Valmistelen kirjaa Sotaretkellä Helsingissä ja kävin sitä varten tutustumassa Suutarilassa punaisten hautamuistomerkkiin. Toukokuussa 1918 paikalla teloitettiin 7-10 punaista. Joku oli käynyt paikalla myös juomassa olutta. Seuraa kirjan valmistumista Instagramissa #sotaretkellähelsingissä
Kategoria: blog
Kivikon synkät luolat ja jyrkät kuilut
Kivikko on mainio paikka käydä tutustumassa ensimmäisen maailmansodan aikaisiin linnoitusrakennelmiin. Siellä on pitkiä yhdyskäytäviä, jotka ovat paikoitellen lähes kymmenen metriä syviä. Lisäksi kallioihin on louhittu useita luolia. Kävin tutustumassa paikkaan ja valokuvaamassa tulevan kirjani Sotaretkellä Helsingissä tiimoilta. Seuraa kirjan valmistumista Instagramissa #sotaretkellähelsingissä.
Tässä kuvia retkeltä:
Sinustako Saaritoimikuntaan?
![]() |
| Kivinokassa sattuu ja tapahtuu – tule mukaan järjestelemään ja puuhaamaan. |
Syyskokouksessa valitaan jälleen uusi Saaritoimikunta eli hallitus kesämajayhdistykselle. Olen ollut Saaritoimikunnassa pian kolme vuotta, joista kaksi viimeisintä puheenjohtajana. Aika on ollut antoisaa, opettavaista ja välillä myös raskasta.
Erittäin antoisaa Saaritoimikunnan työ on ollut siinä mielessä, että paljon on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja pääsee myös paljon vaikuttamaan asioihin. On ollut todella kivaa tavata lukuisa määrä erilaisia ihmisiä, erilaisia persoonia ja vaikuttajia. Raskasta on ollut sikäli, että työtä on paljon.
Nykyään Saaritoimikunnan jäsenten kausi on kaksi vuotta. Ja kaudet kiertävät siten, että osa porukasta vaihtuu ja osa jatkaa toiselle vuodelle. Minulla on kaksivuotiskaudesta vielä toinen edessä, joten minut nähdään Saaritoimikunnassa vielä ensi vuonnakin.
Nykyisestä Saaritoimikunnasta 3-4 jatkanee ensi vuodelle, joten noin 4 paikkaa olisi auki. Toivottavasti halukkaita riittää. Ideaalitilanteessa Saaritoimikunnassa on 8 jäsentä, joka on sääntöjen sallima enimmäismäärä. Tällöin työt jakautuvat paremmin kaikille.
Saaritoimikuntaan kaivataan nyt etenkin sekä huolto- ja remppatöistä kiinnostuneita ihmisiä että puuhakkaita tapahtumajärjestäjiä. Huoltohenkilöillä ei tarvitse olla suurta ammattiosaamista, vaan enemmänkin kiinnostusta paikkojen ylläpitoa ja kunnostusta kohtaan. Tapahtumapuolella taas innostus on tärkein voimavara ja se, että osaa hieman organisoida ja suunnitella asioita.
Jos haluat ehdolle Saaritoimikuntaan, niin pistä ihmeessä viestiä etukäteen osoitteeseen saaritoimikunta@kivinokka.fi. On hyvä, että ehdokkaita on valmiina, kun kokouspäivä koittaa. Saaritoimikunnan työstä on maksettu 500 euron vuosikorvaus.
Ja syyskokoushan on 11. syyskuuta klo 14 tanssilavalla. Kaikki Kivinokkalaiset ry:n kesämajalaiset joukolla mukaan!
Kukkapalkintoja
En ole tainnut täällä vielä mainitakaan, mutta kevätkokouksessa palkittiin kukkasilla ihmisiä, jotka ovat tehneet pyyteetöntä työtä Kivinokan hyväksi. Toivotaan, että kukkapalkinnosta muodostuu perinne. Keväällä palkittiin Risto Vilja, Kari Taimitarha, Juha Vilen, Ritva Hämäläinen, Rita Löwenhild, Katariina Pyysalo, Leena Sorsa, Marja Sylman ja Marjut Kuopus. Onnea heille!
Muista Olumpialaiset
Riossa kisataan olympialaisia jo kovaa vauhtia. Kivinokan pallokentällä kisaillaan lauantaina 13. elokuuta klo 13-16. Facebook-tapahtuma täällä.
Kivinokkalaiset kävivät jälleen edustamassa kesämajojen välisissä kalastuskilpailuissa, jotka pidettiin tällä kertaa Satamasaaressa. Marja Sylmanin johdolla Kivinokan joukkue otti hopeaa. Onnittelut!
Kivinokan historiallisten rakennusten vastuut hajallaan
Viime vuonna teimme katselmuksen Kivinokan rakennuskannasta. Meidän Kivinokkalaiset ry:n edustajien pyynnöstä mukaan tulivat edustajat rakennusviraston arkkitehtuuriosastolta ja kaupunginmuseosta.
Kiersimme Kivinokan yleisiä rakennuksia läpi, pääasiassa tarkastelimme niitä ulkopuolelta. Kesämajoihin emme kiinnittäneet tällä kierroksella huomiota.
Tarkoitus oli saada jonkinlainen pintapuolinen kuva siitä, missä kunnossa rakennuskanta on. Oikeastaan ainoa Kivinokan rakennuskantaa käsittelevä esitys on tämä vuodelta 2012 oleva kaupungin teettämä selvitys, joka on hieman epätarkka ja sisältää jonkin verran virheitä.
Osittain rakennukset ovat hyvin heikossa kunnossa. Kuten tämä vanha uimakoppi kartanon rannassa. Jotta tällainen harvinainen historiallinen rakennus säilyisi, niin asialle pitäisi tuota pikaa tehdä jotain. Vielä se olisi pelastettavissa.
Katselmuksessa todettiin pari keskeistä asiaa. Ensinnäkin todettiin, että oikeastaan kellään ei ole minkäänlaista kokonaiskuvaa rakennuskannasta ja näin ollen ei myöskään yhtenäistä hoitosuunnitelmaa rakennuksista. Rakennusten ylläpito ja hoito on taannoin ulkoistettu kaupungilta yhdistyksille ja se on yhdistysten vapaaehtoisten vastuulla. Ei järin hyvä kehityssuunta.
Yhdistyksillä ei ole ammattiosaamista arvioida vanhoja rakennuksia, eikä myöskään hirveästi haluja tehdä asioille mitään, kun vuokrasopimuksetkin ovat olleet suht lyhyitä. Rakennuksille pitäisi tehdä täydellinen kuntokartoitus ja sen jälkeen hoito- ja korjaussuunnitelmat. Kaupungilla pitäisi olla tässä suuri rooli, kun ovat rakennuksien omistajia.
Toinen keskeinen asia, joka todettiin, oli hallinnon hajanaisuus. Kivinokka on pieni alue, mutta rakennuksia hallinnoi kaupungin suunnalta sekä rakennusvirasto, tilakeskus että myös liikuntavirasto. Ylläpitovastuu rakennuksista on muun muassa Kivinokkalaiset ry:llä, JHL:llä, venekerholla ja Ponnareilla. Ei mikään ihme, ettei kellään ole kokonaiskuvaa rakennuskannasta. Etenkin kaupungin osalta olisi hyvä, että Kivinokka olisi yhden viraston alaisuudessa, eikä kolmen. Voisi saada jotain tolkkua touhuun. Nyt osa arvokkaista historiallisista rakennuksista lahoaa käsiin.
Luonnontilainen Vallisaari kiehtoo historiallaan
Entinen sotilassaari Vallisaari avautui keväällä suurelle yleisölle. Nyt sinne pääsee vesibussilla ja matka Kauppatorilta kestää noin 15 minuuttia. Kävin tutustumassa saareen jo pari vuotta sitten, ennen kuin se avattiin yleisölle (lue juttu täältä). Nyt olikin mielenkiintoista käydä katsomassa, miltä saari näyttää tusristikohteena.
Osa saaresta on edelleen suljettu ja tiettyihin osiin ei ole mitään asiaa. Saaren ympäri johtaa polku, jonka varrella on opastauluja. Poluilta ei ole lupaa poiketa. Se johtuu siitä, että saaren luonto on arvokasta, eikä sen haluta tuhoutuvan. Toinen syy on vuoden 1937 ruutivaraston räjähdys, jonka jäljiltä saaren maastossa on edelleen räjähteitä.
Opastettu reitti on parin kilometrin mittainen. Jos haluaa käydä viereisessä Kuninkaansaaressa, niin mittaa tulee lisää toiset pari kilometriä. Parhaat näköalat on Aleksanterin patterin päältä. Sieltä näkyy koko Helsingin siluetti, Suomenlinna ja aavaa merta horisonttiin saakka.
Alkukesästä saaressa on riittänyt ihmisiä ruuhkaksi saakka. Mutta ainakin heinäkuisena maanantaipäivänä sinne mahtui oikein hyvin. Lautat olivat kyllä täynnä, mutta saaressa ei ollut häiritsevän paljon väkeä.
Palveluita Vallisaareen kaipaisin lisää ja pikaisesti. Nyt siellä on yksi kahvila – Vallisaaren vohvelibaari. Sieltä ei saanut mitään muuta suuhun pantavaa kuin 12 euron vohveleita. Kun kilpailua ei ole, niin toki voi vohveleistakin pyytää ihan mitä vaan.
Vallisaari on upea paikka, lähes luonnontilainen saari, jolla on kiinnostavaa historiaa. Toivottavasti saaren luonto tuhansine perhosineen ja lepakoineen ei liikaa häiriinny turistimassasta.
Lisää Vallisaaresta voit lukea täältä:
Nyt kirjoittaa Vallisaaren räjähdyksestä
Ilta-Sanomien vinkit Vallisaareen
Retkipaikka.fi tutustui Vallisaareen
Souturetki Varjosaareen
Teimme Kivinokasta souturetken vastarannalle Varjosaareen. Saari sijaitsee Kulosaaren kupeessa, Leposaaren hautausmaan vieressä. Saareen ei ole pääsyä mantereelta. Olen lukenut, että geokätköilijät ovat saarelle kyllä tulleet Leposaaresta, mutta he ovat joutuneet kahlaamaan ruovikossa kainaloita myöten.
Kivinokasta Varjosaareen soutaa alle kymmenessä minuutissa. Saari on suoraan Kivinokan uimarantaa vastapäätä.
Saimme veneen rantaan pieneen poukamaan, jossa on selvästi joskus aikanaan ollut laituri.
Varjosaari on pieni autiosaari. Saaren kävelee ympäri muutamassa minuutissa. On saaressa muitakin käynyt, siitä kielii roskat ja nuotiopaikat.
Varjosaaressa on ollut myös asutusta. Saaren korkeimmalla paikalla on ollut rakennus joskus vuosikymmeniä sitten. Talon perustukset ovat vielä jäljellä. Samoin rantaan johtavat portaat.
Varjosaaressa on myös yksi kaupungin jännittävimmistä kiipeilypuista. Vanha ja kookas mänty on alkanut kasvaa meren päälle. Jälki rungossa kertoo, että puuhun on joskus iskenyt salama. Kenties salamanisku on kaatanut puun, mutta sitkeästi se on jatkanut eloaan.
Artikkeli julkaistu myös KiviNokkailua-blogissa.
Souturetki Varjosaareen
Teimme Kivinokasta souturetken vastarannalle Varjosaareen. Saari sijaitsee Kulosaaren kupeessa, Leposaaren hautausmaan vieressä. Saareen ei ole pääsyä mantereelta. Olen lukenut, että geokätköilijät ovat saarelle kyllä tulleet Leposaaresta, mutta he ovat joutuneet kahlaamaan ruovikossa kainaloita myöten.
Kivinokasta Varjosaareen soutaa alle kymmenessä minuutissa. Saari on suoraan Kivinokan uimarantaa vastapäätä.
Saimme veneen rantaan pieneen poukamaan, jossa on selvästi joskus aikanaan ollut laituri.
Varjosaari on pieni autiosaari. Saaren kävelee ympäri muutamassa minuutissa. On saaressa muitakin käynyt, siitä kielii roskat ja nuotiopaikat.
Varjosaaressa on ollut myös asutusta. Saaren korkeimmalla paikalla on ollut rakennus joskus vuosikymmeniä sitten. Talon perustukset ovat vielä jäljellä. Samoin rantaan johtavat portaat.
Varjosaaressa on myös yksi kaupungin jännittävimmistä kiipeilypuista. Vanha ja kookas mänty on alkanut kasvaa meren päälle. Jälki rungossa kertoo, että puuhun on joskus iskenyt salama. Kenties salamanisku on kaatanut puun, mutta sitkeästi se on jatkanut eloaan.
Lue myös: Miksi Iso Pässistä tuli Leposaari?
Kippari-Caravanilta kaasut Kivinokkaan
Kävin viikolla täyttämässä yhdistyksen kaasupullot, jotta juhannusväki saa makkaraa.
Kävin täyttämässä pullot Kippari-Caravanissa, joka sijaitsee Itäkeskuksen Prisman takana. Monet varmaan tietävätkin, että Kippari-Caravan myöntää kivinokkalaisille pientä alennusta. Ovat siitä menneinä vuosin ilmoitelleet myös ilmoitustaululla.
Lupasin nyt kuitenkin mainostaa asiaa ja levittää sanaa.
Kipparilla komposiittipullon täyttö (= vaihto uuteen) maksaa kivinokkalaisille 23 euroa, kun se normaalisti taisi olla 25 euroa. Pitää vaan myyjälle ilmoittaa, että on Kivinokasta.
Vertailun vuoksi: Herttoniemen Shellillä täyttö maksaa 35 euroa.
Kippari-Caravanin mies myös mainitsi, että heiltä saa kaasujen lisäksi petrooliakin, jos joku petroolilla lämmittää kesämajaansa (täällä nousi käsi).
Kippari-Caravanin kotisivut täällä.
* * * * *
Mitäs muita juttuja tulee mieleen, joista voisi kysellä ”Kivinokka-alennusta”? Mitä asioita kesämajoilla tarvitaan?
Kivinokan jätepiste uusittu – ja valvottu
Kivinokkalaiset ry:n jätepiste on nyt uusittu. Vanhojen roska-astioiden sijaan paikalla on nyt yksi iso roskis sekajätteelle ja pienemmät roskikset biojätteelle, lasille ja metallille (kaksi energiajäteroskista siellä vielä on, mutta ne tulevat piakkoin poistumaan).
Täsmällisempiä lajitteluohjeita on tulossa roskisten yhteyteen.
Roskikset on tarkoitettu vain talousjätteelle. Sinne eivät kuulu elektroniikka, vanhat akut, purkujätetteet, yms. Juuri tänään vietiin Kivikon Sortti-asemalle kaasujääkaappi, joka oli jätetty roskisten viereen. Se on kesämajalaisten oma tehtävä viedä Sortti-asemalle sellaiset jätteet, jotka eivät ole talousjätettä. Muuten laskut jaetaan kaikkien kesämajalaisten kesken, eikä se ole tarkoituksenmukaista.
![]() |
| Jääkaapit ja mut kodinkoneet eivät ole talousjätettä. |
Jätepistettä valvoo nyt valvontakamera. Jos sinne nyt vielä dumpataan jääkaappeja, grillejä ja muuta sinne kuulumatonta, niin lasku tulee sitten perässä. Isoveli valvoo, koska itseohjautuvuus ole toiminut.
Lisäksi jätepisteen aita tullaan maalaamaan ja viereen istutetaan kukkasia. Tehdään alueesta siisti ja kaunis. Ja pidetään se yhdessä sellaisena.
Peace & Love!
Miten aleksanterinleivos liittyy Kivinokkaan?
Kaikki nyt tietävät Aleksanterinleivoksen. Sen herkkupalan, jossa murotaikinan välissä on marmeladia ja pinnalla on vaalenapunainen sokerikuorrute. Aleksanterinleivosta on saanut esimerkiksi Ekbergin kahvilasta jo toista sataa vuotta. (Täältä löytyy leivoksen kuva ja resepti)
Mutta miten Aleksanterinleivos liittyy Kivinokkaan?
Heikki Paunonen on juuri julkaissut erinomaisen kirjan Sloboa Stadissa – Stadin slangin etymologiaa.
Kirjassa hän kertoo myös aleksanterinleivoksen historiasta seuraavasti:
”Ensimmäinen tieto aleksanterinleivoksesta on Helsingistä lokukuulta 1818, jolloin Kulosaaren kartanon vanha vapaaherratar Louise Jägerhorn kirjoitti tilikirjaansa, että hän oli ostanut Aleksanterin leivoksen (”en Alexanders Bakelse”). ”
Leivos oli kaikesta päätellen omistettu keisari Aleksanteri I:lle. 1800-luvulla oli tapana nimetä leivonnaisia tunnettujen henkilöiden mukaan: Aleksanterinleivos, napoleoninleivos, Lord Nelsonin leivos, Runebergin torttu…
Tällä tapaa aleksanterinleivoksen alkuperä siis linkittyy Kivinokkaan ja Kulosaaren kartanoon.
Pitäisiköhän tehdä aleksanterinleivoksesta Kivinokan ”kansallisleivos”?
Kaupunkiluonto ja lähimetsät virkistävät
On tutkittu, että luonnon helmassa stressi helpottaa ja verenpaine laskee. Siksi jo pieni hetki luonnossa tekee hyvää. Ja siksi on tärkeää, että kaikilla on kaupunkiluontoa riittävän lähellä. Monissa paikoissa luonto onkin aivan nurkan takana. Kuten Käpylän itäosassa, josta pääsee parissa minuutissa Kumpulaan.
Kumpulassa on pienehkö metsä, joka on erityisesti lapsille mielenkiintoinen seikkailupaikka. Puoli tuntia seikkailua metsässä virkistää kummasti niin nuorta kuin vanhempaakin. Pitäkää kaavapäättäjät tämä mielessä, kun yleiskaavaa rustaatte kasaan.
Löyly testattu ja talviturkki heitetty

Jasper Pääkkösen ja Antero Vartian Löyly avattiin kuluvalla viikolla. Hernesaaressa sijaitseva Löyly on yhdistelmä saunoja ja ravintolaa. Hienon rakennuksen on suunnitellut Avanto Arkkitehdit Oy. Rakennus on kotimaisesta puusta valmistettu.
Kävin testaamassa saunaa ja jututin omistajakaksikkoa lehtijuttua varten.
– Haluamme, että Löyly on matalan kynnyksen paikka, jossa punkkarit ja pankkiirit istuvat vierekkäin, Vartia luonnehti.

Matala kynnys tarkoittaa kohtuuhintoja. Ravintolassa mikään ruoka ei maksa yli 20 euroa, saunominen maksaa 19 euroa (joka tosin tekee Löylystä kaupungin kalleimman yleisen saunan).

Sitten saunomaan. 19 eurolla saa löylyjen lisäksi pyyhkeet ja pefletit. Löylyssä on naisille ja miehille omat pukuhuoneet ja pesutilat. Uikkarit päällä saunotaan yhdessä. Aikaa saunomiseen on kaksi tuntia. Varasimme vuoron etukäteen netistä.
Avajaisviikon perjantaina naisten puolella oli kuulemma hyvin tilaa, mutta miesten pukuhuone oli tupaten täynnä. Yritysporukka Porvoosta oli saapunut Helsinkiin juopottelemaan. Se siitä saunarauhasta.
Löylyssä on kolme saunaa. Yksityissauna on pienin. Siellä on Pääkkösen mukaan maailman suurin puulämmitteinen IKI-kiuas. Putinilla on suurempi, mutta se lämpenee sähköllä.
Tilaussaunan lisäksi Löylyssä on kaksi isompaa puulämmitteistä saunaa, joista toinen on savusauna. Näihin mahtuu maksimissaan 20 henkeä kerrallaan.
Ensin tuli testattua savusauna. Saunamajuri Seppo Pukkila oli lämmittänyt saunan niin kuumaksi, että siellä oli mahdotonta olla. Lauteet polttelivat takapuolta ja jalanpohjia. Hän sanoi, että sauna viilenee hiljalleen ja noin tunnin päästä sinne jo pystyy menemään. Kiukaan luukkua saa pienennettyä, joten hän lupaa, että seuraavana päivänä ei olla niin kuumissa tunnelmissa.
Savusaunan polttavasta kuumuudesta siirryttiin sitten viereiseen saunaan. Se tarjosi mukavan miedot ja pehmeät löylyt.
Saunasta pääsi viilentymään joko ulkoterassille tai sitten sisällä olavaan oleskelutilaan. Juomia sai ostaa saunan vastaanotosta. Omia juomia Löylyyn ei saa tuoda.

Saunan terassilta pääsi pulahtamaan suoraan Itämereen, joten talviturkki tuli myös heitettyä samalla reissulla. Taitaa olla Merihaan kulttuurisaunan ohella ainoa julkinen sauna Helsingissä, jossa pääsee mereen (Sompasaunassa en ole käynyt, mutta ehkäpä sielläkin on uintimahdollisuus).

Samanlaista tunneltaa Löylyssä ei tietenkään ole kuin Kallion alueen vanhoissa saunoissa. Löyly lienee ainakin kesäkaudella nuoremman väen suosiossa. Siellä on hyvä aloittaa iltaa ennen kuin siirtyy keskustan baareihin.
Tuskin minusta Löylyn kanta-asiakasta tulee, mutta muutaman kerran vuodessa siellä voi hyvinkin käydä nauttimassa Jasperin lohikeitosta ja savusaunan löylyistä.
Kotisivut: Löyly, Hernesaarenranta 4.
Täällä listaa Helsingin kesäsaunoista – lue lisää!
PS. Löylyn ravintolaa ei tullut testattua, mutta saunan painikkeeksi tuli nautittua kahvit ja suklaakakkua naapurissa sijaitsevan Birgitan terassilla. Kesä!
Hunajaisia kesäkuulumisia Kivinokasta
![]() |
| Vappupäivän piknikkiä rannalle. |
Kesäkausi on Kivinokassakin jo pitkällä. Linnut laulavat, aurinko paistaa, Kivinokassa kuuluu iloinen vasaranpauke ja grillimakkarat tuoksuvat. Kertaan tässä hieman kuulumisia kesän kynnykseltä.
Tapahtumat käyntiin
Siivoustalkoissa saatiin hienosti rannat siistiksi, kiitos osallistujille. Palstaviljelijät pitivät omat talkoonsa ja villiyrttikurssinsa. Rannalla alkaa joogat ja salsat. Reippaasti vaan mukaan. Tapahtumakalenteri löytyy täältä.
Paljon on taas tapahtumia luvassa. Muutamilla tapahtumilla ei ole vielä järjestäjiä. Esimerkiksi perinteiset heinäkuiset olympialaiset ovat vielä vailla järjestäjää. Innokkaasti vaan ilmoittautumaan Saaritoimikunnalle, jos haluat järjestää. Myös rosvopaistijuhlien perään on kovasti kyselty. Ne voidaan toki järjestää, mutta juhlien vetovastuun ottava führer puuttuu vielä.
Rantasauna Kivinokkaan?
Kivinokkaliset ry:n kevätkokous pidettiin viime viikolla. Saaritoimikunnalle myönnettiin vastuuvapaus, joten kiitos siitä. Sääntömääräisten asioiden lisäksi kokouksessa käsiteltiin rantasaunaa. Saaritoimikunta ryhtyy selvittämään saunan mahdollisuutta. Mitä lupia se vaatii, miten rakentaminen olisi järkevintä toteuttaa, miten rahoitus olisi mahdollista järjestää, miten sen käyttöä organisoitaisiin, minne sen voisi rakentaa, yms. Erona kartanon saunaan olisi se, että olisi mahdollisuus päästä uimaan – myös talvisin. Ja kenties päivittäiset peseytymistilat kesämajalaisille.
Vielä ei siis päätetty, että saunaa rakennetaan, vaan Saaritoimikunta ryhtyy selvittämään sen mahdollisuutta.
JHL:n kesämajalue yhdistyy Kivinokkalaisten kanssa?
Kokouksessa tuotiin tiedoksi JHL:n kesämaja-alueen mahdollinen yhdistyminen Kivinokkalaiset ry:n alueen kanssa. JHL ammattijärjestönä ei koe, että kesämajatoiminta olisi sen ydintoimintaa ja kenties haluaa luopua siitä. Siksi JHL:n suunnalta on tullut tiedusteluja siitä, voisimmeko yhdistää alueet. JHL:n kesämajalaisten keskuudessa tietojeni mukaan iso enemmistö kannattaa ajatusta.
Saaritoimikunta lähtee selvittämään, mitä yhdistyminen tarkoittaisi Kivinokkalaiset ry:n kannalta. Mutu-tuntumalta se tarkoittaisi yhdistykselle enemmän vastikkeen maksajia (siis taloudellisesti positiivinen asia) ja suurempaa jäsenmäärää, joka voi auttaa erinäisissä neuvotteluissa kaupungin kanssa. En heti keksi montaa huonoa asiaa. Mutta selvitellään.
![]() |
| Kartano. |
Kivinokkaan telttailualue?
Yleiskaavaluonnos etenee kaupungin koneistossa, ja Kivinokka on siinä merkitty virkistysalueeksi, kuten kuuluukin. Sellainen lisäys siihen on tullut, että Rastilan leirintäalueelle etsitään uutta paikkaa ja yhtenä mahdollisuutena on sen siirtäminen telttailijoiden osalta Kivinokan länsi- ja eteläosaan. Toisin sanoen kartanon läheisyyteen.
Lähtökohtaisesti en pidä ajatusta huonona. Asuntovaunuja ja -autoja ei Kivinokkaan sovi, mutta telttailijat varmaankin mahtuisivat sekaan.
Se toisi alueelle elämää ja kuhinaa. Se puolestaan varmasti parantaisi palveluita alueella. Paremmat palvelut tarkoittavat sitä, että myös kesämajalaiset viihtyisivät mökeillään entistä paremmin.
Kesämajalaisten ja telttailijoiden välillä voisi hyvinkin löytyä jonkinlaista synergiaa. Kartanoon sopisi hyvin ravintola, kuten Rastilan kartanossakin on. Kivinokka luontopolkuineen, hobittimökkeineen ja uimarantoineen varmaan olisi aika eksoottinen kokemus monille ulkomaisille reppureissaajille.
Telttailijat saapuisivat varmaan pääasiassa paikalle julkisilla, joten kulkuyhteydet Kivinokkaan paranisivat. Telttailijat eivät myöskään ole uhka Kivinokan luonnolle.
Kaupunki on jo suojelemassa vanhaa metsää. Siirtolapuutarha on suojeltu. Jos kartanon alueella olisi vielä leirintäalue, niin koen sen vaan entistä parempana asiana sen kannalta, ettei Kivinokkaa rakenneta asunnoiksi.
En ole täysin kantaani muodostanut asiasta, mutta en ainakaan ole ensimmäisenä barrikadeilla vastustamassa ajatusta.
![]() |
| Mehiläispesiä. |
Mehiläispesiä, uutta terassia ja roskahuoltoa
Paljon erilasia uudistuksia ollaan saatu jo tehtyä, vaikka kesä ei ole kunnolla edes alkanut. Studion eteen rakennettiin terassi, josta on parempi tapahtumissa myydä makkaraa ja kahvia. Aikaisemmin sai seistä kuravellissä ja pitää grillinkahvoista kiinni, jotta se pysyy pystyssä.
Jätepiste on uudistunut (viittä vaille valmis). Sinne tulee uudenlaiset roskikset, sekä metalli- ja lasikeräys. Tavoite on, että uudistuksen myötä alue siistiytyisi ja sinne ei jätettäisi yhtä herkästi sinne kuuluttamia esineitä, kuten jääkaappeja. Roskikset kuuluvat talousjätteille. Laitamme myös kameran valvomaan roskisaluetta.
Palstan viereen on tuotu pari mehiläispesää. Mehiläiset ovat hyötyeläimiä, jotka pölyttävät kasveja, jotta niistä saadaan parempi sato. Tarhurit lupasivat, että kivinokkalaiset saavat ostaa heiltä hunajaa sadonkorjuun aikana. Kivinokkahunajaa!
Hunajaista kesän alkua kaikille!
PS. Maijan kioskille on tullut jo eläimiä. Tässä Kukko Miistonen:
Kaunis Helsinki saapui painosta
Uusin kirjamme Kaunis Helsinki tuoksuu vielä painomusteelta. Kirja saapui tällä viikolla painosta.
Kaunis Helsinki esittelee pääkaupunkiamme kolmella kielellä: suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Kirjassa on esitelty kaupungin arkkitehtuuria, historiaa, ravintoloita, puistoja, hautausmaita, luontoa, kirkkoja ja merellistä Helsinkiä. Eri vuodenaikoina.
Kirja on varmasti yksi kauneimmista Helsinki-kirjoista, joita on tehty. Kiitos siitä kuuluu valokuvaaja Marja Väänäselle, joka uupumatta kierteli kaupunkia kesät talvet ja etsi hienoja kuvakulmia. Marjan linssin läpi Helsinki esittäytyy upeana ja eksoottisena pohjoiseurooppalaisena metropolina.
Tässä muutama poiminta kirjan kuvista:
Kirjan voi hankkia itselleen, mutta se sopii erinomaisesti myös lahjaksi vieraille. Kirjaa voi tilata täältä.
Kirsikkapuut kukkivat taas Roihuvuoressa
Roihuvuoren Kirsikkapuisto kukoistaa jälleen. Puisto on hauska kuriositeetti Helsingin puistojen joukossa. Noin 10 vuotta sitten kaupunki sai Helsingissä asuvalta Norio Tomidalta aloitteen japanilaistyylisen puiston perustamiseksi. Kaupunki antoi luvan.
Suomessa asuvat japanilaiset yksityishenkilöt, yritykset ja yhteisöt lahjoittivat puistoon kirsikkapuita. Niitä on puistossa kaikkiaan noin 150.
Kauneimillaan puisto on nyt keväällä, kun puut kukkivat. Kaupunkilaiset tekevät puistoon kävelyitä ja piknik-retkiä.
Puistossa pidetään vuosittain toukokuussa Hanami-juhlat. Tänä vuonna juhlat ovat 15.5.2016. Juhlissa on esityksiä, ruokaa – ja ihmisiä.
Kävin siellä viime vuonna ja tunsin oloni epämiellyttäväksi ihmismassan keskellä. Eteenpäin ei mahtunut kunnolla kävelemään.
Hatunnosto tapahtuman järjestäjille, mutta itse vierailen puistossa mieluummin juhla-ajan ulkopuolella.















































![20160527_124640[1]](http://paulijokinen.fi/wp-content/uploads/2016/05/20160527_1246401-500x282.jpg)
![20160527_145633[1]](http://paulijokinen.fi/wp-content/uploads/2016/05/20160527_1456331-500x282.jpg)










