Eerikinkadun poliisiaseman räjäytys 1905

Eerikinkadun poliisiaseman räjäytys 1905

Verikoirat oli ensimmäisen sortokauden aikainen taistelujärjestö, joka koostui Ressun oppilaista, ihan teinipojista. He tekivät salamurhia ja syyskuussa 1905 he räjäyttivät Eerikinkadun poliisiaseman.

Aamuyöllä 5. syyskuuta 1905 pari verikoiraa päivysti Eerikinkadun porttikongissa ja odotti sopivaa hetkeä. Aktivisteille räjähteitä valmisti muun muassa Oulunkylän poika Albert Collan ja yliopiston kemian laboratoriossa omia kokeitaan tehnyt F. W. Klingstedt.

Ihme, etteivät pommin heittäjät loukkaantuneet, sillä räjähdys oli valtava. Pamaus kuului kaupungin laitamille saakka, jopa Pasilassa herättiin räjähdykseen. Kärkkäät lehdet saivat räjähdyksestä jutunjuurta jo saman päivän lehtiin. Uusi Suometar kuvaili, että katukäytävässä olevasta kuopasta päätellen pommi oli räjähtänyt noin metrin päässä poliisiasemasta.

“Ilmanpaineesta särkyivät poliisiaseman ja miltei kaikki vastapäätä olevien kivitalojen ikkunat pieniksi sirpaleiksi, jotka peittivät katukäytävän. Olipa Eerikinkadun ja Annankadun kulmassa olevasta kivitalosta useita ikkunoita ja paraatioven lasit särkyneet,” Uusi Suometar raportoi.

Syvät lovet poliisiaseman ovissa ja ikkunankarmeissa kertovat, että pommissa oli teräviä rautaesineitä. Työmies-lehti kertoi:

“Tapahtumapaikalta ei löydetty tuskin mitään jätettä pommista, muutamia ohuita rautalevysirpaleita vain – ne arvattavasti ovat pommin kuoriin kuuluvia. Sen sijaan tavattiin mainituista kivitaloista poliisiaseman vastapäätä ikkunoista kolmanteen ja neljänteen kerrokseen lentäneitä luoteja. Ne ovat noin lyijykynän paksuisia ja usean, 4-8 senttimetrin pituisia rautatangosta katkaistuja palasia. Miten voimakkaasti ne ovat lentäneet, näkyy siinä, että ovat kiviseinä vastaan litistyneet kuin lyijyluodit. Poliisiaseman huoneisiin ei ole luoteja lentänyt, ikkunat tietysti menivät ilmanpainosta rikki.”

Poliisiasemalla oli räjähdyshetkellä yksi poliisi, ylikonstaapeli Sjöman, joka ei loukkaantunut vakavasti. Hän oli räjähdyshetkellä sohvalla kirjoittamassa ja ilmanpaine viskasi miehen lattialle.

Räjähdyksen jälkeen Eerikinkatu täyttyi nopeasti uteliaista kaupunkilaisista, jotka unisin silmin kulkivat lasinsirpaleiden ja kivenpalasten keskellä. Pommittajat käyttivät härdelliä hyväkseen ja poistuivat vaivihkaa paikalta.

Tutkimusta johti etsivän poliisin komisaari Nikita Androsoff, mutta hän ei päässyt selvityksissään puusta pidemmälle. Silminnäkijähavainnot olivat sekavat ja vähäiset, ketään epäiltyjä ei löytynyt.

Tekijät eivät jääneet koskaan kiinni.

Lisää ensimmäisen sortokauden veriteoista tuoreessa kirjassani Verikoirat – ja muita terroristeja sortokauden Helsingissä (Into Kustannus, 2021)

****

Sivun kuva Eerikinkadulta 1910-luvulta. HKM

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Saunamajoitus Eurajoella – katso video

Saunamajoitus Eurajoella – katso video

Teimme loppukesän retken Satakuntaan. Majoitusvaihtoehtona oli hotellimajoitus Raumalla, mutta päätimme valita maatilamajoituksen Eurajoelta, Erä-Santalan tilalta. Oli persoonallinen majoitus – pieni huone saunan yhteydessä. Katso video:

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Erikoisia nähtävyyksiä: Karhunpesäkivi Inarissa

Erikoisia nähtävyyksiä: Karhunpesäkivi Inarissa

Matkalla Saariselältä Inariin pysähdyimme Karhunpesäkivellä. Erikoinen nähtävyys sijaitsee lähellä Inarinjärveä. Parkkipaikalta on kävelyä noin 300 metriä, ja sinne on rakennettu hyvät portaat, jotka kulkevat metsän halki.

Karhunpesäkivi on suuri siirtolohkare, joka on ontto sisältä. Sinne pääsee ryömimään pienestä kolosta. Sisällä on vieraskirjakin. Kiven sisustassa pehmeä kiviaines on rapautunut kovan päältä pois aikojen saatossa, joten siitä on ajan mittaan tullut ontto.

Wikipediassa kerrotaan kivin nimen syntyhistoriasta: “Kiven kerrotaan saaneen nimensä siitä, että lumimyrskyssä eksynyt lappalainen oli mennyt luolaan suojaan ja nukahtanut sinne. Herättyään hän huomasi, että samassa luolassa oli talviuntaan viettävä karhu. Karhu ei onneksi herännyt ja mies pääsi poistumaan luolasta myrskyn laannuttua.”

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Suositus: Kiilopään savusauna

Suositus: Kiilopään savusauna

Saunon aina kun mahdollista. Olimme viikon Saariselällä, ja siellä avautui mahdollisuus saunoa Kiilopään savusaunassa. Ei tarvinnut kahta kertaa kysyä, maistuuko löylyt.

Lippuja lähdimme hakemaan Kiilopään ravintolasta. Korona-aikana saunaan otettiin vain rajattu määrä ihmisiä. Mutta palvelu ravintolassa oli suorastaan onnetonta.

Halusimme perjantain saunavuorolle, joka alkoi klo 17.00. Tiistaina kävimme kysymässä lippua. Meille sanottiin, että lippuja saa vasta saunapäivänä. Odotimme saunapäivää ja ajoimme heti aamulla Kiilopään ravintolalle hankkimaan liput. Ei myyty. Sanottiin, että lippuja saa ostaa vasta puoli tuntia ennen saunavuoron alkua. Mitään varsinaista syytä emme saaneet, miksi saunalippuja ei voinut ostaa ennakkoon. Niinpä ajoimme taas pois ja saavuimme takaisin puoli tuntia ennen saunavuoron alkua. Silloinpa saunojat olivat jo muodostaneet jonon tiskille. Onneksi pari lippua jäi meillekin.

Vaikka palvelumuotoilu kaipaa kehittämistä, savusauna oli hieno kokemus. Saunasta pääsi suoraan pieneen Kiilopuroon pulahtamaan. Mittari näytti tunturipuron veden lämpötilaksi 11 astetta. Rannasta pääsi uimaan pieneen saareen, jonne oli runsaat 10 metriä matkaa.

Savusaunan lisäksi oli mahdollisuus käydä sähkösaunassa ja suihkussa pesulla. Kokemus tämäkin.

Lue myös: Tunturiretkeilyä Saariselällä: Rautulampi ja Kiilopää

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Onko Pyhä-Nattasen huussissa Suomen komeimmat näkymät?

Onko Pyhä-Nattasen huussissa Suomen komeimmat näkymät?

Retkeilimme Sodankylässä ja kipusimme Pyhä-Nattasen huipulle, siitä enemmän täällä.

Pyhä-Nattasen huippu on 508 metrin korkeudessa. Siellä huipulla on myös huussi. Sieltä saattaa olla komeammat näkymät kuin yhdestäkään toisesta huussista koko maassa!

PS. Luoston huussi vetää vertoja.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Pyhä-Nattanen: Kappale kauneinta Suomea

Pyhä-Nattanen: Kappale kauneinta Suomea


Pyhä-Nattasen tunturi Sodankylässä on heittämällä hienoimpia kohteita, joissa Suomessa olen retkeillyt. Maisemat hivelevät silmiä, itse tunturi on erikoinen ja nousu sinne jännittävä.

Pyhä-Nattanen sijaitsee Sompion luonnonpuiston kyljessä. Tunturille pääsee kahta kautta. Voi ajaa Sompionjärventien parkkipaikalle ja sieltä kivuta tunturiin ja tulla samaa reittiä takaisin. Matkaan kuluu noin kaksi tuntia.

Me valitsimme hieman pidemmän reitin, joka on myös rengasreitti. Jätimme auton parkkiin jo noin kilometriä aikaisemmin ja lähdimme siitä Nalijoen laavulle. Jälkikäteen arvioituna valintamme oli hyvä, sillä rengasreitillä näkee enemmän kuin jos menisi samaa reittiä edes takaisin.

Metsässä oli pikkulinnun kokoisia paarmoja, joten patikointi eteni melko sutjakkaasti. Laavun ohitimme sen enempää sinne pysähtymättä.

Parin kilometrin jälkeen alkoi nousu tunturille. Nousu tapahtui valtavien kivilohkareiden yli. Se oli hieno kokemus. Myös siksi suosittelen tätä reittivalintaa, kun Pyhä-Nattaselle nousee.

Pyhä-Nattanen oli huiputettu lopulta melko helposti, vaikka silläkin on korkeutta 508 metriä. Mutta siellä ylhäällä vasta oli henkeäsalpaavat maisemat. Pohjoisessa näkyi tunturirivit, etelässä Sompiojärvi.

Pyhä-Nattasen erikoisuus on toorit, jotka ovat rapautunutta graniittia. Niiden takia Pyhä-Nattasta on pidetty pyhänä paikkana.

Huipulla on myös jäänteitä sodan ajoilta. Siellä nimittäin oli saksalainen tähystysasema.

Pyhä-Nattasella on myös päivätupa, ja sillä pidimme evästauon, kuten jokaisella retkellä kuuluu.

Sen jälkeen laskettelimme helpompaa polkua takaisin tielle, ja tietä pitkin parkkipaikalle, jossa automme odotti. Kymmenien paarmojen piirittämänä.

Lue myös: Onko Pyhä-Nattasen huussissa Suomen komeimmat näkymät?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Tunturiretkeilyä Saariselällä: Rautulampi ja Kiilopää

Tunturiretkeilyä Saariselällä: Rautulampi ja Kiilopää


Päiväretki tuntureilla alkoi Kiilopään majalta noin kello 10 aamulla. Matkan määränpää oli Rautulampi ja sieltä toista reittiä takaisin. Siitä tulee mukava rengasreitti. Matkan suunta vastapäivää.

Suuntasimme ensin kaakkoon kohti Niilanpäätä. Olimme viimeksi retkellä Pyhällä, jossa luontokeskus Naavasta sai retkikarttoja ilmaiseksi, joten olimme suorastaan pöyristyneitä, että Urho Kekkosen kansallispuistossa kartoista perittiin 4 euroa. No, jos on varaa matkustaa Lappiin, niin ehkä 4 euron kartta ei kaada matkabudjettia.

Niilanpäähän saavuttuamme pidimme lyhyen kahvitauon. Niilanpäässä on myös autiotupa, mutta keli oli hieno ja nautimme kahvit ulkona, poronerotteluaidan vieressä.

Jatkoimme matkaa. Seuraavan nähtävyys oli aivan polun vieressä kököttävä riekko. Se ei liikkunut mihinkään, vaikka aivan vieressä sitä ihmettelimme.

Polku nousi yhä korkeammalle tuntureihin. Lähes koko reitti kulki puurajan yläpuolella. Se tarkoitti myös sitä, ettei hyttysiä ja paarmoja juuri ollut, vaikka elettiin pahinta räkkää. Myös navakka tuuli karkoitti hyönteiset.

Matka Niilanpäältä Rautulammelle oli huikea. Tuntureita silmänkantamattomiin. Erään tunturin laella oli vielä lunta, vaikka elettiin keskikesää.

Tuntureilta laskeuduimme Rautulammelle ja pidimme siellä evästauon. Rautulammen tupa oli palanut ja sen tilalla oli suuri teltta, jota lämmitti kamina. Siellä tankkasimme evästä.

Rautulammelta jatkoimme kohti pohjoista Rautupään ja Kutturapään välistä. Maasto oli märkää: suota, pieniä puroja, lampia. Muutaman puron kohdalla jouduimme riisumaan kengät ja kahlaamaan yli.

Siitä pitää antaa erityiskiitos Saariselän aluelle, että reitit ovat erinomaisesti merkattuja. Ei minkäänlaista vaaraa eksyä.

Retkemme päättyi nousuun Kiilopään huipulle. Sieltä on komeat näkymät, mutta päivän aikana ehti nähdä niin paljon hienoja tunturimaisemia, ettei Kiilopään maisemat enää tehneet erityistä vaikutusta.

Kaikkinensa mittariin tuli noin 30 kilometriä, aikaa kuluin noin 9 tuntia.

Vinkki: Kiilopään alueella retkeillessä kannattaa käydä myös Kiilopään savusaunassa. Siitä lisää täällä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Retki Sikarämäkän laavulle

Retki Sikarämäkän laavulle

Tänä kesänä ollaan retkeilty taas paljon Pohjanmaalla. Eräs retkikohteemme oli Sikarämäkän laavu Kauhajoella. Se on oikein mukava muutaman tunnin kohde.

Sinne pääsee, kun ajaa Kauhajoelta Nummikankareen tietä kohti Nummijärveä. Muutaman kilometrin jälkeen käännytään Keevelintielle, jota pitkin ajetaan parisen kilometriä. Oikealle metsään lähtee pieni polku, jossa on huomaamaton kyltti: Laavu. Vieressä on parkkipaikka.

Polku kulkee metsässä noin kilometrin verran. Maasto on hyvin tasaista ja polku helppokulkuista. Se verran on juurakkoa, etten lastenvaunuilla lähtisi. Yritimme tunnistaa polun varrelta mahdollisimman monta puuta: yhdeksän eri puuta saimme kirjattua.

Kun metsä loppuu, alkaa suoalue: Sikarämäkkä (jossain suon nimeksi on mainittu Keevelinneva). Sieltä löytyi listaamme vaivaiskoivu, maailman pohjoisin koivulaji. Etelä-Suomessa sitä tapaa lähinnä suoalueilla.

Sikarämäkän suon halki kulkee pitkospuut. Muutaman hillan löysimme, suurin osa taisi olla poimittu jo pois. Tapasimme retkellä koiran kanssa liikkeellä olleen pariskunnan, ja he kertoivat että paikalliset tietävät suon hyväksi hillapaikaksi, joten se tyhjenee nopeasti.

Sikarämäkkä on vaikuttava suo. Ei tosin vedä vertoja Kauhanevalle, joka on Kansallispuistossa parinkymmenen kilometrin päässä.

Pitkospuut päättyvät laavulle. Puita on valmiina ja vähän matkan päässä on myös wc. Laavua ylläpitää seurakunta sekä Suupohjan Latu. Siellä virittelimme tulet ja grillasimme.

Vaikka parkkipaikalta ei ollut laavulle kuin kilometrin verran, siinä pääsi jo ihan retkeilyn tunnelmaan.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Soisalon-Soinisen murhapaikan pohjapiirros

Soisalon-Soinisen murhapaikan pohjapiirros

Prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen murha helmikuussa 1905 on maamme tunnetuimpia poliittisia murhia. Soisalon-Soininen oli kenraalikuvernöörin jälkeen korkea-arvoisin virkamies, ja hyvin vihattu henkilö. Hänet ampui aktivisti Lennart Hohenthal.

Hohenthal saapui venäläisen upseerin valepuvussa prokuraattorin asuntoon, jossa hän ampui Soisalon-Soinisen. Asunto sijaitsi Helsingissä osoitteessa Bulevardi 12. Asunnossa ollut vartija ja prokuraattoin poika tulivat apuu, ja seurasi lyhyt tulitaistelu, jossa Hohenthal loukkaantui, ja hänet saatiin kiinni.

Poliisi jakoi lehdistölle pohjakuvan huoneistosta, jossa murha oli tapahtunut. Kuvan selitykset:

a = murhaajan paikka, jossa hän ampui prokuraattorin

b = paikka, jossa prokuraattori oli silloin kun hänet ammuttiin

c =paikka, jossa prokuraattori kaatui

d = paikka, jossa murhaaja kaatui

e = paikka, josta nuori Johnsson ampui (huom. hän on Soisalon-Soinisen poika)

****

Kerron Soisalon-Soinisen murhasta lisää Murhakävelyllä sekä kirjassa Helsingin Murhahistoria.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Retki Karkaliin ja Torholan luolalle

Retki Karkaliin ja Torholan luolalle

Vappupäivänä teimme koko perheen retken Lohjan Karkaliin, jonka niemi ulottuu pitkälle Lohjanjärvelle. Niemellä on luontopolkujen lisäksi kaksi hienoa geologista kohdetta.

Pumminmäki on iso kallio, jonka länsireunassa on valtavat jyrkänteet. Upein kohta on korkea lippaluola, jonka sileäksi hioutunut lippa ulottuu metrejän pään päälle. Muodot muistuttaa pystymäistä hiidenkirnua. Parkkipaikka löytyi Laurinkaskentien varrelta. Melko tuntematon, mutta hieno luontokohde.

Pumminmäki on mainittu Lohjan matkaoppaassa vuodelta 1901:

Suurin piirtein 1,5 km Kaijolasta lounaiseen kohoaa näköalavuori Pumminmäki, joka on yksi Lohjan korkeimmista paikoista. Kulku sinne tapahtuu kapeaa, mutta kaunista metsäpolkua pitkin, jota voidaan kulkea vain jalkapatikassa, mutta ei millään ajopelillä. Tiennäyttäjä saadaan joko tilalta tahi sen vierellä olevasta torpasta. Mäeltä katselijalle levittäytyy laaja näköala kaikkiin suuntiin ylitse seudun.

Torholan luola puolestaan on tunnettu ja tiedetty. Se on eräs Suomen suurimpia luonnonluolia. Vaikuttava paikka, mutta luolakokemusta häiritsi pienoinen ruuhka. Luolalla oli kanssamme samaan aikaan noin 10 muutakin retkeilijää. Luola on helppo löytää, sillä parkkipaikka ja reitti on hyvin merkitty.

Myös Torholan luola on vuoden 1901 matkaoppaassa:

Kaksi kilometriä etäämpänä levähdetään Karkkalin niemellä Torholan tilan kohdalla. Siellä etsitään luola, joka sijaitsee venerannasta oikealle olevassa vuoressa. Rannasta vuorelle nouseva polku kulkee jalavista, niinipuista, pähkinäpensaista y.m. lehtipuista koostuvan kasvuston läpi. Luolan suuaukko antaa pohjoiseen päin. Siitä laskeudutaan 20 metriä pitkään kalkkikivikallioon kovertuneeseen onteloon. Luola, joka on yksi Suomen suurimmista, sisältää kolme onkaloa. Soihtu, kynttilä tahi lyhty on otettava mukaan laskeuduttaessa.

Lisäksi kierrettiin Karkalin luonnonpuistossa lenkki, syötiin eväät ja juotiin lähteestä vettä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Huikea Korkberget Kirkkonummella

Huikea Korkberget Kirkkonummella

Retkeilijät löysivät tänään huikean paikan: Korkberget Kirkkonummen Humaljärven rannassa. Todellinen geologinen erikoisuus: valtava jyrkänne, jonka alla vesirajassa suuria lohkareita, jossa lippaluolia, lohkareluolia, yms. Niiden tutkimiseen voisi käyttää vaikka koko päivän.

Jätimme auton parkkiin Dalkullantien varteen, lähes tien päähän. Korkbergetin luonnonsuojelualueelle ei ole minkäänlaisia opasteita, joten valitsimme ensimmäisen polun, joka lähti suunnilleen oikeaan suuntaan. Välillä polku kapeni, toisinaan loppui kokonaan, mutta pian löysimme taas uuden polun, joka johti Humaljärven rantaan. Järvi oli jotenkin merimäinen. Isot aallokot ja vihertävä väri.

Järven rantaa seuraamalla pääsimme Korkbergetin alueelle. Nousimme kallion laelle. Sieltä näkyi hienosti järvelle. Se oli myös aavistuksen pelottava paikka, sillä sieltä oli kymmenien metrien jyrkänne kohti rantaa.

Kalliolta laskeuduimme alas rannan tuntumaan, ja siellä vasta koko komeus valkeni. Kallio on joskus muinaisina aikoina murentunut suuriksi lohkareiksi, jotka makaavat rantapenkereellä ja osittain järvessä. Lohkareiden joukossa on suuria luolia ja onkaloita. Yläpuolella olevaan kallioon on muodostunut valtavia lippoja.

Korkbergetin maasto on erittäin vaikeakulkuista, ja myös vaarallista. Isot korkeuserot. En suosittele koko perheen retkeksi, mutta aikuisille hieno elämys.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Retki lemminkäisen temppelille

Retki lemminkäisen temppelille

Mystikko Ior Bock sai 1980-luvulla päähänsä ryhtyä etsimään Sipoosta Lemminkäisen temppeliä. Hän teki kaivauksia ja räjäytteli kalliota, kunnes rahat loppuivat.

Lähiretkemme Sipooseen jatkuivat, ja tällä kertaa lähdimme etsimään Lemminkäisen temppeliä. Helposti se löytyi, paikka on aivan Vainuddintien vieressä, lähellä Tippaksentien risteystä. Muutama auto mahtuu siihen kerralla parkkiin. Veden täyttämässä luolassa ei paljon nähtävää ollut, mutta sen ympärillä olevat lohkareet, kalliokäytävät ja jyrkänteet olivat näkemisen ja seikkailun arvoiset kohteet. Hieno paikka! Lasten kanssa pitää olla hieman varuillaan.

Suuren vaikutuksen teki myös Gumbostrandin saaristolaiskylä ravintoloineen, satamineen ja kyläkouluineen. Päätimme, että sinne pitää vielä erikseen tehdä retki, kun kesä etenee pidemmälle.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Retki Sipoon Pilvijärvelle

Retki Sipoon Pilvijärvelle

Tällä kertaa viikonlopun retkikohde oli Pilvijärvi Sipoossa. Sinne ajoin Helsingistä runsaassa puolessa tunnissa. Aavistelin, että kauniina kevätpäivänä paikalla saattaisi olla tungosta, mutta ei ollut liikaa ruuhkaa. Olin ennakkoon lukenut, että kesäpäivinä Pilvijärven uimarannan parkkipaikat ovat täynnä, ja pysäköinnistä peritään maksu. Nyt mahtui mainiosti.

Pilvijärvi on hieno paikka, tulee mieleen Nuuksion järvet. Järven ympäri kiertää polkuja, ja sen kiertää runsaassa tunnissa. Rannalla on suuria kallioita, ja korkeuserot ovat melko suuret. Kalliolta on hienot näkymät järvelle. Kosteissa paikoissa taas on pitkospuut.

Rantakalliolla oli mukavaa pysähtyä syömään itse tehtyjä karjalanpiirakoita. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Luolaseikkailua Sipoossa

Luolaseikkailua Sipoossa

Lähdimme Sipooseen etsimään kahta luolaa. Kohteena oli Sipoon saaristo. Ajoimme Helsingistä noin kolme varttia Löparön saarelle. Ensimmänen kohteemme oli Paimenenluola, jonne suunnistimme apunamme Tuomo Kesäläisen Uudenmaan luolat -kirja.

Tiet kapenivat kapenemistaan, ja ohittivat Löparön kartanon. Lopulta saapuimme määränpäähän. Kohde löytyi helposti, se oli aivan Linduddenintien varressa.

Kyseessä on lohkareluolasto: valtavia kiven järkäleitä, joiden raoissa luolamaisia tiloja. Suurin kammion on noin kymmenen metriä pitkä ja muutaman metrin korkea. Vaikuttava paikka.

Jatkoimme matkaa, määränpäänä toinen Löparön saaren luola. Mutta ikävä kyllä sinne johtava tie on yksityistietä ja suljettu ketjulla. Lapset olivat matkassa, joten emme lähteneet kävellen etsimään luolaa.

Otimme käyttöön suunnitelma B:n. Lähdimme etsimään Sipoon mantereelta Djurstenenin luolaa. Jätimme auton Boxvägenin varteen parkkiin, koska jouduimme kävelemään lähes omakotitalojen pihoja pitkin.

Lopulta löysimme kallion, jossa lohkareluolat piti olla. Vastaan tuli muutama lohkare, ja kohde vaikutti lievältä pettymykseltä. Mutta vähän matkan päässä edessämme oli omakotitalon kokoisia lohkareita, joiden alla lippaluolia ja onkaloita. Sitä olisi voinut tutkia pitkäänkin. Hieno geologinen kohde, ja rauhoitettu luontokohde.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Retki Kasakallion huipulle

Retki Kasakallion huipulle

Retkipäivä Itä-Helsingissä Kasakalliolla. Lähdimme metsään Talosaarentien parkkipaikalta. Muutamat harhapolut käveltiin, mutta metsä on sen verran pieni, ettei pieni eksyminen haittaa. Lopulta löysimme korkean kallion, jonka laella on pronssikautinen hauta. olimme Kasakallion eli Kasabergetin huipulla.

Kyseessä on yksi Helsingin hienoimmista näköalapaikoista. Sieltä on upeat näkymät moneen suuntaan, etenkin pohjoiseen Sipoonkorven suuntaan. On mainittu, että näkymät ovat kuin Kolilla. Ehkä hieman liioiteltua, mutta oikeansuuntainen vertaus.

Metsässä kulkee polkuja ristiin rastiin, ja niitä pitkin oli mukavaa harhailla.

Kasakallion jälkeen ajoimme vielä Talosaaren ulkoilualueelle, joka alkaa ratsastuskeskuksen vierestä. Siellä teimme muutaman kilometrin kävelyn meren rantaan ja takaisin. Hieno 1800-luvun kartanokin siellä on.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather