Helsingissä on kova kirppisbuumi menossa. Uskon, että kyse on enemmänkin siitä, että ihmiset haluavat tavarasta eroon kuin siitä, että halutaan ostaa. Kirppiksillä on siis ostajan markkinat.
Kävin keväällä Jäähallin kirppiksellä myymässä. Jäähalli oli täynnä myyjiä, kaikki pöydät oli varattu. Mutta vaikeaa oli saada tavaraa kaupaksi. Lastenvaatteita myimme 50 senttiä kappale, mutta juuri kukaan ei vaivautunut edes vilkaisemaan.
Teoriani kirppisten suosiosta on se, että ihmisillä on kaapit täynnä tavaraa, joista halutaan eroon. Vuosien varrella on ostettu kirjoja, joita ei jaksa enää säilyttää hyllyssä. Spotify saa ihmiset luopumaan cd-levyistä. Netfixiä käyttävät myyvät dvd-levyjään. Vaatekaapit pursuavat vaatteita, jotka on ostettu kolme vuotta sitten ja joita on käytetty kaksi kertaa. Lapsilla on hirvittävä määrä leluja. Sitten on kaapin perälle kerääntynyt joukko turhakkeita, kuten greippiveitsi, käyttämätön jumppapallo ja ostoskanavien fitness-välineitä. Ihmiset haluavat eroon tavarasta. Ongelma vaan on siinä, ettei kukaan oikein tarvitse sitä tavaraa. Kirppiksillä käyskentelee ihmisiä kuluttamassa aikaa, eikä tarkoitus ole välttämättä edes ostaa mitään. Myyjät saavat roudata 80 prosenttia tavarastaan takaisin kotiin.Toinen teoriani kirppisten suosiosta on hype. Kaapelitehtaan ja Suvilahden kirppiksille on kevään aikana jonotettu sisään. Kirppisten hypetys saa ihmiset jonottamaan ainakin trendikkäimmille kirppiksille, vaikka minkäänlaista tarvetta tavaralle ei olisikaan. On tendikästä hengailla Suvilahden kirppiksellä ja jakaa kuvia Instagramissa. Jonottamisen jälkeen tavaroista on valmis maksamaankin hieman enemmän, joten ne jonot hyödyttävät myös myyjiä.Samalla kirppikset on jakautuneet. Jäähallin, Malmin ja Vermon kirppikset ovat karvalakkikirppiksiä, joissa tavallinen lähiökansa käy kauppaa. Suvilahdessa ja Kaapelitehtaalla vietetään trendikirppareita, joissa kantakaupungin väki myy vinyylilevyjä ja block-valaisimia.Ja pian on taas se aika, kun pakkaa tulee sotkemaan kesäiset pihakirppikset.
by 
