Suomenlinnasta löytyy panssarilaiva Väinämöisen laivakello. Se on ripustettu Merisotakoulun pääoven viereen.
Väinämöinen valmistui vuonna 1932 ja sen sisaralus Ilmarinen vuotta myöhemmin. Ilmarinen upposi sodassa ja Väinämöinen luovutettiin rauhanehtojen mukaisesti Neuvostoliitolle 1944. Laivakello kuitenkin pidettiin muistona.
Väinämöinen oli Neuvostoliitolla Vyborg- nimellä ja laiva romutettiin myöhemmin.
Merisotakoulu sijaitsee Pienessä Mustasaaressa. Sen piha on yleistä aluetta, jonne on vapaa pääsy.
Lonnan entisellä sotilassaarella avautui toukokuussa uusi yleinen sauna. Pitihän se käydä heti testaamassa. Saunaa esitteli saunamajuri Tuomo Raitio ja mukana menossa oli saunakoira Leon.
Saunarakennus on valmistettu kotimaisesta puusta ja sen arkkitehti on Anssi Lassila. Rakennuksessa on kaksi saunaa, miehille ja naisille omansa. Sekasaunoja ei ole. Saunat ovat vain yleisessä käytössä, niitä ei vuokrata yksityistilaisuuksiin.
Saunojen lämmitys tapahtuu ulkoseinän kautta. Leon ihmettelee höyryä taustalla.
Miesten ja naisten saunat ovat täysin identtiset. Parvisaunoissa lauteet ovat korkealla katonrajassa. Lauteilta on merinäköalat.
Lauteiden alla on peseytymistilat, joissa kylvetään vanhan ajan malliin pesusangoilla. Saunan ulkopuolella on suihkut, jos haluaa niitä käyttää, mutta sankojen kanssa peseytymisessä on oma viehätyksensä.
Saunat ovat kertalämmitettäviä puusaunoja. Saunamajuri Tuomo Rautio heittää häkälöylyt ennen kuin päästään lauteille.
Saunavuoroja on Lonnassa tiistaista lauantaihin klo 14-21. Kahden tunnin mittaiset saunavuorot kannattaa varata etukäteen netistä, jos haluaa olla varma, että mahtuu löylyihin. Saunamaksu on 16 euroa, alle 12-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.
Viereinen Vohvelibaari vastaa tarjoilusta. Sinne voi avata piikin saunaan mennessä ja tarjoilijat käyvät tuomassa virvokkeita saunaan.
Entäs se tärkein eli löyly? Kiukaasta avataan kansi ja sinne kaadetaan muutamia kipollisia vettä. Mitä pidempään kantta pitää auki, sitä enemmän saunaan virtaa lämpöä. Löylyt ovat erinomaiset: pehmeät ja kosteat. Jos jossain voi puhua löylyn syleilystä, niin täällä.
Terassille pääsee vilvoittelemaan ja katselemaan saaristomaisemia.
Lonnaan pääsee näppärästi yhteysaluksella Kauppatorilta alle 10 minuutissa.
Isosaari on Helsingin ulkosaaristossa sijaitseva entinen sotilassaari, joka on ollut suljettuna vuosikymmeniä. Saari avautuu tänä kesänä siviileille ja sinne pääsee reittialuksella Kauppatorilta. Kävin tutustumassa saareen ja sen historiaan. Tulen esittelemään kohdetta syksyllä ilmestyvässä kirjassani Sunnuntaikävelyllä sotien ajan Helsingissä (Minerva Kustannus).
Tässä hieman kuvia ja vinkkejä, mitä Isosaaressa kannattaa käydä katsomassa. Saarella jaetaan myös karttoja, joiden avulla paikkoihin pääsee tutustumaan.
Matka Kauppatorilta kestää noin 40 minuuttia.
Jarmo Nieminen vetää opastuksia Isosaaressa.
Isosaaressa on golfkenttä, jota pidetään Suomen vaikeimpana. Paikalliset rakennusmiehet rakensivat kentän 1980-luvulla.
Vanha koulurakennus.
Torpedoasema, jossa testattiin torpedoja. Sinne ei ole yleisöllä pääsyä vieläkään.
Krimin sodassa kuolleen englantilaisen sotilaan hauta.
Isosaaressa saattaa olla hyvin kylmää ja tuulista. Tutustumispäivänä satoi, eikä saari näyttänyt parhaita puoliaan. Mutta aina pärjää, kun varustautuu oikein.
Saaressa on kaunista luontoa.
Isosaaressa on tykkejä eri aikakausilta. Vanhimmat ovat rakennettu 1910-luvulla valmistuneiden linnoitusrakennelmien yhteyteen.
Sotilaiden rivitalot ovat autiona.
Vanha kasarmirakennus ja sotilaskoti on tyhjillään. Viimeiset varusmiehet poistuivat saaresta 2010-luvun alkupuolella.
Ruokalasta ollaan tekemässä juhlatilaa.
Entinen sulkeisharjoituskenttä, josta tulee telttailualue.
Yhdyshautoja on louhittu kallioon.
Maasta voi löytää vielä taistelujätettä.
Isosaaressa oli vankileiri sisällissodan 1918 jälkimainingeissa. Saaressa oli 1500 vankia, joista 300 menehtyi. Tässä hautamuistomerkki.
Sauna avautuu yleisölle. Se pitäää tulla testaamaan vielä kesän aikana.
Saunasta pääsee uimaan, sillä Isosaaressa on vierekkäin kaksi hiekkarantaa.
Upseerikerholla on tunnelmallinen ravintola. Ainakin lohikeittoa tulee olemaan listalla. Ja ehkä sotkun munkkeja.
Lonnan saaressa käytiin neuvotteluja Suomen sodassa vuonna 1808. Neuvotteluissa sovittiin, että Viapori antautuu venäläisille. Viapori luovutettiin venäläisille ilman taisteluja. Sitä pidettiin ja on pidetty myöhemminkin häpeällisenä. Venäläiset olivat piirittäneet Viaporia eli Suomenlinnaa pitkään ja Carl Olof Cronstedt oli siinä uskossa, että apuja ei ole tulossa ja ruutivarastot eivät riittäneet linnoituksen puolustamiseen. Neuvottelut käytiin saarta vuokranneen leskirouvan talossa, joka on purettu jo ajat sitten.
Suomenlinnan vieressä sijaitseva Lonna on toiminut sotilassaarena ja se avattiin siviileille muutama vuosi sitten. Nykyään saarelle pääsee yhteysaluksella Kauppatorilta ja siellä on ravintola, sauna ja juhlatiloja. Niitä ylläpitävän Lonnan Hyväntuulenkeitaan ravintolatoimenjohtaja Tanja Aromäki esitteli minulle paikkoja.
Saarella toimi 1940-luvulta lähtien demagnetisointiasema, joka rakennettiin saksalaisten avustamana 1944. Siellä poistettiin laivoista magneettisuutta, jotta meren pohjassa olleet herätemiinat eivät reagoineet niihin.
Lonnan ravintolan takahuoneessa on museohuone, jossa esitellään dieselmoottoreita, joita käytettiin magneettisuuden poistamisessa.
– Noin kerran vuodessa täällä käy mies, joka kertoo, että hän on ainoa ihminen maailmassa, joka osaisi näitä koneita käyttää. En yhtään tiedä kuka hän on, mutta ilmeisesti hän on joskus työskennellyt täällä, Aromäki sanoo.
Suomenlinnan sivuilla kerrotaan asiasta näin:
”Demagnetisointiasemaan kuului merenpohjaan laskettujen kaapeleiden muodostamat kaksi magneettisuuden mittauskenttää ja yksi magneettisuuden poistokenttä. Kaapeleiden toimintaa ohjattiin laitteistopöydästä. Tarvittava sähkö saatiin viereiseen rakennukseen sijoitetusta kahdesta dieselkoneesta. Toimituksen aikana alukset ajoivat kierroksen tai useampia Lonnan ympäri. Demagnetisointia tarvittiin aina 1960-luvun loppuun, jolloin merimiinojen raivaustyö oli pääosin päättynyt.”
Lonnan ravintolassa voi nauttia vaikka lounasta tai lasin viiniä. Alakerrassa toimii Vohvelibaari.
– Lihaa, kalaa ja kasvista on tarjolla päivittäin. Suosimme luomua ja lähiruokaa, Aromäki sanoo.
Lonnan miinamakasiineissa järjestetään juhlia, kuten häitä ja seminaareja.
Makasiineissa on säilytetty miinoja. Rakennuksissa on jykevät miinahyllyt vielä jäljellä.
Pihalla on vanha miinojen kuljetukseen käytetty kärry.
Saaressa on kiskoja maassa, joilla miinoja on kärrätty laivoihin.
Laajasalossa Tullisaaren puistossa Aino Acktén huvilan lähettyvillä on erikoinen kivipaasi. Kiveen on hakattu sekä suomeksi että ruotsiksi päivämäärä 3. elokuuta 1901. Mitä tuolloin tapahtui?
Muistokivi on perustettu vastarintajärjestön kunniaksi, joka toimi venäläisen sortokauden aikana 1899-1905. Vastarintajärjestö eli kagaali oli eräänlainen salaseura, joka vastusti pyrkimyksiä tehdä Suomesta venäläinen. Kagaali piti perustaa 3. elokuuta 1901 hotelli Kämpissä, mutta perustava kokous siirrettiin turvallisuussyistä pidettäväksi Tullisaareen Turholman kartanoon (nykyään Aino Acktén huvila).
Turholman kartanon kokoukseen saavuttiin Helsingistä höyrylaivalla. Helsingin taidemuseon mukaan joukossa oli todennäköisesti maamme mahtimiehiä, kuten Adolf von Bonsdorff, E. Castrén, Eero Erkko, Ernst Erlander, Th. Homén, P.E. Svinhufvud ja William Zilliacus.
Myöhemmin perustettiin myös naiskagaali. Kumpikaan ei toiminut kovin pitkään.
Tullisaaressa on toinenkin kivipaasi. Se on koiran hautakivi. Maahan on haudattu huvilan omistajan Leonhard Borgströmin perheen Tim-koira. Borgströmin vaimo oli englantilainen Alice Travers, joten siksi hautakivessä lukee Faithful little Tim ja vuosi 1908.
Lapinlahden entisen mielisairaalan sauna on Helsingin vanhin edelleen käytössä oleva sauna. Näin saunaa ylläpitävä Lapinlahden Lähde ainakin ilmoittaa. Varmaan pitänee paikkansa. Sauna on rakennettu sairaalarakennuksen viereen 1880-luvulla. Esimerkiksi Merisotakoulun sauna Suomenlinnassa on 1900-luvun alusta ja Kallion alueen korttelisaunat ovat reippaasti nuorempia.
Lapinlahden sauna avattiin viime vuonna yleiseksi saunaksi. Sauna on yleisön käytössä päivisin, iltaisin sitä vuokrataan yksityistilaisuuksiin. Siellä on miesten ja naisten vuorot erikseen, mutta myös sekasaunaan pääsee kolmena päivänä viikossa. Saunamajuri Risto Ruuthin mukaan sekasaunat ovat sujuneet hyvin, vaikka saunassa on vain yksi pukuhuone. Ruuthin mukaan pukukoodi on vapaa, saa saunoa uimapuvussa tai ilman.
Kävin saunomassa miesten vuorolla, joten tätä probleemaa ei tarvinnut miettiä. Saunan normaali lippu maksaa 7 euroa.
Lapinlahden sairaalan sauna on rakennettu ylempien virkamiesten saunaksi. Siellä saunoivat alkujaan lääkärit ja muu sairaalan johto. Ruuth uskoo, että Jean Sibelius on suurella todennäköisyydellä käynyt saunassa.
– Jean Sibeliuksen veli Christian Sibelius oli mielisairaalan ylilääkäri 1904-1921. Kansalaissodassa vuonna 1918 Christian Sibelius oli punaisten vankina kaksi vuorokautta. Vapauduttuaan hän pelästyi, miten veljelle mahtaa käydä. Hän kutsui kapellimestari Robert Cajanuksen ja taidemaalari Eero Järnefeltin koolle ja sanoi, että veli pitää saada Järvenpäästä turvaan. Cajanus lähti Järvenpäähän Ainolaan hakemaan Jean Sibeliusta Helsinkiin. Tämä saapui kaupunkiin ja asettui ylilääkärin virka-asuntoon. Uskon vahvasti, että Sibelius kävi täällä veljensä kanssa kylpemässä, Ruuth kertoo.
Risto Ruuth tarinoi saunan pukuhuoneessa.
Saunasta tehty sähkösauna Ruuthin arvion mukaan 1960-luvulla. Lauteille mahtuu noin 10 henkeä kerralla. Löylyt ovat kuumat ja pistävät, melko kuivat. Ei ihme, että hieman polttaa, sillä mittari näyttää 95 astetta.
Kylpyhuoneen puolelle tai pihalle pääsee viilentymään välillä. Vaikka meri on vieressä, niin uimaan ei rannasta kunnolla pääse. Noin sadan metrin päässä on sairaalan potilaille rakennettu uimaranta, mutta sinne saakka en tällä erää lähde.
Lapinlahden sauna on erittäin tunnelmallinen ja historiallinen sauna. Kannattaa käydä testaamassa.
Olin eilen Allas Sea Poolin avajaisissa. Paikka avattiin jo viime vuonna, mutta uusia avajaisia vietettiin nyt uuden päärakennuksen kera. Kävin siellä nyt ensimmäistä kertaa. Kannattaako sinne mennä? No kannattaa. Tässä viisi syytä:
1. Sauna
Tunnelmallinen sauna, jossa kipakat löylyt: löylyt, jotka tuntuvat, mutta eivät polta. Saunasta on ikkuna merelle päin. Sähkölämmitteiseen saunaan mahtuu noin 15 henkeä kerralla. Miehille ja naisille on omat saunat ja lisäksi on tilaussauna.
2. Uintikokemus
Hienoa uida ulkoaltaassa keskellä kaupunkia. Ruotsinlaivat kääntyvät vieressä ja Suomenlinnan lautta ajaa ohi. Ulkoaltaita on kolme: lämmin allas, lasten allas ja merivesiallas. Ei yllättänyt, että merivesiallas oli tyhjä vielä tässä kohtaa kesää. Talvella merivesialtaassa on avanto. Saunominen ja uinti maksaa 13 euroa kerta.
3. Näkymät
Jotenkin täysin epätodellinen fiilis, kun polskuttelee vedessä ja ympärillä näkyy Presidentinlinna, Palace, Wanha kauppahalli, Kaupungintalo, Alvar Aallon Sokeripala ja Uspenskin katedraalin kupoli.
4. Rakennus
Allas Sea Poolin rakennus on komea, tosin hieman keskeneräinen vielä. Puuarkkitehtuuri tuo mieleen toisen uuden saunan, Hernesaaren Löylyn. Molemmissa on myös kattoterassit ja ravintolat.
5. Bändit
Keikat ovat hyvä syy tulla Allas Sea Pooliin. Eilen esiintyi Mikael Gabriel, joka ei lukeudu omiin suosikkeihini. Kuuntelin kaksi biisiä ja sitten kotiin.
Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Ravintolakokemus oli epämiellyttävä. Perjantai-iltana siellä oli aika kaaos päällä: paljon ihmisiä, eikä kukaan oikein tiennyt missä jonossa kuuluu olla. Melu oli kova.
Pääruuaksi siellä oli lohikeittoa ja salaattia vaihtoehtoisilla täytteillä. Kana-oliivi-salaatti oli hyvää, mutta lohikeitto todettiin epäonnistuneeksi. Molempien hinnat olivat 12,50 euroa. Ravintolan takia Altaalle ei kannata tulla, lähistöllä on paljon parempiakin paikkoja.
Kaikkinensa positiivinen kokemus ja visiitin väärtti.
Helsingin saaristo on Suomen ainoa kansallismaisema, jonka ääreen pääsee raitiovaunulla ja metrolla. Kivikaupungissa ja lähiöissä ei aina edes muista miten hienon alueen äärellä elämme. Ja merenrannassa asuvat pitävät sitä helposti itsestäänselvyytenä.
Olen viime vuosina pyrkinyt tutustumaan merelliseen Helsinkiin aina tilaisuuden tullen. Suurta venettä en omista, mutta soutuveneen hankin toissa kesänä ja sen kanssa olen tutustunut Vanhankaupunginlahden ympäristöön.
Nykyään saaristo on helppo kokea, vaikka ei olisi edes omaa venettä. Olen kierrellyt paljon kansallismaisemassa yhteysaluksilla. Vastaan on tullut upeita elämyksiä: Vallisaaren sotahistoria, Kaunissaaren luontopolut, Vartiosaaren huvilat ja rauhallinen Iso Iiluoto. Helsingin vesialueen ulkopuolelta löytyy valloittava Söderskärin majakka. Espoon Suvisaaristo ja punkit on tullut myös koettua.
Aina ei tarvitse lähteä saaristoon todetakseen meren ihmeellisyyden. Helsingissä on viime aikoina otettu rantoja hienosti yleiseen virkistyskäyttöön. Löyly ja Allas Sea Pool antavat mahdollisuuden saunoa ja uida kansallismaisemassa. Lonnassa voi piipahtaa joogafestareilla. Lauttasaaressa on jätetty rantapolkuja asuntojen ja meren väliin. Vallisaari ja Kuninkaansaari on jo avattu yleisölle ja lisää vanhoja sotilassaaria ollaan avaamassa virkistyskäyttöön.
Ympäristöministeriö on valinnut 27 maisemakokonaisuutta kansallismaisemaksi. Joukossa ovat muun muassa Pallastunturit, Imatrankoski, Punkaharju ja Helsingin saaristo. Pidetään mielessä, että asumme todella uniikin maiseman äärellä. Nautitaan siitä, pidetään siitä huolta ja otetaan siitä kaikki irti.
Eikä pidä unohtaa, että pian pääsee metrolla myös toisen virallisen kansallismaiseman äärelle, nimittäin Tapiolaan. Sitä odotellessa käyn laskemassa soutuveneen vesille.
Illansuussa kiskoin Karhut jalkaani ja lähdin lenkille. Tapanani on silloin tällöin tehdä erilaisia teemalenkkejä. Nyt vuorossa oli Käpylä ja alueen rakennushistoria.
Lähdin liikkeelle Olympiakylästä. Alue rakennettiin vuoden 1940 olympiakisoihin, joita ei sodan takia pidetty. Rakennukset suunnitteli arkkitehdit Hilding Ekelund ja Martti Välikangas.
Olympiakylän vieressä on Karjalatalo. Into Pyykön suunnittelema talo valmistui 1974. Karjalaisen kulttuurin kehto.
Käpylän pelastusaseman suunnitteli kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher vuonna 1931. Kolmanneksi vanhin kaupungin pelastusasemista.
Matka jatkui Pohjolanaukiolle, jossa on Käpylän toinen lippakioski. Kaarevaseinäiset lippikset suunnitteli alkujaan Gunnar Taucher 1930-luvulla.
Aukion toisella laidalla on Park Hotelin talo. Vuonna 1949 valmistunut hotelli on tunnettu myös nimillä Uusimaa ja Kinohotelli. Kivijalassa toimi aikanaan elokuvateatteri.
Seuraavaksi lenkkeilin halki Puu-Käpylän. Alue rakennettiin 1920-luvulla. Suunnittelijana Martti Välikangas.
Puu-Käpylän laidalla Osmontiellä on Virkamiestalot. Ne rakennettiin alkujaan rautatien virkamiehille 1920-luvulla.
Juoksin alikulkutunnelista Mäkelänkadun länsipuolelle. Ensimmäisenä eteen tuli kiemurteleva Käärmetalo. Rakennuskokonaisuuden suunnitteli Olympiastadionistakin tuttu arkkitehti Yrjö Lindegren ja vuosi oli 1951.
Käärmetalon vieressä on Käpylän toinen lippis. Näiden kioskien tyyppipiirrustukset teki Hilding Ekelund 1940- ja 1950-lukujen taitteessa.
Viereisessä korttelissa on Työväentalo, joka rakennettiin vuonna 1925 talkoilla Käpylän Urheilijoiden taloksi.
Lenkin seuraava kohde oli Kisakylä Koskelantien eteläpuolella. Siellä majoittui 1952 olympialaisten urheilijat. Talot suunnitteli Pauli Salomaa.
Iltalenkki päättyi Käpylän kirkolle. Funkkiskirkon suunnitteli Erkki Ilmari Sutinen ja se valmistui 1930.
Näin oli iltalenkki suoritettu ja Sports Tracker näytti 5,2 km. Lenkki sujuu paljon mukavammin, kun on pieniä etappeja matkan varrella.
Aamu lähti tänään käyntiin Kumpula-juoksulla. Maauimalan parkkikselle oli kokoontunut lähes sata innokasta kuntoilijaa.
Osallistuin 5 kilometrin juoksuun numerolla 128. Pienimmät osallistujat juoksivat 2,5 kilometriä.
Tapahtumassa oli hauskan kylämäinen tunnelma. Makkaraa myytiin Kylätilan tukemiseksi ja mankasta soi Michael Jackson.
Kisa käynnistyi ja otin tavoitteeksi juosta rennosti ja alittaa 35 minuuttia. Taisin ottaa alun liiankin rennosti, kun polvenkorkuiset naperot juoksivat ohi.
Kiristin tahtia ja loppuaika alitti jopa puolen tunnin. Käsiajalla mitattiin 29.35. Voittaja kellotti ajan 17.00.
Safetycar (eli polkupyörä) varmisti, että kaikki oli tullut maaliin.
Lopuksi jaettiin palkinnot. En ollut mitaleilla, eikä edes arpajaisissa onni suosinut. Hauska tapahtuma ja kiva tapa aloittaa aamu. Ensi vuonna uudelleen!
Helsingin ja Suomen ensimmäinen rautatieosuus avattiin Hämeenlinnaan vuonna 1862. Radan varteen tarvittiin myös asemia. Joitain vanhoja asemia on vieläkin jäljellä. Tässä kuvia Helsingin vanhoista ja hieman uudemmistakin asemarakennuksista.
Päärautatieasema
Ensimmäisen päärautatieaseman suunnitteli arkkitehti Carl Albert Edelfelt ja asema valmistui vuonna 1861, juuri ennen liikenteen avaamista. Alla olevassa kuvassa oikealla vanha asemarakennus. Kuva on vuodelta 1914. Eliel Saarisen suunnittelema uusi asemarakennus on juuri valmistumassa vanhan aseman viereen.
Pasilan asema
Vuodesta 1920 lähtien asemana toimi Karjalasta Vammeljoelta siirretty asemarakennus. Rakennus siirrettiin 1984 sivummalle, ja on nykyään tunnettu Rauhanasemana.
1990 valmistui uusi asema, jonka purkaminen alkoi vuonna 2016.
Käpylän asema
Käpylän vanha asema valmistui 1923. Rakennus purettiin 1970-luvulla.
Oulunkylän asema
Oulunkylän vanhin asema paloi 1910-luvulla. Pieni asema ehti olla paikallaan vain noin 10 vuotta.
Nykyäänkin olemassa oleva asemarakennus valmistui Oulunkylään 1919.
Pukinmäen asema
Pukinmäkeen rakennettiin asema 1910. Se kävi nopeasti pieneksi ja purettiin 1930-luvulla.
Pukinmäki sai uuden asemarakennuksen vuonna 1934. Rakennus purettiin 2010.
Malmin asema
Malmilla on ollut kolme asemarakennusta. Viimeisin niistä valmistui 1930-luvulla. Rakennus on edelleen olemassa.
Tapanilan asema
Tapanilan asema rakennettiin 1908 ja purettiin 1930-luvulla.
Tapanila sai uuden aseman 1939. Asema on siirretty Pikku Huopalahteen asukastaloksi vuonna 1991.
Puistolan asema
Puistolan asema valmistui 1925 ja purettiin maan tasalle 2001.
Huopalahden asema
Pääradan asemia suunnitteli arkkitehti Carl Albert Edelfelt, myös Thure Hellström suunnitteli joitain asemia. Rantaradalle asemia suunnitteli Bruno Granholm. Hän suunnitteli mm. Huopalahden aseman, joka valmistui 1906.
Huopalahden vanha asema purettiin 1920-luvulla sen käytyä pieneksi. Uusi asemarakennus valmistui 1920-luvun alussa. Rakennus on edelleen radan varressa.
Pitäjänmäen asema
Granholm suunnitteli myös Pitäjänmäen aseman. Rakennus valmistui 1901 ja on edelleen radan poskessa.
Sain tilaisuuden tutustua Valtioneuvoston linnan sisätiloihin. Rakennuksen sisätilat huokuvat historiaa. Jos seinät osaisivat puhua, niin tämän rakennuksen seinillä olisi satoja tarinoita kerrottavanaan.
Carl Ludvig Engel suunnitteli rakennuksen senaatille. Vuonna 1822 valmistunut rakennus oli ensimmäinen Engelin suunnittelema talo Senaatintorin varrelle.
Valtioneuvoston pääovien jälkeen avautuu rakennuksen pääportaikko – eräs kaupungin ja koko maan upeimmista ja tunnetuimmista portaikoista.
Portaikon ylätasanteella on rakennuksen arkkitehdin Engelin rintakuva. Patsaan on veistänyt Ville Vallgren. Jalustassa olevan tekstin mukaan se on tehty Pariisissa vuonna 1887.
Portaikon seinällä on myös muistolaatta, joka kertoo tapahtumasta kesäkuulta 1904. Senaatin virkamies, kansallismielinen Eugen Schauman ampui portaikossa kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin.
Valtioneuvoston linnan sydän on Presidentin esittelysali. Huonetta käytetään presidentin ja valtioneuvoston yhteisiin istuntoihin. Presidentin esittelysalia hallitsee pitkä ja massiivinen pöytä.
Pöydällä on Raamattu 1600-luvulta. Ministerit vannovat virkavalansa sormet juuri tämän kyseisen Raamatun päällä.
Huoneessa allekirjoitettiin 4.12.1917 Suomen itsenäisyysjulistus, joka kahta päivää myöhemmin hyväksyttiin eduskunnassa.
Presidentin esittelysalin seiniä somistaa entisten presidenttien muotokuvat. Päätyseinä on tarkoitettu istuvan presidentin muotokuvalle, mutta Sauli Niinistöstä ei ole vielä virallista presidenttimuotokuvaa tehty, joten seinällä on edelleen taiteilija Rafael Wardin kiistoja herättänyt maalaus Tarja Halosesta.
Presidentin esittelysalin vieressä on odotushuone, jonka seinällä on uudempien presidenttien muotokuvat, joita tilan puutteen vuoksi ei ole voitu esittelysaliin ripustaa.
Naapurihuone on Valtioneuvoston istuntosali ja siellä kokoontuu Suomen hallitus. Ministerien toimia valvoo lähes koko seinän kokoinen maalaus, joka kuvaa Porvoon valtiopäiviä. Maalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1858.
Olen blogissani kirjoitellut retkistä, joita Helsingissä ja lähistöllä olen tehnyt. Nyt kun kesä on taas lähellä, niin kokoan tähän hyviä retkivinkkejä. Useimmat ovat sopivia lapseperheille.
Entinen sotilassaari Vallisaari avautui suurelle yleisölle. Nyt sinne pääsee vesibussilla ja matka Kauppatorilta kestää noin 15 minuuttia. Lue lisää…
2. Retkeilyä Nuuksion suurilla järvillä
Viikonloppuna tuli tehtyä päiväpatikointi Nuuksion suurten järvien alueella. Solvallaan jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kohti Ruuhijärveä. Hieman eksyttiin alkumatkasta ja päädyttiin Orajärven rantaan. Lue lisää…
3. Talomuseo Glims on Espoon Seurasaari
Glimsin tila Espoossa sijaitsi mainiossa paikassa. Vierestä kulki Kuninkaantie, jota pitkin kuljettiin Turun ja Pietarin väliä. Glimsin tilan kohdilla oli risteys, josta käännyttiin Kuninkaantieltä Helsinkiin. Se oli aikansa valtatie. Lue lisää…
4. Mustasaaressa valloittavaa paikallishistoriaa ja luontoa
Mustasaari on oivallinen paikka tehdä rentouttava kesäretki. Mustasaari on pienehkö saari Seurasaaresta lounaaseen, aivan Kaskisaaressa kiinni. Lue lisää…
5. Kesäinen luontoretki Uutelaan
Täällä meri näyttää voimansa. Se syöksyy rantaan suoraan avomereltä. Lue lisää…
6. Linnoitusretki Mustavuorelle – luolia ja rotkoja
Vuosaaren pohjoisosassa sijaitsevalla Mustavuorella on kenties edustavimmat linnoitusjärjestelmän jäänteet ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Lue lisää…
7. Kesäiset retket Lammassaareen ja Kuusiluotoon
Lammassaari on pieni saari keskellä Vanhankaupunginlahtea. Lahden pohjoisosasta lähtee saareen kapeat pitkospuut. Lue lisää…
8. Vantaankosken historiallinen teollisuusmiljöö
Koski on vanhaa tehdas- ja teollisuusaluetta. Kosken rannalla on edelleen vanha viilatehdas, joka toimii nykyisin ravintolana. Lue lisää…
9. Ponun perinnepostia Sipoonkorven luontopolulla
Ajoimme auton Sipooseen Byabäckeniin. Länsitien laidalla on pysäköintialue, josta lähtee noin 1,5 kilometrin pituinen luontopolku. Lue lisää…
10. Punarinnankierros Nuuksiossa
Nuuksio on siitä kiva paikka, että sinne voi tehdä myös ihan parin tunnin reissun. Hyviä opastettuja kävelyreittejä löytyy Kattilasta ja Haukkalammelta. Lue lisää…
Olen Käpylän katuja kävellessäni kuvannut taideteoksia, kun niitä on vastaan tullut. Uskoisin, että olen saanut kaiken Käpylän julkisen taiteen tallennettua kännykkäkamerani linssillä.
Urheilija (Akseli Toivosen kenttä)
Erkki Toukolehdon veistos vuodelta 1937. Tiettävästi Toukolehto sai idean veistokseensa uutisesta, joka kertoi kaatuneesta juoksijasta, joka loukkasi kätensä, mutta voitti silti kisan. Ehdoton suosikkini Käpylän veistoksista. Klassinen urheilijaveistos.
Päivän lapset (Ala-asteen pihalla, Väinölänkatu 7)
Sakari Tohkan veistos vuodelta 1938 on ilahduttanut koululaisia jo vuosikymmenet. Toinen suosikkini. Veistoksessa on jotain tulevaisuudenuskoa.
Version samasta veistoksesta bongasin myös Riihimäen taidemuseon aulasta:
Kallioaurinko (Kuutamotie 17)
Matti Peltokankaan ympäristöteos vuodelta 1994. Melko huomaamattomassa paikassa. Ehkä hieman epäonnistunut sijainti.
Lentoon (Pohjolankatu 45)
Outi Leinonen teki taidetta ruotsalaisen koulun seinään vuonna 2000. Julkisivussa leijailee parisen kymmentä keramiikkasiementä. Pieni herkkupala ohikulkijoille.
Omille siiville! (Mäkelänkatu 93)
Koulurakennuksen yli kulkee Kaarina Kaikkosen veistos, joka on paljastettu 2012. Piristää vilkasta Mäkelänkatua.
Evakkoäiti (Käpylänkuja 1)
Evakkoäiti Karjalatalon pihalla lienee Käpylän uusin veistos. Juhani Honkasen veistos paljastettiin 2015. Hyvin perinteinen näköisveistos – hyvässä ja pahassa.
Karjalatalon sisälläkin on taidetta. Ensimmäisenä vastaan tulee Eva Rynäsen valtava taideteos Rantoja. Vuonna 1977 valmistunut puuteos tehtiin alkujaan näyttelyyn, joka järjestettiin Savonlinnan oopperajuhlien yhteydessä.
Kulman takana on Oili Mäen hieno ryijy.
Ja laitetaan nyt loppuun vielä kuva sähkökaapista. Taidetta tämäkin:
by 
