Ostareiden renessanssi

Rakennusperintöä tuhotaan surutta kasvavan kaupungin tieltä. Viime aikoina tapetilla on ollut Puotilan ostarin purkaminen. Tilalle on tulossa liikekeskus ja asuntoja. Tontti on varattu Lumo Kodit Oy:n asuntotuotantoon.

1950- ja 1960-luvuilla rakennetut ostarit ovat olennainen ja kiinteä osa kaupunkikuvaa, jonka soisi säilyvän jälkipolville. Kaupunginmuseo on arvioinut monet vanhat ostarit tärkeäksi osaksi rakennusperintöämme. Museo taannoin inventoi ostarit, ja arkkitehti Erkki Karvisen vuonna 1961 suunnittelema Puotilan ostari arvioitiin luokkaan 1, joka tarkoittaa arkkitehtuuriltaan harkittua ja viimeisteltyä rakennusta.

Mutta niin on Kulosaaren ostarikin, joka on päätetty moukaroida maan tasalle. Kannelmäen, Konalan, Pukinmäen ja eteläisen Vuosaaren ostarit ovat jo purettu.

Vanhat ostarit ovat paikallisille asukkaille tärkeitä paikkoja ja niihin liittyy elämän varrelta runsaasti muistoja. Ostarit ovat täynnä arkista elämää hiustenleikkuineen ja pizzoineen, ja lisäksi ostareilla on vietetty kyläjuhlia ja festareita.

Jos vaihtoehtoina on uuden rakentaminen tai vanhan kunnostus, niin lähes aina kannattaa valita vanhan kunnostus, vaikka se maksaisi saman verran. Uusi rakennus on pelkkä rakennus, vanha on rakennus plus muistot. Hyvänä esimerkkinä vanhan onnistuneesta korjaamisesta on Roihuvuoren ala-aste, jota oltiin jo purkamassa, mutta sen sijaan palkittiin hienosta saneerauksesta.

Ostareiden kohdalla purkamista on vauhdittanut niiden ylläpidon laiminlyönti. Ne on päästetty pahasti rapistumaan. Toinen syy on asiakaskato ja sen seurauksen tyhjät liiketilat. Ne pitäisi ottaa paremmin käyttöön ja antaa vaikka edullisesti kansalaisjärjestöjen tiloiksi. Se olisi todellista lähiöiden renessanssia.

Kirjoitus julkaistu alkujaan Metro-lehdessä

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Tekijä: Pauli Jokinen

Kirjailija, kulttuuribloggaaja ja kävelyopas.