Kategoria: Kaupunkikulttuuria

Kävin viikonloppuna Helsingin Paloheinässä, jossa juostiin Paloheinä maraton. Kello 7.30 sunnuntaiaamuna noin 60 juoksijaa lähti matkaan. Itse en ollut juoksijoiden joukossa, nykykunnolla maraton ei vielä taitu.

Anders Colliander on järjestänyt maratoneja Paloheinässä vuodesta 2006 lähtien. Viime viikonloppuna vuorossa oli 374. maraton, jonka hän Paloheinässä järjestää. Huima tahti!

Eräs vakiojuoksijoista juoksi sadannen maratoninsa, ja hänen juoksukaverinsa olivat pukeutuneet naamiasasuihin. Juhlakalu juoksi mustassa puvussa.

Mukana oli kovan luokan maratonharrastajia. Eräs nainen kertoi juosseensa yli 800 maratonia. Parhaimmillaan hän on juossut kaksi maratonia samana päivänä.

Eräs mies sanoi juosseensa runsaat 700 maratonia. Parhaimmillaan hän on juossut maratonin neljänä peräkkäisenä päivänä. Jututin miestä lyhyesti.

– Miten maratonista palautuu seuraavaksi päiväksi, jotta voi juosta seuraavan maratonin?
– Ei niistä palaudukaan. Pitää syödä paljon.
– Entä lihashuolto?
– Olisi se varmaan hyvä jumpata ja venytellä, mutta ei sellaista tule tehtyä.
– Ei mitään venyttelyä?
– Ei mitään.

Kaikkein kovin mies Paloheinässä oli legendarinen Kalevi Saukkonen, yli 2000 maratonin mies.

Hassu ja inspiroiva tapahtuma. Pitää päästä taas pian lenkille! Mutta pitääkö lenkin jälkeen venytellä? Asiantuntijat sanovat KYLLÄ, 700 maratonin mies sanoo EI.

*****

by

Onhan se pieni. Presidentti Mauno Koiviston hautakivi. Monet ovat sen vaatimattomuutta hämmästelleet. Etenkin, kun vieressä on massiivinen Kekkosen hautakivi ja toisella puolella tykistökenraali Nenosen jykevä hautapaasi. Ympärillä on muitakin komeita ja suuria valtiomieshautoja.

Mutta ei Koiviston hautakivi ole lopullinen. Elokuussa valtioneuvoston kanslia asetti toimikunnan, jonka tehtävä on johtaa hautamuistomerkin toteutusta. Se valitsee muistomerkin tekijän ja seuraa hankkeen etenemistä. Toimikunnassa ovat mukana muun muassa Ateneumin johtaja Susanna Pettersson ja Aalto-yliopiston professori Pirjo Sanaksenaho.

Kaikki presidentit ovat saaneet muistomerkkinsä kuoleman jälkeen. Kai se edustaisi huonoa makua, jos presidentille tehtäisiin hautamuistomerkki ennakolta, jotta se olisi sitten valmiina, kun presidentti siirtyy ajasta ikuisuuteen. Toisaalta, tekevät mediatkin muistokirjoituksia valmiiksi, jos jonkun valtiomiehen tiedetään olevan elämänsä loppumetreillä.

Koiviston haudan ympärillä Hietaniemessä on lukuisia presidenttejä ja poliitikkoja. Hautamuistomerkkien tarkoitus on kuvata kohdettaan. Suomen pitkäaikaisimman presidentin Kekkosen muistomerkki on hautausmaan suurimpia yksittäisiä kiviä. Taiteilija Pekka Jylhä näki Harri Holkerin uran aallokkona. Aaltojen päälle hän sommitteli joutsenen. Jylhä myös vitsaili, että Holkerin haudalle olisi sopinut kahvikuppi. Sillä hän viittasi Holkerin tunnettuun lausahdukseen ”Minä juon nyt kahvia”.

* * *

* * *

Valtiomiesten hautamuistomerkkejä ovat tehneet maamme eturivin kuvanveistäjät. Presidentin hautamuistomerkin tekeminen on taiteilijalle suuri kunnianosoitus ja meriitti. Kovin moni taiteilija ei ole niitä päässyt tekemään. Etenkin kun Wäinö Aaltonen vei pitkään työt monilta taiteilijoilta. Aaltonen nimittäin pääsi toteuttamaan peräti neljän presidentin hautamuistomerkit: Mannerheimin, Rytin ja Paasikiven muistomerkit ovat Hietsussa ja Svinhufvudin Luumäellä.

Ja presidentti Kallion muistomerkin teki hän oma poikansa.

Jännittävää nähdä, millaisen muistomerkin Koivisto saa, kuka saa kunnian toteuttaa se ja miten se kuvaa presidenttiä. Tuleeko haudalle satamanosturi tai lentopallo?

(Kirjoitus perustuu Metrossa 12.9. 2017 julkaistuun kolumniini)

by

Kalasataman Rediin valmistuu parin vuoden päästä Majakka-nimeä kantava talo, joka tulee olemaan Suomen korkein asuinrakennus. Korkeutta sillä tulee olemaan 134 metriä.

Huipulta on huikeat näkymät moneen suuntaan – kuten lahden yli Kivinokkaan. Ja näkymästä maksetaan. Lähes kaikki Majakan asunnot on jo myyty. Ylimpään kerrokseen pääsee asumaan isolla rahalla. Kaksio maksaa miljoonan verran ja 130 neliön asunnosta pitää pulittaa pari miljoonaa. Juttua oli Hesarissa.

Tietysti näkymä Kivinokkaan maksaa, onhan se kaupunkin komeinta maisemaa. Mutta että miljoona euroa kaksiosta? Missä olikaan niitä kohtuuhintaisia asuntoja, joita piti rakentaa?

Korkeaa vai matalaa?

Korkea rakentaminen jakaa mielipiteitä. Monien mielestä se tuhoaa Helsingin matalan silhuetin.

Minä pidän korkeasta rakentamisesta. Matala silhuetti on harha, kaupunkiin on kautta aikojen rakennettu korkeita taloja, esimerkiksi kirkkoja, Stadionin tornia, Torni-hotellia ja Ylen radiomastoja.

Clarion-hotelli Jätkäsaaressa on hieno. Korkeaa ja matalaa vierekkäin. Toimii hyvin.

Kolmet kaupunkipyörät

Espoo ja Vantaa suunnittelevat myös hankkivansa kaupunkifillarit, Helsingin onnistuneen esimerkin innoittamana. Mutta eihän naapurikaupungit tietenkään yhteistyöhön pysty, vaan Espoo ja Vantaa suunnittelevat kumpikin ihan omia cityfillariratkaisujaan.

Voiko olla typerämpää? Onko niin hankalaa tehdä yhteistyötä ja ulottaa Helsingin kaupunkifillarien säde myös naapurikaupunkeihin? Tuskin pyörillä kaupunkien välillä liikutaan paljonkaan, mutta olisihan se kiva mennä metrolla Tapiolaan ja näyttää HSL:n korttia fillarille ja pyöräillä vaikka EMMAan.

Yksi syy lisää kannattaa kaupunkien yhdistymistä tai ainakin tiiviimpää maakuntahallintoa! Toivottavasti tässä fillariasiassa maalaisjärki ottaa niskalenkin nurkkakuntaisuudesta.

Vantaalla on hajanainen kaupunkirakenne ja siellä fillarit eivät toimi samalla tavalla työmatkojen jouduttajana kuin Helsingissä. Näin kertoo HS.

Jotenkin tämä vahvistaa käsitystäni, että Vantaa on monella tapaa huonosti suunniteltu kaupunki. Kuten naapurikaupunki Espookin.

* * *

by

Pyöräilin Mäkelänrinteen uimahallin ohi ja huomasin, että sen pihalle oli ilmestynyt pari veistosta. Kiertelin ja kaartelin, mutta en nähnyt taiteilijan nimeä ja signeerausta missään.

Menin halliin sisälle ja aulassa selvisi, että kyseessä on Eino Romppanen. Hän on amerikkalainen kuvanveistäjä, jolla on sukujuuret Suomessa. Romppasesta löytyy juttu muun muassa Kalevasta.

Pihalla olevan veistoksen hinnaksi kerrottiin 250 000 dollaria. Pidän Romppasen tyylistä, mieluusti näkisin veistoskokonaisuuden pihalla pysyvästi. Jos se ei mene kaupaksi, niin Urheiluhallit Oy voisi lunastaa sen itselleen ja jättää uimahallin pihalle. Ehkei taida rahat riittää. Saisi myydä aikalailla lippuja vesijumppaan.

Sisällä uimahallissa oli lisää Romppasen veistoksia. Onko Mäkelänrinteellä ollut ennenkin taidenäyttelyitä? En ole ainakaan huomannut. Erikoinen paikka näyttelylle, mutta toisaalta: Kai taiteenkeräilijätkin käyvät vesijuoksemassa.

Uimahallin aulassa on muutakin taidetta. Kari Huhtamon hieno Vedenvälke on vuodelta 2001:

Uimarinaista esittävän patsaan on tehnyt Prince Monyo Mihailescu-Nasturel vuonna 1999. Taiteilija on Otso Kantokorven blogin mukaan Romanian vanhan kuningashuoneen jäsen, joka asustelee nykyään Floridassa.

Lisäksi aulassa on Pro Patria -laatta, jossa muistellaan vuonna 1887 perustetun uintiseura Helsingfors Simsällskapetin sodassa kuolleita jäseniä. Muistotaulun alle on tuotu yksi penkki Olympiastadionilta.

* * *

by

Olipa huikea viikko takana kävelyfestivaaleilla. Yhteensä 9 päivän aikana vedettiin Helsingissä 36 kävelykierrosta, joihin osallistui yhteensä noin 700 henkeä.

Viime keväänä olin patikoimassa Nuuksiossa ja siellä pääni sisällä pohdin, että olisiko ihan hölmö ajatus järjestää kävelyfestivaali. Retken jälkeen saunassa sanoin asian ääneen ja ajatus ei jättänyt rauhaan. Kaikki päättömätkin ideat kannattaa aina sanoa ääneen, muuten ne eivät toteudu koskaan. Silläkin uhalla, että ideat tyrmätään ja saatat leimautua ihan pähkähulluksi. Kyllä kävelyfestivaalikin sai ihmisissä aikaan (hyväntahtoista) naureskelua ja itsekin sille hymähtelin. Helsingin kävelyfestivaali! Kuulostaakin jotenkin hullulta. Riittävän hullulta. Se pitää ehdottomasti toteuttaa.

Olen kirjoittanut kävelykirjoja ja vetänyt opastettuja kävelyretkiä. Tiesin, että kaupungissa on paljon muitakin ihmisiä ja yrityksiä, jotka vetävät kävelykierroksia. Lähestyin varovasti heitä ja tiedustelin löytyisikö kiinnostusta osallistua tällaiselle festivaalille. Ajatus oli, että tehdään pieni mukava viikonlopputapahtuma. Kiinnostuneita oppaita ilmoittautuikin mukaan todella paljon. Kutsuin porukan koolle ja ryhdyimme suunnittelemaan ohjelmistoa. Kävelyretkiä tuli lopulta ohjelmistoon niin paljon, että jouduin venyttämään festivaalin viikon mittaiseksi ja lopulta 9 päivän pituiseksi.

Olin hieman huolestunut, että miten ihmeessä väkeä riittää kaikille kierroksille. Tapahtuman markkinointi- ja viestintäbudjetti oli nolla euroa. Päätin vetää Murhakävelyn ennakkoon medialle. Sekä Murhakävely että koko festivaali sai aivan huikean määrän julkisuutta eri medioissa. Hufvudstadsbladet teki kahden aukeaman jutun, Helsingin uutiset teki ison jutun, Iltalehdessä oli juttua, Ilta-Sanomat teki suoraa Facebook-lähetystä, Kirkko ja kaupunki teki ennakkojutun. Sähköisessä mediassa olimme Kymmenen uutisissa, Radio Vegassa, Ylen Helsingin paikallisradiossa ja kuluvalla viikolla vielä Ylen Kultakuume-ohjelmassa. Maakuntalehdissä kävelyfestivaali huomioitiin ainakin Aamulehdessä, Satakunnan Kansassa ja Hämeen sanomissa. Tästä linkistä pääsee lukemaan juttuja.

Huoleni siitä, ettei väkeä riitä, oli siis turha. Kävelyretkien järjestäminen on hyvin riippuvaista ilmoista ja muutamat kävelyretket menivät piloille rankkasateen takia. Säälle ei mitään mahda.

Murhakävelyt kiinnostivat valtavasti ihmisiä. Tiistaina vedin sen ensimmäisen kerran. Ennakkoon oli ilmoitettu, että 30 henkeä mahtuu mukaan, mutta jonossa oli 130 ihmistä! Kaikkia ei millään voitu ottaa mukaan ja järjestinkin loppuviikolla ylimääräisiä murhakierroksia.

Pahoittelut heille, jotka jäivät ulkopuolelle. Suosio yllätti. Järjestimme festivaalia ensimmäistä kertaa ja olimme hieman kokeiluhengessä liikkeellä. Siksi meillä ei ole esimerkiksi verkkokauppaa.

Eilen illalla kokoonnuimme opasporukan kanssa syömään. Kaikki olivat hyvin tyytyväisiä tapahtumaan ja olimme aika yksimielisiä, että tapahtumalle pitää saada jatkoa. Myös yleisö tuntui pitävän, runsaasti saimme positiivista palautetta. Erityisesti kiiteltiin ohjelmiston monipuolisuutta.

Kävelin viikon aikana yli 40 kilometriä ja kulutin askitolkulla kurkkupastilleja. Ehkä seuraavalla kerralla hankitaan Läkerol sponsoroimaan tapahtumaa.

PS. Loppuun kaupallisia tiedotteita. Murhakävelyä ja muita kävelyitäni voi tilailla esimerkiksi yritysten tai yhdistysten virkistyspäiviin. Mikä sen paremmin virkistää kuin pieni kävelyretki.

by

Tämä kolumni julkaistiin Metrossa elokuussa: 

Kaukana ovat ajat, jolloin Stop töhryille -kampanjalla yritettiin suitsia katutaidetta. Hyvää kampanjassa oli se, että sillä yritettiin poistaa ilkivallaksi luokiteltavat töhryt ja tagit, mutta samalla se yritti poistaa katukuvasta kaiken katutaiteen.

Nyt katutaiteesta on jo tullut salonkikelpoista. Vantaan taidemuseo muutti nimensä Artsiksi ja otti linjakseen katutaiteen esittelyn ja edistämisen. Suvilahdessa on pitkään toiminut katutaiteeseen keskittynyt taidegalleria Make Your Mark, jossa myös varteenotettavat taiteenkeräilijät käyvät ostoksilla.

Malmin peruskoulussa avattiin kuun alussa graffitiseinä, joka on toteutettu graffititaiteilija Antti Hakoman johdolla. Seinä kuvaa 100-vuotisen Suomen taivalta ja jopa presidentti Tarja Halonen kävi sitä ihailemassa.

Nykyään graffiteja ja muuta katutaidetta arvostetaan. Muutos on ollut nopeaa. Aiheesta kirjoitetaan kirjoja ja tehdään elokuvia.

Talojen seiniin on viime vuosina tehty suuria muraaleja. Koko seinän kokoisia, erittäin vaikuttavia maalauksia on muun muassa Vallilassa, Sörnäisissä ja Arabiassa.

Sata vuotta sitten kaupunkiin rakennettiin jugendtaloja ja sitä ennen uusrenessanssia. Rakennukset olivat kauttaaltaan koristeltuja. Seiniin valettiin reliefejä ja suuria patsaita. Pohjolan talossa on menninkäisiä, Kansallisteatterissa joutsenia ja Aleksi 13:ssa vaikuttavat patsaat.

Modernismin ja funktionalismin myötä rakennusten julkisivuista katosi koristelu. Nyt rakennusten koristelu on taas hyväksyttävää ja jopa suotavaa. Tapa on vain erilainen kuin sata vuotta sitten.

Katutaide on upea asia, joka elävöittää kaupunkia. Mutta metronpenkkien töhriminen on edelleen ikävää.

by

Helsingistä on tullut vuosien tauon jälkeen erinomainen saunakaupunki, sillä kaupunkiin on avautunut lukuisia uusia yleisiä saunoja. Helsingissä oli vuosikymmeniä sitten paljon korttelisaunoja, mutta sen jälkeen yleisten saunojen rintamalla on ollut hiljaista. Kunnes viime vuosina yleisten saunojen buumi on kiihtynyt, joka on saunojen ystäville loistava asia. Yhteistä uusilla saunoilla on se, että kaikki ovat meren rannalla.

Olen käynyt testailemassa saunoja ja kirjoitellut niistä tänne blogiini. Nyt olen koonnut kirjoitukset tähän ja rankannut ne suosikkijärjestykseeni.

1. Lonnan sauna – Parhaat näkymät

Lonnan entisen sotilassaaren sauna. Lue lisää täältä.

2. Lapinlahden sairaalan sauna – Historiallisin

1880-luvulta peräisin oleva sauna avattiin viime vuonna yleisölle. Lue lisää täältä.

3. Löyly – Parhaat saunat

Löylyssä on yleisölle avoinna tavallinen sauna ja savusauna. Lue lisää täältä.

4. Allas Sea Pool – Trendikkäin

Hyvällä sijainnilla Kauppatorin vieressä. Lue lisää täältä.

+ yksi poiminta vanhoista saunoista:

Kaurilan sauna – Tunnelmallisin

Meilahdessa sijaitseva pieni puusauna. Lue lisää täältä.

by

Lonnan entisellä sotilassaarella avautui toukokuussa uusi yleinen sauna. Pitihän se käydä heti testaamassa. Saunaa esitteli saunamajuri Tuomo Raitio ja mukana menossa oli saunakoira Leon.

Saunarakennus on valmistettu kotimaisesta puusta ja sen arkkitehti on Anssi Lassila. Rakennuksessa on kaksi saunaa, miehille ja naisille omansa. Sekasaunoja ei ole. Saunat ovat vain yleisessä käytössä, niitä ei vuokrata yksityistilaisuuksiin.

Saunojen lämmitys tapahtuu ulkoseinän kautta. Leon ihmettelee höyryä taustalla.

Miesten ja naisten saunat ovat täysin identtiset. Parvisaunoissa lauteet ovat korkealla katonrajassa. Lauteilta on merinäköalat.

Lauteiden alla on peseytymistilat, joissa kylvetään vanhan ajan malliin pesusangoilla. Saunan ulkopuolella on suihkut, jos haluaa niitä käyttää, mutta sankojen kanssa peseytymisessä on oma viehätyksensä.

Saunat ovat kertalämmitettäviä puusaunoja. Saunamajuri Tuomo Rautio heittää häkälöylyt ennen kuin päästään lauteille.

Saunavuoroja on Lonnassa tiistaista lauantaihin klo 14-21. Kahden tunnin mittaiset saunavuorot kannattaa varata etukäteen netistä, jos haluaa olla varma, että mahtuu löylyihin. Saunamaksu on 16 euroa, alle 12-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.

Viereinen Vohvelibaari vastaa tarjoilusta. Sinne voi avata piikin saunaan mennessä ja tarjoilijat käyvät tuomassa virvokkeita saunaan.

Entäs se tärkein eli löyly? Kiukaasta avataan kansi ja sinne kaadetaan muutamia kipollisia vettä. Mitä pidempään kantta pitää auki, sitä enemmän saunaan virtaa lämpöä. Löylyt ovat erinomaiset: pehmeät ja kosteat. Jos jossain voi puhua löylyn syleilystä, niin täällä.

Terassille pääsee vilvoittelemaan ja katselemaan saaristomaisemia.

Lonnaan pääsee näppärästi yhteysaluksella Kauppatorilta alle 10 minuutissa.

Lonnan kotisivut.

by