Taiteilija Daniel Steegmann Mangrane on Kiasman kevään suuri kansainvälinen nimi. Espanjalaisen näyttely levittäytyy museon kahteen ylimpään kerrokseen. Salit ovat täynnä värejä ja yksityiskohtia, ääniä ja kuvia, staattista ja dynaamista. Taiteilija itse kuvailee, että museon pitää olla muutakin kuin esineiden näyttämistä ja säilytystä varten.
Kiasman viides kerros on kuin unimaailma. Lattia on päällystetty värikkäällä matolla, sinertävä valo täyttää koko tilan. Daniel Steegmann Mangranen näyttelyssä on oikeastaan kaksi juonnetta: illuusiot sekä ihmisen ja luonnon suhde.
Mikään ei ole miltä näyttää
Näyttelyä voi lähestyä aistien kautta, ennen kaikkea näköaistin. Kaikki, mitä siellä näkee, on suhteellista ja näkökulmasta riippuvaista. Aistit pettävät, kaikki on jotain muuta, miltä ensin vaikuttaa. Aistien kyseenalaistaminen onkin Steegmann Mangranen keskeinen päämäärä.
Seinille kiinnitettyjen hologrammien kuvat vaihtuvat, kun niitä katsoo eri kulmista. Samoin pyöreän peilipöydän maisema. Valonauhat reagoivat ihmisten liikkeisiin. Elokuvasta löytyy sauvasirkka vasta, kun se liikkuu. Itse asiassa koko viides kerros vaihtaa väriään vuorokauden vaihtelujen mukaan. Pieneen huoneeseen voi mennä puristamaan appelsiinimehua, joka värispektrien takia näyttää siellä erilaiselta kuin normaalisti.
Aistiharhojen näkökulmasta näyttely on hyvin kartesiolainen: kun aistit pettävät, voiko mihinkään luottaa? Eikö maailma olekaan sellainen, jollaisena sen näen?
Vaikka Steegmann Mangranen näyttely on tältä osin filosofinen ja jännittävä, herää kysymys, onko tässä oikein mitään uutta ja erikoista. Eikö näitä silmänkääntötemppuja ole nähty iät ja ajat?
Ihmisen suhde luontoon
Steegmann Mangranen toinen keskeinen teema on ihmisen suhde luontoon. Aihetta käsitellään monilla tavoin ja se tuntuu olevan taiteilijalle hyvin rakas teema. Kuten monille muillekin taiteilijoille viimeistään IPCC:n raporttien jälkeen. Steegmann Mangranen teokset tosin ovat pitkältä aikaväliltä, vanhimmat jo viime vuosisadan puolelta, eli paljon ennen viimeisimpiä ilmastoraportteja.
Steegmann Mangrane on syntynyt vuonna 1977 Kataloniassa, mutta asunut pitkään Brasiliassa. Molemmat maat ovat näyttelyssä läsnä. Steegmann Mangranen on kuvannut sademetsiä ja lapsuutensa maisemia Kataloniassa. Hiekkadyyni rinnastuu rahavirtoihin. Näyttely sisältää monia pieniä oivalluksia.
Steegmann Mangrane kertoo kokevansa, että ihminen ja luonto ovat yhtä. Itse koin hänen näyttelynsä toisin. Siellä luonto oli objekti, kohde, jota on dokumentoitu eri välineillä, kuten still-kameralla ja videolla. Ajatus siitä, että luonto ja ihminen olisivat yhtä, kääntyi jotenkin päälaelleen.
Näyttely jättää hämmentyneen tunteen. Mikä on lopulta ihmisen ja luonnon välinen suhde? Pitäisikö ihmisen villiintyä bangladeshilaisen paariakoiran tavoin, että saisimme luontosuhteemme kuntoon? Taiteilija tuntuu olevan itsekin yhtä hämillään. Mitään vastauksia näyttely ei tarjoa. Pelkästään pureskeltavaa – ja appelsiinimehua.
Daniel Steegmann Mangranen näyttely A Leaf Shapes the Eye
Kiasmassa 31.3.-10.9.2023
Suositus: 3/5
by 
