Voisiko olla, että Peter Franzén on kaikki taiteenlajit mukaan lukien kaikkein vaikutusvaltaisin taiteilija maamme rajojen sisäpuolella tällä hetkellä? Tietenkin se on objektiivisesti ajatellen mahdotonta mitata vaikutusvaltaa, mutta niinhän monet lehdetkin tekevät (esim. Art Reviewillä on tapana vuosittain rankata maailman vaikutusvaltaisimmat taiteilijat).
Ainakin Peter Franzén on ajankohtaisempi kuin koskaan. Franzénin kehuttuun Tumman veden päällä -kirjaan perustuva näytelmä pyöri hiljattain Suomen ”ykkösteatterissa” Kansallisteatterissa, ja sai kovasti kehuja. Franzén on ohjannut ja käsikirjoittanut omaelämäkerrallisesta kirjasta elokuvan, jonka ensi-ilta on 6.9. Hän näyttelee elokuvassa omaa isäänsä ja onpa Franzén säveltänyt elokuvan tunnusbiisinkin, jonka esittää hänen vaimonsa Irina Björklund. Lisäksi Franzén näyttelee voimakkaan pääosan syksyn suurensi-illassa, Dome Karukosken ohjaamassa Leijonasydämessä. Ja kaiken tämän päälle hän julkaisee syyskuussa toisen romaaninsa Samoilla silmillä. Ja näyttelee Hollywoodissa Sean Pennin kanssa. Aika lailla yhdeltä mieheltä.
Näin Tumman veden päällä -elokuvan ennakkonäytöksessä. Koskettava elokuva. Harvinaisen kypsä esikoisohjaus. Monet suomalaiset elävät alkoholin ja väkivallan varjostamaa elämää, kuten Franzén lapsena. Tumman veden päällä -elokuvan tarina varmasti koskettaa monia. Äärimmäisen kunnioitettavaa on se, että Franzén, jolla on valtaa ja vaikutuskanavia (elokuva, kirja, teatteri) käytössä, kertoo tarinansa suurelle yleisölle. Eikä mitenkään itseään korostaen, vaan nöyrästä kertomisen halusta.
Olen haastatellut Franzénia muutamia kertoja. Ei hän ole erityisen hyvä haastateltava. Vastaukset ovat lyhyitä, usein mitäänsanomattomia. Franzén ei selvästikään ole kotonaan haastattelutilanteissa. Hän ei ole nokkela sanailija, joka vitsailee ja provosoi. Hän ei ole mikään unelmahaastateltava. Se ei ole hänen juttunsa. Se ei ole hänen ilmaisuvälineensä. Mutta annetaanpa miehelle kynä käteen tai päästetään tekemään elokuvaa, niin johan alkaa syntyä jälkeä. Franzén on tekijä, ei puhuja.
En ole koskaan ollut erityisen innostunut Franzenin pääosittamista elokuvista. Hän tekee roolinsa hyvin, mutta jostain syystä ne eivät ole koskettaneet sieluani. Hän on usein hyvä, harvoin loistava. Siksi olen erityisen iloinen, että Franzén onnistui ohjaajana.
Koska Franzénin esikoiskirja oli ilmeisen onnistunut ja jos pian ilmestyvä Samoilla silmillä saa yhtä hyvät arviot kuin esikoinen, ja koska Tumman veden päällä on elokuvana hyvin kirjoitettu ja ohjattu, niin voisiko olla, että näytteleminen on hänen taiteellisista osa-alueistaan se heikoin? Että hän on parempi kirjoittajana ja ohjaajana? Ehkä.
Mutta: Tuleeko haastajia? Kuka on vaikutusvaltaisin taiteilija Suomessa juuri nyt?
by 
