Epäonnistunutta tiedottamista

Epäonnistunutta tiedottamista

Kuva ei suoranaisesti liity aiheeseen.

Työni puolesta kiertelen paljon museoita ja gallerioita. Helsingissä on varmaankin lähes sata näyttelyä käynnissä koko ajan. Miten valita minne mennä, koska kaikkiin ei kuitenkaan ehdi?

Itselleni on tärkeää se, miten museot ja galleriat tiedottavat näyttelyistä. Tiedote (usein tiedote ja kutsu avajaisiin on paketoitu samaan viestiin) on toimituksessa se ensimmäinen kontakti näyttelyyn ja näyttelyn järjestäjään. Se joko herättää mielenkiinnon tai sitten ei. Usein ei.

Näyttelyistä tiedottaminen on näin toimittajan näkökulmasta usein kovin amatöörimäistä. Usein tiedotteen pohjalta ei saa mitään käsitystä siitä, mistä näyttelyssä on kyse. Tiedotteessa kerrotaan “minuudesta”, “minästä”, “identiteetistä”, “peileistä” ja kaikesta muusta, jotka varmasti ovat taiteilijaa inspiroineet, mutta itse en saa näyttelyyn mitään tarttumapintaa. En saa yhtään syytä lähteä katsomaan näyttelyä.

Huonoon tiedottamiseen on nähdäkseni kaksi syytä: 1) Taidetta on vaikea pukea sanoiksi, 2) Gallerian pyörittäjät eivät ole tiedottamisen ammattilaisia.

Kohtaan 1: Voisi sitä ainakin yrittää. Kohtaan 2: Aina voi opetella uutta.

Isommissa museoissa on ammattitiedottajat, jotka useimmiten hoitavat tehtävänsä moitteette. Mutta tässä ote erään isomman museon näyttelytiedotteesta:  

“Kaksi päällekkäistä ripustusta, toinen on valikoitu vanhan taiteen kokoelmasta, toisen materiana on valo, ääni ja tekniikka.  Historialliset kuvat, joita ei ole järjestetty aikakausien, tyylisuuntien, tekijöiden mukaan ovat sekaisin, mutta toisaalta etsivät uutta järjestystä. Vanhoissa kategorioissa on vuotoja, joita seuraamalla voi kulkea Suuren Historiallisen Teeman reunamilla, pieniä polkuja pitkin. 

Kokoelman hylkiöt, kopiot, jäljitelmät, huonokuntoiset ja väliinputoajat ovat lähtökohtana uudenlaisille yhteyksille tulevaisuuteen. Kummitukset ilmestyvät kun nykyhetki näyttää likaiselta, rikkinäiseltä, vanhanaikaiselta, sairaalta. Vanhalta talolta, joka pitää purkaa. Mutta annetaan vanhojen talojen olla, puretaan lumous jonka vallassa rakenteet ovat.

Kaksoisolennot, vaihdokkaat, veden ja maan henget, enkelit, vainoojat, ajattaret, elävältä haudatut ja kidutetut, murhatut lapset. Epärealistit, vainoharhaiset, taikauskoiset ja tuntemattomana kuolleet taiteilijat ja taikateokset. Minä kutsun teitä. Tämä näyttely on omistettu teille. Mitä pidemmälle teknologia kehittyy sitä lähempänä on muinainen animistinen ja taikauskoinen maailmankuva.”

What you say?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Vastaa