Retki Karkaliin ja Torholan luolalle

Vappupäivänä teimme koko perheen retken Lohjan Karkaliin, jonka niemi ulottuu pitkälle Lohjanjärvelle. Niemellä on luontopolkujen lisäksi kaksi hienoa geologista kohdetta.

Pumminmäki on iso kallio, jonka länsireunassa on valtavat jyrkänteet. Upein kohta on korkea lippaluola, jonka sileäksi hioutunut lippa ulottuu metrejän pään päälle. Muodot muistuttaa pystymäistä hiidenkirnua. Parkkipaikka löytyi Laurinkaskentien varrelta. Melko tuntematon, mutta hieno luontokohde.

Pumminmäki on mainittu Lohjan matkaoppaassa vuodelta 1901:

Suurin piirtein 1,5 km Kaijolasta lounaiseen kohoaa näköalavuori Pumminmäki, joka on yksi Lohjan korkeimmista paikoista. Kulku sinne tapahtuu kapeaa, mutta kaunista metsäpolkua pitkin, jota voidaan kulkea vain jalkapatikassa, mutta ei millään ajopelillä. Tiennäyttäjä saadaan joko tilalta tahi sen vierellä olevasta torpasta. Mäeltä katselijalle levittäytyy laaja näköala kaikkiin suuntiin ylitse seudun.

Torholan luola puolestaan on tunnettu ja tiedetty. Se on eräs Suomen suurimpia luonnonluolia. Vaikuttava paikka, mutta luolakokemusta häiritsi pienoinen ruuhka. Luolalla oli kanssamme samaan aikaan noin 10 muutakin retkeilijää. Luola on helppo löytää, sillä parkkipaikka ja reitti on hyvin merkitty.

Myös Torholan luola on vuoden 1901 matkaoppaassa:

Kaksi kilometriä etäämpänä levähdetään Karkkalin niemellä Torholan tilan kohdalla. Siellä etsitään luola, joka sijaitsee venerannasta oikealle olevassa vuoressa. Rannasta vuorelle nouseva polku kulkee jalavista, niinipuista, pähkinäpensaista y.m. lehtipuista koostuvan kasvuston läpi. Luolan suuaukko antaa pohjoiseen päin. Siitä laskeudutaan 20 metriä pitkään kalkkikivikallioon kovertuneeseen onteloon. Luola, joka on yksi Suomen suurimmista, sisältää kolme onkaloa. Soihtu, kynttilä tahi lyhty on otettava mukaan laskeuduttaessa.

Lisäksi kierrettiin Karkalin luonnonpuistossa lenkki, syötiin eväät ja juotiin lähteestä vettä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Huikea Korkberget Kirkkonummella

Retkeilijät löysivät tänään huikean paikan: Korkberget Kirkkonummen Humaljärven rannassa. Todellinen geologinen erikoisuus: valtava jyrkänne, jonka alla vesirajassa suuria lohkareita, jossa lippaluolia, lohkareluolia, yms. Niiden tutkimiseen voisi käyttää vaikka koko päivän.

Jätimme auton parkkiin Dalkullantien varteen, lähes tien päähän. Korkbergetin luonnonsuojelualueelle ei ole minkäänlaisia opasteita, joten valitsimme ensimmäisen polun, joka lähti suunnilleen oikeaan suuntaan. Välillä polku kapeni, toisinaan loppui kokonaan, mutta pian löysimme taas uuden polun, joka johti Humaljärven rantaan. Järvi oli jotenkin merimäinen. Isot aallokot ja vihertävä väri.

Järven rantaa seuraamalla pääsimme Korkbergetin alueelle. Nousimme kallion laelle. Sieltä näkyi hienosti järvelle. Se oli myös aavistuksen pelottava paikka, sillä sieltä oli kymmenien metrien jyrkänne kohti rantaa.

Kalliolta laskeuduimme alas rannan tuntumaan, ja siellä vasta koko komeus valkeni. Kallio on joskus muinaisina aikoina murentunut suuriksi lohkareiksi, jotka makaavat rantapenkereellä ja osittain järvessä. Lohkareiden joukossa on suuria luolia ja onkaloita. Yläpuolella olevaan kallioon on muodostunut valtavia lippoja.

Korkbergetin maasto on erittäin vaikeakulkuista, ja myös vaarallista. Isot korkeuserot. En suosittele koko perheen retkeksi, mutta aikuisille hieno elämys.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Retki Vantaan Kalkkikallion luolille

Tutkimusretkellä etsimme luolaa Vantaan Kalkkikalliolta. Ja löytyihän se. Sisäänkäynti oli noin 50 × 50 senttiä, mutta sen jälkeen avautui isompi huone, jonne lapset mahtuivat hyvin. Nimeltään Kettuluola. Väittävät, että on suurin luonnonluola Kehä III:n sisäpuolella.

Kyllä luolaan aikuinenkin mahtuu, jos ei ahtaan paikan kammo vaivaa. kaikkiaan perimätieto kertoo, että Kalkkikalliolla on 4-5 luolaa. Ainakin yksi on tiettävästi räjäytetty joskus, kun siellä asui irtolaisia.

Kettuluolan lisäksi löysimme kaksi tunnelmallista lohkareluolaa. Kalkkikallion huipulta oli mukavat näkymät etelään. Kalliota reunustaa luontopolku. Kiva kohde ja ihan uusi tuttavuus. Mukava urbaani luontokohde, ja luonnonsuojelualue.

Jätimme auton parkkiin Kalkkivuorentien varteen, ja menimme metsään Kalkkivuorentie 46:n vierestä lähtevää polkua pitkin. Kettuluolan ohi saattaa mennä helposti, koska sen sisäänkäynti on niin pieni. Löysimme kuitenkin luolalle suoraan, sillä se on vain muutaman metrin päässä polusta, joka kiemurtelee kallion reunaa ylös.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Yö Tikankolon eräkämpässä

Viikonloppuna vietettiin yö Nuuksiossa Tikankolon erämökissä. Todellinen irtiotto arjesta: Kaminan lämmitystä, puiden pilkkomista ja veden kantamista järvestä. Illalla kirjan lukemista kynttilänvalossa.

Tikankolo on Metsähallituksen ylläpitämä eräkämppä, jota voi vuokrata. Etenkin viikonloput on varattu jo monta kuukautta eteenpäin. Teimme varauksen jo marraskuussa. Nuuksiossa on myös toinen vastaava kämppä, Oravankolo.

Viimeksi käytiin Tikankolossa kaksi vuotta sitten. Silloin pihasauna oli palanut maan tasalle edellisenä yönä. Nyt oli paikalla upouusi sauna, josta irtosi lempeät löylyt. Saunaa piti tosin lämmittää kolmisen tuntia, kun ulkona oli noin kymmenen astetta pakkasta.

Seuraavana päivänä ulkoiltiin ja kierrettiin Klassarinkierros, joka on noin 4 kilometriä pitkä opastettu metsälenkki läntisessä Nuuksiossa.

Upea aurinkoinen keli, tällaisia talvien pitää ollakin!

Lopuksi ajettiin Haltian luontokeskukseen, jossa katsottiin näyttely ja syötiin lounasta. Seisova pöytä (18 e, alkupalapöytä ja keitto 14 e) on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen.

Rentouttava talviviikonloppu.Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Sipoonkorven parhaat nähtävyydet – Top 5

Sipoonkorvessa saa helposti kulumaan koko päivän, kun metsään lähtee samoilemaan. Tässä Sipoonkorven parhaat luontokohteet:

1. Högberget

Högberget on korkea ja komea kallio Kalkkiruukin luontopolun varrella. Sieltä on hienot maisemat Sotungin pelloille. Högberget kohoaa yli 70 metriä merenpinnasta. Sinne pääsee parhaiten, kun jättää auton Tasakalliontien parkkipaikalle. Samalla kun kiipeää kallion huipulle, voi kiertää Kalkkiruukin luontopolun, joka on 4,8 kilometriä pitkä.

2. Storträsk

Storträsk on yksi Sipoonkorven harvoista järvistä. Järveä reunustaa pitkospuut lähes koko matkan. Järven rannalla on myös grillipaikka. Kalastajien suosiossa. Tasakalliontien parkkipaikalta noin 1,5 kilometriä metsäpolkua.

3. Nuotiokallio

Äärimmäisen hieno kallion muodostelma. Noin sata metriä pitkä ja korkeimmillaan seitsemisen metriä korkea jyrkänne. Nuotiokalliota on hieman hankala löytää, mutta koordinaattien avulla sen tavoittaa. Laita esimerkiksi Retkikartta.fi-palveluun koordinaatit N 6687508 E 399007.

* * *

* * *

4. Suomen metsäisin metsä

Luonnonvarakeskus teki hiljattain laskelman, jossa se selvitti missä päin Suomea on kaikkein metsäisin metsä. Lopputuos: Sipoonkorvessa. Nimensä mukaisesti alue on korpea. Parhaiten metsäiseen metsään pääsee tutustumaan esimerkiksi kansallispuiston pohjoisosassa, jonne auton voi jättää Länsitien parkkipaikalle. Sieltä on noin kilometrin kävely Ängesbölen nuotiopaikalle, jossa voi grillata makkarat. Toinen hyvä vaihtoehto on lähteä Knutersintien varressa olevalta Bakunkärrin parkkipaikalta patikoimaan kohti länttä.

5. Hiidenkirnut

Sipoonkorvessa on monia hienoja hiidenkirnuja. Kaksi vierekkäistä hiidenkirnua löytyy, kun laittaa Retkikartta.fi-sivulle koordinaateiksi N 6687840 E 398491.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Storträsk – Sipoonkorven helmi

Tänään tehtiin lasten kanssa retki Storträsk-järvelle Sipoonkorpeen. Tasakalliontien parkkipaikalta on noin 1,5 kilometriä kävelyä metsäpolkua pitkin. Matka on alakoululaiselle ja eskarilaiselle oikein sopiva. Punaisia merkkejä seuraamalla pääsee perille.


Storträsk on pieni järvi Sipoonkorven kansallispuiston eteläosassa. Järvi on todella kaunis ja sen erikoisuus on lähes koko järven kiertävät pitkospuut.



Järven etelärannalla on grillipaikka. Puitakin oli. Grillipaikka on aika heikossa kunnossa ja paikalliset kertoivat, että grilliä ei hoida Metsähallitus, vaan sitä on ylläpitänyt paikallinen kalastusyhdistys parhaan kykynsä mukaan. Kyllä siinä nyt bratwurstit grillasi.

Grillipaikka on mukavan rauhallinen, jos vertaa esimerkiksi Nuuksioon, jossa joskus saa jonottaa omaa grillausvuoroaan.

Kiva retki Sipoonkorpeen taas kerran.Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Retki Sipoonkorven Nuotiokalliolle

Tein iltapatikoinnin Sipoonkorvessa. Tarkoitus oli etsiä Nuotiokallio, jossa en ollut ennen käynyt.

Lähdin liikkeelle Kalkkiruukin luontopolulta, josta suuntasin suoraan kohti pohjoista.

Vaelluskengät oli mökillä, joten lenkkareilla lähdin maastoon. 

Ei kestänyt kauaa, kun kävi perinteinen ”pulppaus”.

Ensimmäisenä kävin Brännbergenin lähellä katsomassa hiidenkirnun.

Hiidenkirnulla oli pullopostia lapsilta.

Jatkoin matkaa pohjoiseen ja kiersin Katronträsk-järven.

Sipoonkorpea on sanottu Suomen metsäisimmäksi metsäksi, eikä turhaan. Puut ovat vanhoja ja korkeita.

Kävelin Lindamorsmossen-suoalueen halki. Siltojen ylitys tapahtui omalla vastuulla.

Nuotiokalliota etsiessäni ehdin hieman eksyäkin.

Lopulta saavuin Nuotiokalliolle. Upea paikka. Sata metriä leveä ja kymmenisen metriä korkea kallioseinämä.

Nimensä mukaisesti nuotiotakin oli poltettu.

Magnesiumista päätellen kiipeilijät käyneet valloittamassa Nuotiokalliota.

Nuotiokalliolta kävelin metsän ja peltoaukion halki takaisin lähtöpisteelle.

Noin 4 tunnin ja 12 kilometrin retki. Kengät märkinä ja hyttysten syömänä lämmitin Kivinokassa saunan tai taisi siinä pari oluttakin mennä. Ja pari lasia viiniä. Hyvä retki.

Ennen nukkumaanmenoa ihailin vielä Kivinokan rannalta kaupungin valoja.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Retkeilyä Nuuksion suurilla järvillä

20161001_113547

Viikonloppuna tuli tehtyä päiväpatikointi Nuuksion suurten järvien alueella. Ruskaretkelle lähdettiin, mutta eipä siellä juuri ruskaa enää ollut. Hienoja maastoja ja maisemia silti riitti.

Solvallaan jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kohti Ruuhijärveä. Hieman eksyttiin alkumatkasta ja päädyttiin Orajärven rantaan. Orajärvi on Nuuksion erämaisinta seutua ja melkoisen suuri järvi.

20161001_101143

20161001_101319

20161001_102125

Sieltä matka jatkui Ruuhijärvelle, joka on vielä Orajärveäkin suurempi.

20161001_103931

 

Patikoimme takaisin Orajärvelle, jonka eteläreunassa lämmitimme retkikeittimen ja söimme makoisat nakki-italianpadat.

20161001_120307

Orajärveltä lähdimme kohti Urja-järveä, mutta päädyimme Karjakaivo-järven ja Lehmänämpärin laitaan.

20161001_124632

20161001_124148
Tällä retkellä meillä ei ollut ihan tarkkoja suunnitelmia, vaan kuljimme minne nokka näyttää ja välillä paikansimme itsemme Retkikartta.fi-palvelun avulla. Välillä piti kartta ja kompassi ottaa avuksi. Ihan hauskaa retkeillä välillä näin päämäärättömästi.

20161001_101307
Karjakaivolta kävelimme korkean kallion yli Urja-järvelle. Järven rannassa oli partiolaisia majoittumassa. Nuotiopaikan puut olivat melko vähissä.

20161001_125734

20161001_125655

Seuraavaksi kävelimme Kolmperän rantaan ja kiipesimme sen länsipuolella olevan korkean kallion päälle. Meerlammen luolalla käytiin sen jälkeen.

20161001_135114

20161001_135254

Matka päättyi Maahisenpolun näköalapaikalle, josta avautui näkymät yli Pitkäjärven. Siellä joimme vielä termarikahvit ja söimme viinerit. Nams.

20161001_141803

Noin kuusi tuntia meni reissuun ja arviolta noin 15 kilometriä tuli taivallettua. Kaunis syksy on menossa, jatkuisipa vielä pitkään.Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Luonnontilainen Vallisaari kiehtoo historiallaan

IMG_3249

Entinen sotilassaari Vallisaari avautui keväällä suurelle yleisölle. Nyt sinne pääsee vesibussilla ja matka Kauppatorilta kestää noin 15 minuuttia. Kävin tutustumassa saareen jo pari vuotta sitten, ennen kuin se avattiin yleisölle (lue juttu täältä). Nyt olikin mielenkiintoista käydä katsomassa, miltä saari näyttää tusristikohteena.

Osa saaresta on edelleen suljettu ja tiettyihin osiin ei ole mitään asiaa. Saaren ympäri johtaa polku, jonka varrella on opastauluja. Poluilta ei ole lupaa poiketa. Se johtuu siitä, että saaren luonto on arvokasta, eikä sen haluta tuhoutuvan. Toinen syy on vuoden 1937 ruutivaraston räjähdys, jonka jäljiltä saaren maastossa on edelleen räjähteitä.

IMG_3222

IMG_6062

Opastettu reitti on parin kilometrin mittainen. Jos haluaa käydä viereisessä Kuninkaansaaressa, niin mittaa tulee lisää toiset pari kilometriä. Parhaat näköalat on Aleksanterin patterin päältä. Sieltä näkyy koko Helsingin siluetti, Suomenlinna ja aavaa merta horisonttiin saakka.

IMG_3295

IMG_3255

IMG_3260

Alkukesästä saaressa on riittänyt ihmisiä ruuhkaksi saakka. Mutta ainakin heinäkuisena maanantaipäivänä sinne mahtui oikein hyvin. Lautat olivat kyllä täynnä, mutta saaressa ei ollut häiritsevän paljon väkeä.

Palveluita Vallisaareen kaipaisin lisää ja pikaisesti. Nyt siellä on yksi kahvila – Vallisaaren vohvelibaari. Sieltä ei saanut mitään muuta suuhun pantavaa kuin 12 euron vohveleita. Kun kilpailua ei ole, niin toki voi vohveleistakin pyytää ihan mitä vaan.

IMG_3302

Vallisaari on upea paikka, lähes luonnontilainen saari, jolla on kiinnostavaa historiaa. Toivottavasti saaren luonto tuhansine perhosineen ja lepakoineen ei liikaa häiriinny turistimassasta.

IMG_3210

IMG_3213

Lisää Vallisaaresta voit lukea täältä:

Luontoon.fi/vallisaari

Vallisaari Wikipediassa

Ylen juttu Vallisaaresta

HS:n juttu Vallisaaresta

Nyt kirjoittaa Vallisaaren räjähdyksestä

Ilta-Sanomien vinkit Vallisaareen

Retkipaikka.fi tutustui Vallisaareen

Cityn juttu VallisaarestaFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Souturetki Varjosaareen

220

Teimme Kivinokasta souturetken vastarannalle Varjosaareen. Saari sijaitsee Kulosaaren kupeessa, Leposaaren hautausmaan vieressä. Saareen ei ole pääsyä mantereelta. Olen lukenut, että geokätköilijät ovat saarelle kyllä tulleet Leposaaresta, mutta he ovat joutuneet kahlaamaan ruovikossa kainaloita myöten.

Kivinokasta Varjosaareen soutaa alle kymmenessä minuutissa. Saari on suoraan Kivinokan uimarantaa vastapäätä.

Saimme veneen rantaan pieneen poukamaan, jossa on selvästi joskus aikanaan ollut laituri.

219

Varjosaari on pieni autiosaari. Saaren kävelee ympäri muutamassa minuutissa. On saaressa muitakin käynyt, siitä kielii roskat ja nuotiopaikat.

Varjosaaressa on ollut myös asutusta. Saaren korkeimmalla paikalla on ollut rakennus joskus vuosikymmeniä sitten. Talon perustukset ovat vielä jäljellä. Samoin rantaan johtavat portaat.

222

Varjosaaressa on myös yksi kaupungin jännittävimmistä kiipeilypuista. Vanha ja kookas mänty on alkanut kasvaa meren päälle. Jälki rungossa kertoo, että puuhun on joskus iskenyt salama. Kenties salamanisku on kaatanut puun, mutta sitkeästi se on jatkanut eloaan.

223

Artikkeli julkaistu myös KiviNokkailua-blogissa.Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kaupunkiluonto ja lähimetsät virkistävät

20160514_191609

On tutkittu, että luonnon helmassa stressi helpottaa ja verenpaine laskee. Siksi jo pieni hetki luonnossa tekee hyvää. Ja siksi on tärkeää, että kaikilla on kaupunkiluontoa riittävän lähellä. Monissa paikoissa luonto onkin aivan nurkan takana. Kuten Käpylän itäosassa, josta pääsee parissa minuutissa Kumpulaan.

Kumpulassa on pienehkö metsä, joka on erityisesti lapsille mielenkiintoinen seikkailupaikka. Puoli tuntia seikkailua metsässä virkistää kummasti niin nuorta kuin vanhempaakin. Pitäkää kaavapäättäjät tämä mielessä, kun yleiskaavaa rustaatte kasaan.

20160514_193750

20160514_191558

20160514_193839

20160514_191211Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kirsikkapuut kukkivat taas Roihuvuoressa

hanami

Roihuvuoren Kirsikkapuisto kukoistaa jälleen. Puisto on hauska kuriositeetti Helsingin puistojen joukossa. Noin 10 vuotta sitten kaupunki sai Helsingissä asuvalta Norio Tomidalta aloitteen japanilaistyylisen puiston perustamiseksi. Kaupunki antoi luvan.

Suomessa asuvat japanilaiset yksityishenkilöt, yritykset ja yhteisöt lahjoittivat puistoon kirsikkapuita. Niitä on puistossa kaikkiaan noin 150.

kirsikkapuisto

Kauneimillaan puisto on nyt keväällä, kun puut kukkivat. Kaupunkilaiset tekevät puistoon kävelyitä ja piknik-retkiä.
Puistossa pidetään vuosittain toukokuussa Hanami-juhlat. Tänä vuonna juhlat ovat 15.5.2016. Juhlissa on esityksiä, ruokaa – ja ihmisiä.

Kävin siellä viime vuonna ja tunsin oloni epämiellyttäväksi ihmismassan keskellä. Eteenpäin ei mahtunut kunnolla kävelemään.
Hatunnosto tapahtuman järjestäjille, mutta itse vierailen puistossa mieluummin juhla-ajan ulkopuolella.Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Patikointia Sipoonkorven Kalkkiruukilla ja Fiskträskillä

20151101_093829

Viikonlopun ulkoiluretki kohtistui tällä kertaa äijäporukalla Sipoonkorpeen. Ajettiin auto parkkiin Kalkkiuunintielle ja kierrettiin Kalkkiruukin luontopolkua.

Luontopolun varrella on laavu ja grillipaikka, mutta tälle kertaa emme pysähtyneet siihen. Aamulla laavulla oli hiljaista, mutta ohitimme sen toistamiseen iltapäivällä, ja silloin oli ihmisiä nuotiolla paistamassa makkaraa.

20151101_094749

Luontopolku on verraten vaativa, jyrkkiä nousuja ja laskuja on paljon. Ei siis mikään lastenvaunu-kohde. Höggbergetin kallioilta on komeat näkymät yli Sotungin peltojen. Kallio nousee merenpinnasta 74 metriä. Se ei kuitenkaan ole Sipoonkorven korkein paikka, vaan alueen pohjoisosassa on vielä korkeampia.

20151101_153430

20151101_152806

20151101_151259

20151101_093122

Luontopolku on runsaat 4 kilometriä pitkä. Se on merkattu vihreä-valkoisin merkein. Metsähallitus voisi pitää merkeistä hieman parempaa huolta. Monissa paikoissa merkit olivat huonossa kunnossa – tai puuttuivat täysin. Ei pitäisi olla kova työ kiertää luontopolku kerran vuodessa ja laittaa merkinnät kuntoon. Arviolta puolen työpäivän homma.

20151101_093148
Tältä luontopolun merkintöjen pitäisi näyttää, mutta…

20151101_155252
…usein ne näyttivät tältä.

Kalkkiruukin luontopolku ei kuitenkaan ollut varsinainen kohteemme, vaan tähtäsimme Sipoonkorven keskiosissa olevalle Fiskträskin järvelle. Matkaa sinne oli luontopolulta noin 5 kilometriä. Luontopolulta lähti Fiskträskin (eli Bakunkärrin) suuntaan pieni polku. Kaikissa polkujen risteyksissä ei ollut opasteita, mutta hieman arpapelilläkin osattiin valita oikeat polut ja löysimme lopulta itsemme Bakunkärrin parkkipaikalta. Siitä oli matkaa Fiskträskin rantaan runsaat kaksi kilometriä.

20151101_124102

20151101_111504
Fiskträskin rannassa oli evästauon paikka. Istuimme rannalla ja nautimme järvimaisemasta.

20151101_113353

20151101_115057

Fiskträskin jälkeen lähdimme suunnilleen suoraan länteen, tavoitteenamme oli löytää Nuotiokallio ja sen lähistöllä olevat kaksi hiidenkirnua.

Ensin astelimme kuraista metsäautojen tietä pitkin, kunnes kyllästyimme liukastelemaan mudassa ja painuimme metsän puolelle.

20151101_123229

Nyt tarvittiin jo kompassia. Otimme suunnaksi lännen ja annoimme palaa kohti ryteikköä.

20151101_124057

20151101_101441

20151101_140759

Kipusimme korkeiden kallioiden yli, ylitimme puroja, astelimme kosteikoissa. Runsaan puolen tunnin jälkeen olimme aika varmoja, että olemme menneet kompassista huolimatta liikaa etelään. Kun vihdoin löytyi kännykkäkenttää, niin tarkistimme Retkikartta.fi-palvelusta sijaintimme. Olimme täsmälleen oikeassa suunnassa ja hyvin lähellä kohdettamme.

Ensimmäisenä löytyi kaksi hiidenkirnua, jotka olivat samassa kalliossa vain muutaman metrin etäisyydellä toisistaan. Kiipesimme hiidenkirnujen yläpuolella olevan kallion laelle pitämään taukoa.

20151101_134056

Syvyyttä noin metri.
Syvyyttä noin metri.

20151101_135853

Sitten piti löytää Nuotiokallio. Se on noin 10 metriä korkea ja yli 50 metriä pitkä jyrkänne. Väittävät olevan vaikuttavimpien Sipoonkorven nähtävyyksien joukossa. Hetken aikaa pyörimme lähistöllä, mutta emme sitä löytäneet. Sen näkeminen jää seuraavaan kertaan.

Lopulta saimme retkemme päätökseen ennen pimeän laskeutumista. Arviolta patikoimme noin 15 kilometriä.

Suunnilleen tällaisen reitin kuljimme (punaiset viivat):

Kuvakaappaus Metsähallituksen kartasta.
Kuvakaappaus Metsähallituksen kartasta.

Sipoonkorpi on hieno, vanha ja yhtenäinen metsäalue. Sipoonkorvessa on käytännössä kolme opastettua lenkkiä: Kalkkiruukin luontopolku, Ponun perinnepostia ja Fiskträskin kierros. Niistä on hyvä aloittaa tutustumaan Sipoonkorpeen. Jos näiden kolmen polun ulkopuolelle lähtee, niin opasteet ovat melko huonot ja puutteelliset. Jos pääväyliltä poikkeaa sivuun, niin kunnon kartta ja kompassi sekä metsähallituksen Retkikartta.fi-palvelu ovat erittäin käytännöllisiä.

Lue myös: Ponun perinnepostia Sipoonkorven luontopolulla.Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Nuuksion Saarijärveltä löytyy Espoon korkein kohta

20151024_102049

Retkemme suuntautui viikonloppuna Nuuksion Saarijärvelle ja tavoitteemme oli saavuttaa järven vieressä oleva Espoon korkein kohta. Lapset olivat reissussa mukana, joten suunnittelin matkan siten, että se on heille sopivan pituinen ja maasto vaihtelevaa, jotta mielenkiinto pysyy yllä.

Ajoimme auton Yli-Takkulan tilan pihalle parkkiin. Se on virallinen parkkipaikka ja siinä on myös lähimetsän opaskartta. Saarijärven tavoittaa hyvin myös Vihdintietä kulkevilla busseilla. Se sijaitsee Luukin ulkoilualueesta pari pysäkkiä Vihdin suuntaan.

Matka alkoi lupaavasti, sillä Yli-Takkulan pelloilla näimme metsäkauriin. Kännykän ehdin repiä taskusta ja epämääräisen kuvankin sain otettua.

Kauris tuolla metsänreunassa.
Kauris tuolla metsän reunassa.

Yli-Takkulan tilalla.
Yli-Takkulan tilalla.

Lähdimme kävelemään pientä metsätietä, joka kulki ensin pellon reunaa ja sitten synkkään metsikköön. Noin 500 metrin jälkeen saavuimme Saarijärven kaakkoisrantaan.

20151024_095620

20151024_100733

20151024_101258

Rannasta matkanteko jatkui pieniä metsäpolkujan pitkin. Kävelimme niemen kärkeen, joka ulottuu kohti järven keskustaa. Kallioilta oli kivat näkymät järvelle.

20151024_101600

20151024_113351

20151024_102254

Niemen jälkeen alkoikin hiljalleen nousu kohti Espoon korkeinta kohtaa, joka on 114 metriä merenpinnasta. Nousu ei ole hirmuisen vaativa, vaan jopa 4-vuotias siihen kykeni, kun hieman auttoi.

20151024_104611

20151024_105752

Korkeimmalla paikalla syötiin eväät. Maisemat eivät juuri siinä kohdassa ole mitenkään erityisen hyvät, sillä korkeat puut estävät näkyvyyden.

Lasten huomio kiinnittyi siihen, että metsässä on paljon erilaisia sammalia.

20151024_110835

20151024_110828

20151024_110713

20151024_110653

Sammalia ihmettelimme aikamme ja lähdimme taivaltamaan takaisin autolle.

Verrattuna vaikkapa Haukkalampeen, täällä päin Nuuksiota saa kulkea hyvin rauhassa, muita ihmisiä ei paljon näy. Eikä näillä main myöskään ole opastettuja polkuja, joten kartta kädessä tai Retkikartti.fi auki kännykässä pitää edetä. Tällä kertaa matka oli lyhyt, eikä ollut pelkoa kännykän akun hyytymisestä, niin apuna oli Retkikartta-palvelu.

Syksy on ollut luontoretkeilijän näkökulmasta kaunis ja lämmin. Kyllä taas kelpasi retkeillä.

20151024_113237

20151024_120216

Lue lisää retkistä Helsingissä ja sen ympäristössä: paulijokinen.fi/kaupunkimatkailuaFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Syksyn merkkejä Haltialan aarnimetsässä

20151017_130422

Paloheinän ulkoilumajalta lähtee kaksi luontopolkua. Toinen on noin 3 kilometrin pituinen ja pidempi on runsaat 7 kilometriä. Olin liikkeelle polkupyörällä, niin valitsin luontopoluista pidemmän. Tarkoitukseni oli tunnelmoida syksyisessä luonnossa ja katsoa miten luonto alkaa valmistautua talveen.

Luontopolku on merkattu ruskeilla käpy-merkeillä ja numeroilla. Matkalla ei ole opastauluja, jotka kertoisivat kustakin kohteesta. Pitää olla joko kännykkä, josta näkee mitä kohteet tarkoittavat, tai sitten opasvihkonen printattuna. Opasvihkosia on ainakin saanut Paloheinän ulkoilumajalta, mutta se oli nyt suljettuna.

Kun esimerkiksi saavun tolpan luokse, jossa on numero 3, niin sitten pitää kaivaa opasvihkonen taskusta tai katsoa kännykästä mitä numero 3 tarkoittaa. Tässä tapauksessa se tarkoittaa ”Eläimistöä”. Kännykästä katsoin, että ”Haltialan metsäisestä luontteesta kertoo säännöllisesti pesivät kaksi, kolme kanahaukkaparia sekä satunnaisesti tavatut näätä ja ilves. Elämyksiä ulkoilijalle tarjoavat muutamat metsässä olevat hirvet. Mäyrä ja kettu asustelevat luolissaan monessakin paikassa.”

20151017_122204

20151017_122223

Reitti kiertää Tuomarinkylän peltojen vierestä. Kaunis näkymä herätti ristiriitaisia ajatuksia. Hienoa, että kaupungin vilinästä pääsee näin nopeasti maalaismaiseman äärelle. Samalla mietin kaupungin huutavaa asuntopulaa ja omia lainanlyhennyksiäni. En jaksanut nyt vaivata päätäni asialla sen enempää, mieluummin nuuhkaisin raitista ulkoilmaa aivojeni verenkiertoon.

20151017_123143

20151017_130958

Luontopolku sivuaa Haltialan aarnimetsää. Haltialan metsä on noin 300 hehtaarin kokoinen. Väittävät, että olisi Helsingin suurin yhtenäinen metsäalue. Haltialan suojeltu aarnimetsäalue on 22 hehtaaria. Aarnimetsään ei saa polkupyörällä mennä, joten jätin pyörän parkkiin ja lähdin samoilemaan polkuja ja pitkospuita.

20151017_123742

20151017_123756

20151017_124711

Aarnimetsäalue siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen vuonna 1934. Alue jätettiin kehittymään kohti luonnontilaa. Liikkuminen on sallittu vain kävellen ja merkityillä poluilla.

20151017_124553

20151017_130821

20151017_124938

Muurahaiset ovat jo vetäytyneet horrokseen. Muutama sinnikäs yksilö vielä kortta kuljetti.

20151017_122603

Puut tiputtivat lehtiään. Kuulosti sateen ropinalta.

20151017_125629

Aarnimetsässä kävelin noin 2 kilometriä, kunnes löysin takaisin pyörälleni. Matka jatkui. Poikkesin hieman luontopolulta, koska halusin käydä Niskalan arboretumissa. Tuomarinkylän kartanon isäntä Jakob Kavaleff perusti arboretumin vuonna 1905. Hän istutti sinne erilaisia puita, sekä kotimaisia että ulkomaisia. Puulajipuisto siirtyi Helsingin kaupungille 1960-luvulla ja se rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi.

Niskalan arboretumissa voit tietokilpailla montako puulajia tunnistat. Puut on merkattu melko huonosti. Tällainen kaupunkilaisyksilö, joka ei erota jalavaa halavasta, kaipaisi hieman selkeämpiä merkintöjä.

20151017_132037

20151017_132207

20151017_132258

Niskalan jälkeen poljin Kuninkaantammentietä Pitkäkoskelle. Pitkäkoski ja sen rannan lehdot ovat myös luonnontilaista suojelualuetta. Komeasti virtasi koski.

20151017_134257

20151017_134540

20151017_134530

Pitkäkosken ulkoilumajalla palkitsin itseni kahvilla ja munkilla.

20151017_135220

20151017_135614

Sitten vielä loppukiri takaisin kohti Paloheinää.

20151017_142038

Haltialan alue on niin laaja, että parhaiten sinne tutustuu polkupyörällä. Haltiala sijaitsee Pohjois-Helsingistä, joten sinne on monista paikoista aika pitkä matka. Olisi hienoa, jos vaikka Paloheinän tai Pitkäkosken ulkoilumajoilla olisi fillareita vuokrattavana. Keskustasta pääsee yhdellä bussilla (bussi 63) suoraan Paloheinään. Sieltä fillari alle ja tutustumaan metsään.

Linkkejä:
Haltialan luontopolun esiteFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather