Arvion voi aloittaa Monty Python -sitaatilla: Now for something completely different. Jenna Viron esikoisromaani Tuhkimoleikkaus on nimittäin jotain aivan muuta mihin ollaan totuttu.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat näyttämölle, yleisön eteen. Välillä yleisö reagoi tapahtumiin: taputtaa, itkee ja pidättää henkeään. Mitä siellä näyttämöllä oikein tapahtuu? Sinne tuodaan erikoisia hahmoja yksi toisensa perään. Tarinan keskiössä on plastiikkakirurgi, joka tekee sopimuksen Magdalena-neitosen kanssa: Magdalenasta pitää tuleman maailman kaunein nainen. Tarinaa ryydittää Gounod’n Faust-oopperan sävellykset. Perunat puhuvat ja dialogia käydään ruusuveden kanssa. Egyptiläinen salva huutaa käyttämään sitä. Täysin päätöntä!
Tuhkimoleikkauksen kertomus myötäilee ikiaikaista Faust-tarinaa, jossa tehdään sopimus saatanan kanssa. Tarina irvailee ikuisen nuoruuden ihanteille ja kritisoi kauneuden ylistystä.
Oopperassa harvoin less is more, ja Viron kirjassakin more is more. Kaikkea on överisti: kieli on runsasta, henkilöt yltäkylläisiä.
Kun tehdään kirjaa näin erikoisella tavalla, on myös monia tapoja tehdä pieleen. Viro kuitenkin hallitsee hyvin valitsemansa ja luomansa tyylin. Tuhkimoleikkaus on rohkeaa ja omaäänistä kirjallisuutta. Viro ei todellakaan mene sieltä, missä rima on matalin.
Tuhkimoleikkaus ei ole helppo lukukokemus. Se vaatii keskittymistä ja ajattelun kytkemistä uuteen asentoon. Kestää pitkään, että kirjan maailmaan pääsee sisään, mutta kun sinne uppoutuu, ulospääsy on vaikeaa.
Tuhkimoleikkaus karttaa kaikkea lokerointia. Mikä tämän tyylilaji edes on? Oopperakirjallisuus?
Se on varmaa, että kirjailija on täysin tärähtänyt – ja pelkästään positiivisessa mielessä. Mitäköhän hänen päässään seuraavaksi liikkuu? Jäädään mielenkiinnolla odottamaan. Ikää Jenna Virolla on vasta runsaat 20 vuotta, joten paljon on kirjoitusvuosia edessä.
Jenna Viro: Tuhkimoleikkaus (Kustannusyhtiö Kosmos, 2023)
Arvio: 4/5
by 
