Toimittajalle on kiitollista, jos haastateltava kiteyttää asiansa lyhyesti ja ytimekkäästi. Aikanaan haastattelin Vartti-lehteen upseeria, joka esiintyi Miesten vuoro -elokuvassa. Haastattelu tuli Vartin kysymykset -palstalle, jossa oli aina kymmenen kysymystä. Upseerilta tuli vastauksen kuin tykin suusta, täsmällisesti ja särmästi (ihan kuin olisi tiennyt kysymykset entuudestaan). Ja aivan loistavia vastauksia. Nauhoitin haastattelun ja tarkistin myöhemmin nauhalta – haastattelu kesti 7 minuuttia. Toimittajan unelma.
Toisen ääripään koin Harjunpää ja pahan pappi -elokuvan haastatteluissa, jotka tein televisiolle taannoin. Haastatteluihin oli aikaa varattu 10 minuuttia per turpa. Ohjaaja Olli Saarelan ensimmäinen vastaus kesti 8 minuuttia, tarina harhaili sivupoluille ja sieltä taas uusille sivupoluille. Siinä oli editoimista. Haastattelin myös erästä elokuvan näyttelijää. Hän vastaili lähinnä ”en tiedä”, ”ei kyllä”, ”joo ehkä”. Minulta loppuivat kysymykset 3 minuutin jälkeen. Jutusta tuli aika huono.
Tässä puolestaan esimerkki parin viikon takaa erään näyttelijän haastattelusta. Ei se asian pukeminen sanoiksi aina ole niin helppoa:
by 
