Kaikki nyt tietävät Aleksanterinleivoksen. Sen herkkupalan, jossa murotaikinan välissä on marmeladia ja pinnalla on vaalenapunainen sokerikuorrute. Aleksanterinleivosta on saanut esimerkiksi Ekbergin kahvilasta jo toista sataa vuotta. (Täältä löytyy leivoksen kuva ja resepti)
Mutta miten Aleksanterinleivos liittyy Kivinokkaan?
Heikki Paunonen on juuri julkaissut erinomaisen kirjan Sloboa Stadissa – Stadin slangin etymologiaa.
Kirjassa hän kertoo myös aleksanterinleivoksen historiasta seuraavasti:
”Ensimmäinen tieto aleksanterinleivoksesta on Helsingistä lokukuulta 1818, jolloin Kulosaaren kartanon vanha vapaaherratar Louise Jägerhorn kirjoitti tilikirjaansa, että hän oli ostanut Aleksanterin leivoksen (”en Alexanders Bakelse”). ”
Leivos oli kaikesta päätellen omistettu keisari Aleksanteri I:lle. 1800-luvulla oli tapana nimetä leivonnaisia tunnettujen henkilöiden mukaan: Aleksanterinleivos, napoleoninleivos, Lord Nelsonin leivos, Runebergin torttu…
Tällä tapaa aleksanterinleivoksen alkuperä siis linkittyy Kivinokkaan ja Kulosaaren kartanoon.
Pitäisiköhän tehdä aleksanterinleivoksesta Kivinokan ”kansallisleivos”?
Jasper Pääkkösen ja Antero Vartian Löyly avattiin kuluvalla viikolla. Hernesaaressa sijaitseva Löyly on yhdistelmä saunoja ja ravintolaa. Hienon rakennuksen on suunnitellut Avanto Arkkitehdit Oy. Rakennus on kotimaisesta puusta valmistettu.
Kävin testaamassa saunaa ja jututin omistajakaksikkoa lehtijuttua varten.
– Haluamme, että Löyly on matalan kynnyksen paikka, jossa punkkarit ja pankkiirit istuvat vierekkäin, Vartia luonnehti.
Löylyn omistajakaksikko.
Matala kynnys tarkoittaa kohtuuhintoja. Ravintolassa mikään ruoka ei maksa yli 20 euroa, saunominen maksaa 19 euroa (joka tosin tekee Löylystä kaupungin kalleimman yleisen saunan).
Ravintolaa pyörittää Royal Ravintolat.
Sitten saunomaan. 19 eurolla saa löylyjen lisäksi pyyhkeet ja pefletit. Löylyssä on naisille ja miehille omat pukuhuoneet ja pesutilat. Uikkarit päällä saunotaan yhdessä. Aikaa saunomiseen on kaksi tuntia. Varasimme vuoron etukäteen netistä.
Avajaisviikon perjantaina naisten puolella oli kuulemma hyvin tilaa, mutta miesten pukuhuone oli tupaten täynnä. Yritysporukka Porvoosta oli saapunut Helsinkiin juopottelemaan. Se siitä saunarauhasta.
Löylyssä on kolme saunaa. Yksityissauna on pienin. Siellä on Pääkkösen mukaan maailman suurin puulämmitteinen IKI-kiuas. Putinilla on suurempi, mutta se lämpenee sähköllä.
Tilaussaunan lisäksi Löylyssä on kaksi isompaa puulämmitteistä saunaa, joista toinen on savusauna. Näihin mahtuu maksimissaan 20 henkeä kerrallaan.
Ensin tuli testattua savusauna. Saunamajuri Seppo Pukkila oli lämmittänyt saunan niin kuumaksi, että siellä oli mahdotonta olla. Lauteet polttelivat takapuolta ja jalanpohjia. Hän sanoi, että sauna viilenee hiljalleen ja noin tunnin päästä sinne jo pystyy menemään. Kiukaan luukkua saa pienennettyä, joten hän lupaa, että seuraavana päivänä ei olla niin kuumissa tunnelmissa.
Savusaunan polttavasta kuumuudesta siirryttiin sitten viereiseen saunaan. Se tarjosi mukavan miedot ja pehmeät löylyt.
Saunasta pääsi viilentymään joko ulkoterassille tai sitten sisällä olavaan oleskelutilaan. Juomia sai ostaa saunan vastaanotosta. Omia juomia Löylyyn ei saa tuoda.
Oleskelutila.
Saunan terassilta pääsi pulahtamaan suoraan Itämereen, joten talviturkki tuli myös heitettyä samalla reissulla. Taitaa olla Merihaan kulttuurisaunan ohella ainoa julkinen sauna Helsingissä, jossa pääsee mereen (Sompasaunassa en ole käynyt, mutta ehkäpä sielläkin on uintimahdollisuus).
Pieneltä laiturilta pääsee pulahtamaan mereen.
Kattoterassilta on mukavat näkymät.Löyly on hieno ja tyylikäs paikka. Ehdottomasti visiitin väärtti. Löylyn ympärillä on riittänyt positiivista pöhinää ja paikka oli aivan täynnä jo perjantaina iltapäivällä. Jää nähtäväksi, miten väki löytää Löylyyn marraskuun räntäsateissa ja tammikuun pakkasilla. Se kun ei ole mikään ohikulkupaikka ja Hernesaari tulee muutenkin hiljenemään talvikaudeksi.
Samanlaista tunneltaa Löylyssä ei tietenkään ole kuin Kallion alueen vanhoissa saunoissa. Löyly lienee ainakin kesäkaudella nuoremman väen suosiossa. Siellä on hyvä aloittaa iltaa ennen kuin siirtyy keskustan baareihin.
Tuskin minusta Löylyn kanta-asiakasta tulee, mutta muutaman kerran vuodessa siellä voi hyvinkin käydä nauttimassa Jasperin lohikeitosta ja savusaunan löylyistä.
PS. Löylyn ravintolaa ei tullut testattua, mutta saunan painikkeeksi tuli nautittua kahvit ja suklaakakkua naapurissa sijaitsevan Birgitan terassilla. Kesä!
Kesäkausi on Kivinokassakin jo pitkällä. Linnut laulavat, aurinko paistaa, Kivinokassa kuuluu iloinen vasaranpauke ja grillimakkarat tuoksuvat. Kertaan tässä hieman kuulumisia kesän kynnykseltä.
Tapahtumat käyntiin
Siivoustalkoissa saatiin hienosti rannat siistiksi, kiitos osallistujille. Palstaviljelijät pitivät omat talkoonsa ja villiyrttikurssinsa. Rannalla alkaa joogat ja salsat. Reippaasti vaan mukaan. Tapahtumakalenteri löytyy täältä.
Paljon on taas tapahtumia luvassa. Muutamilla tapahtumilla ei ole vielä järjestäjiä. Esimerkiksi perinteiset heinäkuiset olympialaiset ovat vielä vailla järjestäjää. Innokkaasti vaan ilmoittautumaan Saaritoimikunnalle, jos haluat järjestää. Myös rosvopaistijuhlien perään on kovasti kyselty. Ne voidaan toki järjestää, mutta juhlien vetovastuun ottava führer puuttuu vielä.
Rantasauna Kivinokkaan?
Kivinokkaliset ry:n kevätkokous pidettiin viime viikolla. Saaritoimikunnalle myönnettiin vastuuvapaus, joten kiitos siitä. Sääntömääräisten asioiden lisäksi kokouksessa käsiteltiin rantasaunaa. Saaritoimikunta ryhtyy selvittämään saunan mahdollisuutta. Mitä lupia se vaatii, miten rakentaminen olisi järkevintä toteuttaa, miten rahoitus olisi mahdollista järjestää, miten sen käyttöä organisoitaisiin, minne sen voisi rakentaa, yms. Erona kartanon saunaan olisi se, että olisi mahdollisuus päästä uimaan – myös talvisin. Ja kenties päivittäiset peseytymistilat kesämajalaisille.
Vielä ei siis päätetty, että saunaa rakennetaan, vaan Saaritoimikunta ryhtyy selvittämään sen mahdollisuutta.
Kokouksessa tuotiin tiedoksi JHL:n kesämaja-alueen mahdollinen yhdistyminen Kivinokkalaiset ry:n alueen kanssa. JHL ammattijärjestönä ei koe, että kesämajatoiminta olisi sen ydintoimintaa ja kenties haluaa luopua siitä. Siksi JHL:n suunnalta on tullut tiedusteluja siitä, voisimmeko yhdistää alueet. JHL:n kesämajalaisten keskuudessa tietojeni mukaan iso enemmistö kannattaa ajatusta.
Saaritoimikunta lähtee selvittämään, mitä yhdistyminen tarkoittaisi Kivinokkalaiset ry:n kannalta. Mutu-tuntumalta se tarkoittaisi yhdistykselle enemmän vastikkeen maksajia (siis taloudellisesti positiivinen asia) ja suurempaa jäsenmäärää, joka voi auttaa erinäisissä neuvotteluissa kaupungin kanssa. En heti keksi montaa huonoa asiaa. Mutta selvitellään.
Kartano.
Kivinokkaan telttailualue?
Yleiskaavaluonnos etenee kaupungin koneistossa, ja Kivinokka on siinä merkitty virkistysalueeksi, kuten kuuluukin. Sellainen lisäys siihen on tullut, että Rastilan leirintäalueelle etsitään uutta paikkaa ja yhtenä mahdollisuutena on sen siirtäminen telttailijoiden osalta Kivinokan länsi- ja eteläosaan. Toisin sanoen kartanon läheisyyteen.
Lähtökohtaisesti en pidä ajatusta huonona. Asuntovaunuja ja -autoja ei Kivinokkaan sovi, mutta telttailijat varmaankin mahtuisivat sekaan.
Se toisi alueelle elämää ja kuhinaa. Se puolestaan varmasti parantaisi palveluita alueella. Paremmat palvelut tarkoittavat sitä, että myös kesämajalaiset viihtyisivät mökeillään entistä paremmin.
Kesämajalaisten ja telttailijoiden välillä voisi hyvinkin löytyä jonkinlaista synergiaa. Kartanoon sopisi hyvin ravintola, kuten Rastilan kartanossakin on. Kivinokka luontopolkuineen, hobittimökkeineen ja uimarantoineen varmaan olisi aika eksoottinen kokemus monille ulkomaisille reppureissaajille.
Telttailijat saapuisivat varmaan pääasiassa paikalle julkisilla, joten kulkuyhteydet Kivinokkaan paranisivat. Telttailijat eivät myöskään ole uhka Kivinokan luonnolle.
Kaupunki on jo suojelemassa vanhaa metsää. Siirtolapuutarha on suojeltu. Jos kartanon alueella olisi vielä leirintäalue, niin koen sen vaan entistä parempana asiana sen kannalta, ettei Kivinokkaa rakenneta asunnoiksi.
En ole täysin kantaani muodostanut asiasta, mutta en ainakaan ole ensimmäisenä barrikadeilla vastustamassa ajatusta.
Mehiläispesiä.
Mehiläispesiä, uutta terassia ja roskahuoltoa
Paljon erilasia uudistuksia ollaan saatu jo tehtyä, vaikka kesä ei ole kunnolla edes alkanut. Studion eteen rakennettiin terassi, josta on parempi tapahtumissa myydä makkaraa ja kahvia. Aikaisemmin sai seistä kuravellissä ja pitää grillinkahvoista kiinni, jotta se pysyy pystyssä.
Jätepiste on uudistunut (viittä vaille valmis). Sinne tulee uudenlaiset roskikset, sekä metalli- ja lasikeräys. Tavoite on, että uudistuksen myötä alue siistiytyisi ja sinne ei jätettäisi yhtä herkästi sinne kuuluttamia esineitä, kuten jääkaappeja. Roskikset kuuluvat talousjätteille. Laitamme myös kameran valvomaan roskisaluetta.
Palstan viereen on tuotu pari mehiläispesää. Mehiläiset ovat hyötyeläimiä, jotka pölyttävät kasveja, jotta niistä saadaan parempi sato. Tarhurit lupasivat, että kivinokkalaiset saavat ostaa heiltä hunajaa sadonkorjuun aikana. Kivinokkahunajaa!
Hunajaista kesän alkua kaikille!
PS. Maijan kioskille on tullut jo eläimiä. Tässä Kukko Miistonen:
Uusin kirjamme Kaunis Helsinki tuoksuu vielä painomusteelta. Kirja saapui tällä viikolla painosta.
Kaunis Helsinki esittelee pääkaupunkiamme kolmella kielellä: suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Kirjassa on esitelty kaupungin arkkitehtuuria, historiaa, ravintoloita, puistoja, hautausmaita, luontoa, kirkkoja ja merellistä Helsinkiä. Eri vuodenaikoina.
Kirja on varmasti yksi kauneimmista Helsinki-kirjoista, joita on tehty. Kiitos siitä kuuluu valokuvaaja Marja Väänäselle, joka uupumatta kierteli kaupunkia kesät talvet ja etsi hienoja kuvakulmia. Marjan linssin läpi Helsinki esittäytyy upeana ja eksoottisena pohjoiseurooppalaisena metropolina.
Tässä muutama poiminta kirjan kuvista:
Kirjan voi hankkia itselleen, mutta se sopii erinomaisesti myös lahjaksi vieraille. Kirjaa voi tilata täältä.
Roihuvuoren Kirsikkapuisto kukoistaa jälleen. Puisto on hauska kuriositeetti Helsingin puistojen joukossa. Noin 10 vuotta sitten kaupunki sai Helsingissä asuvalta Norio Tomidalta aloitteen japanilaistyylisen puiston perustamiseksi. Kaupunki antoi luvan.
Suomessa asuvat japanilaiset yksityishenkilöt, yritykset ja yhteisöt lahjoittivat puistoon kirsikkapuita. Niitä on puistossa kaikkiaan noin 150.
Kauneimillaan puisto on nyt keväällä, kun puut kukkivat. Kaupunkilaiset tekevät puistoon kävelyitä ja piknik-retkiä.
Puistossa pidetään vuosittain toukokuussa Hanami-juhlat. Tänä vuonna juhlat ovat 15.5.2016. Juhlissa on esityksiä, ruokaa – ja ihmisiä.
Kävin siellä viime vuonna ja tunsin oloni epämiellyttäväksi ihmismassan keskellä. Eteenpäin ei mahtunut kunnolla kävelemään.
Hatunnosto tapahtuman järjestäjille, mutta itse vierailen puistossa mieluummin juhla-ajan ulkopuolella.
Sompasaareen kannattaa käydä tutustumassa nyt, jos ei viime vuosina ole käynyt. Aluetta tullaan lähitulevaisuudessa rakentamaan vauhdilla. Mutta nyt siellä on vielä sellaista laitakaupungin dekadenssia, jossa tapahtuu paljon kaikkea kiinnostavaa.
Sompasauna on lämpimänä ja Ihana-kahvila avataan taas kesäkuussa. Sompasaaressa järjestetään luvallisia ja luvattomia keikkoja, siellä on hylättyjä laivoja ja romua.
Sompasaaressa on syytä käydä kävelyllä nyt, kun sitä ei vielä ole rakennettu.
Taannoin kun Kivinokka kaikille -liikkeen parissa ideoitiin Kivinokan tulevaisuutta, joku heitti kahvipöytäkeskustelussa esiin ajatuksen, että mitä jos Kivinokka olisi vapaakaupunki. Hieman samalla tavalla kuin esimerkiksi Christiania Kööpenhaminassa, joka lienee maailman tunnetuin vapaakaupunki. Silloin vitsailtiin, että olisi hauskaa lähteä Christianiaan tutustumiskäynnille.
Viime vuodenvaihteessa puolitosissaan heitetty idea konkretisoitui, ja Kivinokka kaikille -liikkeen ydinporukalla päätettiin varata lennot Köpikseen.
Huhtikuussa vietimme Köpiksessä muutaman päivän. Christianiassa kiertelimme yhden päivän verran.
On se jännä paikka. Olen käväissyt Christianiassa viimeksi noin 25 vuotta sitten, eikä hirveästi muistikuvia paikasta ollut.
Christiania on Kööpenhaminan keskustan laitamilla sijaitseva vapaakaupunkialue, joka perustettiin vanhalle armeijan kasarmialueelle vuonna 1971. Tuolloin hipit ja talonvaltaajat ottivat alueen haltuunsa ja halusivat perustaa alueelle paratiisin ja unelmakaupungin, jossa eletään yhteiskunnan rajoituksista vapaata elämää.
Utopia ei täysin ole toteutunut. Christiania on tullut tunnetuksi enemmänkin huumeista, huumekaupasta ja rikollisuudesta. Pusher Streetillä kaupataan avoimesti mietoja huumeita ja kannabis tuoksui ja paloi joka nurkalla. Alueella vierailee vuosittain noin miljoona turistia.
Huumekaupan ohella Christianiassa asutaan ja käydään töissä. Iso osa käy ihan porvarillisissa töissä Christianian ulkopuolella. Siellä asuu lapsia, tehdään käsitöitä, pidetään näyttelyitä ja järjestetään tapahtumia.
Christiania oli suunnilleen sellainen kuin olin ajatellutkin. Se oli vaan paljon isompi mitä olin kuvitellut.
Vaikka matkalla oltiin puoliksi zoukilla, niin toki siellä myös kriittisesti mietittiin, voisiko Christianiasta ottaa jotain oppia Kivinokan suhteen.
Mitä sieltä lopulta jäi käteen? Aika vähän. Elo Christianiassa näytti aika surulliselta. Ihmiset olivat sekaisin. Ei tullut sellaista fiilistä, että hippiyhteisössä eläminen loisi elämäniloa ihmisille. En olisi siellä halunnut elää lapsuuttani, enkä haluaisi sinne myöskään aikuisena muuttaa.
Mutta sai siellä hieman perspektiiviä asioihin. Ja olisihan se aika hauska ajatus, että Helsingissä olisi oma vapaakaupunki, jossa kansankokuksissa päätetään elämisen ja olemisen säännöistä. Ja kuten Christianiassa, kokouksissa ei kenenkään puheaikaa olisi rajattu, Kokoukset voisivat kestää päiväkausia.
Asioita, joista voisi ottaa mallia Kivinokkaan:
– Christiania-fillarit, joissa kuljetuslaatikko edessä.
– Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen (on jo Kivinokassakin, mutta kenties vielä enemmän voisi olla)
– Käsityöläisten myyntipisteitä.
– Yhteisöllisiä tiloja, joissa voi hengailla.
– Hauskoja kylttejä.
– Ravintola.
Aika lyhyt lista. En edes ryhdy listaamaan asioita, joista EI kannata ottaa mallia.
PS. Joku kyseli, että kenen rahalla matkalla oikein oltiin. Ei kai vaan Kivinokkalaisten rahalla. Vastaus: 100 % omalla rahalla. Ja siviilihenkilöinä.
Maailmankuulun kuvanveistäjän Auguste Rodinin veistoksia on kevään ajan esillä Ateneumissa. Joskus on väitetty, että Rodin oli 1900-luvun alkupuolella jopa mailman tunnetuin taiteilija. Hän on erityisesti tunnettu Ajattelija-patsaasta.
Rodinin vaikutus jälkipolville on ollut huomattava. Ja se näkyy myös Helsingin katukuvassa. Ateneumin Rodin-näyttelyn jälkeen onkin mielenkiintoista kävellä lähistölle katsomaan, miten Rodin on vaikuttanut suomalaisiin kuvanveistäjiin.
Tässä ensin Rodinin viestämä kirjailija Honore de Balzacia kuvaava patsas Pariisissa:
Kuva: Wikimedia Commons
Ja tässä alla puolestaan Esplanadilla oleva kuvanveistäjä Lauri Leppäsen tekemä Eino Leino -patsas:
Yhtäläisyys on aika huomattava. Jos ei nyt suoranaisesta plagioinnista ole kyse, niin Leppänen on ainakin ottanut vahvasti vaikutteita Balzac-patsaasta.
Ja tässä Rodinin tunnetuin patsas, Ajattelija:
Kuva: Wikimedia Commons
Ja tässä Wäinö Aaltosen veistämä Aleksis Kivi -patsas Helsingin Rautatientorilla:
Aaltonen ei tiettävästi koskaan myöntänyt, että Ajattelija olisi ollut Aleksis Kiven patsaan esikuva, mutta lienee selvää, että Aaltonen ainakin aika tarkkaan on Ajattelija-patsasta tarkastellut.
Kansallismuseossa on vielä helmikuun alkuun saakka mahdollisuus tutustua Brilliant!-näyttelyyn, joka esittelee kotimaisen korumuotoilun huippuja. Vuoden kultaseppä on valittu vuodesta 1987 lähtien ja näyttelyssä on esillä jokaisen Vuoden kultasepän töitä. Joten aika loistava tilaisuus tutustua viimeisten vuosikymmenien parhaisiin töihin.
Tässä kuvien muodossa koruloistetta:
Näyttelyn yhteydessä yleisö sai valita Vuoden kultasepän 2016. Voittajaksi valittiin sormuksia tekevä Petri Pulliainen.
Mies on taas toikaroinut ja sekoillut viime vuonna oikein urakalla pääkaupunkiseudulla. Mies on nähty monissa paikoissa. Mies on käyttäytynyt hyvin väkivaltaisesti myös Espoon ja Vantaan puolella. Mies on myös itse kohdannut väkivaltaa. Merihädässäkin hän on ollut pariin otteeseen. Mies ehti myös väistää kissaa, mutta ei fasaania.
Mies on ollut yksi suurimpia mediajulkkiksia vuonna 2015. Media on ansiokkaasti seurannut miehen seikkailuja. Tässä esimerkkejä:
Helsingin Uutiset uutisoi miehen seikkailuista seuraavasti:
– Mies uhkaili miekalla eikä totellut poliisia
– Kostopornolla uhkailu tuli kalliiksi – mies päätyi deittailun sijasta raastupaan
– Mies harrasti seksiä humalaisen 14-vuotiaan kanssa – oma Facebook-kirjoitus paljasti
– Mies kaasutti fasaanin päälle – Mielisairaalalääkäri lehdelle: ”Kasvoilla ylimielinen ilme”
– Mies lankesi uskottavaan nettihuijaukseen
– Mies vietteli 14-vuotiaan tytön seksiin kannabiksella
– Mies huudatti pornoa naapuripihalle – joutuu kiven sisään
– Mies rikkoi raivospäissään kaksi bussipysäkkiä – työkalukin oli mukana
Metro-lehti puolestaan huomioi miehen tekoja seuraavasti:
– Neuvoa kysynyt mies ryöstettiin väkivaltaisesti Espoossa
– Mies pahoinpiteli bussikuskin
– Mies haistoi savun ja ehti ajoissa ulos
– Mies ammuskeli parvekkeelta Myllypurossa yöllä
– Mies riehui Koivukylässä hätäraketin kanssa
– Mies väisti kissaa Vantaalla – törmäsi siltapilariin
– Selkänahastaan roikkuva mies kauhistutti metromatkustajia
– Mies puri lipuntarkastajaa käteen bussissa
– Mies riehui Tikkurilassa – poliisi evakuoi koko kerrostalon
Myös Helsingin Sanomat kirjoittaa miehen vaiheista:
– Poliisi epäilee miehen murhanneen äitinsä ja polttaneen talon Vartioharjussa
– Mies pelastettiin Kaisaniemenlahdesta
– Merivartiosto pelasti kylmettyneen miehen merestä
– Mies otti aseen esiin Pitäjänmäessä
– Helsingin poliisi etsii törkeästä ryöstöstä epäiltyä miestä
– Mies tuhosi bussipysäkkejä vasaralla
– Mies rikkoi yöllä McDonald’sin ikkunoita
Ja lopulta:
– Mies kuoli kolarissa Hakamäentiellä –iäkäs kuljettaja tuli kolmion takaa eteen
Olin mukana valitsemassa Vuoden kaupunkilaista 2015. Valinnan teki Kaupunkitoimittajien yhdistys. Onnea voittajalle. Yhdistyksen tiedote tässä:
Kaupunkitoimittajien yhdistys on valinnut Vuoden kaupunkilaiseksi 2015 helsinkiläisen Saadia Radouain.
Radouai perusti viime vuonna Al-Birr Lähimmäisapu-yhdistyksen, joka antaa vertaistukea maahanmuuttajanaisille ja -miehille. Vertaistuki on tärkeätä etenkin naisille, joista jotkut eivät ole uskaltautuneet ulos kodistaan ennen Al-Birrin perustamista.
Saadia Radouain idea on että myös vertaistukijat saavat kokemuksia ja itsetuntoa, mikä auttaa heitä orientoitumaan työelämässä.
Al-Birr tarjoaa suomen kielen opetusta sitä tarvitseville. Yhdistyksen toimintaan osallistuu 300-400 maahanmuuttajaa, jotka tällä hetkellä ovat pääosin turvapaikanhakijoita. Lähimmäisapu on voinut toimia Yusuf Islamic Centerin tiloissa Malmilla ilman vuokraa.
Yhdistys toimii naisvoimin ilman rahallista tukea Helsingin kaupungilta tai muilta yhteisöiltä. Vapaaehtoisopettajia on yhteensä 14.
Heiltä puuttuvat paperit, kynät, tuolit, pöydät, oppikirjat, tietokoneet ja raha. Joka päivä pitää tulostaa 200 lomaketta opetusta varten, kun turvapaikanhakijat oppivat, miten täyttää suomalainen lomake.
Joka päivä tarjotaan teetä ja kahvia sekä leipää kaikille nälkäisille. Ja kaikki tämä pyörii sen takia, että Saadia Radouai haluaa, että maahanmuuttajia autetaan Suomeen. Hänellä on omakohtaisia kokemuksia maahanmuuttajan arjesta, kun ei oikein tiedä, miten yhteiskunta toimii. Marokkolaistaustainen Radouai muutti Suomeen noin 20 vuotta sitten.
Kaupunkitoimittajien yhdistys edustaa liki sataa Helsingin seudun asioita seuraavaa uutistoimittajaa. Yhdistys on valinnut Vuoden kaupunkilaisen jo 19. kertaa. Valinnalla halutaan nostaa esiin niitä ihmisiä, jotka haluavat pyyteettömästi parantavat ihmisten hyvinvointia alueella.
Viime vuonna Vuoden kaupunkilaiseksi valittiin someryhmän Lisää kaupunkia Helsinkiin perustajajäsen Mikko Särelä.
Joulun pyhinä tuli lueskeltua Helsingin kaupunginmuseon julkaisua Nokea ja pilvenhattaroita. Vuodelta 1999 oleva kirja kertoo millaista Helsingissä oli asua 1900-luvun alussa.
Kirjassa on Eero Haapasen ansiokas artikkeli Punainen Vanhankaupunginlahti. Haapanen käy läpi kesämaja-alueiden ja työväen virkistysalueiden syntyvaiheita Lammassaaressa, Kuusiluodossa, Kivinokassa ja Mölylässä.
Pohdin, että olisipa hienoa, jos tekstin saisi nettiin kaiken kansan luettavaksi. Mutta sehän olikin jo netissä! Löytyy Ponnistuksen kotisivuilta. Tosin ei ihan helposti, vaan sitä pitää osata etsiä.
Teksti on Ponnistuksen sivuilla neljässä osassa. Tässä suorat linkit:
On sitä ennenkin osattu. Nainen ottaa aurinkoa avannon reunalla Taivallahdella 1952. Kuva: Väinö Kannisto (Hkm/Finna).
Helsingissä on lukuisia paikkoja, joissa voi talvella pulahtaa avannossa. Tai sitten muuten vaan uimassa, jos ei meri ole vielä jäätynyt. Kaikkiaan talviuintipaikkoja on 14. Osassa on saunat, mutta karuimmillaan talviuintipaikassa on pukuhuone ja avantoon johtavat portaat. Useimpiin paikkoihin vaaditaan kausimaksu. Hinnat vaihtelevat suuresti sen mukaan, onko talviuintipaikassa sauna vai ei.
Itse en ole ainakaan vielä suuri avantouinnin ystävä, mutta monet ystäväni ovat. Olenkin harkinnut, josko tänä talvena avantoon uskaltautuisi. Mutta lähdetään maltillisesti liikkeelle tutkimalla tarjontaa.
Helsingin talviuintipaikat hintajärjestyksessä halvimmasta kalleimpaan:
Vuonna 1933 Kivinokassa tehtiin ruoanvastiketöitä, kerrotaan Helsingin kunnalliskertomuksessa. Kivinokassa ruoanvastiketöinä suoritettiin muun muassa teiden rakentamista, lasten leikkikentän rakentamista, metsänraivausta ja siistimistöitä. Kenties Kivinokan nykyisiä teitäkin on valmistunut ruoanvastiketöiden tuloksena.
Mutta mitä olivat ruoanvastiketyöt? Nimi kertoo paljon, mutta kysyinpä asiaa kuitenkin erinomaisesta Kysy museolta -nettipalvelusta. Helsingin kaupungin museon tutkija vastasi näin:
”Ruoanvastiketyöt olivat osa toimenpiteitä, joihin Helsingin kaupunki ryhtyi lieventääkseen vuoden 1929 lopussa alkaneen laman ja työttömyyden seurauksia 1930-luvun alun pahimpina työttömyysvuosina.
1931 aloitetun, aluksi ilmaisen ruoanjakelun vastineeksi alettiin 1932 vaatia jonkinlaista työsuoritusta. Ruoanjakelu, ja siten myös ruoanvastiketyöt oli tarkoitettu Helsingissä kotipaikkaoikeutta nauttiville, pääosin perheettömille työttömille, jotka voivat todistaa työttömyytensä esittämällä työnvälitystoimiston antaman työttömyyskortin tai ”muulla hyväksyttävällä tavalla”.
Työttömille ei käsittääkseni muodostunut varsinaista työsuhdetta Helsingin kaupunkiin, vaan töitä tehtiin nimen omaan ruoan vastineeksi. Ne olivat pääasiassa rakennusviraston eri osastojen järjestämiä tasoitus- raivaus- ja siistimistöitä yms. Yhden viikon työ oikeutti kahdeksan viikon ilmaisiin aterioihin; töissä olevien henkilöiden piti työaikanaan saada voimakkaammat ruoka-annokset. 1933 kesällä, työllisyystilanteen parantuessa, kaupunginvaltuusto päätti keskeyttää ruoanjakelun ja ruoanvastiketyöt. Vastiketyöt lopetettiin 8.7. ja ruoanjakelu 10.7., minkä jälkeen aterioita annettiin 13.8. saakka vielä niille, joilla viikon työllään oli siihen oikeus.”
by 
![20160527_124640[1]](http://paulijokinen.fi/wp-content/uploads/2016/05/20160527_1246401-500x282.jpg)
![20160527_145633[1]](http://paulijokinen.fi/wp-content/uploads/2016/05/20160527_1456331-500x282.jpg)
