Avoin kirje kaupunkisuunnittelulautakunnalle Kivinokasta

Makasin sängyllä kesäisenä yönä Kivinokalla pienessä mökissämme. Otsalampun valossa luin kirjaa Kesämaja appelsiinilaatikoista (2011), joka sisältää hauskoja tarinoita kesänvietosta Kivinokassa sekä kuvailua alueen historiasta.

Kivinokan tulevaisuus on vaakalaudalla. Yksi suunnitelma on, että alue kaavoitetaan kerrostaloalueeksi. Kirjaa lukiessa ymmärsin, että se olisi totaalista perinteiden ja historian kunnioituksen puutetta. Päätin, että aamulla kun herään, kirjoitan kirjeen ja lähetän sen sähköpostilla jokaiselle kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenelle. Pohjana käytin Helsingin Sanomiin kesällä kirjoittamaani yleisönosastokirjoitusta. Tällainen siitä tuli.

AVOIN KIRJE HELSINGIN KAUPUNKISUUNNITTELULAUTAKUNNAN JÄSENILLE,
Heinäkuu 2013.

Arvoisa päättäjä,

Tulette tämän valtuustokauden aikana päättämään Helsingin Kivinokan tulevaisuudesta. Vetoan teihin sen puolesta, että Kivinokka säilytettäisiin ulkoilu-, virkistys-, ja mökkeilyalueena ja sen toimintaa sellaisena kehitettäisiin systemaattisesti. Olen kaupunkikulttuuriin keskittynyt toimittaja ja Kivinokan mökkiläinen, ja vetoan teihin molemmissa rooleissa: mökkiläisenä ja monimuotoisen kaupunkikulttuurin puolestapuhujana.

Työväen mökkikylä

Helsinki on elävä kaupunki ja se kaipaa myös monimuotoista vapaa-ajanviettoa. Kivinokan pienet mökit ovat pienituloisemman väen vastine suurille merenrantahuviloille ja kalliille kesämökeille. Kivinokan mökkejä myydään kunnosta ja sijainnista riippuen 10 000 – 30 000 euron hintaan. Mistä muualta pääkaupunkiseudulta (ja lähikunnista) tavallisella työläisellä on varaa hommata kesämökki itselle? Ei mistään. Monilla ei ole varaa ostaa kesämökkiä koko elämänsä aikana, mutta Kivinokasta sairaanhoitajan tai kirvesmiehenkin perhe pystyy pienellä säästämisellä ja kohtuullisella lainalla hankkimaan kesäasunnon itselleen. Jos Kivinokka tuhotaan, vastaavaa paikkaa ei ole sen jälkeen juuri missään.

Ekologinen vaihtoehto

Kivinokka on hyvien kulkuyhteyksien takia myös ekologinen vaihtoehto kesän viettoon. Meidän perhe, kuten monet muutkin, tulee Kivinokkaan metrolla tai polkupyörillä ja vietämme kesää sähköttömässä mökissä. Se on paljon ekologisempaa kuin autolla ajaminen sukumökille toiselle puolelle Suomea. Helsinkiläisillä pitää olla erilaisia paikkoja viettää kesää, ja Kivinokka on olennainen osa elävää ja monimuotoista kaupunkikulttuuria. Kaupunkimökkiläiset myös kuluttavat lähialueen palveluita, ostavat ruokansa, vaatteensa, lautansa, naulansa ja kaasunsa täältä, eivätkä vie rahaa pois Helsingistä. Kivinokasta on myös kiva lähteä keskustaan viettämään “turistipäivää”, käydä museoissa ja kaupoissa ja tulla illaksi takaisin.

Historiallinen Kivinokka

Kivinokka on täysin uniikki mökkialue lähellä pääkaupungin keskustaa. Kivinokassa on mökkeilty ja telttailtu jo 1900-luvun alusta alkaen. Monet mökit ovat vielä alkuperäisiä 1940- ja 1950-luvun mökkejä, jotka on tehty kaupunginarkkitehti Hilding Ekelundin piirrustusten pohjalta. Ne ovat aivan yhtä arvokas osa Helsingin arkkitehtuurin historiaa kuin Ekelundin suunnittelemat lippakioskit. Kivinokan aluetta pitäisikin käsitellä ikään kuin ulkoilmamuseona. Monet Kivinokan mökkiläiset ovat viettäneet siellä kesiään 60-70 vuotta. Toiset taas ovat rakentaneet hiljattain uusia mökkejä. Siellä historia ja nykypäivä kohtaavat. Ei sellaista arkkitehtoonista ja henkistä miljöötä saa tuhota.

Kasvojen kohotusta

Kivinokkaa pitäisi kehittää ja elävöittää entisestään. Vaikka helsinkiläisiä tulee Kivinokkaan ulkoilemaan, rannalle, kahville ja lintuja bongailemaan, niin alue pitäisi saada yhä enemmän kaikkien helsinkiläisten käyttöön, ei vain mökkiläisten. Se vaatii yhteistä ideointia ja ponnistelua sekä kaupungilta että kivinokkalaisilta. Kivinokkaan voisi rakentaa rantaravintolan, vierasvenesataman, vesibussiyhteyden, grillipaikkoja, jäätelökioskin suositulle rannalle, rantasaunan ja avantouintia, alueen historiasta kertovia tauluja/kylttejä, leikkipaikkoja lapsille, yms. Kivinokka olisi myös turisteille hyvin eksoottinen paikka.

Juhannusjuhlissa oli tänä kesänä enemmän väkeä kuin 50 vuoteen, väittivät vanhat kivinokkalaiset. Kaupunkilaiset siis osaavat tulla sinne, kun siellä tapahtuu. Enemmän pitäisi järjestää tapahtumia kaikille helsinkiläisille; lavatansseja lisää (tanssilava kun on jo olemassa), talviriehaa, valokarnevaaleja, tapahtumia lapsiperheille, yms. Kivinokan urheilukentät ovat hyvin vajaakäytössä. Kaupunki voisi kunnostaa ne: kentillä voisi järjestää koulujen urheilukilpailuja, palloliitto kaipaa kipeästi jalkapallokenttiä, rantalentopalloa, yleisurheilua. Kivinokassa mahdollisuudet ovat rajattomat.

Lisää mökkejä

Kivinokassa on monta sataa mökkiä. Mutta siellä on niin paljon tilaa, että joukkoon mahtuisi helposti lisää mökkejä. Nyt mökit ovat vain omistusmökkejä helsinkiläisille, mutta alueelle voisi tehdä myös erilaisia mökkejä: osaomistusmökkejä, vuokramökkejä yms.

Arvioisin, että alueen mökeistä noin 10-20 prosenttia on sellaisia, jotka on käytännössä hylätty: pihat ovat kasvaneet umpeen, katto on täynnä sammalta, maalit rapistuneet. Kenties kuuluvat jollekin perikunnalle tai vanhuksille, jotka eivät jaksa enää mökkeillä. Sille asialle pitäisi pystyä tekemään jotain. “Hylätyt” ja hoitamattomat mökit pitäisi jotenkin vaikka pakkohuutokaupata eniten tarjoavalle, ja mökin omistajalle sitten 80 % kauppahinnasta. Halukkaita tulijoita olisi varmasti paljon.

Kivinokan rakantaminen asuinalueeksi ei ratkaise Helsingin asunto-ongelmaa suuntaan eikä toiseen, mutta tuhoaa uniikin ja historiallisen mökkiympäristön. Asuinaluetta on puolustettu metron läheisyydellä. Uskonpa, että asuinalueen hintataso tulisi sellaiseksi, että siellä asuisi lähinnä yksityisautoilijoita. Ja juuri metron läheisyys puoltaa Kivinokan paikkaa mökkikylänä: Kesämökki johon pääsee julkisilla on niin arvokas ja ainutlaatuinen asia, ettei sellaista ole varmaan missään muualla koko maailmassa.

Kesäisin terveisin,
Pauli Jokinen

Ja laitetaanpa tähän loppuun pieni slideshow Kivinokan kesästä:

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Vastaa