Näyttelyarvio: Ateneumin uusi kokoelmanäyttely

Ateneumin uusi kokoelmanäyttely on nimeltään Ajan kysymys. Se täyttää Ateneumin ensimmäisen ja toisen kerroksen salit. Näyttely korvaa museon edellisen kokoelmanäyttelyn, joka kantoi nimeä Suomen taiteen tarina. Sen sijaan, että kokoelmanäyttely olisi rakennettu kronologisesti esittämään suomalaisen taiteen historiaa, se on jaettu neljään eri teemaan. Teemat ovat Luonnon aika, Kansan kuvat, Moderni elämä sekä Taiteen vallassa. Ne ovat kuin neljä erillistä näyttelyä.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että miten ikoniset klassikot Gallen-Kallelasta Edelfeltiin istuvat näihin teemoihin? Ja eivätkä ne aina istuneetkaan. Tuntui paikoitellen, että teos on väkisin sovitettu jonkun teeman alle. Koska pakkohan Ateneumin on näitä suurimpia helmiään pitää esillä.

Toinen epäilykseni oli, että millaisen kuvan yleisö saa suomalaisen taitteen historiasta. Kohderyhmänä kun on paljon ulkomaalaisia ja koululaisia. Miten he näkevät suomalaisen taiteen näiden teemojen kautta?

Valitut neljä teemaa toimivat vaihtelevasti. Parhaiten toimii isoon saliin istutettu ja näyttelyn ykkösteemaksi valittu Luonnon aika. Se kysyy, onko ihminen luonnon herra vai päinvastoin? Millainen on ihmisen valta luontoon nähden? Esimerkiksi asetelmamaalauksissa aikoinaan esiteltiin kuolleita eläimiä. Näin teki Ferdinand von Wright, joka kuvasi kuollutta kyyhkyä vuonna 1867. Mitä tapahtuu, jos kyyhkyn tilalle vaihdettaisiin kuollut ihminen? Olisiko kyse enää asetelmamaalauksesta vai jostain muusta?

Teeman parissa voi tutkia myös sukupuuttoa. Von Wrightin maalauksessa Sikoja ja harakoita on kaksi maatiaissikaa, jollaisia ei enää ole. Tehotuotannon nimissä pitkäkarvaiset maatiassiat ovat jalostettu pois kartalta. Tuskin von Wright ymmärsi maalaavansa kuvaa sukupuuttoon kuolevasta lajista.

Toinen teema, Moderni elämä, esittää nykyaikaa. Se keskittyy modernisteihin, pienellä nykytaide-twistillä. Se esittää kaupungistumisen, dystopiat, teknologian ylivallan, modernin maailman uhat ja pelot. Se on oikein toimiva kokonaisuus.

Taiteen vallassa -teemasta on ehkäpä hankalin saada otetta. Teema nostaa esiin taidekokoelmien keräilijät. Ateneumin museolla on historian saatossa ollut suuri valta kokoelman kartuttajana. Mutta teema nostaa esiin yleisemmin kysymyksen, kenen rahoilla taidetta on hankittu ja ketkä ovat vallankäyttäjiä. Teeman ajatus on hyvä, toteutus hieman hahmoton. Teeman ymmärtäminen vaatii taustatietoa, jota museon peruskävijällä ei ole.

Neljäs teema, Kansan kuvat, on lähtökohdiltaan mielenkiintoisin teema. Se kysyy, keitä me suomalaiset olemme, miltä suomalaisuus taiteessa näyttää. Kultakauden taidetta tehtiin topeliaanisessa hengessä (huom! Topelius oli Ateneumia edeltäneen taideyhdistyksen sihteeri), ja se näkyi taiteessa. Topelius ei kelpuuttanut suomalaisten joukkoon romaneja, saamelaisia tai juutalaisia. Siksi onkin jännittävää nähdä, millaista taidetta rajauksen ulkopuolelle jäi. Ateneumissa on rinnakkain vaalean Ainon vieressä juutalaiset, maahanmuuttajat, homot ja saamelaiset.

Tällä teemalla olisi ollut mielestäni paljon enemmänkin annettavaa, se olisi voinut olla rohkeampi ja räväkämpi. Kyse on kaikkein tärkeimmästä teemasta, mutta nyt se jää vaisuksi. Jos teeman tarkoitus oli herättää kysymyksiä ja keskustelua, niin siihen se on liian sisäsiisti ja pehmeä. Liian ateneummainen – hyvässä ja pahassa.

Ateneumin seinillä on monia tuttuja teoksia, kuten Helene Schjerfbeckin omakuva mustalla taustalla, Eero Järnefeltin Raataja rahanalaiset, Gallen-Kallen Damasquee ja lukuisia muita. Lisäksi esillä on monia vähemmän esillä olleita taideteoksia. Näitä ovat muun muassa Reidar Särestöniemen Punapartainen jänkä, Pirkko Lepistön Kesähypyt ja Essi Renvallin Pojan pää.

Kaikkinensa ihan kelvollinen toteutus tämäkin kokoelmanäyttely. Kyllä suomalaisen taidehistorian voi näinkin esittää. Toisaalta: jos käytössä on Ateneumin 30 000 taideteoksen kokoelma, voiko siinä epäonnistua? Olisin kuitenkin kaivannut teemoihin lisää terävyyttä. Jotain kertoo se, että näyttelystä koottu kirja avaa näyttelyn teemoja paremmin kuin itse näyttely.

Ateneumin kokoelmanäyttely Ajan kysymys avautui 14.4.2023

Suositus: 3/5

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Tekijä: Pauli Jokinen

Kirjailija, kulttuuribloggaaja ja kävelyopas.