Kaupunkikulttuuria arkistot - Sivu 17 21:stä

Miten ilmainen Spotify nujersi minut – ja tyhjensi kaapin

Täällä oli cd-kokoelmani.

Taistelin pitkään sitkeästi maksullista Spotifyta vastaan. Kunnes lopulta puolisen vuotta sitten ilmaisen Spotifyn ärsyttävyys nujersi minut. En jaksanut enää sitä, että Jarkko Martikaista kuunnellessani väliin tulee Bruno Marsia ja muuta ”mainosmusaa”.

Maksullinen Spotify on tehnyt minusta musiikin suurkuluttajan – muutaman vuoden tauon jälkeen. Aina olen kuunnellut musiikkia, mutta pari vuotta meni aika vähällä kuuntelulla. Nyt taas Spotifysta kuuntelen musiikkia kaikkialla: töissä, kotona, bussissa, lenkillä.

Samalla kun olen palannut musiikin suurkuluttajaksi, minusta on myös tullut musakritiikin suurkuluttaja – ja sitä kautta ilmainen Sue on tullut suosikkilehdekseni. En millään ehdi tutustua kaikkiin maailman bändeihin ja artisteihin, joten siksi on hyvä, että on musiikin hc-harrastajia suunnannäyttäjinä. Tänä vuonna olen kuunnellut läpi kaikki levyt, jotka ovat Suessa saaneet vähintään 8/10 tähteä (usein katson vain tähdityksen, enkä välttämättä edes lue tekstiä). Joukkoon on mahtunut hauskoja löytöjä, kuten Pietarin Spektaakkeli, Tundramatiks, Kaveri Special, yms.

Spotify on siis muistuttanut minua kulttuurikritiikin tärkeydestä. Tärkeydestä nimen omaan kuluttajille. Kritiikit toimivat oppaina ja karttamerkkeinä. Eivät ne aina perille johdata, mutta niiden kanssa eksyminenkin on hauskaa.

Kun Spotify nyt on vienyt miehen mennessään, niin päätin myydä vanhat cd-levyni pois. 300 levyä lähti 300 eurolla Tori.fin kautta. Vain Beatles-kokoelmani säästin. Laskin asian niin, että sain cd-levyistä 300 euroa ja Spotify maksaa kympin kuussa, niin cd-levyt myymällä voin kuunnella Spotifyta ilmaiseksi noin 2,5 vuotta.

Eikä levyjä ole yhtään ikävä. Minun ja cd-formaatin välille ei ole koskaan kehkeytynyt tiivistä ja lämmintä suhdetta. CD on ollut vain tapa tallentaa musiikkia.

Pienehkön vinyylikokoelmani säästin. Olen kasvanut musiikkimaailmaan vinyylien parissa, ja se formaatti on edelleen lähinnä sydäntä. Olemme vinyylilevyjen kanssa kuin vanha aviopari – emme juuri kommunikoi keskenämme, mutta riittää että toinen on olemassa.

Pihkalan Tahko se siellä

Helsingissä on monia julkisia veistoksia, osa todella upeita, osa melko mauttomia. Yksi mauttomimmista ratkaisuista on Lauri ”Tahko” Pihkalan patsas Olympiastadionin kupeessa.

Kuvanveistäjä Nina Sailo on kuvannut Pihkalan seisomaan ja kädessä Pihkalalla on kartta ja kompassi. Hän on siis suunnistamassa, joka oli Pihkalan lempipuuhia.

Mutta kun patsasta hieman kiertää, niin mikä kumma möykky siellä Pihkalan jalkojen takana on? Siellähän on tahko, juustotahko! Eiköhän tämä patsas olisi tullut toimeen ilman tuota yksityiskohtaa.

Siellä se on – tahko itse.

PS. Sivukirjaston pubivisassa taannoin kysyttiin, että minkä uudistuksen Pihkala toi kouluihin. Vastasimme, että välitunnin. Toinen yleinen väärä vastaus oli liikuntatunti. Oikea vastaus on hiihtoloma.

Kokoomuksen rivit rakoilevat Kivinokka-asiassa

Näkymä Kivinokan lintulavalta Vanhankaupunginlahdelle.

Kivinokka asunnoiksi vai virkistyskäyttöön? Tämä on ollut kuuma peruna Helsingin paikallispolitiikassa viime viikot ja kuukaudet. Mediassa on usein kerrottu, että kokoomus haluaa rakentaa Kivinokan.

Varmasti suurin osa kokoomuslaisista haluaa Kivinokkaan asuntoja, mutta puolue ei ole lainkaan niin yksimielinen asiasta kuin annetaan ymmärtää. Itä-Helsingin Kokoomuksen puheenjohtaja Ari Kähärä on kertonut, että heidän mielestään Kivinokka tulee säilyttää virkistysalueena. Hänen tietojensa mukaan ainakin Laajasalon Kokoomus on samaa mieltä. Ja molemmat edustavat Itä-Helsinkiä, siis aluetta jossa Kivinokka sijaitsee.

Itä-Helsingin Kokoomuksen Kähärä kirjoittaa Facebookissa näin (klikkaa kuvaa, niin saat sen isommaksi):

Kokoomuksen valtuutettu Jarmo Nieminen on tunnettu luontoihminen ja merellisen Helsingin puolustaja. Hän on myös Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja. Nieminen on ottanut myös voimakkaasti kantaa Kivinokan säilyttämiseksi virkistysalueena.

Niemisen allekirjoittamassa luonnonsuojeluyhdistyksen tiedotteessa (14.4) todetaan mm. seuraavaa:

”Rakentaminen on ohjattava jo rakennetuille alueille. Erityisen huolestunut yhdistys on erillispäätöksin katoavista Helsingin luonnon arvoalueista ja kaupungin yleiskaavan visiotyössä luonnostelluista suunnitelmista muuttaa luonnontilaiset virkistysalueet ”laadun parantamisen” nimissä rakennetuiksi puistoiksi.

Yhdistys ei voi hyväksyä Vartiosaaren, Kivinokan ja Viikin luonnonsuojelualueen rantojen kaavoittamista asuinkäyttöön. Alueet tulee kehittää kulttuuri- ja luontoarvoja kunnioittavalla tavalla virkistyskäyttöön.”

Olemme Kivinokka kaikille -liikkeen kanssa talven ja kevään aikana lähestyneet poliitikkoja aika laajalti, ja tiedustelleet heidän akntojaan Kivinokan suhteen. Kokoomuksen leirissä tuntuu ”gallupien” perusteella olevan aika moni muukin, joka haluaa Kivinokan säilyvän virkistyskäytössä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päättää tänään Kivinokan tulevaisuudesta.

Tilastot kertovat Helsingistä

Vain 41 % helsinkiläisistä on syntynyt Helsingissä.

Helsingin kaupungin vuosittain julkaisema kirjanen Helsinki alueittain on taas julkaistu (voit lukea sitä täällä). Siinä on taas iltalukemista moneksi viikoksi! Tiedän, että aika monet ei jaksa sitä edes avata, joten tässä teille pari silmiin osunutta poimintaa Helsinki alueittain 2013 -raportista.

Helsinkiläisistä:

– Helsinki on nuorten, ei suurten ikäluokkien kaupunki. Helsingissä suurimmat ikäluokat ovat 23-33-vuotiaat, koko maassa 56-66-vuotiaat.
– Helsinkiläisissä perheissä on keskimäärin 2,65 henkeä.
– Kallion alue on sinkkujen paratiisia: Alppiharjussa 72 prosenttia asunnoista on sinkkukämppiä.
– Latokartano on lasten temmellyskenttää, siellä on eniten pieniä lapsia (0-6-v). Vähiten lapsia on Alppiharjussa.
– Eniten vanhuksia asuu Maunulassa ja Munkkiniemessä.
– Vähiten autoilijoita on Alppiharjussa ja Kalliossa, ja eniten Östersundomissa.
– Parhaat vuosisitulot ovat kulosaarelaisilla (48 397 e).
– Vähemmistö täällä on alkuperäisiä stadilaisia. Helsinkiläisistä 41 % on syntynyt Helsingissä.
– Jakomäki. Tuo eläväinen nukkumalähiö Pohjois-Helsingissä pääsi monien listojen kärkeen. Jakomäessä on eniten yksihuoltajia, korkein työttömyysaste (15 %), suurin vieraskielisten osuus (24,2%) ja eniten vuokra-asuntoja (67,9 %). Lisäksi Jakomäessä on pienimmät vuositulot (16 437 e).

Rakennuksista:

– Helsingissä on päiväkoteja 321 kappaletta. Lapsia niissä on 21 397 kpl.
– Julkisia rakennuksia kaupungissa on yhteensä 4500 kpl.
– Kaupungin kirjastoja 37. Uimahalleja 13. Kirkkoja 67. Alkoja 30. Ravintoloita 1599. Uimarantoja 27.

Tältä näyttää meno metron ohjaamossa

Kaupunkitoimittajien yhdistys kutsuttiin joitain aikoja sitten tilaisuuteen, jossa HSL ja HKL kertoivat kuulumisiaan. Tilaisuuden jälkeen toimittajat pääsivät kokeilemaan ajamista metrolla. Ei nyt sentään muun metroliikenteen sekaan menty, vaan ajettiin sellaista parin kilometrin testipätkää Roihupellossa.

Video on roikkunut koneella pian puoli vuotta, mutta tässä se nyt on (kuvaus Pauli Jokinen ja Marja Salomaa):

Lauttasaaren vesitornin säälittävä kohtalo

Lauttasaaren vesitorni tullaan purkamaan. Historioitsija ja kaupunginvaltuutettu Laura Kolbe teki vielä aloitteen, että vesitorni jäisi paikoilleen, mutta eipä ajatukselle kaupunginhallituksessa eilen lämmetty. Kolben aloite oli ehkä viimeinen yritys saada vesitorni pelastettua.

Lauttasaaren vesitorni on surullinen esimerkki siitä, miten historiallisesti arvokas rakennus joudutaan purkamaan sen takia, että se on historiallisesti arvokas.

Vesitorni on Suomen ensimmäinen ns. moderni vesitorni. Se on vuodelta 1958, suunnittelijana arkkitehti Ossi Leppämäki. Torni on Lauttasaaren näkyvä maamerkki, ja sillä on historiallista arvoa, koska se on erinomainen esimerkki oman aikansa vesitornirakentamisesta. Vesitorni on poistettu käytöstä 1996. Vesitorniin on suunniteltu kaikenlaista korvaavaa toimintaa, kuten liiketiloja, kahvilaa ja näköalatasannetta (jollainen siellä taitaa olla jo valmiina).

Mutta suojeluviranomaiset eivät juurikaan halua torniin muutoksia (”Kaupunginmuseo katsoo, että kaikki ehdotukset ovat uudisrakentamista eikä mikään ratkaisuista edistä vesitornin alkuperäisten rakennusosien säilymistä ja ovat näin ollen ristiriidassa rakennussuojelutavoitteiden kanssa.”)

Koska muutoksia ei tehdä, niin puretaan sitten pois. Joskus ei vaan ymmärrys riitä näihin kiemuroihin.

Vesitornin kunnostaminen maksaisi tosin yli 3 miljoonaa, ja se on paljon rahaa näinä aikoina. Silti olisin mielelläni nähnyt tornin pysyvän läntisen Helsingin maamerkkinä.

Lisähuomio:

Tänään on Kirjan ja ruusun päivä. Mutta juhla on kovin yksipuolinen: kirjoja juhlitaan, mutta vähemmän ruusuja. Kirjakaupat mainostavat tapahtumia ja kirjailijoita haastatellaan siellä täällä ja kirjoja myydään turuilla ja toreilla. Missä ovat kukkakauppiaat? Miksei kukkakauppaväki ole aktivoitunut samalla tavalla?

Kun laittaa Googleen ”Kirjan ja ruusun päivä”, niin tuloksena on linkkejä kirjakauppoihin, kustantamoihin, kirjastoihin, lehtien kulttuurisivuille, yms. Ensimmäisen 100 hakutuloksen joukossa ei ollut yhtään kukkakauppa-aiheista linkkiä. Enempää en jaksanut selata. Kukkakaupat – ryhdistäytykää!

Kari Juvan muisto elää Helsingin katukuvassa

Kuvanveistäjä Kari Juva (1939-2014) kuoli eilen. Juva oli viime vuosisadan tunnetuimpia kuvanveistäjiä Suomessa. Helsingissä hänen kädenjälkensä on näkyvissä monissa paikoissa. Hän teki lukuisia julkisia veistoksia kuten nämä:

Lukusali, Töölön kirjaston edessä.

Thalia ja Pegasos, kaupunginteatterin edustalla.

Tannerin portti, Hämeentiellä.

Miksi Kaisaniemen metroaseman nimi muutetaan?

Kaisaniemen metroaseman nimi tullee muuttumaan. Uudeksi nimeksi tulee Helsingin yliopisto. Täsmällisemmin Helsingin yliopisto–Helsingfors Universitet–University of Helsinki. Perusteluna lähinnä se, että asema sijaitsee yliopiston vieressä. Kaupunginhallitus käsittelee asiaa 22.4. ja kaiketi näyttää ehdotukselle vihreää valoa.

Nettikeskusteluissa nimenmuutosta on pääasiassa ylistetty. Maailmalla on useita University-nimisiä metroasemia.

Itse olen sitä mieltä, että nimenmuutos on turha. Jos maailmalla onkin useita yliopistojen mukaan nimettyjä metroasemia, niin mitä sitten? Maailmalla ei ole yhtään Kaisaniemi-nimistä metroasemaa. Kaisaniemi on vain ja ainoastaan Helsingissä.

Kaisaniemi sopii metroaseman nimeksi luonnollisesti sen takia, että asema on Kaisaniemessä (alkujaan asema kulki työnimellä Kluuvin asema). Kaisaniemi on tunnettu osa kaupunkia ja sillä on historiansa. Kaisaniemi on saanut nimensä 1800-luvulla puistoon ravintolan perustaneen ravintoloitsija Kaisa Walhllundin mukaan, ja kartoissa Kaisaniemi on ollut 1800-luvun puolivälistä.

Kaisaniemi-nimellä on oma historiansa ja se puoltaa paikkansa metrokartoissa. Nimistötoimikunta on myös käsitellyt asiaa, ja toimikunta ei puolla muutosta. Olen samaa mieltä: Nimenmuutokseen ei ole mitään syytä.

Kumpaa nimeä sinä kannatat? Ota kantaa täällä.

Kiseleffin talon rappio – kuvakooste

Senaatintorin laidalla oleva Kiseleffin ”kauppakuja” uudistettiin isolla rahalla vuonna 2011. Vanhat kauppiaat ajettiin pois ja uusia design-merkkejä otettiin tilalle. Kävin siellä silloin tuoreeltaan ja havaitsin, ettei talo tarjoa minulle mitään. Jäi vaikutelma, että se kalasteli lähinnä turisteja.

Nyt kävin siellä parin vuoden tauon jälkeen uudestaan. Näky oli aika karu. Liikkeitä on lopettanut, liiketiloja oli tyhjillään eikä asiakkaita näkynyt.

Kuvia Kiseleffin talosta huhtikuussa 2014:

Ulko-ovi ei varsinaisesti houkuttele sisään.

On todella sääli, että Kiseleff on päästetty tuollaiseen kuntoon. Kaupunki on surkeasti epäonnistunut Kiseleffin tapauksessa. Markkinointi ei ole toiminut, ihmiset eivät löydä sinne, ja uskoisin että vuokrat ovat todella korkeat, joka varmasti asettaa yrittäjille omat haasteensa.

Kiseleffillä on pitkä historia ja se on upea rakennus. Nyt se kaipaisi suuren suunnanmuutoksen.

(Juttu on julkaistu alkujaan Cult24:ssä)

Saara Aalto ja tyhmä toimittaja

Laulaja Saara Aalto järjesti aamiaistreffit toimittajille Casinolla. Hän aloittaa huhtikuun lopulla Casinon ravintolassa Hollywood-illat, jossa hän esittää tunnettuja elokuvasävelmiä. Toimittajille hän esitti biisin I Will Always Love You.

Kysyin Aallolta että mitä muita kappaleita Hollywood-illoissa kuullaan kuin tuo juuri laulamasi Titanicin tunnari?

– Ööö. Ei se ollut Titanicista, vaan Bodyguardista, Aalto vastasi.

Niinpä! Enpä tiedä miten nuo biisit menivätkin päässäni sekaisin, mutta hävetti kuitenkin pikkaisen.

Haaste toimittajille:

Mitä tyhmiä kysymyksiä itse olette haastateltaville heittäneet? Milloin on hävettänyt? Tai toisinpäin: Onko tyhmä toimittaja haastatellut juuri sinua. Kommentoi alle tai Twitteriin tagillä #tyhmätoimittaja.

Hillsborough ja Steven Gerrardin kyyneleet

Muistan hämärästi lehtiuutiset ja kuvat Hillsborough’n tragediasta. Olin nuori ja hiljattain aloittanut jalkapallon seuraamisen. Siitä tulee tänään kuluneeksi tasan 25 vuotta. Sheffieldissä kohtasivat Liverpool ja Nottingham. Hillsborough’n stadionin keskikatsomoon oli päästetty liikaa katsojia. Syntyi paniikki ja kaaos. 96 ihmistä rutistui tai tallottiin kuoliaaksi. Yli 700 loukkaantui.

Tässä uutispätkää tapahtuneesta:

Hillsborough’ssa menehtyi 10-vuotias Jon-Paul Gilhooley. Hän oli nuori poika, joka oli viime hetkellä saanut liput kannattamansa ja ihailemansa Liverpoolin otteluun. Gilhooney oli nuorin uhreista.

En silloin nuorena poikana täysin tajunnut, mitä kaukaisessa Englannissa oikein oli tapahtunut. Nyt murhenäytelmän ymmärtää paremmin.

Se tuli koskettavasti esille viime sunnuntaina.

Liverpool oli 1980-luvun suurseura, joka voitti lähes kaiken mahdollisen. Pian Hillsborough’n tapahtumien jälkeen alkoi Liverpoolin kuiva kausi: Seura ei ole voittanut Englannin liigaa 24 vuoteen.

Nyt Liverpool on lähempänä mestaruutta kuin aikoihin. Ensimmäistä kertaa sitten Hillsborough’n aikojen. Sunnuntaina se kohtasi yhden pahimmista kilpailijoistaan, Manchester Cityn. Liverpool voitti 3-2.

Liverpoolin kapteeni on Steven Gerrard, yksi Englannin kautta aikojen parhaista pelaajista. Hän on pelannut Liverpoolissa koko uransa ja pelaa nyt viimeisiä kausiaan. Hän on pelannut Liverpoolissa väärään aikaan, sillä hänen uransa aikana Liverpool ei ole koskaan ollut Englannin paras. Nyt joukkueella on kaikki mahdollisuudet voittaa mestaruus. Se olisi sympaattisen Gerrardin ensimmäinen – ja kenties viimeinen, sillä hän on jo 33-vuotias.

Kun peli Manchester Cityä vastaan päättyi, Gerrard puhkesi kyyneliin. Hän tiesi, että mestaruus on lähellä.

Toinen syy tunteikkaaseen hetkeen oli se 10-vuotias Jon-Paul Gilhooley, joka menehtyi Hillsborough’ssa. Hän oli Steven Gerrardin serkku. Molemmat suunnilleen samanikäisiä poikia Liverpoolista. “Se olisi yhtä hyvin voinut olla minä,” on Gerrard muistellut.

Mutta kun ei ollut. Gerrard on nyt auttamassa Liverpoolia seuran ensimmäiseen mestaruuteen sitten vuoden 1990.

Sunnuntain pelin yhteydessä muisteltiin Hillsborough’n uhreja. Tämä kaikki sai Gerrardin itkemään vuolaasti päätösvihellyksen jälkeen.

Video Gerrardin kyyneleistä löytyy täältä:

Hetki oli äärimmäisen liikuttava myös kotisohvalla. Toivon sydämestani, että Steven Gerrard ja Liverpool voittavat mestaruuden (mutta vain siksi, että Manchester Unitedilla ei ole enää mahdollisuuksia). He ovat sen ansainneet. Ja kenties helpottaa sitä taakkaa, jota Merseysiden ihmiset ovat Hillsborough’n tragediasta lähtien kantaneet.

Syyllisiä etsitään yhä. The Sun -lehti syytti aikanaan liverpoolilaisia jalkapallohuligaaneja tapahtuneesta. Liverpoolissa sitä ei ole annettu anteeksi, ja monet kaupungissa edelleen boikotoivat The Sunia. Sittemmin raportit ovat antaneet viitteitä, että moka oli viranomaisten. Poliisit ja järjestysmiehet päästivät liikaa katsojia sisään. Ketään ei kuitenkaan ole 96 kuolemasta koskaan tuomittu.

Tässä vielä linkki Hillsborough’n muistosivulle.

Kokoomus, Kivinokka ja Turun tauti

Syksyinen Kivinokka.

Kokoomus aikoo viedä Kivinokan kaupunginhallituksen käsiteltäväksi, jos kaupunkisuunnittelulautakunta ei tiistaina (14.4.) tee kokoomukselle mieluista ratkaisua eli valitse Kivinokan rakentamista.

Lautakunnan puheenjohtaja, kokoomuksen Risto Rautava kutsuu rakentamisen vastustajia vastuuttomiksi päättäjiksi (HS 13.3.).

Mutta hyvä Risto Rautava: Asiahan on aivan päinvastoin! Näkemyksesi edustaa niin sanottua Turun tautia, jossa vanhoja rakennusalueita puretaan pois uudisrakennusten tieltä (Turun taudin määritelmä Wikipediassa).

Vastuutonta olisi Kivinokan tuhoaminen.

Kivinokka on ollut jo toista sataa vuotta työläisten kesäaluetta ja nykyisistä kesämajoista vanhimmat ovat 1940-luvulta. Helsingin kaupunginmuseo totesi, että kesänviettokulttuuri Kivinokassa on säilynyt hyvin muuttumattomana vuosikymmeniä ja sitä kulttuuria tulisi ehdottomasti vaalia. Museon mukaan ainoa oikea ratkaisu Kivinokan kohdalla on säilyttää se virkistysalueena.

Kivinokkaan tultiin aikanaan veneillä Sörnäisten, Hermannin ja Kallion työläiskortteleista. Siinä missä porvarisväki meni kesänviettoon merenrantahuviloihin, duunarit tulivat Kivinokkaan. Kivinokassa vietettiin vapaa-aikaa, rentouduttiin, juhlittiin, urheiltiin, nautittiin luonnosta ja kerättiin voimia että taas jaksettiin palata sorvin ääreen.

Sitä samaa Kivinokassa tehdään edelleen. Ja lisäksi paljon muuta.

Kesänviettoa Kivinokassa 1950-luvulla. Kuva: Istvan Racz, Helsingin kaupunginmuseo.

Kivinokan 600 kesämajan virkistysalueen tuhoaminen olisi hieman sama, jos porvarishuviloita ryhdyttäisiin laittamaan maan tasalle Laajasalosta, Vartiosaaresta, Kaivopuistosta ja muista paikoista. Minkä metelin kokoomus siitä nostaisi!

Myös kokoomuksen tulisi ymmärtää vastuunsa stadin kulttuurihistoriasta ja sen vaalimisesta. Ei Kivinokkaa tule museoida, mutta sen kulttuurihistoriallinen arvo tulee ymmärtää. Kehitetään Kivinokkaa, ei rakenneta. Ei Kivinokan historiallista arvoa tule väheksyä sen takia, että se kuuluu osaksi työväen historiaa. Vastakkaisasettelun aika on ohi, sanoi eräs merkittävässä asemassa oleva kokoomuspoliitikko. Pidetään siitä kiinni.

Loppuun vanha sananlasku Itä-Helsingistä: Demokratiassa kansa päättää, mutta edustuksellisessa demokratiassa kokoomus (tuntematon).

(Kirjoittajan sidonnaisuus: Kesämaja Kivinokassa)

Lisää kirjoituksia Kivinokasta:

4 virhekäsitystä Kivinokasta
Mitä Kivinokan rakentaminen tarkoittaisi?

Talvipuutarhasta löytyi ilma-akrobaatti

Talvipuutarhan rakennuttajan Jakob Julius af Lindforsin patsas.

Kävin pitkästä aikaa Helsingin Talvipuutarhassa. Rakennus on arkkitehtoonisesti mielenkiintoinen, suunnittelija on sankariarkkitehti Gustaf Nyström.

En ole erityisen innokas kasvien harrastaja, mutta siellä oli kaikkea muutakin nähtävää, kuten…

Levysoitin.

Kahvitarjoilua.

Pääsiäisnoita.

Suihkulähde.

Pääsiäistipuja.

…ja sitten katosta roikkuva Ilona Jäntti.

Ilona Jäntti oli se syy, miksi Talvipuutarhaan menin. Jäntti on taidokas ilma-akrobaatti, joka on luonut oman ilmaratansa Talvipuutarhaan. Jäntin taituruutta pääsee seuraamaan livenä 11. ja 13. toukokuuta. Esitykset ovat osa Circo Festivaalia. Mutta siitä sitten lisää toukokuun alussa ilmestyvässä Cult24-lehdessä.

Matkalla Talvipuutarhaan ajattelin pistäytyä Kalliossa sijaitsevassa taidegalleria Kalleriassa katsomassa Karhupuistossa kuvattuja muotokuvia. Mutta siellä oli ovet tiukasti kiinni. Huomio kiinnittyi ikkunassa olevaan lappuun, jossa kerrotaan että sisäänpääsy ei maksa, mutta kaljaa voi tuoda. Hauska vitsi:)

Otinpa kuitenkin näyttelystä kuvan ikkunan läpi.

Pappi halusi naulata käskyt kirkon oveen – kirkko kielsi

Pappi Kai Sadinmaa julkaisi tänään kirjan 10 käskyä kirkolle, jossa hän kritisoi kirkon vanhoollisia käsityksiä. Sadinmaa ja kustantaja (Into) olivat keksineet hauskan tempun, jolla herätetään median huomio: Sadinmaa naulaa käskynsä Helsingin tuomiokirkon pääoveen.

Mediaa ja muuta väkeä oli kokoontunut paikalle, mutta sitten tulikin stoppi: seurakunnan edustaja oli saanut vihiä asiasta ja tuli kieltämään moisen häiriköinnin.

Itse olen hieman samaa mieltä: arvokkaita ja vanhoja ovia ei kannata tuhota nauloilla. Mutta luulenpa, että seurakunnan edustaja kielsi tapauksen enemmänkin Sadinmaan käskyjen sisällön takia.

Tässä video koko hässäkästä, katso miten homma eteni:

Valokuvaajagurun neuvo turisteille: ”Osta postikortti”

Arkkitehtuurimuseon johtaja Juulia Kauste (vas.), valokuvaaja Jussi Tiainen ja näyttelyn tekstit kirjoittanut Hüseyin Yanar.

Arkkitehtuurimuseossa on kaunis näyttely Kaksi polkua hiljaisuuteen (9.4.-1.6.), jossa esitellään suomalaisia nykykirkkoja. Valokuvat on ottanut Jussi Tiainen, joka on perehtynyt erityisesti arkkitehtuurin kuvaamiseen.

Kysyin Tiaiselta, että mitä vinkkejä hän antaisi turisteille, jotka matkoillaan kuvaavat paljon rakennuksia eli arkkitehtuuria.

Tiainen aloitti vastauksensa ihmettelemällä ihmisiä, jotka väittävät että ”Pariisissa on niin kiva valo”. Tiaisen mukaan Suomen leveysasteella on aivan uniikki valo. Pohjolassa on maailman erikoisin valo. Valo kääntyy kuudessa tunnissa 90 astetta. Kuvatessaan Tiainen odottaa juuri oikeaa hetkeä ja valoa. Hän otti esimerkiksi kuvan Laajasalon kirkosta (alla). Hän sanoi odottaneensa pitkään, että sai kuvan ristin varjosta. Se on pieni hetki, kun aurinko paistaa juuri oikeasta kohdasta ja luo ristin varjon seinälle.

Joten saadakseen juuri oikeanlaisen kuvan, turistin tulisi odottaa tuntikausia, eikä siihen ole yleensä mahdollisuuksia. Tiaisen vinkki turisteille onkin: ”Osta postikortti”

Näyttely on tutustumisen arvoinen, kuvakoosteeseen voit tutustua ennakkoon Cult24:n sivuilla.

Kun kävelin pois Arkkitehtuurimuseosta, satuin Glorian kohdalla huomaamaan mainosjulisteen: The Quarrymen tulee Suomeen! En tiennyt, että bändiä on enää olemassakaan. Luulin sen hajonneen jo joskus 60 vuotta sitten.

The Quarrymen oli siis The Beatlesin edeltäjä. John Lennon perusti bändin vuonna 1956, ja siinä soittivat myös Paul McCartney ja George Harrison. Ja nyt se esiintyy Gloriassa vuonna 2014 – huimaa! Vaikea sanoa millainen kokoonpano lauteilla nähdään. Luultavasti joku bändin alkuperäinen huuliharpunsoittaja vahvistettuna hänen pojallaan ja tämän parhaan kaverin serkulla.