 |
| Hotelli Paradiso. Kuva: Charlotte Estman-Wennström. |
Vietin Taiteiden yön viihteen merkeissä. Olin katsomassa Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä erinomaista farssia Hotelli Paradisoa. Kaupunginteatteri ei pettänyt taaskaan. Hotelli Paradiso on lajityyppinsä valioita, Georges Feydeau’n teksti on hyvä ja Neil Harwickin toteutuskin toimiva. Näyttelijät Santeri Kinnusen johdolla ovat pääsääntöisesti kotonaan rooleissaan. Viimeinen lause on näytelmän paras (en kuitenkaan paljasta sitä nyt tässä). Hardwickin haastattelu Cult24:n löytyy täältä.
On vanha totuus, että vaikeina aikoina viihde kukoistaa, kansa kaipaa eskapismia eli todellisuuspakoa.
Suomi on taloudellisessa taantumassa, yritykset ajautuvat konkursseihin, ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan, työttömyys ja köyhyys kasvavat. Uutta työpaikkaa ei löydy, ihmiset kouluttautuvat uusiin ammatteihin joko vapaaehtoisesti tai pakotettuina.
Näinä päivinä on tärkeää, että löytyy viihdettä, jonka syleilyssä voi hetkeksi unohtaa arjen. Helsingin Kaupunginteatteri tarjoaa hotelliparadisoja ja esimerkiksi Tampereen teatterieskapiskin huippuna on syksyllä Tampereen Teatterin Les Miserables. Näiden parissa unohtaa hetkeksi, ettei seuraavana aamuna ole työpaikkaa minne mennä.
Ongelma on vain siinä, että katsomossa istuu kovin vähän työttömiä ja opiskelijoita. Syynä on julmetun kalliit liput. Helsingin Kaupunginteatterissa Hotelli Paradison liput maksavat 36-47 euroa, syksyn toisen ensi-illan Tohtori Zivagon liput 50-61 euroa. Opiskelijat saavat 6 euron alennuksen. Tampereen Teatterin Les Miserables maksaa 58 euroa, opiskelijoilta 52 euroa. Kumpikaan teatteri ei nettisivujensa mukaan tarjoa erikoislippuja työttömille.
Mutta että opiskelijoiltakin yli 50 euroa! Se on noin kuudesosa opintotuesta. Kuka työssäkäyvä olisi valmis laittamaan kuusesosan kuukausipalkastaan teatterilippuun? Teatterinjohtajien keskiansio Suomessa on vajaat 5000 euroa kuukaudessa. Jos esimerkiksi Helsingin Kaupunginteatterin johtaja saa arviolta 10 000 euroa kuukaudessa (arvio perustuu STT:n juttuun), olisiko hän valmis laittamaan palkastaan kuudesosan (noin 1600 euroa) yhteen teatterilippuun? Tuskin. Joten kovin on kallista opiskeiljoille.
Kutsutaan tätä nyt vaikkapa taantuma-eskapismi-paradoksiksi. Mitä vähemmän on rahaa, sitä enemmän kaipaa viihdetta, ja sitä vaikeampi sitä on saada, koska ei ole rahaa.
Mutta kyllä me täältä taantumasta vielä noustaan ja jonain päivänä meillä kaikilla on varaa käydä omat lesmiserablesimme katsomassa. Ennen sitä voi vaikka lainata kirjastosta Danielle Steelejä, kuunnella Frank Sinatraa ja katsella Monty Pythoneita.
by 
