Kategoria: Kaupunkikulttuuria

Kuvakaappaus Kaupunkisuunnitteluviraston esityksestä.

Kaupunki on esittänyt, että Kivinokan alueelle rakennnettaisiin asuntoja 6000 ihmiselle (esitys täällä). Ylhäällä kuva rakennettavasta alueesta. Kovin ahdasta tulisi.

Alue on hankala rakennettava, sillä sitä ympäröi monet esteet. Suojelut siirtolapuutarha ja Kulosaaren kartano ovat ensimmäiset esteen kaakossa ja idässä. Pohjoispuolella on arvokas metsäalue, jota missään nimessä ei tulla tuhoamaan. Lisäksi pohjoisosaan on suunniteltu jätettäväksi 200 kesämajan alue. Muuta pohjoisrantaa reunustaa luonnonsuojelualue, jolle pitää jättää suojavyöhyke. Lännessä ja etelässä on meri. Merenrantaan on suunniteltu rantareitti, joten ihan rantaan ei voi rakentaa.

Vaikka miten pyörittelisi, niin rakennettava alue on Helsingin paikkatietoppalvelun kartalla mitattuna runsaat 30 hehtaaria (Ja siinäkin laskelmassa on Kulosaaren kartano vahingossa jyrätty:). Tässä kuvakaappaus kartasta:

Ja sinne 30 hehtaarin alueelle pitäisi mahduttaa 6000 henkeä. Melkoisen ahtaalta vaikuttaa. Se tarkoittaa Elon laskuopin mukaan, että väestöntiheys olisi noin 20 000 ihmistä/neliökilometri. Ja se on paljon. Vertailun vuoksi väestötiheyksiä eri kaupunginosista (lähteenä pääasiassa Wikipedia):

– Ruoholahti 5000 km2
– Herttoniemenranta 8600 km2
– Kruununhaka 12 000 km2
– Kallio 16 500 km2
– Kivinokkan väestöntiheys, jos kaupungin suunnitelmat toteutuvat: 20 000 km2

Jotenkin kuulostaa melko epärealistiselta suunnitelmalta. Väestöntiheys olisi yli kaksinkertainen Herttoniemenrantaan verrattuna. Toki voidaan tehdä tornitaloja, joihin saadaan kaikki ne ihmiset mahtumaan, mutta se ei liene tarkoitus Kivinokan kohdalla.  Kaupungin esityksen mukaan ”Kivinokasta suunnnitellaan maastoon sopeutuvaa kerrostalovaltaista puutaloaluetta.”

Jotta suunnitellut 6000 asukasta saataisiin Kivinokkaan järkevästi mahtumaan, ensimmäinen operaatio olisi poistaa ne viimeisetkin mökit, joita sinne on suunniteltu jätettäväksi. Kenties jopa suojeltua siirtolapuutarhaa pitäisi hieman tiivistää.

Sitten tulee vielä autopaikat. Autopaikkanormien mukaan (normit löytyvät täältä) Kivinokka kuuluu alueeseen, jossa pitää rakentaa noin 1 autopaikka / 100 neliötä. Ja koska Kivinokkaan on suunniteltu asuinpinta-alaa 260 000 neliötä, se tarkoittaa 2600 autopaikkaa.

Kaikkiaan 6000 asukasta, 2600 autopaikkaa ja Kivinokka ei vain ole kovin toteuttamiskelpoinen yhtälö.

(Kirjoittajan sidonnaisuudet: Kesämaja Kivinokassa)

Lue myös: 4 virhekäsitystä Kivinokasta.

Lisäys kirjoitukseen 9.4.: Kirjoituksesta unohtui se, että kaupungin suunnitelman mukaan Kivinokkaan tulisi vielä 1000 työpaikkaa. Nekin siis pitäisi jotekin sinne vielä saada.

by

Jean Tinguelyn kaljapullonhajoituskone. Kuva: Christian Bauer.

Amos Andersonin taidemuseossa on esillä Jean Tinguelyn (1925-1991) näyttely. Tämä sveitsiläinen modernisti tunnetaan motorisoiduista töistä ja Amos Andersonin museossa onkin esillä mitä ihmeellisimpiä härveleitä jotka pitävät hirvittävää meteliä. Tämä on ehdottomasti kovaäänisin näyttely, jossa olen ollut.

Esittelenkin nyt näyttelyn lyhyesti ääniklipin avulla – tältä se kuulostaa:

Tinguelyn näyttelyn lomassa Ivan Puopolo haastatteli minua samalla tuohon mainioon Strada-ohjelmaan. Aiheena kulttuuriblogit. Perjantaina 4.4 klo 21.30 ja sen jälkeen Yle Areenassa.

Ja kannattaa ehdottomasti käydä myös katsomassa Tinguelyn näyttely, se on yksi taidekevään merkkitapauksista. Näyttely on auki 26.5. asti.

by

Rosvopaistijuhla Helsingin ja Kivinokan taivaan alla.

Kivinokan alueen tulevaisuudesta päätetään kaupunkisuunnittelulautakunnassa tiistain 8. huhtikuuta. Alueelle suunnitellaan asuntoja. Monissa nettikeskusteluissa Kivinokkaa luonnehditaan ”metron lähellä olevaksi suljetuksi pienen eliitin alueeksi.” Tuossa lauseessa on 4 virhettä, jotka haluan korjata tässä.

1. virhekäsitys: Kivinokka on metron lähellä

Kivinokan rakentamista puolustellaan sillä, että se on metron lähellä ja sinne on siten hyvät kulkuyhteydet. Kyllä, metro kulkee Kivinokan vierestä. Mutta ei Kivinokan kohdalla ole metropysäkkiä. Pysäkit ovat Kulosaaressa ja Herttoniemessä. Kivinokka jää pysäkkien väliin.

Herttoniemin metroasemalta on Kivinokan kahvilaan matkaa 2000 metriä. Kampin metroasemalta on sama matka Kaivopuistoon. Tuskinpa kukaan kaivarilainen mieltää asuvansa metron vieressä.

Tämä tarkoittaa sitä, että Kivinokasta tulisi väistämättä yksityisautoilijoiden keidas. Ei kukaan päivittäin kävele metrolle kahta kilometriä. Ja sekin on hieman kyseenalaista, onko järkevää tehdä kahden kilsan takia bussiyhteyttä Kivinokasta metroasemalle.

Kamppi – Kaivopuisto 2 kilometriä.

Herttoniemi – Kivinokka 2 kilometriä.

2. virhekäsitys: Kivinokka on suljettu alue

Kivinokassa on kesämaja-alue, luontopolku, metsää, rantaa, kahvila, pallokenttiä yms. Alue ei ole koskaan ollut suljettu, ei ole nytkään, eikä tulevaisuudessakaan. Kivinokkaan on kaikki tervetulleita viettämään kesäisiä päiviä, kävelemään luonnossa, bongaamaan lintuja, pelaamaan jalkapalloa, yms. Kesämaja-alue on siirtolapuutarhaan verrattuna siitä erilainen, että kesämajoilla ei ole rajattuja tontteja, vaan ne ovat luonnon helmassa ja niiden välissä kulkee polkuja, joissa kuka vaan voi kävellä.

Kivinokassa järjestetään tapahtumia, jotka ovat kaikille kaupunkilaisille avoimia: Juhannusjuhlia, KinoKivinokka elokuvafestari, konsertteja, yms.

Kivinokka ei ole suljettu, ja toivottavasti hieno alue olisi jatkossa yhä useamman kaupunkilaisen käytössä.

Kivinokka on avoin virkistysalue, jota käyttää tuhannet kaupunkilaiset.

3. virhekäsitys: Kivinokka on pienen porukan alue

Kivinokassa on noin 600 mökkiä (lähes 1000 jos siirtolapuutarha lasketaan mukaan). Yhdessä mökissä on yleensä 1-4 käyttäjää, joten pelkästään mökeissä on tuhansia käyttäjiä. Sen lisäksi monet tuhannet ihmiset käyttävät Kivinokkaa virkistäytymiseen. Alueella käy lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia, retkeilijöitä, koululaisia ja monia muita. Tapahtumat ja juhlat vetävät paikalle tuhansia ihmisiä. Kivinokka ei ole pienen porukan suljettu paikka, vaan verrattain ison porukan avoin alue.

4. Kivinokka on eliitin paikka

Meidän perheellä (2 aikuista + 2 lasta) on kesämaja Kivinokassa. Meillä ei ole autoa. Polkupyörän perään on kiinnitetty kärry, jolla roudaamme Herttoniemestä ruokaa, juomaa, kaasupulloja ja muuta tarvittavaa Kivinokkaan. Mökkiin ei tule sähköä. Lämmintä vettä ei tule. Kylmä vesi tulee sadan metrin päähän. Siinä on elitismi kaukana.

Kesämajojen hinnatkaan eivät ole elitistisiä. Niitä on viime aikoina myyty halvimmillaan 8000 eurolla. Useimmiten hinnat ovat asettuneet 15 000 -25 000 euron välille. Mökkejä on jatkuvasti myynnissä, joten käytänössä kivinokkalaiseksi pääsee kuka vaan (pienellä säästöllä tai kohtuullisella lainalla). Tuttu yksihuoltajaäiti osti viime kesänä mökin Kivinokasta. Esimerkiksi siirtolapuutarhoissa mökkihinnat ylittävät usein 100 000 euron.

Kivinokkalaisuus on kaikkea muuta kuin elitismiä.  

Kivinokan virkistyskäytön puolesta järjestetään mielenilmaus perjantaina 4.4. klo 16-17 Narinkkatorilla. Tule mukaan, jos haluat säilyttää Kivinokan virkistyskäytössä! Tapahtuman FB-sivut täällä.

by

Tavallaan perverssiä, mutta olen hyvin innoissani siitä, että kaupunkisuunnittelulautakunta pitää yleisölle avoimen kokouksen 1.4. Ensimmäistä kertaa vuosiin. Siellä on mahdollisuus päästä seuramaan miten yleensä suljettujen ovien takana kokoontuva lautakunta asioista päättää. Kokous alkaa 14.30 ja paikkana on kaupunkisuunnitteluvirasto Kansakoulunkadulla. Kokousta voi myös seurata netistä www.helsinkikanava.fi

Avoimella kokouksella kaupunkisuunnittelulautakunta ja -virasto juhlistavat 50-vuotista taivaltaan.

Esityslistalla 1.4. muun muassa Koirasaarten asemakaavaluonnos ja Erottajan ympäristön asemakaavan muutosehdotus. Huimaa!

Popparit ja kokikset mukaan! Lauteilla tavataan!

Tulisko avoimeen kokoukseen yhtä paljon väkeä kuin oli syksyllä Kivinokan asukastilaisuudessa?

by

Vaikeuksissa oleva mediakenttä tullee saamaan valtiovallalta tukea muutaman vuoden ajaksi. Liikenne- ja viestintäministeriö teetti ”Median murros”-nimisen selvityksen, jossa ehdotetaan toimenpiteitä median tukemiseksi. esitys kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Raportissa ehdotetaan, että medialle myönnetään tuotantotukea 25 miljoonaa euroa. Tukijärjestelmä olisi määräaikainen, esimerkiksi 3 vuotta.

Suhtaudun selvitykseen hyvin kaksijakoisesti.

Raportin mukaan tukea voisivat saada ”laajalle yleisölle suunnatut julkaisut, jotka ovat toimineet vähintään 4 vuotta.” Tämä sulkee esimerkiksi julkaisemamme kaupunkilehti Cult24-lehden kokoaan pois tuen piiristä. Miksi pitää olla toiminut neljä vuotta? Millä se perustellaan? Tämä sääntö tiputtaa pelistä pois kaikki uudet julkaisut ja suosii vanhoja tervaskantoja. Täydellistä kilpailun vääristämistä ja uusien medioiden halveksuntaa.

Lisäksi raportin mukaan toimituksessa tulisi olla vähintään 4 henkilötyövuotta toimituksellista henkilökuntaa. Me teemme lehteä pääasiassa freelance-voimin, kuten monet muutkin julkaisut. Me olemme valinneet sen linjan heti alusta asti, mutta monet muut lehdet ovat joutuneet taloudellisessa kurimuksessa sanomaan toimittajia irti ja sen jälkeen ovat siirtyneet yhä enemmän käyttämään freelancereita. Useat maakuntajulkaisut toimivat pelkästään freevoimin. Se että lehdellä on mennyt huonosti ja on pakotettu irtisanomisiin, tiputtaa julkaisun pois tuen piiristä (vrt. Uusi-Pori). Tämä sääntö suosii isoja ja syrjii pieniä julkaisuja. Pitäisikö pienten lehtien nyt nopeasti palata muutama toimittaja vain sen takia, että voisivat osallistua kilpailuun tuesta?

Raportti ehdottaa myös, että tuen saajat ovat sitoutuneita Julkisen Sanan Neuvoston sääntöihin. Ok, näin kuuluukin olla.

Mutta kaikkinensa raportti suosii isoja ja perinteisiä medioita ja syrjii pieniä ja uusia. Isot jyräävät ja pienet joutuvat entistä vaikeampaan tilanteeseen.

Monet uudet mediat edustavat sellaista innovatiivisyyttä, mistä isot omassa byrokraattisuudessaan voivat vain haaveilla (Long Play, City Digital, yms.). Monet uudet mediat ovat ketteriä ja nopeita käänteissään ja pystyvät vastaamaan muuttuneeseen markkinatilanteeseen isoja paremmin. Uudet mediat on pakotettu siihen. On ollut pakko keksiä uusia keinoja pärjätä.

Nyt valtiovalta on tukisysteemillään vetämässä mattoa alta uusilta ja innovatiivisilta medioilta.

Eikä ihme, että raportin lopputulos on suuria medioita suosiva: Raportin lopussa on lista selvitystyössä kuultuja henkilöitä. Lista koostuu pääasiassa suurten medioiden edustajista: Yleisradio (josta kuultiin 5 henkilöä), KSF-Media (julkaisee mm. Huvudstadsbladetia), Suomen Lehtiyhtymä, MTV (josta kuultiin 4 henkilöä), Alma Media, Maaseudun Tulevaisuus, STT, Demari, Itella, Sanoma, yms.

Jos valtio haluaa medioita verovaroin tukea, tehdään se tasapuolisesti tai sitten ei tehdä ollenkaan.

by

Kuvakaappaus Toisenlaiset frendit -sarjasta.

Kehitysvammaisten elämästä kertova tv-sarja Toisenlaiset frendit on ihan mainio ohjelma, jota tulee seurattu harmittavan vähän. Sain sarjaan uuden omakohtaisen ulottuvuuden, kun kehitysvammainen Mikko oli kiertämässä presidenttien patsaita Helsingissä. Oppaana hänellä oli minun kirjani Sunnuntaikävelyllä Helsingissä. Suurempaa kunniaa kirjailija tuskin voi saada!

Lähetin Helsingin kehitysvammatuki 57 ry:le sähköpostia, jossa kerroin olevani otettu siitä, että kirjani on löytänyt uuden ystävän. Toivottavasti viesti tavoittaa Mikon.

Toisenlaiset frendit näin viime kesänä Kivinokassa, kun he olivat mukana rosvopaistijuhlilla. Kirjoitin viestiin, että jos tulette myös ensi kesänä, niin pistän kirjaan omistuskirjoituksen.

Toisenlaiset frendit -ohjelman kyseinen jakso on Yle Areenassa (katsottavissa huhtikuun lopulle asti).

by

Matti ja Teppo räväytti ja teki räppibiisin Key-O:n kanssa. Kenellekään ei jää epäselväksi, mikä tuotemerkki videota on sponsoroinut. Tässä pari kuvakaappausta videosta.

by

Kluuvin kauppakeskus. Tuo kauppiaiden murheenkryyni vuosikymmenistä toiseen. Mitä tahansa kauppakeskuksessa tehdään, paikka ei tunnu lähtevän lentoon. Ei sitten millään.

Kortteli koostuu monista eri-ikäisistä osista, muun muassa vanhasta Elannon tavaratalosta, joka on vuodelta 1952. Viimeisin uudistus tehtiin 2011, jolloin tiloja ja konseptia uudistettiin. Pinta-alaa kauppakeskuksella on noin 10 000 neliötä, ja sinne mahtuu kymmeniä eri toimijoita.

Mutta ihmiset eivät vain löydä sitä. Kauppa ei käy. Suurella kohulla ja medianäkyvyydellä avattu maatilatori Eat & Joy lopetti syyskuussa 2013.

Mikseivät asiakkaat löydä kauppakeskusta? Sijainnista se ei ole kiinni. Vaikka Aleksanterinkadulla yleisesti kaupankäynti on (lehtijuttujen perusteella) hieman hiljentynyt, niin on Kluuvi kuitenkin sijainniltaan huippuluokkaa.

Ongelma lienee siinä, että kukaan ei oikein tiedä mitä siellä on. Se ei ole niin iso kauppakeskus, että siellä olisi kaikille jotain. Jos lähden esimerkiksi Selloon tai Kaareen, niin luultavasti löydän lähes kaiken tarvitsemani. Mutta jos tarvitsen vaikkapa vaatteita, jonkun kirjan, lääkkeitä apteekista ja näöntarkastuksen, niin en mene Kluuviin. Menen Itikseen tai Kamppiin.

Mitä Kluuvissa sitten on? Muistaakseni joku vaatekauppa ja ravintola. En ole ihan varma mikä ravintola ja mitä vaatekauppoja. Kluuvi ei ole jättänyt mitään muistijälkiä, vaikka aika usein paikan läpi kuljenkin. Siitä olen varma, etten sinne ainakaan rahaa ole jättänyt.

Nyt Kluuvin kauppakeskuksen yläkertaan avataan jättimäinen urheilu- ja vapaa-ajanliike. Norjalainen XXL valloittaa koko Kluuvin yläkerroksen (3000 neliötä) ja vielä osan kakkoskerrosta (700 neliötä).

XXL ei vielä yksin riitä Kluuvin pelastukseksi. Mutta nyt olisi hyvä tilaisuus profiloida Kluuvin keskus urheilun ja vapaa-ajan kauppakeskukseksi. XXL:n lisäksi kun sinne saisi lisää saman alan yrityksiä, kuntosalin, lisäravinnekaupan, golfvälinekaupan, urheiluasujen erikoisliikkeitä ja muita vastaavia. Kluuvin voisi pelastaa se, että se erikoistuisi selkeästi johonkin teemaan: tässä tapauksessa kuntoiluun ja ulkoiluun. Silloin ihmiset tietäisivät mitä Kluuvin kauppakeskus pitää sisällään.

Kun tarvitaan urheiluvälineitä, mennään Kluuviin.

Juttu julkaistu alkujaan Cult24:ssä.

by

Kirjoitin jokin aika sitten Stadin hyppyrimäistä. Facebookissa ja Twitterissä peräänkuulutin tietoa siitä, että missä kaikkialla hyppyrimäkiä on aikojen saatossa ollut.

Kiitettävästi tuli vinkkejä ja tietoa asiaan liittyen. Nouseva.comissa on mainio pieni hyppyrimäkihistoriikki, mutta kenties vielä suurempi kulttuuriteko on ollut kartan laatiminen, jonne on merkitty kaikki vanhat ”hyddat”. Kartta löytyy täältä.

by

Perustin Facebookiin kaikille avoimen ryhmän ”Helsingin historin harrastajat” (https://www.facebook.com/groups/helsinginhistorianharrastajat/), jonka tarkoituksena on, että kuka tahansa voi postata sinne kiinnostavia juttuja aiheista, jotka jollain tavalla liittyvät Helsinkiin ja sen historiaan.

Itselläni tulee jatkuvasti kaupungilla liikkuessa vastaan kysymyksiä: kuka tuon patsaan on veistänyt, mikä tuon talon historia on, mitä tässä on ollu ennen, yms. Toivon, että Helsingin historian harrastajat -ryhmästä kehittyy ajan myötä sellainen paikka, jossa voi kysellä ja vaihtaa ajatuksia Helsingin historiasta (ja miksei nykyisyydestäkin) ja jakaa historiaan liittyviä kuvia.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan: Facebookissa on jo valmiina jonkin verran ryhmiä/sivuja, jotka käsittelevät kaupungin historiaa. Ajattelin koota sivuja yhteen ja kirjoittaa aiheesta jutun Cult24:ään, mutta siinä tarvitsen lukijoiden apua. Tässä listaa niistä Helsinki-aiheisista fb-ryhmistä, jotka jo tiedän. Mutta kertokaa, mitä muita tiedätte, kommentoikaa alle / laittakaa linkkejä.

YLEISTÄ: 

Stadin Slangi ry: https://www.facebook.com/groups/45085933467/
Helsinki-seura: https://www.facebook.com/groups/184874898796/
Helsingin historian harrastajat: https://www.facebook.com/groups/helsinginhistorianharrastajat/

KAUPUNGINOSIA (kaupunginosaryhmissä usien pohditaan alueen historiaa, vaikka niissä on myös kaupustelua yms.):

Kruununhaka: https://www.facebook.com/groups/11666910362/
Töölö-liike: https://www.facebook.com/groups/343283752387098/
Töölö-seura ry: https://www.facebook.com/groups/tooloseura/?fref=ts
Kallio: https://www.facebook.com/groups/4798813191/
Mahtava Merihaka: https://www.facebook.com/MahtavaMerihaka?fref=ts
Käpylä: https://www.facebook.com/groups/5424598589/
Kumpula: https://www.facebook.com/groups/6396122211/?fref=ts
Kivinokka: https://www.facebook.com/groups/25581769911/
Itä-Helsinki: https://www.facebook.com/groups/112859358757813/
Herttoniemi: https://www.facebook.com/groups/11199505649/?fref=ts
Roihuvuori: https://www.facebook.com/groups/5634303147/?fref=ts
Jakomäki: https://www.facebook.com/groups/jakomaki/
Vuosaari: https://www.facebook.com/groups/6238406103/?fref=ts
Maunulan seinä: https://www.facebook.com/Maunulanseina?ref=ts&fref=ts
Ruskeasuo: https://www.facebook.com/groups/8321186295/?fref=ts
Ruoholahti asuu: https://www.facebook.com/groups/194569697329577/?fref=ts
Lauttasaari elää: https://www.facebook.com/groups/531626926877344/?fref=ts
Laru-liike: https://www.facebook.com/groups/laruliike/
Suomenlinna: https://www.facebook.com/pages/Suomenlinna/155991717289?fref=ts
Malmi: https://www.facebook.com/groups/5425803631/?fref=ts
Viikki-Seura: https://www.facebook.com/Viikkiseura?ref=ts&fref=ts
Pihlajamäki: https://www.facebook.com/groups/Pihlajamaki/?fref=ts
Tapanila: https://www.facebook.com/groups/107220689324140/?fref=ts
Tapaninvainion foorumi: https://www.facebook.com/groups/tapaninvainionfoorumi/

MUUTA HELSINKI-AIHEISTA:

Lisää kaupunkia Helsinkiin: https://www.facebook.com/groups/184085073617/
We Love Helsinki: https://www.facebook.com/groups/welovehelsinki/

Kommentoi tähän alas, mitä Helsinki-aiheisia FB-ryhmiä/sivuja tiedät. Sivujen pitää siis jollain tapaa liittyä Helsingin historiaan (eli kierrätysryhmiä, tapahtumasivuja, yms. en tällä kertaa kaipaa tänne):

by

Kuva: Helsinki-filmi/Tuukka Temonen.

(kirjoitus julkaistu alkujaan Cult24.fi:ssä)

Tuukka Temonen on saanut kokoomuksen suunnalta runsaasti lokaa niskaan Presidentintekijät-dokumentista. Kokoomuksen leirissä ei selvästikään ymmärretä taiteen tekemisen ja journalismin perusasioita.

Dokumentin tekeminen ei ole suoraviivaista puuhaa, joka etenee pisteestä A pisteeseen B käymättä missään muualla siinä välissä.

Ensin on idea. Sen jälkeen ideasta kehitellään käsikirjoitusta. Käsikirjoitus tarkoittaa dokumentin kohdalla suuntaviivoja siitä mitä pyritään tekemään. Jonkinlaista visiota siitä, millainen mahdollinen lopputulos voisi olla. Käsikirjoitukseen on hahmoteltu päähenkilöitä, kohtauksia, juonellisia ristiriitatilanteita, alkuja, keskikohtia ja loppuja. Käsikirjoitus ei ole samalla tapaa yksiselitteinen kuin näytelmäelokuvassa.

Usein jossain ideointivaiheen ja käsikirjoitusvaiheen rajamailla etsitään dokumenttiin päähenkilöitä, esitellään heille idea ja keskustellaan elokuvan tekemisestä – kuunnellaan toiveita, jalostetaan ideaa ja kehitellään kohtauksia. Dokumentin tekijä rakentaa päässään kaikesta kuulemastaan ja näkemästään elokuvalle aikajanaa.

Sitten alkaa kuvaukset. Koska kyseessä ei ole näytelmäelokuva, vaan dokumentaarisella tavalla kuvattu todellisuus, mitä tahansa voi tapahtua. Dokumenteissä ei koskaan kaikki mene alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Tilanteet muuttuvat. Joskus dokumentin henkilöt voivat vaihtua matkan varrella, uusia tulee ja vanhoja menee. Tiedänpä tapauksen, jossa kuvattiin erästä henkilöä, mutta kävikin niin, että lopulta dokumentin sivuhenkilö paljastui paljon kiinnostavammaksi kuin päähenkilö, ja hänestä tehtiin uusi päähenkilö. Joskus joku kuolee. Kuvauksia peruuntuu syystä tai toisesta.

Tarkoitan tällä sitä, että dokumenttielokuva ei ole koskaan valmiina sellainen kuin alussa on suunniteltu. Ja vastuu lopputuloksesta on taiteilijalla (Presidentintekijät-elokuvassa Tuukka Temosella), ei elokuvan päähenkilöillä. Jos vertaa lopputulosta ja alkuperäistä käsikirjoitusta, niin yksikään dokumentti maailmanhistoriassa ei ole samanlainen kuin käsikirjoitus. Ja myös Taru Tujusen tulisi tämä ymmärtää.

Usein käy niin, että elokuvassa esiintyvät henkilöt eivät ole tyytyväisiä lopputulokseen. Se ei ole mitenkään poikkeuksellista. Mutta silti he eivät ole vastuussa lopullisesta elokuvasta. Heidän pitää hyväksyä se, että elokuvantekijä on taiteilija, jolla on visio, jota tämä parhaansa mukaan toteuttaa. Ei se kaikkia miellytä, eikä sen kaikkia pidäkään miellyttää. Ei elokuva saa olla kompromissi.

Olen usein törmännyt toimittajana samaan asiaan. Siihen, että jutun kohde ei ole ollut mielissään jutusta, ja haluaa vaikuttaa lopputulokseen. Journalistin ohjeiden mukaan päätösvaltaa jutuista ei saa antaa toimituksen ulkopuolelle. Toimittaja on vastuussa lopputuloksesta, oli se sitten hyvä tai huono.

Sama pätee dokumenttielokuvien tekijöihin moninkertaisesti. Heidän ei pidä alistua painostuksen edessä, vaan seurata omia visioitaan. Vain hänellä on näkemys siitä, mikä on paras mahdollinen elokuva.

En ole Presidentintekijät-elokuvaa nähnyt. Mutta jos se on hyvä ja tarkkanäköinen, sillä voi olla mahdollisuudet jäädä kotimaisen elokuvan historiaan (tai politiikan historiaan). Mutta jos Taru Tujunen saisi päättää lopputuloksesta, kukaan ei varmuudella muista elokuvaa enää parin vuoden päästä.

Miltä elokuvan historia näyttäisi, jos päähenkilöt saisivat aina vaikuttaa lopputulokseen?

by

Olin Helsingin taidemuseon Chaplin-näyttelyn lehdistötilaisuudessa ja vaihdoin muutaman sanan museon henkilökunnan kanssa. Keskustelimme lähinnä museon tulevasta remontista ja siitä miten hienot tilat museo saa, kun se levittäytyy Kulttuurin museon tiloihin. Museo ottaa käyttöönsä myös Tennispalatsin alakerrassa olevan kebab-kioskin tilat.

Museo on suunnitellut siirtävänsä hallitsemansa Kluuvin gallerian Tennispalatsiin. Vasta myöhemmin tuli mieleeni, että onkohan se kebab-paikka tarkoitettu uudeksi galleriatilaksi. Aika näyttää.

by

Testasin mitä Kirjamessuilla saa messulipun eli 16 euron hinnalla. Tavoitteena oli löytää 16 eurolla mahdollisimman monta mahdollisimman laadukasta kirjaa.

Tällaiset kirjat löytyivät 16 euron yhteishintaan:

Samuel Beckett: Malone kuolee (2 euroa)
Henriikka Tavi: Toivo (3 euroa)
Loel Zwecker: Uusi maailmanhistoria (2 euroa)
Kai Ekholm: Haavoittuneet kirjastot (2 euroa)
Nikokai Gogol: Taras Bulba (1 euro)
Kari Uusitalo: Tarkastelija – Aarne Tarkas ja hänen elokuvansa (2 euroa)
Petri Nevalainen: Saiskos pluvan, Vesa-Matti Loiri (2 euroa)
Markus Hotakainen: Alavilla mailla hallanvaara (2 euroa)

Yhteensä 16 euroa ja 8 kirjaa. Kirjamessuillakin pärjää siis halvalla, jos haluaa.

Juttu on julkaistu myös Cult24:ssä.

by

Sain tänään harvinaisen tilaisuuden päästä tutustumaan liikemies Kyösti Kakkosen Helsingin kotiin. Siellä järjestettiin medialle tilaisuus, jossa esiteltiin Harri Kalhan kirja suomalaisesta designista.

Kyseessä on liikemiehen kakkoskoti. Kakkosen kakkoskoti ja vielä kakkoskerroksessa. Eikä mikään vaatimaton kakkoskoti olekaan: design-huonekaluja, kallista taidetta, yms. ”Maalaispojan vaatimaton kaupunkiasunto,” Kakkonen itse luonnehti.

Kakkonen suojelee tarkoin yksityisyyttään (ymmärrän hyvin, tekisin aivan samoin hänen asemassaan). Kotia ei saanut kuvata sisustuslehtityyliin. Osoitetta ei saa paljastaa. Mutta ihan salaa kuitenkin otin muutaman kuvan, ja esittelen ne nyt tässä. Olkaa hyvä, Kyösti Kakkosen Helsingin asunto:

Olohuoneen matto.

Mangosmoothie.

Keittiön pöytä ja servetti.

Kyösti Kakkonen itse.

Keittiön tuoli.

Olohuoneen tapetti.

Olohuoneen parkettilattia.

Kyösti Kakkosen verhot.

Peitto sohvalla.

Yksityishissi viinikellariin. Huom! K ja 2 = Kyösti Kakkonen.

Sinne viinikellariin kun päästiin, niin siellä sai kuvata Rut Brykin teoksia. Se olikin hieno paikka. Kuvasarja siitä löytyy Cult24:n sivuilta.

by