Arvio: Vaikuttava Esko Tirronen Amos Andersonin taidemuseossa

Arvio: Vaikuttava Esko Tirronen Amos Andersonin taidemuseossa

Esko Tirronen (1934-2011) on ollut yksi vuoden 2014 kuumista nimistä ja hänen retrospektiivinen muistonäyttely on nähty useilla paikkakunnilla, kuten Raumalla ja Vaasassa.  Nyt Tirrosen maalauksia on esillä Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä.

Tirronen teki läpimurtonsa 1960-luvulla abstraktin informalismin parissa. Näissä 60-luvun töissä keskeistä on värisävyjen harmonia ja paksut maalikerrokset. Tirronen oli suuntauksen pioneeri Suomessa ja osallistui moniin merkittäviin kansainvälisiin näyttelyihin. Nuori Tirronen oli valokeilassa Pariisissa ja Venetsiassa.

 Tirrosen informalistisen kauden töistä näyttelyssä on esillä ylläen vain muutama, vaikka se lienee ollut miehen uraauurtavin kausi. Mutta ei se mitään, sillä itse pidän Tirrosen 1960-luvun lopun töistä paljon enemmän kuin informalistisista maalauksista.

Vuosikymmenen lopulla kuvien pääosassa olivat ihmiset. Usein naiset, joiden muotoja hän tutki tarkoin. Tirronen kuvasi naisten kaarevia yksityiskohtia: lantiota, polvia, rintoja. Hän tarkasteli naista objektina, ja usein jätti pään kokonaan pois kuvasta. Tällä ratkaisulla Tirronen etäännytti katsojat teoksesta, mutta sen voi nähdä myös irtiottona perinteisestä muotokuva-traditiosta, jossa kasvot ovat keskeisessä osassa. Kuvaamalla naisten sulavia muotoja hän ei halunnut yksilöidä kohteitaan. Nämä “Eskon naiset” muodostavat näyttelyn keskiön.

Myös vuodelta 1979 oleva omakuva on kasvoton. Siinä on pää kuvatuna, mutta naama on varjossa.

Tirrosen 1960-luvun kuvamaailmasta tulee väistämättä mieleen saman ajan elokuvat: Bergmanit, Antonionit, Godardit. On kesä, naiset minimekoissa, miehet aurinkolaseissa, kahvilat, kuuma kaupunki sekä nuorekkaat ja raikkaat värit.  Uusi aalto ja sen mukana tullut ilmaisunvapaus on voimakkaasti läsnä Tirrosen uusrealistisessa poptaiteessa.

Ruiskumaalaustekniikalla toteutetut suuret julisteet hehkuvat kauniissa väreissä, ja siveltimen vetojen puuttuminen tekee niistä hieman mainosmaisia.

Tirrosen kiinnostus luontoon puolestaan näkyy 1970- ja 1980-luvun luontomaalauksissa, joissa hän käytti hyväkseen valokuvia. Näitä on näyttelyssä esillä muutamia.

Tirrosen näyttely on eheä ja levollisesti ripustettu kokonaisuus, joka tekee mestarille kunniaa.

Arvio: 5/5

Esko Tirronen Amos Andersonin taidemuseossa 14.11.-12.1.

Kuvat: Amos Andersonin taidemuseo

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Vastaa