Paimion parantolan elokuvateatteri

Vierailin kesällä Paimion parantolassa. Se on Alvar Aallon suunnittelema upea funkkisrakennus Paimion mäntymetsien keskellä, valmistunut 1920- ja 1930-lukujen taitteessa. Rakennus oli alkujaan keuhkotautiparantola.

Etteivät potilaiden päivät käyneet liian ankeiksi, parantolassa toimi myös oma kino. Ravintolasalin takaseinään heijastettiin elokuvia. Tuonne takaseinälle:

Projektorihuone oli takaseinän takana. Sinne ei valitettavasti tällä kierroksella päässyt käymään. Huoneesta tehtiin paloturvallinen, filmit kun olivat helposti syttävää materiaalia. Noista aukoista elokuvia projisoitiin seinälle:

Käynti projektorihuoneeseen tapahtui ulkokautta. Tuolla ylhäällä seinän vieressä näkyy kulkureitti:

Tutustuin parantolaan opastuksella, mutta sitä opas ei kertonut, mitä elokuvia parantolassa näytettiin. Kaikkinensa erittäin suositelta ja kiinnostava käyntikohde.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kirja-arvio: Unohdettu suurmies Leo Mechelin

KIRJA-ARVIO. Leo Mechelin (1839-1914) on hyvin aliarvostettu ja osittain jopa unohdettu poliitikko. Monet tietävät Mechelininkadun (harva henkilö on saanut Suomen pääkaupunkiin yhtä massiivisen kadun!) ja osa saattaa tietää Mechelinin näköispatsaan Säätytalon edessä, mutta siihen monelta tuntemus loppuukin.

Elisabeth Stubb on tutkinut Mecheliniä ja hänen tuore kirjansa piirtää kuvaa miehen poliittisesta urasta. Tunsin jotenkin Mechelinin vaiheet ja meriitit ensimmäisen sortokauden aikana, mutta hyvin vähän tiesin hänen varhaisista vaiheista sekä elämän viime hetkistä. Kirja tuo valoa näihin aikakausiin.

Haminassa syntynyt Mechelin oli autonomian ajan keskeisimpiä poliitikkoja maassamme. Hän oli senaattori, osallistui valtiopäiville ja toimi Helsingin kaupunginvaltuuston ensimmäisenä – ja pitkäaikaisena – puheenjohtajana. Hän oli myös perustamassa Nokia Osakeyhtiötä.

Mechelin oli uupumaton Suomen etujen puolustaja, oikeudenmukaisuus ajoi kaiken muun edelle. Hän julkaisi vuonna 1886 teoksen Précis du droit public du Grand Duché de Finlande, jossa hän perusteli, miksi Suomen tulee olla tasavertainen valtio Venäjän rinnalla. Bobrikovin valtakaudella Mechelin karkotettiin maasta. Mechelinin ajatukset olivat voimakkaasti taustalla, kun itsenäiseen Suomeen sittemmin sorvattiin perustuslakia.

Allekirjoittaneen yllätti miten voimakas pasifisti Mechelin oli, hän koki rauhanaatteen erittäin tärkeäksi. 1900-luvun alussa perustettiin rauhanyhdistyksiä ja Mechelin osallistui tyttärensä ja vaimonsa kanssa aktiivisesti rauhantyöhön, esimerkiksi vuoden 1912 maailmanrauhankonfrenssissa Genevessä. Mechelin kuoli vain muutama viikko ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen.

Stubbin kirjan pohjalla on hänen väitöskirjansa. Elämäkerta on sangen lyhyt, vain noin 160 sivua. Teos keskittyy lähinnä Mechelinin poliittiseen uraan, kirjoittaja ei kuvaile häntä juurikaan henkilönä ja ajankuvaan olisi voinut myös panostaa enemmän. Tuolta ajalta löytyy millä mitalla herkullisia tarinoita ja anekdootteja, joilla kirjaa olisi voinut elävöittää.

Mechelin on Suomen historian merkittävimpiä henkilöitä ja hänen saavutuksensa ovat tärkeämpiä kuin keskivertopresidentin. 1910 valtiopäivävaaleissa hän sai enemmän ääniä kuin kukaan toinen koko maassa. Hänet on kuitenkin turhaan unohdettu. Ignooraamisen syyt lienevät siinä, ettei yksikään puolue ole vaalinut Mechelin perintöä (kuten esim. Keskusta Santeri Alkion tai SDP Oskari Tokoin perintöä). Mechelin ei edustanut ensisijaisesti mitään puoluetta, vaan Suomea.

Elisabeth Stubb: Leo Mechelin (Into Kustannus, 2018)

[useful_banner_manager banners=1 count=1]Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Erikoinen sotakohde: Luola Taivaskalliossa

Käpylän Taivaskalliolla vietettiin laskiaisriehaa. Väkeä oli kuin pipoa ja mukava meininki.

Järjestäjillä kävi hieman huono tuuri, kun grilli hajosi ja hernekeitto loppui. Onneksi makkaraa pääsi paistamaan omatoimisesti.

Pulkkailun lisäksi oli kiinnostavaa käydä kallioon louhitussa luolassa. Se toimi ammusvarastona sodan aikana. Kallion laella kun oli tykkipatteri.

Nyt Lions Club näytti siellä pommituksista kertovaa elokuvaa. He pitävät luolaa auki vain laskiaisena, muuten se toimii varastona.

Lions Club on nimennyt luolan tietysti Leijonanluolaksi.Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Talviretki hyiseen Isosaareen

Viikonloppuna tein retken Isosaareen, jonne on avattu myös talviliikenne.

Kauppatorilta lähdettiin Hauki-paatilla, joka on entinen puolustusvoimien kelirikkoalus. 1970-luvulla Turussa valmistettu alus pystyy etenemään 25 sentin paksuisessa jäässä.

Ruumassa oli tiivis tunnelma, kun runsaat 30 henkeä ahtautui sinne. Monitorista pystyi seuraamaan matkan etenemistä.

Myös Hauen ohjaamoon ja kannelle pääsi matkan aikana.

Isosaari on ulkosaaristossa ja pirun navakka viima siellä puhalsi. Mutta mainiosti siellä pärjäsi, kun pukeutui lämpimästi.

Vanha sotilassaari avattiin yleisölle viime kesänä ja tammikuussa aloitettiin myös talviset viikonloppuretket sinne. Kiersimme saaren oppaan johdolla. Tässä kuvia kierrokselta:

Kierroksen jälkeen entisen upseerikerhon ravintolassa maistui riistakäristys ja punaviini.

Eksoottinen reissu ja ehdottoman suositeltava retkikohde. Myös talvella.

Isosaaren kotisivut täällä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kävelyllä Pohjois-Kulosaaressa

Kulosaaren pohjoinen osa on jäänyt vieraaksi, vaikka metrolta usein olen kävellyt mökille Kivinokkaan. Viime viikolla kävin kävelemässä alueella.

Pohjoisrantaa mukailee rauhallinen rantapolku.

Kulosaaren pohjoisosaa on rakennettu paljon 1960-luvusta eteenpäin.

Tällaisia kymmenen auton talleja ei enää nykyään rakennettaisi, etenkään metroaseman viereen. Joku saattaisi kutsua tätä tehottomaksi maankäytöksi.

Alueella on lukuisia vanhoja viehättäviä huviloita.

Patsas tien poskessa:

Hyvät treeniportaat:

Metroaseman vieressä on pronssikautinen hauta.

Kulosaaren pohjoisosassa on myös Leposaaren hautausmaa. Siitä olen kirjoittanut aikaisemmin ja juttu löytyy täältä.

Leposaaren vieressä on pienempi saari, Varjosaari. Siitäkin olen kirjoittanut ja sen jutun voi lukea täältä.Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Itsenäisyyttä puolusti monikulttuurinen väki

Itsenäisyyspäivän tietämillä muistellaan sodassakaatuneita ja kukitetaan sankarihautoja. Hietaniemen hautausmaalla kulkiessa huomaa, että sodassa Suomea oli puolustamassa aika värikäs joukko. Oli sotilaita eri maista, uskonnoista ja etnisistä taustoista.

Islamilaisen hautausmaan Pro Finlandia -muistomerkki

Muistomerkin taakse on kirjoitettu kymmenen sankarivainajan nimet. Sankaripatsaan pystytti Suomen muhamettilainen seurakunta vuonna 1956.

Ortodoksien muistomerkki

Ortodoksisella hautausmaalla on sankarihautojen alue ja Nina Sailon vuonna 1960 paljastettu patsas Vapahtaja sotilaiden lohduttajana.

Romanien muistomerkki

Hietaniemen valtavan sankarihautausmaan vieressä on sodassa kaatuneiden romanien muistomerkki. Vuonna 2003 paljastetun muistomerkin suunnitteli taiteilija Heikki Häiväoja.

Juutalaisten muistomerkki

Juutalaisella hautausmaalla on In Memoriam -veistos, jonka eteen on haudattu 13 sankarivainajaa. Muistomerkin suunnittelivat Sam Vanni ja Loe Engell.

Norjalaisten muistomerkki

Talvisodassa menehtyneiden norjalaisten muistolle.

Ruotsalaisten muistolle

Vuonna 1984 paljastettuun muistomerkkiin on kaiverrettu 1941-1944 kaatuneiden ruotsalaisten nimet. Yksi nimi on muistolaatasta poistettu, kun selvisi, että mies oli vapaaehtoisesti loikannut vihollisen puolelle.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kulosaaren ostari tuhotaan – pala historiaa poistuu

Kulosaaren ostari on nyt päätetty purkaa. Asiaa on käsitelty jo aikaisemminkin, nyt viimeiseksi kaupunkiympäristölautakunnassa lokakuun alussa (pöytäkirja täällä).

Se on sääli, sillä ostari on rakennushistoriallisesti hyvin arvokas. Se edustaa arkkitehtuuriltaan vanhaa ostarityyppiä, jollaisia rakennettiin Helsingin uusiin lähiöihin 1950- ja 1960-luvuilla. Kulosaaren ostari on valmistunut vuonna 1959. Samankaltaisia rakennettiin myös mm. Pohjois-Haagaan. Konalassa vanha ostari on purettu jo ajat sitten ja Kannelmäen ostari on myös saanut purkutuomion.

Kuva: Finna

Kulosaaren ostarissa on hienoja yksityiskohtia, kuten terassit Svinhufvudinkadun puolella ja kolmet portaat, jotka rytmittävät julkisivua.

Kaupunginmuseo otti kantaa asiaan, ja sen mukaan tavoitteena tulisi olla Kulosaaren ostarin säilyttäminen ja kunnostaminen. Purettava vaihtoehto ei ole suojelutavoitteiden mukainen. Päättäjät eivät juurikaan tätä lausuntoa huomioineet.

Suunnitelmissa oli myös vaihtoehto, että osa ostarista puretaan ja toisen osan paikalle rakennetaan kerrostaloja. Sekin olisi ollut siedettävä vaihtoehto. Tässä alla arkkitehtitoimisto Rudanko-Kankkusen havainnekuva siitä, millainen ostari olisi, jos siitä olisi purettu vain osa.

Mutta lopulta päätettiin, että ei edes osaa säilytetä, vaan tuhotaan koko rakennus. Tilalle tulee asuintaloja, joiden kivijalassa on liiketilaa. Arkkitehtitoimiston havainnekuva näyttää tältä:

Taas tuhotaan vanhaa Helsinkiä. Huono suuntaus.

Ostari on ollut hieman nuupahtanut, pakko myöntää. Alepa ja pubi-pizzeria ei riitä täyttämään elävän ostarin määritelmää. Mutta ostari olisi mahdollista kunnostaa ja remontoida. Siitä olisi mahdollisuus saada hyvin elävä ja kiinnostava kohtaamispaikka. Siellä voisi olla palveluita ja sinne voisi perustaa vaikka kunnallisen kirjaston, joka Kulosaaresta puuttuu.

Metroradan ja aseman lähettyville voisi suunnata lisärakentamista, jolloin ostarillakin riittäisi enemmän asiakkaita.

*****

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Suojeluskuntien R-tunnus on mysteeri

Helsingin suojeluskuntapiirin perinnehuoneessa on esillä kaupungin suojeluskuntien tunnuksia. Helsingissä oli monta kymmentä suojeluskuntaa: Käpylän suojeluskunta, Sörnäisten suojeluskunta, Vallilan rykmentti, lento- ja merisuojeluskunnat ja monet muut. Oravakomppania oli sotilaspoikien osasto. Kaikilla suojeluskunnilla oli omat tunnuksensa.

Yksi tunnus on jäänyt selvittämättä. Perinnehuoneessa on hihanauha, jossa on tunnus R. Se on mysteeri. Kukaan ei ole saanut selville, mitä se tarkoittaa, kertoo Helsingin Suojeluskuntapiirin Perinnekillan puheenjohtaja Markus Anaja. Eräs arvio on, että se olisi raatimiesten suojeluskunta.

Jos ei kukaan ole tähän päivään mennessä sitä selvittänyt, niin luultavasti se tulee jäämään arvoitukseksi.

Suojeluskuntien perinnehuone sijaitsee entisessä Suojeluskuntatalossa Töölössä. Olympiastadionin arkkitehtinä paremmin tunnettu Toivo Jäntti suunnitteli Hesperiankadulle Suojeluskuntatalon, ja se valmistui vuodenvaihteessa 1940-41. Suojeluskuntien käytössä se ei kauaa ollut, kun suojeluskunnat lakkautettiin 1944.

Talo on siitä lähtien ollut muun muassa toimistokäytössä. Katotasossa toimi legendaarinen Motti-ravintola, jonka paikalla on nykyään mainio italialainen ravintola Sogno.

Perinnehuone on valmistunut vuonna 2008. Se ei ole yleisölle avoinna, vaan sitä pääsee katsomaan, jos on menossa viereisen auditorion tilaisuuteen. Perinnehuoneeseen on kerätty esineistöä, jotka liittyvät Helsingin suojeluskuntiin.

 

Perinnehuoneen alla on portaikko, joka laitettu umpeen. Se johtaa alakertaa, jossa oli Suojeluskuntatalon juhlasali. Salissa on nykyään kuntosali.

Helsingin suojeluskunnista kiinnostuneille voin suositella tutustumista Perinne.fi-sivustoon.

*****

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Mika Waltarin muistomerkit Helsingissä – museo puuttuu

Mika Waltari oli hyvin leimallisesti helsinkiläinen kirjailija. Useissa kirjoissa hän kuvasi Helsinkiä. Kaupungissa on muistettu rakastettua kirjailijaa muistomerkein ja veistoksin.

Waltari syntyi papin perheeseen Siltasaaressa vuonna 1908. Kuva waltarin synnyinkodista (kuva Helsingin kaupunginmuseo, Kari Hakli):

Kuvassa Waltarin synnyintalo keskellä vuonna 1974. Rakennusta ollaan purkamassa.

Nykyään paikalla on SDP:n puoluetalo. SDP tosin luopui talosta parisen vuotta sitten ja taloon on tulossa asuntoja.

Rakennuksen seinässä on muistolaatta, joka kertoo Waltarin syntyneen paikalla olleessa talossa. Muistomerkin on tehnyt taiteilija Jouko Toiviainen, joka on tämän lisäksi toteuttanut mm. Raatin punavankileirin muistomerkin Ouluun.

Waltari asui pitkään Töölössä Tunturikatu 13:ssa. Siellä valmistui monia tunnettuja teoksia. Waltari asui siellä lähes 50 vuotta.

Asunto on Waltarin kuoleman (1979) jälkeen pysynyt lähes koskemattomana ja muuttumattomana. Helsingin Sanomien kuukausiliite ja Apu tekivät kiinnostavat reportaasit asunnosta.

Tunturikadun rakennuksen ulkoseinässä on muistolaatta.


Kivenheiton päässä Tunturikadusta, ravintola Eliten vieressä on Waltarin muistomerkki. Samainen puisto on nimetty Mika Waltarin puistoksi.

***

***

Muistomerkki on nimeltään Kuningasajatus ja sen on toteuttanut vuonna 1985 taiteilija Veikko Hirvimäki. Kerrotaan, että Waltari oli tokaissut taannoin, että kun hän kuolee, hänen kunniakseen voisi perustaa julkisen pisuaarin.

Edellä mainittujen lisäksi Mika Waltarin luoma komisario Palmu on saanut muistolaatan. Suomen dekkariseuran muistolaatta on Kruununhaassa Rauhankadulla Palmun kotitalossa. Se on ainakin Helsingin ainoa fiktiiviselle henkilölle omistettu muistolaatta.


Muistomerkkejä on, mutta Waltari-museo puuttuu. Kirjailija olisi ehdottomasti ansainnut museon Helsinkiin. Tunturikatu 13:sta saisi erinomaisen kotimuseon, jos Waltarin suvun jälkeläisillä olisi tahtoa.

Waltari on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia kirjailijoita, museo voisi olla hyvä vetonaula. Monet kaupungit ovat perustaneet museoita kotikaupunkinsa tunnetuille kirjailijoille. Ensimmäisenä tulee mieleen Lontoo ja Dickens-museo, Keats House ja Sherlock Holmes -museo.Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Hietalahden hallin hieno vessa-aula

Piipahdin eilen illalla Hietalahden kauppahallissa. Komea hallirakennus on arkkitehti Selim A. Lindqvistin piirtämä. En ollut aikaisemmin käynyt alakerran vessassa. Haukoin henkeä. Vastassa oli antiikkia muistuttava aulatila suihkulähteineen. Pieni piilossa oleva herkkupala rakennushistoriasta kiinnostuneille.

Hietalahden halli on viime vuosina profiloitunut ruokapaikaksi. Viikonloppuisin ovet ovat avoinna kello 22 asti. Hyvä idea, mutta se voisi olla paljon enemmän vielä. Monet luukut olivat suljettu jo klo 19 jälkeen ja ravintoloiden pöytiä oli tyhjänä. 

Lieneekö markkinointi epäonnistunut tai vähäistä? Suunta on kuitenkin hyvä. Mukaan mahtuisi mainiosti vaikkapa olutbaari ja dj soittamaan musiikkia. 
***

***

Ulkona ihastelin vanhaa teknillistä korkeakoulua torin laidalla. Se näytti upealta ilta-auringossa. Suosikkirakennuksiani Helsingissä.

Frans Sjöströmin suunnittelema rakennus valmistui 1877. Se esitti KGB:n päämajaa jenkkielokuvassa Gorkin puisto. 

Ymmärtääkseni rakennuksen jatkokäytöstä ei ole vielä selvyyttä. Ehkä hotelliksi?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Käpylän arkkitehtuurilenkki – 12 kohdetta

Illansuussa kiskoin Karhut jalkaani ja lähdin lenkille. Tapanani on silloin tällöin tehdä erilaisia teemalenkkejä. Nyt vuorossa oli Käpylä ja alueen rakennushistoria.
Lähdin liikkeelle Olympiakylästä. Alue rakennettiin vuoden 1940 olympiakisoihin, joita ei sodan takia pidetty. Rakennukset suunnitteli arkkitehdit Hilding Ekelund ja Martti Välikangas.

Olympiakylän vieressä on Karjalatalo. Into Pyykön suunnittelema talo valmistui 1974. Karjalaisen kulttuurin kehto.

Käpylän pelastusaseman suunnitteli kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher vuonna 1931. Kolmanneksi vanhin kaupungin pelastusasemista.

Matka jatkui Pohjolanaukiolle, jossa on Käpylän toinen lippakioski. Kaarevaseinäiset lippikset suunnitteli alkujaan Gunnar Taucher 1930-luvulla.

Aukion toisella laidalla on Park Hotelin talo. Vuonna 1949 valmistunut hotelli on tunnettu myös nimillä Uusimaa ja Kinohotelli. Kivijalassa toimi aikanaan elokuvateatteri.

Seuraavaksi lenkkeilin halki Puu-Käpylän. Alue rakennettiin 1920-luvulla. Suunnittelijana Martti Välikangas.

Puu-Käpylän laidalla Osmontiellä on Virkamiestalot. Ne rakennettiin alkujaan rautatien virkamiehille 1920-luvulla.

Juoksin alikulkutunnelista Mäkelänkadun länsipuolelle. Ensimmäisenä eteen tuli kiemurteleva Käärmetalo. Rakennuskokonaisuuden suunnitteli Olympiastadionistakin tuttu arkkitehti Yrjö Lindegren ja vuosi oli 1951.

Käärmetalon vieressä on Käpylän toinen lippis. Näiden kioskien tyyppipiirrustukset teki Hilding Ekelund 1940- ja 1950-lukujen taitteessa.

Viereisessä korttelissa on Työväentalo, joka rakennettiin vuonna 1925 talkoilla Käpylän Urheilijoiden taloksi.

Lenkin seuraava kohde oli Kisakylä Koskelantien eteläpuolella. Siellä majoittui 1952 olympialaisten urheilijat. Talot suunnitteli Pauli Salomaa.

Iltalenkki päättyi Käpylän kirkolle. Funkkiskirkon suunnitteli Erkki Ilmari Sutinen ja se valmistui 1930.

Näin oli iltalenkki suoritettu ja Sports Tracker näytti 5,2 km. Lenkki sujuu paljon mukavammin, kun on pieniä etappeja matkan varrella.Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Luonnontilainen Vallisaari kiehtoo historiallaan

IMG_3249

Entinen sotilassaari Vallisaari avautui keväällä suurelle yleisölle. Nyt sinne pääsee vesibussilla ja matka Kauppatorilta kestää noin 15 minuuttia. Kävin tutustumassa saareen jo pari vuotta sitten, ennen kuin se avattiin yleisölle (lue juttu täältä). Nyt olikin mielenkiintoista käydä katsomassa, miltä saari näyttää tusristikohteena.

Osa saaresta on edelleen suljettu ja tiettyihin osiin ei ole mitään asiaa. Saaren ympäri johtaa polku, jonka varrella on opastauluja. Poluilta ei ole lupaa poiketa. Se johtuu siitä, että saaren luonto on arvokasta, eikä sen haluta tuhoutuvan. Toinen syy on vuoden 1937 ruutivaraston räjähdys, jonka jäljiltä saaren maastossa on edelleen räjähteitä.

IMG_3222

IMG_6062

Opastettu reitti on parin kilometrin mittainen. Jos haluaa käydä viereisessä Kuninkaansaaressa, niin mittaa tulee lisää toiset pari kilometriä. Parhaat näköalat on Aleksanterin patterin päältä. Sieltä näkyy koko Helsingin siluetti, Suomenlinna ja aavaa merta horisonttiin saakka.

IMG_3295

IMG_3255

IMG_3260

Alkukesästä saaressa on riittänyt ihmisiä ruuhkaksi saakka. Mutta ainakin heinäkuisena maanantaipäivänä sinne mahtui oikein hyvin. Lautat olivat kyllä täynnä, mutta saaressa ei ollut häiritsevän paljon väkeä.

Palveluita Vallisaareen kaipaisin lisää ja pikaisesti. Nyt siellä on yksi kahvila – Vallisaaren vohvelibaari. Sieltä ei saanut mitään muuta suuhun pantavaa kuin 12 euron vohveleita. Kun kilpailua ei ole, niin toki voi vohveleistakin pyytää ihan mitä vaan.

IMG_3302

Vallisaari on upea paikka, lähes luonnontilainen saari, jolla on kiinnostavaa historiaa. Toivottavasti saaren luonto tuhansine perhosineen ja lepakoineen ei liikaa häiriinny turistimassasta.

IMG_3210

IMG_3213

Lisää Vallisaaresta voit lukea täältä:

Luontoon.fi/vallisaari

Vallisaari Wikipediassa

Ylen juttu Vallisaaresta

HS:n juttu Vallisaaresta

Nyt kirjoittaa Vallisaaren räjähdyksestä

Ilta-Sanomien vinkit Vallisaareen

Retkipaikka.fi tutustui Vallisaareen

Cityn juttu VallisaarestaFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Souturetki Varjosaareen

220

Teimme Kivinokasta souturetken vastarannalle Varjosaareen. Saari sijaitsee Kulosaaren kupeessa, Leposaaren hautausmaan vieressä. Saareen ei ole pääsyä mantereelta. Olen lukenut, että geokätköilijät ovat saarelle kyllä tulleet Leposaaresta, mutta he ovat joutuneet kahlaamaan ruovikossa kainaloita myöten.

Kivinokasta Varjosaareen soutaa alle kymmenessä minuutissa. Saari on suoraan Kivinokan uimarantaa vastapäätä.

Saimme veneen rantaan pieneen poukamaan, jossa on selvästi joskus aikanaan ollut laituri.

219

Varjosaari on pieni autiosaari. Saaren kävelee ympäri muutamassa minuutissa. On saaressa muitakin käynyt, siitä kielii roskat ja nuotiopaikat.

Varjosaaressa on ollut myös asutusta. Saaren korkeimmalla paikalla on ollut rakennus joskus vuosikymmeniä sitten. Talon perustukset ovat vielä jäljellä. Samoin rantaan johtavat portaat.

222

Varjosaaressa on myös yksi kaupungin jännittävimmistä kiipeilypuista. Vanha ja kookas mänty on alkanut kasvaa meren päälle. Jälki rungossa kertoo, että puuhun on joskus iskenyt salama. Kenties salamanisku on kaatanut puun, mutta sitkeästi se on jatkanut eloaan.

223

Artikkeli julkaistu myös KiviNokkailua-blogissa.Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Mauno Koiviston nenäliina ja kaksi muuta poimintaa Sotamuseosta

20160228_114736

Sotamuseo Kruununhaassa on erittäin kiinnostava museo, jos on yhtään kiinnostunut sotahistoriasta tai ylipäänsä historiasta. Museossa on esitelty maamme sotahistoriaa keskiajalta lähtien rauhanturvaajiin. Totta kai suuret sodat, kuten talvi- ja jatkosota ovat museon näyttelyn keskiössä.

Tässä 3 poimintaa museon näyttelystä:

1. Mauno Koiviston nenäliina.
Presidentti Koivistokin oli rintamalla ja hänen nenäliinansa löytyi pikakiväärin tukin ontelosta. Ei ole nenäliinasta enää paljon jäljellä.

20160228_120412

2. Tanskalaisten vapaaehtoisten lippu
Talvisotaan otti osaa noin tuhat tanskalaista vapaaehtoista. Heistä viisi menehtyi. Neljä kuolleista oli lentäjiä.

20160228_121330

3. Molotovin leipäkori
Neuvostoliittolaisten pommisäiliö, jonne voitiin ladata parisataa 2,5 kilon palopommia.

20160228_121057

Sotamuseon kotisivut

Lue myös: Sotamuseo kaipaa ryhtiä – olisiko muutto Kaartin maneesiin ratkaisu?

 Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather