Miltä Keimolan moottorirata näyttää tänään?

20151103_145420

Keimolan moottoriradalla Vantaalla ajettiin kilpaa vuosina 1966-1978. Radan perusti Curt Lincoln, kun Eläintarhan ajoja Helsingissä ei enää voitu järjestää. Vantaakin tunnettiin silloin vielä Helsingin maalaiskuntana.

Keimolassa ajettiin F2-kisoja, ja siellä nuorina miehen alkuina uraansa aloittelivat niin Keke Rosberg, Mika Häkkinen, Jyrki Järvilehto ja Mika Salo. F1-tähdistä Keimolassa ajoi muun muassa Graham Hill. Rata oli runsaat 3 kilometriä pitkä.

Keimolassa järjestettiin myös festareita. Vuonna 1969 siellä ihmisiä villitsi Beach Boys. Hurriganes esiintyi vuosina 1972 ja 1973 järjestetyssä Keimola Rockissa.

Ajot Keimolassa loppuivat 1970-luvulla, mutta nuoriso kävi siellä vielä myöhemminkin “kuutamoajeluilla”. Lassila & Tikanoja perusti alueelle rengasvaraston, joka paloi vuonna 2004. Renkaat paloivat päiväkausia.

Nykyään Keimolan ajoista muistuttaa ränsistynyt valvontatorni. Torni on suojeltu, vaikka se vaurioituikin pahasti rengaspalon yhteydessä. Nuoriso on jättänyt siihen omat puumerkkinsä.

20151103_145407

Valvontatornin ympäristössä on ajoradan asfalttia vielä nähtävissä paikoitellen.

20151103_150015
Kilometrin pituinen pääsuora.

20151103_150254

Graham Hillin vanteet?
Graham Hillin vanteet?

Ajoradan alueella ollaan rakentamssa uutta asuinaluetta. Sijainti on oivallinen, sillä Kehärädan avauduttua Kivistön asema on parin kivenheiton päässä.

20151103_151152

Mutta Vantaan kaupungille pitää antaa isot moitteet siitä, miten moottoristadionia ollaan kohdeltu vuosien varrella. Osoittaa suurta kunnioituksen puutetta kulttuurihistoriaa kohtaan. Jos alue on todettu kelpaamattomaksi kilpa-ajoille, niin se on silloin ihan ok, että alueelle rakennetaan kerrostaloja. Mutta kilparadasta olisi pitänyt pitää huolta. Nyt metsä kasvaa asfaltin läpi. Kilparadasta olisi voinut tehdä vaikka kevyen liikenteen väylän kerrostalolähiön lomaan. Enää siitä ei ole mihinkään. Valvontatorni on päästetty heikkoon tilaan. Betonivalleja olisi voinut säästää muistoksi.

Uutta pitää rakentaa ja kaupungin pitää uudistua, mutta se täytyy tehdä historiaa kunnioittaen. Keimolassa menneisyys ollaan unohdettu. Siellä olisi mahdollisuus nähdä monia historian kerrostumia.

Lue lisää aiheesta Paikallishistoriaa.

Linkkejä:

Keimola – Moottoristadion, joka melkein katosi

Keimola Wikipediassa.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Sotahistoriaa Ilmailumuseossa

20150624_160415

Suomen ilmailumuseo Vantaalla on hyvä paikka tutustua suomalaisen ilmailun historiaan, mutta se on erinomainen paikka myös sotahistorian harrastajille. Ilmailun historia kun on pitkälti myös sotahistoriaa.

Pihalla vieraan ottaa vastaan kaksi MiG-hävittäjää.

20150624_164801

20150624_165126

Ulkona on myös tutka. Helsingissä oli sota-aikana kaksi saksalaista tutkamallia, “Irjat” ja “Raijat”. Kysäisin museon infosta, että kumpi pihalla on. Pähkäilivät aikansa ja soittelivat, mutta ei tullut vastausta. Kävin vielä tarkemmin katselemassa tutkaa ja siinä luki “Made in France”. Ei siis ollut Irja eikä Raija.

Ei Irja eikä Raija.
Ei Irja eikä Raija.

Museon sisätiloissa on myös runsaasti kiinnostavaa sotahistoriaa. Tämä Messerschmitt saavutti sodassa monta voittoa, mutta putosi vuonna 1946 ilmamaaliammunnoissa Porin edustalle. Lentäjänä toiminut luutnantti Pokela selvisi sukelluksesta hengissä. Porilaiset sukeltajat löysivät koneen ja se nostettiin vuonna 1999.

20150624_155852

Tämä Polikarpov on Neuvostoliitossa valmitettu aseistamaton harjoitushävittäjä. Suomen ilmavoimien käytössä 1941-1942 ollut kone on ainoa malliaan maailmassa.

20150624_161601

Ilmailumuseo on hieno paikka. Kaksi suurta hallia täynnä lentokoneita, helikoptereita ja muuta ilmailuhistoriaa. Minut sai taas ihan raivoihini se, että museo oli lähes tyhjä. Kesällä, keskellä lomakautta! Milloin museot oppivat markkinoinnin? Tai kyse ei ole niinkään osaamisesta vaan halusta. Ei ole suurta halua tuoda itseään esille. Ilmailumuseolla olisi kaikki mahdollisuudet olla Suomen kärkipään museoita, mutta jos ei ole halua, niin sitten ei ole.

Kivenheiton päähän avautuu pian Kehäradan asema. Nyt olisi museolla mahdollisuus ottaa itseään niskasta kiinni ja skarpata markkinointia. Turisteja ei pitäisi olla kovin vaikea houkutella, kun museo on yhden pysäkin päässä lentoasemasta. Samoin Helsingistä pääsee museoon suoraan junalla.

Uusi juna-asema.
Uusi juna-asema.

Vuonna 2014 museossa kävi runsaat 24 000 maksanutta asiakasta. Se tekee runsaat 60 kävijää per päivä. Melko heikosti noin hienolta museolta. Kävijämäärän pitäisi vähintään kaksin- tai kolminkertaistua Kehäradan myötä. Ilmailumuseo: ottakaa haaste vastaan, 100 000 asiakasta vuonna 2020.

Sotamuseon kotisivut.

Historiaa 5/5

Lapsiperheille 3/5

Kulttuuria 2/5

Luontoa 1/5

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Vantaankosken historiallinen teollisuusmiljöö

20150517_194456

Käytiin tekemässä iltakävely Vantaankoskella. Oikein mukava ja rentouttava ympäristö rauhoittua kiireisen päivän päätteeksi.

Koski on vanhaa tehdas- ja teollisuusaluetta. Kosken rannalla on edelleen vanha viilatehdas, joka toimii nykyisin ravintolana. Viilatehdas perustettiin vuonna 1882 ja se lopetti toimintansa 1960-luvulla. Kuninkaantien toisella puolella vanhan padon vieressä on mylly, mutta se ei ole säästynyt yhtä hyvin kuin viilatehdas. Mylly paloikin muutama vuosi sitten, ja sen kohtalosta on taisteltu ja väännetty. Sääli, ettei Vantaan kaupunki ole kohdellut rakennusta sen historian vaatimalla arvokkuudella.

Vantaankoskelle perustettiin myllyjä jo 1500-luvulla. 1800-luvulla alueella oli jo huomattavasti teollisuutta. Kosken rantamilla oli sahoja, hopeasulatto, ruukki, trasselitehdas ja paljon muuta teollisuutta. Tehtaitten melu yhdistettynä kosken pauhuun on varmaan ollut korvia huumava yhdistelmä.

Kosken jälkeen on suvanto, jonka rantamilla voi tehdä kävelylenkin. Jyrkkien rantatörmäitten alareunoille on rakennettu pitkospuita ja kävelypolkuja. Etelämpänä kosken yli pääsee Mustakosken siltaa pitkin. Silta rakennettiin 2000-luvun alussa, kun taas viilatehtaan vieressä kulkeva Kuninkaantien silta on vuodelta 1876. Siltojen väliä kulkevan lenkin kävelee noin 20 minuutissa. Välillä kannattaa pysähtyä ja istua hetkeksi alas nauttimaan kauniista maisemasta ja suvannon hiljaisuudesta. Veteen voi heittää pari leipäkiveä.

Koski on suosittu kalastuspaikka. Sieltä voi saada jopa 10-kiloisia haukia. Tai sitten kalamiehet ovat tapansa mukaan kertoneet omia juttujaan.

Vantaankoski on arvioitu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Viilatehtaan ympäristö maisemoitiin puistoksi vuosina 2001-2002.

Vantaankosken pohjoispuolella on vanha VPK:n paloasema. Museoviraston suojelema sympaattinen punainen paloasema on vuodelta 1909. Se rakennettiin lahjoitusten ja arpajaisten avulla. Paloaseman vieressä on pieni kahvila, jossa voi nauttia kupin sumppia ja jätskin.

Vantaankoski, Kuninkaantie 28

Historiaa: 4/5

Kulttuuria ja taidetta 1/5

Lapsille: 2/5

Luontoa: 4/5

Tässä kuvia Vantaankoskelta:

Vanha rapistunut mylly.
Vanha rapistunut mylly.
Suvannon ympäristöön on rakennettu siltoja ja polkuja.
Suvannon ympäristöön on rakennettu siltoja ja polkuja.
Myllynkivi.
Myllynkivi.
Viilatehdas.
Viilatehdas.
Vanha pumppuasema
Vanha pumppuhuone.
Kivien heittelyä veteen.
Kivien heittelyä veteen.
VPK.
VPK.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Leonardo da Vilhu on hullu keräilijä – video

Leonardo da Vilhu on hullu keräilijä – video

Taiteilija Risto Vilhunen alias Leonardo da Vilhu on sairaalloinen taiteen keräilijä. Hän on kerännyt erilaista taidetta vuosikymmenet. Hän kuvailee, että keräilyvimma on kuin alkoholismi. Ennen huutokauppoja hän ei nuku öisin, ja ihmissuhteilla ei ole keräilyn rinnalla mitään merkitystä.

Da Vilhu on nyt lahjoittanut keräämänsä esinekokoelman Vantaan museolle, jossa on järjestetty näyttely da Vilhun kokoelmista. Vilhusen Vantaan kaupunginmuseolle lahjoittamaa etnografista esineistöä ja ikoneita on yhteensä noin 1 000 kappaletta. Lisäksi esillä on muun muassa Pablo Picasson ja Marc Chagallin taidetta.

Tikkurila on nyt mannaa da Vilhun faneille. Risto Vilhunen täyttää syksyllä 70 vuotta. Kaupunginmuseon näyttely on osa juhlavuoden näyttelykimaraa. Samalla avataan Tikkurilassa Galleria K:ssa Vilhusen omaa tuotantoa esittelevä Maisemankerääjä-näyttely.

Da Vilhu on aina ollut huomiota herättävä persoona. Näyttelyssä on sitaatti, jossa da Vilhu kertoo 1960-luvusta:

“En ole ikinä soittanut muuta kuin turpaani! Se oli hyvä, kun mä Aleksilla kävelin ruuhka-aikaan, niin ihmiset aurautu. Mulla oli neonväriset housut ja semmonen naisten 1920-30-luvun puoliturkki päällä ja aurinkolasit, Amerikan ilmavoimien upseerin koppalakki päässä ja rööki sieraimissa – molemmissa…”

Katso video, jossa da Vilhu esittelee ikoneitaan Vantaan museossa:


Hullun keräilijän aarteet Vantaan kaupunginmuseossa 5.2.-16.8.2015

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather