Tartuin tähän kirjaan suurella mielenkiinnolla kahdesta syystä. Ensinnäkin pidin valtavasti Ulla Koskisen kirjasta Suomessa selviytymisen historiaa (Into, 2018), jossa Koskinen kuvaa kansamme selviytymistaistelua arkielämässä kivikaudelta tähän päivään. Toiseksi olen erityisen kiinnostunut Suomen 1500-luvun historiasta. 1500-luvulla Ruotsi näytti ensimmäisiä merkkejä suurvallasta, reformaatio jakoi Euroopan ja Suomen. Keskiaika vaihtui pröystäilevään renessanssiin. Ruotsissa käytiin kiivasta valtakamppailua ja sisällissotaa, joka kosketti myös Suomea.
Soturiaatelin aika Suomessa on tietokirja, jossa Koskinen käsittelee sekasortoista aikaa sotapäällikkö Arvid Tawastin näkökulmasta. Näkökulma on ollut helppo valita, sillä Tawastilta on säilynyt poikkeuksellisen paljon asiakirjoja, tililuetteloita ja kirjeitä. Siitä syystä Tawastin elämästä tiedetään harvinaisen paljon. Koskinen on käynyt pieteetillä arkistoja läpi ja luonut niiden pohjalta kiinnostavan henkilökuvan Tawastista sekä ajankuvan tuon ajan Suomesta.
Arvid Henrikinpoika Tavast (tai Tawast) syntyi Hämeessä Hauholla suunnilleen vuoden 1540 paikkeilla. Myöhemmin Tavast hankki Kurjalan kartanon Lammilta. Hänet aateloitiin ja hänestä tuli sotapäällikkö. Hän johti myös hetken Savonlinnaa ja oli mukana Ruotsin ja Venäjän välisissä rauhanneuvotteluissa. Taisteluita hän johti muun muassa Narvassa.
Kirjassa tulee hyvin esiin, miten mielipuolista ja arvaamatonta tuon ajan valtapolitiikka oli. Ja miten julmia ja raakoja sodat olivat. Ihmishengellä ei ollut paljonkaan arvoa. Siviiliväestöön kohdistettiin laajamittaista terroria. Aatelisto eli rälssi vapautettiin veroista, ja heidän tuli varustaa ratsumies sotaan. Koskisen kirja kertoo, miten haluttomia aateliset olivat sotimaan. Monet heistä olivat rauhan miehiä, ja vain kuninkaan oikuista joutuivat taistelutantereille. Useat hakivat turhaan vapautusta taisteluista, kun eivät halunneet sotimaan itärintamalle.
Kirja kuvaa myös aatelin arkea. Se ei Hämeessä tuntunut olevan erityisen loisteliasta. Hankinnat olivat vaatimattomia, karjahoito ja maatalous kuuluivat päivittäisiin rutiineihin. Palvelut olivat huonot, kaikki piti hoitaa itse. Yleellisintä oli tietyt koriste-esineet, kuten 18-metrinen ryijy. Kun aatelin olotkin olivat vaatimattomat, niin voi vain kuvitella, millaisissa oloissa rahvas eli. Sitä sivutaan Koskinen kirjassa, jo yllä mainitussa teoksessa Suomessa selviytymisen historiaa.
Arvid Tawast ei pystynyt jäämään sivuun Ruotsia riipivästä kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan valtataistelusta. Tawast oli Sigismundin joukoissa, kuten myös Suomen käskynhaltija, maineikas Klaus Fleming. Kaarle otti kuninkaasta niskalenkin ja Sigismundin kannattajia mestattiin. Fleming koki luonnollisen kuoleman, mutta Tawast ja hänen poikansa teloitettiin Viipurissa 1599.
Koskisen kirja on viihdyttävästi kerrottu tietokirja, joka antaa hyvän kuvan 1500-luvun rälssin elämästä. Tätä voi varauksetta suositella kaikille Suomen historiasta kiinnostuneille.
Ulla Koskinen: Soturiaatelin aika Suomessa – Arvid Tawastin perheen elämä 1500-luvulla (Into, 2021)