Vierailimme viikonloppuna Kirkkonummella Högbergetin luolassa. Se on hyvin erikoisen muotoinen luola, jonka jääkauden sulamisvedet ovat muotoilleet.
Luola on syvyydeltään 7-8 metriä ja lähes kaksi metriä korkeimmillaan, joten sinne mahtui hyvin sisään.
Luola sijaitsee Högbergetin itäisellä reunalla. Högberget puolestaan löytyy, kun Hangontieltä lähtee ajamaan Porkkalantietä parisen kilometriä. Ennen Vanhan Porkkalantien risteystä lähtee polku metsään. Högbergetiä kannattaa lähestyä pohjoisesta, sillä etelässä on ratsutila ja yksityisalueita.
Luolalle johtaa polut, ja me löysimme sen helposti, kun siellä sattui olemaan muitakin vierailijoita.
Viikonloppuna vietettiin yö Nuuksiossa Tikankolon erämökissä. Todellinen irtiotto arjesta: Kaminan lämmitystä, puiden pilkkomista ja veden kantamista järvestä. Illalla kirjan lukemista kynttilänvalossa.
Tikankolo on Metsähallituksen ylläpitämä eräkämppä, jota voi vuokrata. Etenkin viikonloput on varattu jo monta kuukautta eteenpäin. Teimme varauksen jo marraskuussa. Nuuksiossa on myös toinen vastaava kämppä, Oravankolo.
Viimeksi käytiin Tikankolossa kaksi vuotta sitten. Silloin pihasauna oli palanut maan tasalle edellisenä yönä. Nyt oli paikalla upouusi sauna, josta irtosi lempeät löylyt. Saunaa piti tosin lämmittää kolmisen tuntia, kun ulkona oli noin kymmenen astetta pakkasta.
Seuraavana päivänä ulkoiltiin ja kierrettiin Klassarinkierros, joka on noin 4 kilometriä pitkä opastettu metsälenkki läntisessä Nuuksiossa.
Upea aurinkoinen keli, tällaisia talvien pitää ollakin!
Lopuksi ajettiin Haltian luontokeskukseen, jossa katsottiin näyttely ja syötiin lounasta. Seisova pöytä (18 e, alkupalapöytä ja keitto 14 e) on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen.
Viikonloppuna tein retken Isosaareen, jonne on avattu myös talviliikenne.
Kauppatorilta lähdettiin Hauki-paatilla, joka on entinen puolustusvoimien kelirikkoalus. 1970-luvulla Turussa valmistettu alus pystyy etenemään 25 sentin paksuisessa jäässä.
Ruumassa oli tiivis tunnelma, kun runsaat 30 henkeä ahtautui sinne. Monitorista pystyi seuraamaan matkan etenemistä.
Myös Hauen ohjaamoon ja kannelle pääsi matkan aikana.
Isosaari on ulkosaaristossa ja pirun navakka viima siellä puhalsi. Mutta mainiosti siellä pärjäsi, kun pukeutui lämpimästi.
Vanha sotilassaari avattiin yleisölle viime kesänä ja tammikuussa aloitettiin myös talviset viikonloppuretket sinne. Kiersimme saaren oppaan johdolla. Tässä kuvia kierrokselta:
Kierroksen jälkeen entisen upseerikerhon ravintolassa maistui riistakäristys ja punaviini.
Eksoottinen reissu ja ehdottoman suositeltava retkikohde. Myös talvella.
Sipoonkorvessa saa helposti kulumaan koko päivän, kun metsään lähtee samoilemaan. Tässä Sipoonkorven parhaat luontokohteet:
1. Högberget
Högberget on korkea ja komea kallio Kalkkiruukin luontopolun varrella. Sieltä on hienot maisemat Sotungin pelloille. Högberget kohoaa yli 70 metriä merenpinnasta. Sinne pääsee parhaiten, kun jättää auton Tasakalliontien parkkipaikalle. Samalla kun kiipeää kallion huipulle, voi kiertää Kalkkiruukin luontopolun, joka on 4,8 kilometriä pitkä.
2. Storträsk
Storträsk on yksi Sipoonkorven harvoista järvistä. Järveä reunustaa pitkospuut lähes koko matkan. Järven rannalla on myös grillipaikka. Kalastajien suosiossa. Tasakalliontien parkkipaikalta noin 1,5 kilometriä metsäpolkua.
3. Nuotiokallio
Äärimmäisen hieno kallion muodostelma. Noin sata metriä pitkä ja korkeimmillaan seitsemisen metriä korkea jyrkänne. Nuotiokalliota on hieman hankala löytää, mutta koordinaattien avulla sen tavoittaa. Laita esimerkiksi Retkikartta.fi-palveluun koordinaatit N 6687508 E 399007.
* * *
* * *
4. Suomen metsäisin metsä
Luonnonvarakeskus teki hiljattain laskelman, jossa se selvitti missä päin Suomea on kaikkein metsäisin metsä. Lopputuos: Sipoonkorvessa. Nimensä mukaisesti alue on korpea. Parhaiten metsäiseen metsään pääsee tutustumaan esimerkiksi kansallispuiston pohjoisosassa, jonne auton voi jättää Länsitien parkkipaikalle. Sieltä on noin kilometrin kävely Ängesbölen nuotiopaikalle, jossa voi grillata makkarat. Toinen hyvä vaihtoehto on lähteä Knutersintien varressa olevalta Bakunkärrin parkkipaikalta patikoimaan kohti länttä.
5. Hiidenkirnut
Sipoonkorvessa on monia hienoja hiidenkirnuja. Kaksi vierekkäistä hiidenkirnua löytyy, kun laittaa Retkikartta.fi-sivulle koordinaateiksi N 6687840 E 398491.
Tänään tehtiin lasten kanssa retki Storträsk-järvelle Sipoonkorpeen. Tasakalliontien parkkipaikalta on noin 1,5 kilometriä kävelyä metsäpolkua pitkin. Matka on alakoululaiselle ja eskarilaiselle oikein sopiva. Punaisia merkkejä seuraamalla pääsee perille.
Storträsk on pieni järvi Sipoonkorven kansallispuiston eteläosassa. Järvi on todella kaunis ja sen erikoisuus on lähes koko järven kiertävät pitkospuut.
Järven etelärannalla on grillipaikka. Puitakin oli. Grillipaikka on aika heikossa kunnossa ja paikalliset kertoivat, että grilliä ei hoida Metsähallitus, vaan sitä on ylläpitänyt paikallinen kalastusyhdistys parhaan kykynsä mukaan. Kyllä siinä nyt bratwurstit grillasi.
Grillipaikka on mukavan rauhallinen, jos vertaa esimerkiksi Nuuksioon, jossa joskus saa jonottaa omaa grillausvuoroaan.
Nuotiokalliolta kävelin metsän ja peltoaukion halki takaisin lähtöpisteelle.
Noin 4 tunnin ja 12 kilometrin retki. Kengät märkinä ja hyttysten syömänä lämmitin Kivinokassa saunan tai taisi siinä pari oluttakin mennä. Ja pari lasia viiniä. Hyvä retki.
Ennen nukkumaanmenoa ihailin vielä Kivinokan rannalta kaupungin valoja.
Suomenlinnassa on muutakin kuin Pokemoneja. Suomenlinna on retkikohde, jossa riittää tekemistä etenkin kesällä. Sieltä löytyy aina uusia paikkoja ja linnoitussaariin ei kyllästy koskaan. Lasten kanssa käyn Suomenlinnassa lähes joka kesä. Tässä 8 syytä, miksi lasten kanssa kannattaa käydä Suokissa.
1. Luonto
Suomenlinnassa on monipuolista luontoa ja upeita merimaisemia.
2. Tykit ja tunnelit
Tykkejä löytyy kaikilta saarilta ja salaperäisiä käytäviä voi tutkia taskulampuilla.
3. Uimaranta
Uikkarit mukaan. Kustaanmiekan ja Susisaaren välissä on pieni hiekkaranta, joka on kesällä lasten suosiossa.
4. Vesikko
Museosukellusveneessä voi aistia, millaista on olla syvällä meren alla ahtaassa aluksessa.
5. Leikkipaikat
Suomenlinnassa on lukuisia leikkipaikkoja.
6. Lelumuseo
Lelujenkeräilijän perustamassa museossa on leluja eri aikakausilta.
7. Piknik
Suomenlinnassa on satoja piknikpaikkoja. Aina löytyy joku uusi paikka levittää viltti.
8. Lauttamatka
Lauttamatka on usein lapsille matkan kohokohtia.
Huomio:
Mukulakivillä on paikoin hankalaa edetä lastenvaunuilla, joten jos mahdollista, niin kannattaa ottaa matkaan vaunut, jossa on paksut renkaat.
Huomio2:
Pidä vallien läheisyydessä huolta, ettei lapset putoa.
Isosaari on Helsingin ulkosaaristossa sijaitseva entinen sotilassaari, joka on ollut suljettuna vuosikymmeniä. Saari avautuu tänä kesänä siviileille ja sinne pääsee reittialuksella Kauppatorilta. Kävin tutustumassa saareen ja sen historiaan. Tulen esittelemään kohdetta syksyllä ilmestyvässä kirjassani Sunnuntaikävelyllä sotien ajan Helsingissä (Minerva Kustannus).
Tässä hieman kuvia ja vinkkejä, mitä Isosaaressa kannattaa käydä katsomassa. Saarella jaetaan myös karttoja, joiden avulla paikkoihin pääsee tutustumaan.
Matka Kauppatorilta kestää noin 40 minuuttia.
Jarmo Nieminen vetää opastuksia Isosaaressa.
Isosaaressa on golfkenttä, jota pidetään Suomen vaikeimpana. Paikalliset rakennusmiehet rakensivat kentän 1980-luvulla.
Vanha koulurakennus.
Torpedoasema, jossa testattiin torpedoja. Sinne ei ole yleisöllä pääsyä vieläkään.
Krimin sodassa kuolleen englantilaisen sotilaan hauta.
Isosaaressa saattaa olla hyvin kylmää ja tuulista. Tutustumispäivänä satoi, eikä saari näyttänyt parhaita puoliaan. Mutta aina pärjää, kun varustautuu oikein.
Saaressa on kaunista luontoa.
Isosaaressa on tykkejä eri aikakausilta. Vanhimmat ovat rakennettu 1910-luvulla valmistuneiden linnoitusrakennelmien yhteyteen.
Sotilaiden rivitalot ovat autiona.
Vanha kasarmirakennus ja sotilaskoti on tyhjillään. Viimeiset varusmiehet poistuivat saaresta 2010-luvun alkupuolella.
Ruokalasta ollaan tekemässä juhlatilaa.
Entinen sulkeisharjoituskenttä, josta tulee telttailualue.
Yhdyshautoja on louhittu kallioon.
Maasta voi löytää vielä taistelujätettä.
Isosaaressa oli vankileiri sisällissodan 1918 jälkimainingeissa. Saaressa oli 1500 vankia, joista 300 menehtyi. Tässä hautamuistomerkki.
Sauna avautuu yleisölle. Se pitäää tulla testaamaan vielä kesän aikana.
Saunasta pääsee uimaan, sillä Isosaaressa on vierekkäin kaksi hiekkarantaa.
Upseerikerholla on tunnelmallinen ravintola. Ainakin lohikeittoa tulee olemaan listalla. Ja ehkä sotkun munkkeja.
Kävin hiljattain kävelyllä Eläintarhanmäellä. Olympiastadionin remonttia katsellessani mietin taas kerran, miten upea ja historiallinen alue on kyseessä. Miksei sitä hyödynnetä enemmän esimerkiksi matkailussa?
Eltsun alue on kuin urheiluhistorian ulkoilmamuseo. Kaikki on jo valmiina. Myös tarinat.
Eläintarhan kentällä pelattiin Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen jalkapallomaaottelu. Ruotsi voitti 5-2 vuonna 1911. Kymmenisen vuotta myöhemmin kentällä kisailtiin ensimmäinen yleisurheilun Suomi-Ruotsi-ottelu. Aiheesta kertova muistolaattakin löytyy paviljongin seinästä.
Uimastadion valmistui jo vuoden 1940 olympiakisoihin. Kisat peruuntuivat sodan takia ja uima-altaat toimivat sillivarastona sota-aikana. Viereinen Olympiastadion ei esittelyjä kaipaa. Monien arvokisojen sekä jalkapallo- ja jääkiekkopelien näyttämö avautuu entistä ehompana vuonna 2019. Stadionin torniin voi kiivetä katsomaan, miltä alue näyttää lintuperspektiivistä.
Vanhassa jäähallissa on lätkän lisäksi nähty paljon muutakin. ”Pakilan puutarhuri” Pekka Kokkonen nyrkkeili siellä EM-tittelistä vuonna 1967. Vallilan oma poika Gunnar Bärlund puolestaan tyrmäsi Arno Kölblinin vuonna 1935 Kisahallissa, joka silloin tunnettiin Messuhallina. Jalkapallostadionilla on pelattu Euroopan Liigaa ja viereiselle Bollikselle on parhaimmillaan ahtautunut 20 000 katsojaa. Sekin on pieni määrä, jos vertaa legendaarisiin Eläintarhan ajoihin, jonka ennätys on 82 000 katsojaa.
Eltsun alueella on myös Lasse Virenin, Paavo Nurmen ja Lauri ”Tahko” Pihkalan patsaat.
Alueelle pitäisi saada opastauluja, joiden avulla voi suunnistaa kohteesta toiseen. Luonnollisesti kierros päättyisi Urheilumuseoon. Vaatii pientä brändäystä ja Eltsusta saadaan urheilun Seurasaari.
Viikonloppuna tuli tehtyä päiväpatikointi Nuuksion suurten järvien alueella. Ruskaretkelle lähdettiin, mutta eipä siellä juuri ruskaa enää ollut. Hienoja maastoja ja maisemia silti riitti.
Solvallaan jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kohti Ruuhijärveä. Hieman eksyttiin alkumatkasta ja päädyttiin Orajärven rantaan. Orajärvi on Nuuksion erämaisinta seutua ja melkoisen suuri järvi.
Sieltä matka jatkui Ruuhijärvelle, joka on vielä Orajärveäkin suurempi.
Patikoimme takaisin Orajärvelle, jonka eteläreunassa lämmitimme retkikeittimen ja söimme makoisat nakki-italianpadat.
Orajärveltä lähdimme kohti Urja-järveä, mutta päädyimme Karjakaivo-järven ja Lehmänämpärin laitaan.
Tällä retkellä meillä ei ollut ihan tarkkoja suunnitelmia, vaan kuljimme minne nokka näyttää ja välillä paikansimme itsemme Retkikartta.fi-palvelun avulla. Välillä piti kartta ja kompassi ottaa avuksi. Ihan hauskaa retkeillä välillä näin päämäärättömästi.
Karjakaivolta kävelimme korkean kallion yli Urja-järvelle. Järven rannassa oli partiolaisia majoittumassa. Nuotiopaikan puut olivat melko vähissä.
Seuraavaksi kävelimme Kolmperän rantaan ja kiipesimme sen länsipuolella olevan korkean kallion päälle. Meerlammen luolalla käytiin sen jälkeen.
Matka päättyi Maahisenpolun näköalapaikalle, josta avautui näkymät yli Pitkäjärven. Siellä joimme vielä termarikahvit ja söimme viinerit. Nams.
Noin kuusi tuntia meni reissuun ja arviolta noin 15 kilometriä tuli taivallettua. Kaunis syksy on menossa, jatkuisipa vielä pitkään.by
Entinen sotilassaari Vallisaari avautui keväällä suurelle yleisölle. Nyt sinne pääsee vesibussilla ja matka Kauppatorilta kestää noin 15 minuuttia. Kävin tutustumassa saareen jo pari vuotta sitten, ennen kuin se avattiin yleisölle (lue juttu täältä). Nyt olikin mielenkiintoista käydä katsomassa, miltä saari näyttää tusristikohteena.
Osa saaresta on edelleen suljettu ja tiettyihin osiin ei ole mitään asiaa. Saaren ympäri johtaa polku, jonka varrella on opastauluja. Poluilta ei ole lupaa poiketa. Se johtuu siitä, että saaren luonto on arvokasta, eikä sen haluta tuhoutuvan. Toinen syy on vuoden 1937 ruutivaraston räjähdys, jonka jäljiltä saaren maastossa on edelleen räjähteitä.
Opastettu reitti on parin kilometrin mittainen. Jos haluaa käydä viereisessä Kuninkaansaaressa, niin mittaa tulee lisää toiset pari kilometriä. Parhaat näköalat on Aleksanterin patterin päältä. Sieltä näkyy koko Helsingin siluetti, Suomenlinna ja aavaa merta horisonttiin saakka.
Alkukesästä saaressa on riittänyt ihmisiä ruuhkaksi saakka. Mutta ainakin heinäkuisena maanantaipäivänä sinne mahtui oikein hyvin. Lautat olivat kyllä täynnä, mutta saaressa ei ollut häiritsevän paljon väkeä.
Palveluita Vallisaareen kaipaisin lisää ja pikaisesti. Nyt siellä on yksi kahvila – Vallisaaren vohvelibaari. Sieltä ei saanut mitään muuta suuhun pantavaa kuin 12 euron vohveleita. Kun kilpailua ei ole, niin toki voi vohveleistakin pyytää ihan mitä vaan.
Vallisaari on upea paikka, lähes luonnontilainen saari, jolla on kiinnostavaa historiaa. Toivottavasti saaren luonto tuhansine perhosineen ja lepakoineen ei liikaa häiriinny turistimassasta.
Teimme Kivinokasta souturetken vastarannalle Varjosaareen. Saari sijaitsee Kulosaaren kupeessa, Leposaaren hautausmaan vieressä. Saareen ei ole pääsyä mantereelta. Olen lukenut, että geokätköilijät ovat saarelle kyllä tulleet Leposaaresta, mutta he ovat joutuneet kahlaamaan ruovikossa kainaloita myöten.
Kivinokasta Varjosaareen soutaa alle kymmenessä minuutissa. Saari on suoraan Kivinokan uimarantaa vastapäätä.
Saimme veneen rantaan pieneen poukamaan, jossa on selvästi joskus aikanaan ollut laituri.
Varjosaari on pieni autiosaari. Saaren kävelee ympäri muutamassa minuutissa. On saaressa muitakin käynyt, siitä kielii roskat ja nuotiopaikat.
Varjosaaressa on ollut myös asutusta. Saaren korkeimmalla paikalla on ollut rakennus joskus vuosikymmeniä sitten. Talon perustukset ovat vielä jäljellä. Samoin rantaan johtavat portaat.
Varjosaaressa on myös yksi kaupungin jännittävimmistä kiipeilypuista. Vanha ja kookas mänty on alkanut kasvaa meren päälle. Jälki rungossa kertoo, että puuhun on joskus iskenyt salama. Kenties salamanisku on kaatanut puun, mutta sitkeästi se on jatkanut eloaan.
On tutkittu, että luonnon helmassa stressi helpottaa ja verenpaine laskee. Siksi jo pieni hetki luonnossa tekee hyvää. Ja siksi on tärkeää, että kaikilla on kaupunkiluontoa riittävän lähellä. Monissa paikoissa luonto onkin aivan nurkan takana. Kuten Käpylän itäosassa, josta pääsee parissa minuutissa Kumpulaan.
Kumpulassa on pienehkö metsä, joka on erityisesti lapsille mielenkiintoinen seikkailupaikka. Puoli tuntia seikkailua metsässä virkistää kummasti niin nuorta kuin vanhempaakin. Pitäkää kaavapäättäjät tämä mielessä, kun yleiskaavaa rustaatte kasaan.
by 
