Kategoria: Historiaa

Kulosaaren ostari on nyt päätetty purkaa. Asiaa on käsitelty jo aikaisemminkin, nyt viimeiseksi kaupunkiympäristölautakunnassa lokakuun alussa (pöytäkirja täällä).

Se on sääli, sillä ostari on rakennushistoriallisesti hyvin arvokas. Se edustaa arkkitehtuuriltaan vanhaa ostarityyppiä, jollaisia rakennettiin Helsingin uusiin lähiöihin 1950- ja 1960-luvuilla. Kulosaaren ostari on valmistunut vuonna 1959. Samankaltaisia rakennettiin myös mm. Pohjois-Haagaan. Konalassa vanha ostari on purettu jo ajat sitten ja Kannelmäen ostari on myös saanut purkutuomion.

Kulosaaren ostarissa on hienoja yksityiskohtia, kuten terassit Svinhufvudinkadun puolella ja kolmet portaat, jotka rytmittävät julkisivua.

Kaupunginmuseo otti kantaa asiaan, ja sen mukaan tavoitteena tulisi olla Kulosaaren ostarin säilyttäminen ja kunnostaminen. Purettava vaihtoehto ei ole suojelutavoitteiden mukainen. Päättäjät eivät juurikaan tätä lausuntoa huomioineet.

Suunnitelmissa oli myös vaihtoehto, että osa ostarista puretaan ja toisen osan paikalle rakennetaan kerrostaloja. Sekin olisi ollut siedettävä vaihtoehto. Tässä alla arkkitehtitoimisto Rudanko-Kankkusen havainnekuva siitä, millainen ostari olisi, jos siitä olisi purettu vain osa.

Mutta lopulta päätettiin, että ei edes osaa säilytetä, vaan tuhotaan koko rakennus. Tilalle tulee asuintaloja, joiden kivijalassa on liiketilaa. Arkkitehtitoimiston havainnekuva näyttää tältä:

Taas tuhotaan vanhaa Helsinkiä. Huono suuntaus.

Ostari on ollut hieman nuupahtanut, pakko myöntää. Alepa ja pubi-pizzeria ei riitä täyttämään elävän ostarin määritelmää. Mutta ostari olisi mahdollista kunnostaa ja remontoida. Siitä olisi mahdollisuus saada hyvin elävä ja kiinnostava kohtaamispaikka. Siellä voisi olla palveluita ja sinne voisi perustaa vaikka kunnallisen kirjaston, joka Kulosaaresta puuttuu.

Metroradan ja aseman lähettyville voisi suunnata lisärakentamista, jolloin ostarillakin riittäisi enemmän asiakkaita.

*****

by

Mika Waltari oli hyvin leimallisesti helsinkiläinen kirjailija. Useissa kirjoissa hän kuvasi Helsinkiä. Kaupungissa on muistettu rakastettua kirjailijaa muistomerkein ja veistoksin.

Waltari syntyi papin perheeseen Siltasaaressa vuonna 1908. Kuva waltarin synnyinkodista (kuva Helsingin kaupunginmuseo, Kari Hakli):

Nykyään paikalla on SDP:n puoluetalo. SDP tosin luopui talosta parisen vuotta sitten ja taloon on tulossa asuntoja.

Rakennuksen seinässä on muistolaatta, joka kertoo Waltarin syntyneen paikalla olleessa talossa. Muistomerkin on tehnyt taiteilija Jouko Toiviainen, joka on tämän lisäksi toteuttanut mm. Raatin punavankileirin muistomerkin Ouluun.

Waltari asui pitkään Töölössä Tunturikatu 13:ssa. Siellä valmistui monia tunnettuja teoksia. Waltari asui siellä lähes 50 vuotta.

Asunto on Waltarin kuoleman (1979) jälkeen pysynyt lähes koskemattomana ja muuttumattomana. Helsingin Sanomien kuukausiliite ja Apu tekivät kiinnostavat reportaasit asunnosta.

Tunturikadun rakennuksen ulkoseinässä on muistolaatta.

Kivenheiton päässä Tunturikadusta, ravintola Eliten vieressä on Waltarin muistomerkki. Samainen puisto on nimetty Mika Waltarin puistoksi.

***

***

Muistomerkki on nimeltään Kuningasajatus ja sen on toteuttanut vuonna 1985 taiteilija Veikko Hirvimäki. Kerrotaan, että Waltari oli tokaissut taannoin, että kun hän kuolee, hänen kunniakseen voisi perustaa julkisen pisuaarin.

Edellä mainittujen lisäksi Mika Waltarin luoma komisario Palmu on saanut muistolaatan. Suomen dekkariseuran muistolaatta on Kruununhaassa Rauhankadulla Palmun kotitalossa. Se on ainakin Helsingin ainoa fiktiiviselle henkilölle omistettu muistolaatta.

Muistomerkkejä on, mutta Waltari-museo puuttuu. Kirjailija olisi ehdottomasti ansainnut museon Helsinkiin. Tunturikatu 13:sta saisi erinomaisen kotimuseon, jos Waltarin suvun jälkeläisillä olisi tahtoa.

Waltari on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia kirjailijoita, museo voisi olla hyvä vetonaula. Monet kaupungit ovat perustaneet museoita kotikaupunkinsa tunnetuille kirjailijoille. Ensimmäisenä tulee mieleen Lontoo ja Dickens-museo, Keats House ja Sherlock Holmes -museo.by

Illansuussa kiskoin Karhut jalkaani ja lähdin lenkille. Tapanani on silloin tällöin tehdä erilaisia teemalenkkejä. Nyt vuorossa oli Käpylä ja alueen rakennushistoria.
Lähdin liikkeelle Olympiakylästä. Alue rakennettiin vuoden 1940 olympiakisoihin, joita ei sodan takia pidetty. Rakennukset suunnitteli arkkitehdit Hilding Ekelund ja Martti Välikangas.

Olympiakylän vieressä on Karjalatalo. Into Pyykön suunnittelema talo valmistui 1974. Karjalaisen kulttuurin kehto.

Käpylän pelastusaseman suunnitteli kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher vuonna 1931. Kolmanneksi vanhin kaupungin pelastusasemista.

Matka jatkui Pohjolanaukiolle, jossa on Käpylän toinen lippakioski. Kaarevaseinäiset lippikset suunnitteli alkujaan Gunnar Taucher 1930-luvulla.

Aukion toisella laidalla on Park Hotelin talo. Vuonna 1949 valmistunut hotelli on tunnettu myös nimillä Uusimaa ja Kinohotelli. Kivijalassa toimi aikanaan elokuvateatteri.

Seuraavaksi lenkkeilin halki Puu-Käpylän. Alue rakennettiin 1920-luvulla. Suunnittelijana Martti Välikangas.

Puu-Käpylän laidalla Osmontiellä on Virkamiestalot. Ne rakennettiin alkujaan rautatien virkamiehille 1920-luvulla.

Juoksin alikulkutunnelista Mäkelänkadun länsipuolelle. Ensimmäisenä eteen tuli kiemurteleva Käärmetalo. Rakennuskokonaisuuden suunnitteli Olympiastadionistakin tuttu arkkitehti Yrjö Lindegren ja vuosi oli 1951.

Käärmetalon vieressä on Käpylän toinen lippis. Näiden kioskien tyyppipiirrustukset teki Hilding Ekelund 1940- ja 1950-lukujen taitteessa.

Viereisessä korttelissa on Työväentalo, joka rakennettiin vuonna 1925 talkoilla Käpylän Urheilijoiden taloksi.

Lenkin seuraava kohde oli Kisakylä Koskelantien eteläpuolella. Siellä majoittui 1952 olympialaisten urheilijat. Talot suunnitteli Pauli Salomaa.

Iltalenkki päättyi Käpylän kirkolle. Funkkiskirkon suunnitteli Erkki Ilmari Sutinen ja se valmistui 1930.

Näin oli iltalenkki suoritettu ja Sports Tracker näytti 5,2 km. Lenkki sujuu paljon mukavammin, kun on pieniä etappeja matkan varrella.by