Pyhä-Nattasen tunturi Sodankylässä on heittämällä hienoimpia kohteita, joissa Suomessa olen retkeillyt. Maisemat hivelevät silmiä, itse tunturi on erikoinen ja nousu sinne jännittävä.
Pyhä-Nattanen sijaitsee Sompion luonnonpuiston kyljessä. Tunturille pääsee kahta kautta. Voi ajaa Sompionjärventien parkkipaikalle ja sieltä kivuta tunturiin ja tulla samaa reittiä takaisin. Matkaan kuluu noin kaksi tuntia.
Me valitsimme hieman pidemmän reitin, joka on myös rengasreitti. Jätimme auton parkkiin jo noin kilometriä aikaisemmin ja lähdimme siitä Nalijoen laavulle. Jälkikäteen arvioituna valintamme oli hyvä, sillä rengasreitillä näkee enemmän kuin jos menisi samaa reittiä edes takaisin.
Metsässä oli pikkulinnun kokoisia paarmoja, joten patikointi eteni melko sutjakkaasti. Laavun ohitimme sen enempää sinne pysähtymättä.
Parin kilometrin jälkeen alkoi nousu tunturille. Nousu tapahtui valtavien kivilohkareiden yli. Se oli hieno kokemus. Myös siksi suosittelen tätä reittivalintaa, kun Pyhä-Nattaselle nousee.
Pyhä-Nattanen oli huiputettu lopulta melko helposti, vaikka silläkin on korkeutta 508 metriä. Mutta siellä ylhäällä vasta oli henkeäsalpaavat maisemat. Pohjoisessa näkyi tunturirivit, etelässä Sompiojärvi.
Pyhä-Nattasen erikoisuus on toorit, jotka ovat rapautunutta graniittia. Niiden takia Pyhä-Nattasta on pidetty pyhänä paikkana.
Huipulla on myös jäänteitä sodan ajoilta. Siellä nimittäin oli saksalainen tähystysasema.
Pyhä-Nattasella on myös päivätupa, ja sillä pidimme evästauon, kuten jokaisella retkellä kuuluu.
Sen jälkeen laskettelimme helpompaa polkua takaisin tielle, ja tietä pitkin parkkipaikalle, jossa automme odotti. Kymmenien paarmojen piirittämänä.
Lue myös: Onko Pyhä-Nattasen huussissa Suomen komeimmat näkymät?
by 
