Säästetään betonia

Olihan se ruma. Helsingin jäähalli nimittäin. Muistan kuinka teinipoikana saavuin maakunnasta katsomaan Guns N’ Rosesia. Musiikin lisäksi vaikutuksen teki jäähallin rujo estetiikka. Jos minulta silloin olisi kysytty, Nordiksen olisi voinut purkaa välittömästi. Kuluvana syksynä hallin kohtalo on ollut tapetilla, kun HIFK suunnittelee paikalle Helsinki Garden -monitoimihallia.

Vuonna 1966 valmistunut jäähalli on oman aikansa tuote. Samanlainen betonimöhkäle kuin monet muut 1950-1970-luvuilla valmistuneet rakennukset. Suuri yleisö on aina kammoksunut niitä. Laajaa kansainvälistä mainetta niittäneen arkkitehdin Viljo Revellin suunnittelema Makkaratalo on valittu kaupungin rumimpien rakennusten joukkoon. Revellin suunnittelemaa KOP-kolmiota on arvosteltu Turun rumimmaksi taloksi. Betonibrutalismin ystävät ovat harvassa.

Olen viime aikoina alkanut omituisella tavalla pitää 50 vuotta vanhoista betonirakennuksista. Nordis satulakattoineen ja lasiseinineen on viehättävä ja täynnä muistoja. Hallin sisäänkäynnin päällä on Kalle Räikän suunnittelema teräsbetoninen taideteos Kohokuva, joka on syöpynyt kaikkien ohikulkijoiden mieliin.

Vanhat betoniset vesitornit ovat olennainen osa kaupunkikuvaa. Vieläkin harmittaa poliitikkojen ja virkamiesten yhteinen typeryys, jonka takia Lauttasaaren vesitorni purettiin pois viime vuonna. Se oli tärkeä maamerkki ja Suomen ensimmäinen sienenmuotoinen vesitorni.

Makkaratalosta voidaan olla montaa mieltä, mutta sekin on tärkeä osa kaupungin rakennushistoriaa. Samoin Merihaka ja Itä-Pasila, jotka ovat erittäin haluttuja asuinalueita. Kallion kolossimainen virastotalo herättää kunnioitusta. 1960-luvulla pieni ei ollut kaunista.
Betonibrutalismia ollaan hiljalleen ymmärretty myös suojella, ja aivan syystä. Ei niitä sen takia pidä suojella, että ne olisivat kauniita ja miellyttäisivät kaikkien silmää. Niitä pitää suojella esimerkkinä aikansa rakentamisesta. Helsingin viehätys on siinä, että rakennuskannassa on historiallisia kerrostumia.

Jäähalli on ehdottomasti säästettävä osana Stadin historiaa. Luulisi ainakin HIFK:n sen ymmärtävän.

Kolumni julkaistu Metrossa marraskuussa 2017.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Tekijä: Pauli Jokinen

Kirjailija, kulttuuribloggaaja ja kävelyopas.