehitetään virkistysalueena. Sen allekirjoittivat kaikki Kivinokassa toimivat yhdistykset. Esitys löytyy täältä.

Meidän kantamme voitti ja Kivinokka säilyi rakentamattomana.

Kivinokan merkitseminen asemakaavaan virkistysalueeksi tuo varmasti mukanaan muutoksia lähivuosina. Niitähän me olemme ehdottaneetkin rakentamisen sijaan.

Aluelle ryhdytään valmistelemaan asemakaavaa, joka kertoo täsmällisemmin, mitä Kivinokassa jatkossa tulee olemaan. Asemakaavan voidaan esimerkiksi sijoittaa saunan ja muiden uusien rakennusten paikat, suunnitella periaatteet liikenteelle, parkkipaikat, infra, yms.

Asemakaava voi tarkoittaa myös sitä, että Kivinokassa pitää huomioida tulvarajat. Se tarkoittaa, että joitain lähellä rantaa olevia mökkejä pitää siirtää sisämaan suuntaan. Helsingissä tulvaraja on 280 senttiä merenpinnasta. Sen alle ei suositella rakennettavan, vaikka raja ylittyy keskimäärin kerran 200 vuodessa. En tiedä, miten tulvarajat tulisivat koskemaan Kivinokkaa.

Kivinokan alkupää on yleiskaavaan merkitty merellisen virkistyksen ja matkailun alueeksi. Se mahdollistaa sen, että asemakaavaa suunnitellessa sinne voidaan osoittaa paikka esimerkiksi Rastilan leirintäalueen teltoille. Yleiskaava on pikselimössöä, josta ei ota tolkkua, mutta asemakaavassa alueet tarketuvat täsmällisemmin.
Muutoksia on siis varmuudella luvassa, ja niihin pitää varautua. Mutta se on pientä sen rinnalla, jos Kivinokka olisi rakennettu.

Toivotaan, että tulevaisuuden suunnittelussa kuullaan myös meidän äänemme. Hyvin vuoropuhelu kaupungin suunnittelijoiden kanssa on ainakin alkanut.

Hyvää kevään jatkoa kaikki kivinokkalaiset ja muut!

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Cityfillarit testissä – 6 huomiota

Cityfillarit testissä – 6 huomiota

Testasin ensimmäistä kertaa Alepa-fillareita eli kaupunkipyöriä. Pysäkkejä on täksi kesäksi lisätty ja niitä on lähes 140. Pyöriä on 1400.

1. Rekisteröityminen helppoa

Netissä rekisteröidyin palveluun ja maksoin luottokortilta 25 euroa. Sillä rahalla saa käyttää pyörää koko kesän. Jos haluaa käyttää pyörää HSL:n matkakortilla, niin se pitää ensimmäisellä kerralla näyttää pyörän ohjauslaitteeseen. Pyörän käyttö vaatii myös PIN-koodin, jonka saa rekisteröityessä. Helppo ja nopea homma.

20170503_091430

2. Kypärällä vai ilman?

Jos haluaa pyöräillä kypärä päässä, niin omaa kypärää pitää sitten kantaa mukana. Tällä kertaa otin kypärän mukaan. Mutta varmasti usein tulee otettua pyörä telineestä extempore, jolloin on sitten mentävä ilman kypärää. Tai jos lähtee pyörällä kaupungille illanviettoon, niin omaa kypärää pitää sitten kantaa mukana koko illan.

3. Ajettavuus

Kaupunkipyörää on helppo ajaa, ylämäetkin taittuvat sutjakkaasti. Otin pyörän Käpylästä ja ajoin Kallioon. Fillarissa on kolme vaihdetta, mutta valitsemassani pyörässä toimi vain ykkösvaihde. Matkan teko oli aika hidasta, Käpylästä Kallioon 20 minuuttia. Kalliossa vaihdoin pyörää, jossa toimi kaikki vaihteet kunnolla ja sen kanssa pääsi jo hieman vauhdikkaammin etenemään. Satulaa pystyy säätämään ja edessä on kori, jonne saa pienen repun.

20170503_092906

20170503_093620

4. Saatavuus

Kalliossa kävin kahvilla ja olin vaihtamassa uuteen pyörään. No mutta:

20170503_105428

Kävely seuraavalle pysäkille ja:

20170503_114902
Netissä on palveluita, jotka kertovat pyörien saatavuuden. Niitä kannattaa käyttää. Välttyy turhalta juoksemiselta. KS. Cityfillarit.fi tai Kaupunkifillarit.fi. Ja Alepa-auto kuskaa pyöriä tyhjiin telineisiin, kun ehtii.

20170503_115448

5. Nähtävyys

Keräsin paljon katseita, kun Alepa-pyörällä suhasin kaupungilla. Ne ovat sen verran uusi juttu vielä. ”Ai onko toi nyt se uus kaupunkipyörä,” kyseltiin. On se.

20170503_092446

6. Käyttöaika ei riitä

Fillaria saa käyttää 30 minuuttia. Sen jälkeen käytöstä veloitetaan 1 euroa / 30 min. Nyt kun pyöräparkkeja on myös laitakaupungilla kuten Käpylässä ja Haagassa, niin 30 minuuttia ei riitä alkuunkaan. Jos Käpylästä ajaa kaupungille tai vaikkapa Hernesaareen, niin puoli tuntia täyttyy todella äkkiä. Ei ole mahdollista pysähtyä hetkeksi puistopenkille nauttimaan auringosta tai piipahtaa jossain kahvilla. Käyttöaika pitäisi ehdottomasti nostaa tuntiin.

Lopussa pyörän näyttö ilmoittaa ajetut kilometrit ja ajoajan. Sitten se ilmoittaa, että pyörä on onnistuneesti palautettu ja toivottaa päivän jatkoja. Nähdään!

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Säästetään betonia

Säästetään betonia

Olihan se ruma. Helsingin jäähalli nimittäin. Muistan kuinka teinipoikana saavuin maakunnasta katsomaan Guns N’ Rosesia. Musiikin lisäksi vaikutuksen teki jäähallin rujo estetiikka. Jos minulta silloin olisi kysytty, Nordiksen olisi voinut purkaa välittömästi. Kuluvana syksynä hallin kohtalo on ollut tapetilla, kun HIFK suunnittelee paikalle Helsinki Garden -monitoimihallia.

Vuonna 1966 valmistunut jäähalli on oman aikansa tuote. Samanlainen betonimöhkäle kuin monet muut 1950-1970-luvuilla valmistuneet rakennukset. Suuri yleisö on aina kammoksunut niitä. Laajaa kansainvälistä mainetta niittäneen arkkitehdin Viljo Revellin suunnittelema Makkaratalo on valittu kaupungin rumimpien rakennusten joukkoon. Revellin suunnittelemaa KOP-kolmiota on arvosteltu Turun rumimmaksi taloksi. Betonibrutalismin ystävät ovat harvassa.

Olen viime aikoina alkanut omituisella tavalla pitää 50 vuotta vanhoista betonirakennuksista. Nordis satulakattoineen ja lasiseinineen on viehättävä ja täynnä muistoja. Hallin sisäänkäynnin päällä on Kalle Räikän suunnittelema teräsbetoninen taideteos Kohokuva, joka on syöpynyt kaikkien ohikulkijoiden mieliin.

Vanhat betoniset vesitornit ovat olennainen osa kaupunkikuvaa. Vieläkin harmittaa poliitikkojen ja virkamiesten yhteinen typeryys, jonka takia Lauttasaaren vesitorni purettiin pois viime vuonna. Se oli tärkeä maamerkki ja Suomen ensimmäinen sienenmuotoinen vesitorni.

Makkaratalosta voidaan olla montaa mieltä, mutta sekin on tärkeä osa kaupungin rakennushistoriaa. Samoin Merihaka ja Itä-Pasila, jotka ovat erittäin haluttuja asuinalueita. Kallion kolossimainen virastotalo herättää kunnioitusta. 1960-luvulla pieni ei ollut kaunista.
Betonibrutalismia ollaan hiljalleen ymmärretty myös suojella, ja aivan syystä. Ei niitä sen takia pidä suojella, että ne olisivat kauniita ja miellyttäisivät kaikkien silmää. Niitä pitää suojella esimerkkinä aikansa rakentamisesta. Helsingin viehätys on siinä, että rakennuskannassa on historiallisia kerrostumia.

Jäähalli on ehdottomasti säästettävä osana Stadin historiaa. Luulisi ainakin HIFK:n sen ymmärtävän.

Kolumni julkaistu Metrossa marraskuussa 2017.

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Vihametro Vuosaareen

Vihametro Vuosaareen

Loppuvuodesta tulin Tallinnasta Länsisatamaan. Taksijono oli satoja metrejä pitkä, viharatikaksi nimetty 9-raitiovaunu täyttyi humalaisten lisäksi kaljalaatikoista. Ruotsiin ja Tallinnaan liikennöivät matkustaja-alukset tulevat lähes Helsingin keskustaan. Samoin muut suuret risteilyalukset. Laivat parkkeeraavat Katajanokalle, Eteläsatamaan, Hernesaareen ja Länsisatamaan. Mikseivät ne voisi ajaa Vuosaareen?

Vuosaareen valmistui uusi tavarasatama vuonna 2008. Konttiliikenne siirtyi sinne Helsingin kantakaupungista, jolloin rannat vapautuivat kaupunkimaiselle rakentamiselle. Vain matkustajalaivat jäivät kantakaupunkiin. Jos matkustajaliikenne siirrettäisiin Vuosaareen, vapautuisi lisää tilaa asuntorakentamiselle ja virkistysalueille. Ei ole montakaan syytä, miksi matkustaja-aluksilla pitäisi päästä kantakaupunkiin.

Vuosaareen menee jo metro. Sen jatkaminen satamaan saakka ei liene mahdoton ponnistus. Metrolla pääsisi keskikaupungille lähes yhtä nopeasti kuin Länsisatamasta. Nyt Rautatieasemalta ajaa Vuosaareen metrolla 20 minuutissa. HSL:n reittioppaan mukaan raitiovaunulla Länsisatamasta Rautatieasemalle pääsee 15 minuutissa. Ero on lähes mitätön. Vuosaaressa olisi varmasti myös paremmat pysäköintitilat kuin Länsistamamassa tai Katajanokalla.

Helsingin keskustasta on ennenkin siirretty joukkoliikennettä pois. Lentoliikenne alkoi Katajanokan kärjestä. Matkustajamäärän kasvaessa rakennettiin lentokenttä Malmille vuonna 1936. Bussiterminaali siirrettiin Kampissa maan alle, jotta saatiin maan päällistä tilaa ihmisille.

Kenties jonain päivänä päästään viharatikan sijaan vihametrolla Vuosaaren satamaan. Mutta sen aika ei ole vielä. Alkuvuodesta valmistuu uusi 40 miljoonan euron terminaali Länsisatamaan. Kaupunki haluaa edelleen laivat keskustaan.

Kirjoitus julkaistu Metrossa 5.1. 2017

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Eltsusta urheilun ulkoilmamuseo?

Eltsusta urheilun ulkoilmamuseo?

Kävin hiljattain kävelyllä Eläintarhanmäellä. Olympiastadionin remonttia katsellessani mietin taas kerran, miten upea ja historiallinen alue on kyseessä. Miksei sitä hyödynnetä enemmän esimerkiksi matkailussa?

Eltsun alue on kuin urheiluhistorian ulkoilmamuseo. Kaikki on jo valmiina. Myös tarinat.

Eläintarhan kentällä pelattiin Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen jalkapallomaaottelu. Ruotsi voitti 5-2 vuonna 1911. Kymmenisen vuotta myöhemmin kentällä kisailtiin ensimmäinen yleisurheilun Suomi-Ruotsi-ottelu. Aiheesta kertova muistolaattakin löytyy paviljongin seinästä.

Uimastadion valmistui jo vuoden 1940 olympiakisoihin. Kisat peruuntuivat sodan takia ja uima-altaat toimivat sillivarastona sota-aikana. Viereinen Olympiastadion ei esittelyjä kaipaa. Monien arvokisojen sekä jalkapallo- ja jääkiekkopelien näyttämö avautuu entistä ehompana vuonna 2019. Stadionin torniin voi kiivetä katsomaan, miltä alue näyttää lintuperspektiivistä.

Vanhassa jäähallissa on lätkän lisäksi nähty paljon muutakin. ”Pakilan puutarhuri” Pekka Kokkonen nyrkkeili siellä EM-tittelistä vuonna 1967. Vallilan oma poika Gunnar Bärlund puolestaan tyrmäsi Arno Kölblinin vuonna 1935 Kisahallissa, joka silloin tunnettiin Messuhallina. Jalkapallostadionilla on pelattu Euroopan Liigaa ja viereiselle Bollikselle on parhaimmillaan ahtautunut 20 000 katsojaa. Sekin on pieni määrä, jos vertaa legendaarisiin Eläintarhan ajoihin, jonka ennätys on 82 000 katsojaa.

Eltsun alueella on myös Lasse Virenin, Paavo Nurmen ja Lauri ”Tahko” Pihkalan patsaat.

Alueelle pitäisi saada opastauluja, joiden avulla voi suunnistaa kohteesta toiseen. Luonnollisesti kierros päättyisi Urheilumuseoon. Vaatii pientä brändäystä ja Eltsusta saadaan urheilun Seurasaari.

Juttu julkaistu Metrossa 11/2016

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Kannelmäen linnoitukset ovat säilyneet hyvin

Kannelmäen linnoitukset ovat säilyneet hyvin

img_5150

Kannelmäessä on kahdessa paikassa edustavat rakennelmat ensimmäisen maailmansodan linnoituksia. Niitä on aivan junaradan vieressä korkean kallion päällä ja sen lisäksi Pelimannintien  ja Klaneettitien välisellä mäellä. Jälkimmäiset ovat oikein hyvin säilyneitä.

Tässä alla hieman kuvia alueelta. Seuraa Sotaretkellä helsingissä -kirjani valmistumista myös Instagramissa #sotaretkellähelsingissä

img_4545

img_4534

img_4536

Junaradan tieltä on purettu linnoitteita. Radan reunalla kannattaa olla hyvin varovainen.

img_5151

Kirjoittaja on kaupunkikirjailija, bloggaaja ja Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather