Museo vai elämyskeskus?

Kuva: HKM, Maija Astikainen.

Helsingin kaupunginmuseo avasi uudistuneena ovensa pari vuotta sitten. Sofiankadun tilat jäivät historiaan ja uusi museo kadun toisella puolella on ollut todellinen menestys. Ilmainen museo on houkutellut satoja tuhansia kävijöitä ja saanut lukuisia palkintoja.

Olin aivan haltioitunut uudesta museosta sen avajaisten yhteydessä. Siellä oli hauskasti toteutettu Aikakone, hyödynnetty uusinta tekniikkaa ja näyttelyt olivat raikkaita ja kekseliäitä.

Olen käynyt museossa pari kertaa vuodessa ja olo on ollut entistä tyhjempi kerta kerran jälkeen. Etenkin museon perusnäyttely saa minut surulliseksi.

Mielestäni kaupunginmuseon tehtävä on kertoa Helsingin historiasta, mutta se jää hyvin pintapuoliseksi. Perusnäyttely on pinnallinen best of -kokoelma kaupungin menneisyydestä. Monet tärkeät asiat sivuutetaan lyhyesti tai jätetään kokonaan mainitsematta. Bobrikovin murhaa, suurlakkoa ja eduskuntauudistuksesta sekä vuoden 1918 sotaa ei museossa juuri noteerata.

Kaupunginmuseo, kuten monet muutkin museot nykyään, tuottavat enemmän elämyksiä kuin kansansivistystä. Kun kävelee museosta ulos, niin museo itsessään on jäänyt paremmin mieleen kuin Helsingin historia. Turistikin varmasti myöhemmin muistaa museon, mutta ei mitään kaupungin historiasta.

Se on ymmärrettävää, ettei museo voi koko Helsingin historiaa kertoa, vaan pitää valita mitä kerrotaan. Ylimmän kerroksen vaihtuvat teemanäyttelyt sekä Hakasalmen huvilan näyttelyt täydentävät perusnäyttelyn antamaa kuvaa Helsingistä. Mutta mitä museon ytimenä oleva perusnäyttely antaa niille, jotka oikeasti olisivat kiinnostuneita Helsingin historiasta? Ei paljoa. He voivat valita museon sijaan kirjan. Joka ei sekään ole huono vaihtoehto.

Kolumni julkaistu Metrossa 6/2018.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Tekijä: Pauli Jokinen

Kirjailija, kulttuuribloggaaja ja kävelyopas.