Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Suomen tietokirjailijat ry ovat koonneet yhteen tietokirjallisuutta ja tietokulttuuria koskevat epäviralliset teesit. Tässä ne ovat:
Tietokirjallisuus ja -kulttuuri
– sivistävät, opastavat ja viihdyttävät vauvasta vanhukseen
– ovat korvaamattomia opetuksessa
– voimaannuttavat tekemään omaa elämäämme koskevia päätöksiä
– heijastuvat taiteessa, kulttuurissa ja viihteessä
– innoittavat ja ruokkivat mediaa ja dokumentteja
– ovat suomalaisen yhteiskunnan käyntikortteja maailmalla.
Mitä näistä pitäisi ajatella? Ensimmäisenä tulee mieleen, että aika itsestäänselviä ovat. Ei mitään yllättävää. Toisena tulee mieleen, että aika kesyjä ovat. Ei mitään radikaalia ja järisyttävää.
Itse olen tietokirjailijoitten yhdistyksen jäsen, ja olen kirjoittanut Helsingin historiaan ja kulttuuriin liittyviä kirjoja. Koen läheisimmäksi teesiksi itselleni tuon ensimmäisen.
Toivon, että kirjani sivistävät ja viihdyttävät jos ei vauvasta vanhukseen, niin ainakin viisikymppisistä vanhuksiin. Tilaisuudet, joissa kirjojani olen ollut esittelemässä, niin kuulijoiden keski-ikä on lähellä eläkeikää. Mutta näinhän se on: paikallishistoria alkaa kiinnostaa erityisesti vanhemmiten.
Ehkä joskus kirjoitan vielä kirjan, joka viihdyttää vauvojakin.
Lisää tietoa teeseistä täältä.
by 
