Pauli Jokinen, tekijä sivustolla Pauli Jokinen

Testissä seikkailupuisto Korkee

Mustikkamaan seikkailupuisto Korkee herätti mielenkiintoni jo viime vuonna kun sitä rakennettiin. Nyt sitä vihdoin lasten kanssa päästiin testaamaan.

Korkeessa on seikkailuratoja sekä aikuisille että lapsille. Vaikka jännittävän oloiselta puuhalta vaikuttaakin, niin korkeanpaikankammoisena en kuitenkaan itse lähtenyt ratoja testaamaan. Aikuisten radat nimittäin kulkevat korkeiden puiden latvoissa. Niissä kiivetään, tehdään kymmenien metrien liukuja vaijereiden varassa ja tasapainoillaan köysiradoilla. Vaikka turvavaljaiden mekanismit on tietysti testattu moneen kertaan, niin sisäinen epäilevä tuomaani kuitenkin suhtautuu skeptisesti niiden luotettavuuteen.

Tällä erää siis päästin lapset vauhtiin. Lapsille on kolme erilaista rataa, joista ykkönen on helpoin ja kolmonen haastavin. Radat kulkevat lähellä maanpintaa, joten aikuiset pääsevät tarvittaessa auttamaan junioreita.

Lapset olivat radoista hyvin innoissaan. Etenkin 6-vuotiaamme jaksoi kertoa seikkailusta monta päivää myöhemminkin. 4-vuotias oli vielä hieman pieni ja pelokas Korkeen radoille, ja häntä piti auttaa koko ajan. Siitä huolimatta hän tykkäsi Korkeesta paljon.

Korkeen hinnat vaikuttavat alussa aika kovilta. Lapset maksaa 12 euroa ja aikuiset 22 euroa. Mutta sillä hinnalla Korkeessa saa seikkailla 3 tuntia. Jos käyttää koko 3 tuntia, niin lapsilla yhden tunnin hinnaksi tulee 4 euroa. Se ei enää tunnukaan niin pahalta.

Korkeessa oli heinäkuisena arkipäivänä vilinää. Ihmiset ovat selvästi löytäneet paikan. Me jouduimme jonottamaan radalle pääsyä noin 30 minuuttia.

Se on kuitenkin hienoa, että ihmiset ovat seikkailupuiston löytäneet, sillä varmasti yksityisellä yrittäjällä on Korkeen kanssa ollut suurehkot riskit. Radan rakentaminen ei käy käden käänteessä ja Korkeasaaren naapurissa Mustikkamaalla ei varmaankaan ole kovin pienet vuokrat.

Korkeasaari tuo varmasti vetoapua Korkeelle. Eläintarhan parkkipaikat ovat Korkeen vieressä ja jokainen autolla Korkeasaareen saapuva näkee väkisinkin Korkeen ja jää ihmettelemään puiden latvoissa kiipeäviä ihmisiä. Strategisesti ovat loistavan paikan valinneet.

Korkee ei ole lainkaan ainoa seikkailupuisto pk-seudulla. Nyt tuntuu olevan buumi päällä, sillä Korkeen kilpailijoiksi voidaan laskea ainakin Zippy Huopalahdentiellä ja Huippu Espoossa.

Lisätietoa:

Korkeen kotisivut

HS:n juttu seikkailupuistoista

Tältä näyttää JHL:n vessa – katso kuvat

Tietenkin olen Kivinokkalaiset ry:n huussikansan edustajana kateellinen JHL:n tovereille, joilla on käytössä ihan oikea vesivessa. Olen salaa haaveillut pääseväni kurkistamaan JHL:n vessaan, jonka ovet ovat ulkopuolisilta säpissä. JHL:n vessoilla on suljettujen ovien takia hieman myyttinen maine. Mitä ovien takana on? Mitä siellä puuhataan?

Jokin aika sitten JHL:n alueen kentällä järjestettiin hauska lasten tapahtuma (kiitos järjestäjille!) ja silloin vessojen ovet olivat auki. Pitihän siellä sitten käydä kurkistamassa, vaikka ei ollut edes hätä.

Tältä siellä näytti:

Naisten puolella en tohtinut pistäytyä, vaikka tilaisuus olisi ollutkin.

Korkeasaari ilman eläimiä

Kuluvana kesänä olen käynyt Korkeasaaressa jo kahdesti. Ulkopaikkakunnilta saapuvat kaverit haluavat aina käydä Korkeasaaressa ja lapset tykkäävät tietysti kovasti eläimistä. Itse olen nähnyt leijonat, okapirut ja lapinpöllöt sen verran useasti, että päätin vaihteeksi kääntää katseet pois eläimistä ja katsoa mitä muuta saarella on tarjottavanaan. Aika paljon oli, etenkin mielenkiintoista arkkitehtuuria.

Korkeasaaren silta. Silta saareen rakennettiin vuonna 1974, mutta se purettiin pois vuonna 2004, jolloin rakennettiin nykyinen silta. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto valitsi sillan vuoden sillaksi 2005.

Monien mielestä laiva on ainoa oikea tapa tulla Korkeasaareen. Vuonna 1887 rannan tuntumaan valmistui koristeellinen odotushuone laivamatkustajille.

Korkeasaaressa on kaupungin vanhimpia kioskirakennuksia.

Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema ravintolarakennus on vuodelta 1884.

Saarenvartijan rakennus on vuodelta 1890. Rakennuksessa on nykyään kahvila.

Korkeasaaressa on myös taidetta. Pukki-veistoksen on tehnyt italialainen Constantino Pandiani. Veistos on vuodelta 1892. Pukki ostettiin Helsinkiin Pariisin maailmannäyttelystä.

1800-luvulla perustetun eläintarhan yksi vanhimmista eläimille tarkoitetuista rakennuksista on vanha karhulinna. Karhut saivat uuden ”linnan” 1950-luvulla, mutta vuonna 1903 rakennettu vanha karhulinnakin on edelleen olemassa.

Jääkarhujen linna valmistui vuonna 1914. Jääkarhuja ei ole Korkeasaaressa nähty sitten 1980-luvun. Jääkarhujen linnassa on ollut parina viime kesänä tilataidetta.

Modernimpaa arkkitehtuuria edustaa Kupla-näkötorni. Vuonna 2002 valmistuneesta tornista on kivat näkymät kaupungin suuntaan. Arkkitehtiopiskelija Ville Hara suunnitteli tornin opinnäytetyönään.

Tietysti kannattaa käydä vilkaisemassa myös ikivanhaa uhrikiveä, jonka harrastaja-arkeologi löysi sattumoisin vuonna 2014. Kuvaa ei siitä nyt ole, mutta juttu Korkeasaaren sivuilta löytyy täältä.

Punarinnankierros Nuuksiossa

Nuuksion kansallispuistoon voi tehdä vaikka useamman päivän patikkaretken ja yöpyä teltassa tai laavussa. Mökkejäkin voi vuokrata.

Nuuksio on siitä kiva paikka, että sinne voi tehdä myös ihan parin tunnin reissun. Hyviä opastettuja kävelyreittejä löytyy Kattilasta ja Haukkalammelta. Me kävimme tänään Haukkalammella. Se on hyvin saavutettavissa. Autolla pääsee lähes luontopolkujen aloituspisteeseen saakka, bussipysäkiltä on parin kilometrin reippailu.

Haukkalammella voi valita kolme opastettua kävelyreitti. Punarinnankierros ja Nahkiaispolku ovat molemmat kahden kilometrin pituisia. Haukankierros on noin 4 kilometriä. Niitä yhdistelemällä saa itselle sopivan pituisen reitin. Jos jaksaa kiertää ne kaikki, niin kilometrejä kertyy kahdeksan. Nuuksion reitteihin pääset tutustumaan täällä.

Tänään oli lapset mukana, niin valitsimme Punarinnankierroksen. Maasto on suht helppoa, mutta reitti sisältää kuitenkin lapsille riittävän kiinnostavia puroja, nousuja, lampia ja seikkailupuita.

Retki alkaa Haukkalammen opastuvalta, jossa join starttikahvit. Opastuvalta saa myös karttoja ja esitteitä.

Kävelyreitit on merkitty erivärisillä laattoilla.

Mustalampi on nimensä mukaisesti musta.

Jätimme viestin muille metsän kulkijoille.

Valklammella sade yllätti.

Ja loppui lähes yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Punarinnan kierros on oikein virkistävä pikkureippailu, jos on ensimmäistä kertaa tutustumassa Nuuksioon tai jos haluaa lähteä lasten kanssa hetkeksi luontoon (lastenvaunuilla tätä reittiä ei kuitenkaan kannata lähteä kiertämään). Kierros on myös hyvä iltakävelyreitti, jos haluaa työpäivän päätteeksi irtioton luonnon helmaan.

Mutta ei tällä reitillä ehdi mitään syvää metsäkokemusta saada. Se on liian lyhyt sellaiseen ja japanilaisten turistien ryhmät hieman syövät ikiaikaisen metsän jylhää tunnelmaa.

Nuuksio – Punarinnankierros:

Pisteet (1-5):
Luontoa: 5
Lapsille: 3
Historiaa: 1
Kulttuuria ja taidetta: 1

PS. Tällainenkin huvila löytyy Nuuksiosta:

Helsingin portaat – top 7

Helsingissä on lukuisia legendaarisia portaita. Toiset ovat kauniita, toiset hiostavia. Listasin omat suosikkini.

1. Kaivopuiston omituiset kallioportaat

2. Malminkartanon huipun portaat

3. Lasipalatsin takaseinän portaat

4. Tuomiokirkon portaat

5. Kampin metroaseman rullaportaat (Suomen pisimmät)

6. Majavatien portaat

7. Eduskuntatalon portaat

Kruunuvuoren autiotalojen outo historia

Helsingin Kruunuvuorenrannassa on lukemattomia hylättyjä huviloita. Nyt alkaa olla viimeisiä hetkiä käydä niitä tutkailemassa, sillä muutamien vuosien kuluttua ne on luultavasti jyrätty pois Kruunuvuoren lähiörakentamisen tieltä. Tai poltettu maan tasalle yksi kerrallaan.

Huviloilla on omituinen historia. Huvilat ovat 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Ne olivat ennen sotia saksalaisessa omistuksessa ja sodan jälkeen ne päätyivät Neuvostoliiton haltuun. Alue oli myös Suomen kommunistisen puolueen virkistysaluetta.
1950-luvulla alueen osti vuorineuvos Aarne J. Aarnio, joka päätti perustaa alueelle tuhansien asukkaitten lähiön. Kaupunki kuitenkin oli toista mieltä ja määräsi alueen rakennuskieltoon. Huviloiden asukkaat muuttivat sieltä yksitellen pois epävarman tulevaisuuden takia. Lopulta huvilat autioituivat ja pääsivät rappeutumaan.

Teimme sunnuntain kuluksi retken alueelle. Vielä kun siellä on huviloista jotain jäljellä.

Sinne ei ihan sattumalta eksy. Ensin pitää mennä omakotialueen ohi Päätien päähän asti. Herttoniemestä lähtevän bussi 88:n päättäri on hyvin lähellä. Päätien päästä alkaa kapea metsätie, jonka edessä on punakeltainen puomi.

Puomin jälkeen metsätie jatkuu mäkeä ylös muutama sataa metriä.

Tie tulee Kruununvuorenlammen reunaan, jossa se haarautuu. Suurin osa huviloista on lammen ja meren välisellä alueella. Lampea voi lähteä kiertämään kumpaa suuntaan tahansa, koska polku tekee lenkin ja tulee samaan paikkaan takaisin.

Metsäpolku on välillä aika huonokuntoinen.

Saavumme ensimmäisenä palaneen huvilan kohdalle. Alueella on viime aikoina poltettu useita huviloita. Ilmiselviä tuhopolttoja. Aika rauhassa saavat palaa, sillä pelastuslaitoksen on hyvin vaikea päästä alueelle.

Seuraavaksi tulee vastaan täysin romahtanut huvila.

Välillä pysähdyttiin evästauolle ja katseltiin Korkeasaaren suuntaan. Tuolta se Kruunuvuorensilta tulee joskus.

Kiertelemme alueella parisen tuntia ja tutkimme huviloita. Luonto on ottanut vallan useissa paikoissa, vandaalit ovat tuhonneet ja polttaneet huviloita, ikkunat on rikottu ja seiniin on spreijattu. Monet talot ovat olleet myös kodittomien leposijoina. Useimpiin ei uskaltanut mennä sisään.

Tässä kuvakoostetta huviloista. Mystistä ja surullista.

Kaupungin olisi pitänyt jo vuosikymmenet sitten herätä ja jämäkästi suojella huvilat. Nyt alkaa olla myöhistä. Muutamaa ”hyväkuntoisinta” huvilaa suunniteltiin suojeltavaksi jokunen vuosi sitten, mutta en ole seurannut niin tarkkaan miten projekti on edennyt.

Lisätietoa:

HS:n juttu Kruunuvuoren rakentamisesta.

Kruunuvuorenranta Wikipediassa.

Kivinokan uimakoululaiset huippuopissa

Ensimmäinen viikko uimakoulua takana Kivinokan rannassa. Surkeat ovat olleet säät. Lämpötila jotain 15 asteen paikkeilla, napakka tuuli päälle ja pieni vesisade. Tämä kuva kertoo kaiken:

Toivottavasti ensi viikolla ilmat paranee.

Urhoollisesti lapset kuitenkin ovat veteen uskaltautuneet. Viimeinenkin lapsi uskalsi kastaa itsensä viidentänä päivänä. Aikuisena he kuitenkin muistavat vain sen, että olivat uimakoulussa ja kivaa oli. Eivät he muista jäätävää vettä ja kylmää ilmaa.

Erinomaisessa opissa naperot ovat olleet. Uimakoulua on vetänyt SM-tason uimari Sanna Linko. Suomen ikävästä suvesta huolimatta Sanna on erimerkillisellä asenteella jaksanut pienokaisia opastaa.

Lopussa kiitos seisoo. Uimadiplomilla on paikka varattu kesämajan seinällä.

Ps. Rannalle on ilmestynyt uusi pelastusrengas.

Hylättyjen vaatteitten näyttely

Kivinokan uimarannalla avattu tänään klo 11.00 hylättyjen vaatteitten näyttely. Näyttelyn kuraattoreina pari alle kouluikäistä. #kivinokka #näyttelyt

Kuva, jonka Pauli Jokinen (@paulijokinen) julkaisi 8. 07ta 2015 klo 1.08 PDT

Laajalahden Etyk-surmista 40 vuotta

Etyk-juhlallisuudet olivat Kalastajatorpalla.

Vuonna 1975 Helsingissä järjestettiin suuri Etyk-kokous, jonka 40-vuotisjuhlaa tänä kesänä vietetään. Harva kuitenkaan muistaa kokouksen aikana sattunutta välikohtausta, jossa kaksi miestä sai surmansa.

Etyk-vieraat olivat heinäkuisena iltana kokoontuneet Kalastatatorpalle juhlaillalliselle. Turvatoimet olivat mittavat. Laajalahdella päivysti myös merivartioston veneitä.

Yhdessä merivartioston veneistä oli ylikersantti Hirvonen ja merivartija Mikkonen. Venettä vastaan oli ajanut mutkitellen moottorivene, jonka merivartioston vene päätti pysäyttää. He näyttivät pysähdysmerkkiä, jota vene ei totellut. Mikkonen oli ampunut valopistoolilla laukauksen, joka osui vahingossa vastaan tulevaan veneeseen. Vene syttyi palamaan. Kaksikko yritti sammuttaa venettä, mutta eivät saaneet tulta talttumaan.

Paikalle tuli poliisivene ja yhdessä he saivat palon sammumaan. Veneen pohjalta löytyi palanut vainaja. Hirvonen ja Mikkonen vietiin kuulusteluihin. Kerrotaan, että miehet haisivat alkoholille. He kertoivat nauttineensa muutaman oluen.

Lehdistö alkoi kutsua tapausta Etyk-surmaksi.

Pari päivää myöhemmin Laajalahdesta löytyi toinen vainaja. Tapauksen tutkinta jatkui.

Selvisi, että tapahtumahetkellä Hirvosella oli veressä alkoholia 1,13 promillea ja Mikkosella 1,04 promillea. Selvisi myös, että heillä oli ollut kyydissä pari naista. He olivat käyneet viemässä naiset ensin rantaan ja sitten vasta tulleet sammuttamaan palavaa venettä.

Veneestä löytyneen vainajan kuolinsyy oli palovammat. Hän oli ollut vahvassa humalassa. Vedestä löytynyt vainaja oli pudonnut veneestä ja hukkunut. Hän oli myös ollut tukevassa humalassa.

Hirvosen ja Mikkosen todettiin olleen virantoimituksessa alkoholin vaikutuksen alaisena sekä syyllistyneen ruorijuoppouteen. Mikkosen todettiin syyllistyneen varomattomaan valopistoolin käyttöön. Miesten todettiin laiminlyöneen pelastustoimet. Mikkonen sai 9 kk ehdollista, Hirvosen tuomiosta ei ole tietoa.

Tarkempi selostus tapahtumasta löytyy rikosaiheiselta Hejac-sivulta.

Kesäinen luontoretki Uutelaan

Vaikka tuuli ei ole kova, aallot lyövät rantakallioon voimalla ja vesi pärskähtää korkeuksiin. Täällä meri näyttää voimansa. Se syöksyy rantaan suoraan avomereltä. Paikka on varmasti otollinen myrskybongaukseen. Seistään Särkkäniemen kallioilla. Tämä kohta oli Helsingin itäisimpiä pisteitä ennen kuin osa Sipoosta liitettiin Helsinkiin.

Särkkäniemi on osa Uutelan ulkoilualuetta Vuosaaressa. Uutela on luontonsa puolesta Helsingin monipuolisimpia ulkoilualueita. Alueeseen pääsee tutustumaan luontopolkua pitkin. Luontopolku on kahdeksikon muotoinen eli se muodostuu kahdesta lenkistä. Luontopolun kokonaispituus on noin neljä kilometriä. Lyhyempi luontopolun lenkeistä on noin 1500 metriä ja pidempi 2500 metriä (kaupungin esite löytyy täältä).

Polut kiertävät synkissä kuusimetsissä, ikiaikaisilla rantakallioilla, soiden ja lampien reunamilla ja niittyjen varsilla. Luontopolku ei ole täysin esteetön, mutta suurimman osan pääsee kiertämään näppärästi lastenvaunuillakin.

Uutela on Itä-Helsingin laajin yhtenäinen metsäalue, jossa on luonnontilaisia metsiä suosivia kasveja ja lintulajeja. Metsissä viihtyvät myös mäyrät ja supikoirat, joiden pesäonkaloita voi erottaa maasta. Rannoilla puolestaan pääsee seuraamaan vesilintujen elämää. Merellä voi nähdä kyhmyjoutsenen tai sorsan etsivän syötävää rantavedestä.

Luontopolku sivuaa vanhaa Skatan maatilaa, jonka tunnetuin asukas viime aikoina on ollut taiteilija Miina Äkkijyrkkä. Nykyisin tilaa hallinnoin Suomen setlementtisäätiö ja tilalla harjoitetaan muun muassa hevosterapiaa.

Skatan rakennukset ovat 1800- ja 1900-lukujen taitteesta. Tilaan kuuluu päärakennuksen lisäksi kaksi vajaa, kivinavetta ja aitta. Pihalla seistessä voit kuvitella miten tilalla siihen aikaan elettiin. Vilja heilui pellolla tuulessa odottamassa niittoa, kasvikset haettiin ruokapöytään omasta maasta. Lypsylehmät laidunsivat niityllä ja kanat kotkottivat aitauksessa. Kalaa saatiin lähivesistä. Ollaan Helsingissä ja keskellä perinnemaisemaa.

Vuosaaren Uutelalla on myös sotaisa historiansa. Luontopolun ulkopuolella Skatanniemellä on venäläisten 1910-luvulla rakentama merilinnoituksen tukikohta. Linnoitus on ainoa meririntaman yhteyteen rakennettu tukikohta, joka sijaitsee mantereella. Muut ovat saarissa. Bunkkerin takana on paikat neljälle tykille.

Uutelan luontopolku:

Pisteet (1-5):
Luontoa: 5
Lapsille: 2
Historiaa: 2
Kulttuuria ja taidetta: 1

Linnoitusretki Mustavuorelle – luolia ja rotkoja

Vuosaaren pohjoisosassa sijaitsevalla Mustavuorella on kenties edustavimmat linnoitusjärjestelmän jäänteet ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Venäläiset rakensivat silloin Helsingin ympäri puolustusjärjestelmää.

Mustavuoren miinukseksi laskettakoot se, että siellä ei ole minkäänlaisia opasteita. Aikalailla summamutikassa piti linnoituslaitteita lähteä etsimään, sillä en ollut siellä aikaisemmin käynyt. Mutta sitä suurempi oli löytämisen riemu, kun metsän kätköistä tuli vastaan suuria luolia. Kaupungin tekemä esite oli ainoa matkaoppaamme (pdf-versio täällä).

Kävelimme lasten kanssa vanhaa tykkitietä Mustavuoren huippua kohti.

Poikkesimme tieltä sellaisessa kohdassa, jossa arvelin yhden luolan olevan. Ja kerralla osuimme oikeaan paikkaan. Lapset olivat aivan haltioissaan.

Jatkoimme matkaa ja päädyimme polulle, joka kulkee Itäväylän suuntaisesta. Polun läheltä lähti kohti kallion huippua juoksuhaudan tapainen kaivaus. Lähdimme seuraamaan sitä ja kulman takaa löytyi jälleen suuri luola. Luola oli täynnä vettä, joten sinne ei ollut asiaa.

Juoksuhauta alkoi muistuttaa enemmänkin rotkoa, jonka reunat kohosivat lähes kymmeneen metriin. Lasten kanssa on turvallisempaa olla rotkon pohjalla kuin yläreunoilla.

Jatkoimme rotkoa eteenpäin ja pian löytyi taas uusi luola. Vettä täynnä sekin.

Ensi kerralla jätän lapset kotiin ja tulen tutustumaan Mustavuoreen kunnolla ajan kanssa.

Kuka rikkoisi Kivinokan ympärijuoksun 50 vuotta vanhan ennätyksen?

Kivinokan olympialaiset järjestetään tänä kesänä 25.7. Olympialaisten ohjelmassa on perinteiseen tapaan Kivinokan ympärijuoksu.

Kivinokan ympärijuoksu on pituudeltaan noin 2200 metriä. Itseltäni kesti viime vuonna sen kiertämiseen runsaat 10 minuuttia.

Ympärijuoksun ennätys on Risto Viljalla. Ennätysaika on 6.55. ja se on 1960-luvun alusta. Vilja esitteli minulle pokaalia, johon on kaiverrettu ennätysaika.

Erittäin kova aika on kyseessä. Mies oli kovassa iskussa silloin (ja on toki edelleen). Siinä on nuoremmalla polvella tekemistä, että pääsee edes lähelle tuota aikaa.

PS. Kivinokan lapsiperheille on perustettu oma Facebook-ryhmä, jossa tietoa lapselliselle perheille suunnatuista tapahtumista yms.

Lapset löysivät maakellarin viime vuosituhannelta

Omat lapsemme ja naapurin lapset löysivät Kivinokasta vanhan maakellarin. Ei se kovin iso ollut, runsaat puoli metriä suuntaansa. Maakellari on melko vilkkaan polun varressa, joten aika ihme, että se on saanut olla rauhassa ja piilossa.

Tässä kellarin onnelliset löytäjät:

Otin työhanskat käteen ja katsottiin, mitä kellarista löytyy. Siellä oli kymmenisen Amiraali-olutpulloa. Tyhjiä tietenkin. Ja yksi muovikanisteri.

Wikipediasta tarkistin, että Amiraalia on tehty vuosina 1972-1992. Panimo oli Pyynikki. Merkkiä yritettiin elvyttää vielä vuonna 2003 heikoin tuloksin.

Melko mahdotonta sanoa, miten vanha kellarikätkö on, mutta jotenkin vaikutti siltä, että 1900-luvun puolelle mennään.

Kivinokka on täynnä pieniä salaisuuksia.

PS. Amiraali-pullojen etiketeissä oli suuria merenkävijöitä, kuten Hammarskjöld, Nelson ja japanilainen Togo. Etenkin Togon etiketillä varustetut pullot saivat suuren suosion Japanissa. Japanilainen panimo tekee vielä tänä päivänäkin Amiraali-olutta Togon etiketeillä. Iltalehden juttu täällä.

Kivinokan kummeli, jatulintarha ja lasinsiruja

Toissailtana kävimme maleksimassa Kivinokan kärjessä. Aikamme kuluksi rakentelimme jälkikasvun kanssa rantaan kummelin (tai jonkun sen tapaisen)…

…ja jatulintarhan (tai jonkun sen tapaisen).

Kivinokan kärjestä keräilimme samalla lasinsiruja.

Lasinsiruja oli myös Vahtituvan lattialla, jonne murtauduttiin viime viikolla. Varas oli rikkonut ikkunan ja mennyt siitä sisään. Lasinsirpaleita oli aivan tolkuttomasti. Saaliiksi rosmo sai kaksi vanhaa kännykkää (epäammattimainen arvioni niiden arvosta katukaupassa on noin 2 euroa). Kysynpä vaan: Kannattiko?

Saalis ei ollut kovin arvokas, mutta pirusti tällainen teettää työtä: lasisirujen siivoamista, uuden ikkunan hankintaa, rikosilmoitusta, vakuutusten selvittämistä, kännykkäliittymien sulkemista, uusien liittymien avamista, yms. Jotenkin sitä mieluummin makaisi Harry Holen kanssa riippumatossa, kuin hoitaisi näitä.

Arvoisa Rosmo: Jos luet tämän, niin toivon, että jäi viimeiseksi kerraksi. Tällä et tuntipalkoille pääse.

Levollinen Leposaaren hautausmaa

Jos etsitään Helsingin viehättävintä hautausmaata, niin omaksi suosikikseni nousee Kulosaaren hautausmaa. Se sijaitsee pienessä Leposaaressa Vanhankaupunginlahdella. Vaikka kyseessä onkin saari, niin hautausmaalle pääsee jalat kuivina tietä pitkin.

Hautausmaa perustettiin 1920-luvulla Iso Pässin saareen ja sittemmin saaren nimeksi vakiintui Leposaari. Osuva nimi. Saaressa on levollista kävellä, vain merituuli humisee puissa.

Saaren korkeimmalle kohdalle arkkitehti Armas Lindgren suunnitteli kappelin. Lindgren asui Kulosaaressa ja hänet muistetaan erityisesti maineikkaasta Saarinen-Gesellius-Lindgren-arkkitehtitoimistosta.

Lindgren on myös haudattu saareen.

Juoksijalegenda Hannes Kolehmaisen hauta.

Kenraali Talvela on päässyt meren rannalle. Kuulin taannoin tarinan, että eräs vanhempi mies kävi yön pimeydessä hautaamassa kissansa Talvelan haudan viereen. Niinpä kissa-vainaa saa säännöllisesti kukkia haudalleen. Shhh, ei kerrota kenellekään.

Näyttelijä Adolf Lindfors.

Pro Patria -muistomerkin on tehnyt taiteilija Ben Renvall. Hautausmaalle on haudattu parikymmentä sankarivainajaa.

Menneille sukupolville.