Helsingin lintutornit kartalla

Kivinokan lintulava.
Kivinokan lintulava.

Muuttolinnut  tekevät tuloaan. Helsingin parhaat ja suosituimmat linnuntarkkailupaikat ovat Vanhankaupunginlahden Natura-alueen ympäristössä. Kokeneet lintubongarit tuntevat paikat, mutta jos olet vasta aloitteleva harrastaja, niin tässä kartalla Helsingin lintutornit ja -lavat. Valitse omasti ja sitten vaan tarkkailemaan luontoa! Tornit toimivat muutenkin loistavina näköalapaikkoina.

Jos oikein innostut, niin keväisin voi osallistua Tornien taisto -bongauskilpailuun.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Mystisten kalliokirjoitusten jäljillä

Mystisten kalliokirjoitusten jäljillä

Mökkinaapurimme Helsingin Kivinokassa kertoi, että joskun menneinä vuosina hänellä oli tapana tehdä koiransa kanssa lenkkejä Viikin rannoilla Vanhankaupunginlahdella. Hän kertoi, että siellä on kallioon raaputettu jotain tekstejä, ja aika ajoin paikalle oli tuotu kukkasia. Hän epäili, että ne liittyvät jotenkin kansalaissotaan.

Kiinnostuin asiastaa, ja eräänä iltana päätimme puolisoni ja tyttäreni kanssa lähteä niitä kalliokirjoituksia etsimään. Täsmällistä tietoa ei ollut missä nämä kalliot sijaitsevat, mutta muistin että mökkinaapurimme puhui Mölylästä. Mölylää ei kartasta löytynyt, mutta Kivinokan historiikkia luettuani olin jäänyt käsitykseen, että Mölyläksi kutsuttu alue on pieni niemenkärki, joka sojottaa Herttoniemen kohdalta kohti Vanhankaupunginlahtea. Mölylä on Kivinokan ja Lammassaaren tapaan ollut 1900-luvun alkupuolella työväestön mökkeilyseutua, ja nimestä päätellen alueella ei ollut hirveän hiljaista.

Ei muuta kuin pyörät alle ja kohti Mölylää etsimään kalliokirjoituksia.
Ensin ohitimme Saunalahden. Vanhankaupunginlahti on hyvin matalaa, lähes joka paikassa ottaa jalat pohjaan. Mutta kuulin tarinan, että Saunalahden kohdalle oli sodan aikana tippunut pommi ja siinä kohtaa on nelisen metriä syvää. 1970-luvulla joku nuorukainen oli pudonnut jäihin juuri siinä kohdassa ja hukkunut. Huono tuuri.

Saunalahti

Seuraavaksi ohitimme pitkät portaat, jotka johtavat Vanhankaupunginlahdelta ylös Herttoniemen Majavatielle (tuttu Henrik Tikkasen osoitetrilogiasta). Taannoin olin portaiden yläpäässä ihailemassa maisemia, kun mies tuli lenkkeillen portaita ylös. Hän väitti, että portaissa on 150 askelmaa. Onkohan kyseessä kaupungin pisimmät portaat?

“Kuoleman portaat”

Sitten käännyimme kohti pientä niemeä, jonka uskoin olevan Mölylä. Kapea tie johti lintutornille.

Lintutorni.
Kaunis mutta sairas puu.

Lintutornin lähettyvillä oli vanha talo piharakennuksineen ja saunoineen. Vaikka melko hyvin tunnen Helsinkiä, tällaisessa paikassa en ollut koskaan käynyt. Luulin, että kyseessä on vain luonnontilainen asumaton pieni niemi.

Pihalla vanhempi rouva poimi marjoja, joten kävin häntä hieman jututtamassa. Hän kertoi, että hänen isoisänsä on talon rakentanut noin sata vuotta sitten. Nyt se toimii naisen ja hänen sisarustensa kesäpaikkana. Alueella on kuulemma ollut jopa viisi asuinrakennusta, mutta enää on kaksi jäljellä, ja niistäkin toinen hylätty ja autio.

Rakennukset ovat aivan lahden rannalla.

Lisäksi hän kertoi, että niemen kärki on isolta osin kirkon omistuksessa, ja sinne suunniteltiin hautausmaata. Aikeesta luovuttiin, kun alue paljastui liian kosteaksi.

Näille main suunniteltiin hautausmaata, mutta aie
kirjaimellisesti vesittyi.

Mutta tärkein asia, jonka sain selville oli se, että me emme suinkaan olleet Mölylässä. Mölylä on vasta seuraava niemenkärki. Paikka, jossa nyt olimme, on nimeltään Fastholma. Fillarit alla ja matka jatkui.

Ohitimme pienen lammen…

…ja palstaviljelmät.

Tie Mölylään kulki ohi Herttoniemen hyppyrimäen (jonka mäkiennätys on muuten Toni Niemisellä) ja viljelypalstan. Sitten pyöräilimme pientä metsätietä ja lopulta löysimme meren rannalta kalliot.

Rantakallio Mölylässä.

Paikalla ei ole avovettä, vaan kaislikkoa silmän kantamattomiin. Joskus muinoin kalliolle on tultu veneillä, sillä kalliossa on vielä paikka, johon veneen saisi kiinni. Mölylään tultiin varmaan telttailemaan ja mökkeilemään lahden yli veneillä.

Enää ei veneellä pääse lähellekään.

Kun tarpeeksi etsimme, lopulta löysimme kalliosta kirjoituksia. Olimme löytäneet oiken paikan. Kirjoitukset ovat lähes meren rajassa.

Tekstejä on kaikkiaan neljä, ja osasta saa vain vaivoin selvää. Yhdessä tekstissä lukee kaiketi “GG Gson 1811” (Gson tarkoittanee esim. Gustafsson).

Toisessa tekstissä lukee “AL 1811”.

Kolmannessa on “1800” ja ehkä “PG BC”

Neljännessä tekstissä puolestaan lukee “Ville 10.6.” Tämä vaikutti melko tuoreelta kirjoitukselta.

Tekstit eivät kylläkään liity kansalaissotaan (1918), eivätkä mihinkään muuhunkaan sotaan. Suomen sotakin päättyi 1809. Olisivatko nämä esimerkiksi hukkuneita? Olisivatko GG Gustafsson ja AL hukkuneet lähistölle vuonna 1811? Vaikea sanoa. Asiasta pitänee ottaa selvää. Jäi pahasti kaivelemaan mieltä.

Kommentoi tähän alle ihmeessä, jos sinulla on tietoa asiasta.

Ja tässä vielä kartalla alue, josta kirjoituksen paikat löytyvät (Ja nyt vasta huomasin, että kyllähän Google Mapsista löytyy Mölylä, olisi pitänyt printtikarttojen sijaan luottaa heti alussa digikarttaan).


Näytä mölylä suuremmalla kartalla
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Viinan salakuljettajien jäljillä Vanhankaupunginlahdella


Näytä suurempi kartta

Viikin alueen luontovalvoja Eero Haapanen on kirjoittanut kirjan Sörkän rysäkeisarit – kalastajia, ajureita ja salakuljettajia (SKS), joka on juuri julkaistu. Kirja kertoo Helsingin Vanhankaupunginlahdella asuneesta Karlssonin kalastajasuvusta, joka aikanaan sekaantui myös pirtun salakuljetukseen.

Haapanen esitteli kirjaansa ja vei sekalaisen porukan toimittajia ja kustantajan edustajia tutustumaan salakuljettajien autenttiseen ympäristöön Kuusiluotoon, joka sijaitsee keskellä Vanhankaupunginlahtea.

Tällaisilla veneillä menimme Arabian rannasta Kuusiluotoon.

Veneilyä Vanhankaupunginlahdella.

Ohitimme Kokkoluodon, joka on edelleen salakuljattaja-Karlssonien perillisten hallussa.
Perillä Kuusiluodossa.
Kuusiluoto on käytännössä keskellä Helsinkiä.
Kuusiluodossa on 1930-luvulla rakennettu huvila.
Huvilaa ylläpitää Vanhankaupungin Kulttuuri-Ekologinen Klubi.

Eero Haapanen esittelee vanhaa lentopallokentän paikkaa. Kuusiluodossa oli aikanaan myös suosittu tanssilava.

Vanha spriikeitin.
Mökki Kuusiluodossa, joka on kaiketi piispa Eero Huovisen isän rakentama. Kuusiluotoa vuokrasi aikanaan Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tiedottaja Minttu Nikkilä esittelee vanhaa pirtukanisteria.

Ja lopuksi vielä asiaan kuuluvasti otettiin pienet näkäräiset.

Ja laulettiin snapsilaulut.
Lisää Sörkän rysäkeisareista 6. syyskuuta ilmestyvässä Cult24 Magazinessa.
  
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather