Didrichsenin taidemuseo kärsii Munch-krapulasta massiivisen Edvard Munch -näyttelyn jälkeen. Sijaiskärsijäksi on joutunut Pauno Pohjolainen (s. 1949), jonka Mandoliinimiehen matka -näyttely museossa on käynnissä. Näyttely ei vaan Munchin yleisöruuhkan jälkeen tunnu vetävän kävijöitä.
Tilanne on Pohjolaiselle sikäli kohtuuton, että näyttely on erinomainen ja kaipaisi ehdottomasti suurempaa huomiota ja nostetta.
Pohjolainen teki taiteilijadebyyttinsä vuonna 1975 Kuopiossa. Hän nousi maamme eturivin taiteilijoiden joukkoon ja uran kruununa on Ars Fennica -palkinto vuodelta 1997. Didrichsenin taidemuseo esittelee Pohjolaisen töitä runsaan 30 vuoden ajalta.
Kriitikko Otso Kantokorpi ehti jo kritisoida näyttelyn ripustusta, ja oli sitä mieltä, ettei Pohjolaisen suuria teoksia kannattaisi edes esitellä Didrichsenin museon kaltaisessa ahtaassa tilassa (kirjoitus täällä). Olen tyystin eri mieltä. Mielestäni Pohjolaisen teokset sopivat mainiosti Didrichsenin kodinomaiseen miljööseen.
Pohjolainen käyttää töissään paljon puuta ja hänen teoksissaan on usein uskonnollinen pohjavire. Uskonnolliset aiheet ja puun käyttö tuovat teoksiin ikiaikaista mystiikkaa.
Etenkin Pohjolaisen uudemmat suuret puuteokset saavat aivot raksuttamaan erilaisia mielleyhtymiä. Vanha kaupunki -teos johdattaa ajatukset muinaisiin puukaupunkiyhteisöihin, Ristin kuolema johdattaa ajatukset nietzscheläiseen filosofiaan. Suuri ja lähes musta Lähtevien laivojen satama -teos puolestaan saa ajattelemaan tummaa taivasta, mysrkyävää merta ja merellä aikojen saatossa menehtyneitä.
Pohjolaisen näyttely on suppeahko, mutta hyvin inspiroiva.
Arvio: 4/5
Pauno Pohjolaisen näyttely Mandoliinimiehen matka Didrichsenin taidemuseossa 9.8.2015 asti.
Kirjoitus julkaistu myös City.fi:ssä.
by 
