Kirjailija ja kulttuuribloggaaja Pauli Jokisen kotisivut. Artikkeleita, mielipiteitä, arvioita.
Sompasaareen kannattaa käydä tutustumassa nyt, jos ei viime vuosina ole käynyt. Aluetta tullaan lähitulevaisuudessa rakentamaan vauhdilla. Mutta nyt siellä on vielä sellaista laitakaupungin dekadenssia, jossa tapahtuu paljon kaikkea kiinnostavaa.
Sompasauna on lämpimänä ja Ihana-kahvila avataan taas kesäkuussa. Sompasaaressa järjestetään luvallisia ja luvattomia keikkoja, siellä on hylättyjä laivoja ja romua.
Sompasaaressa on syytä käydä kävelyllä nyt, kun sitä ei vielä ole rakennettu.
by 
Taannoin kun Kivinokka kaikille -liikkeen parissa ideoitiin Kivinokan tulevaisuutta, joku heitti kahvipöytäkeskustelussa esiin ajatuksen, että mitä jos Kivinokka olisi vapaakaupunki. Hieman samalla tavalla kuin esimerkiksi Christiania Kööpenhaminassa, joka lienee maailman tunnetuin vapaakaupunki. Silloin vitsailtiin, että olisi hauskaa lähteä Christianiaan tutustumiskäynnille.
Viime vuodenvaihteessa puolitosissaan heitetty idea konkretisoitui, ja Kivinokka kaikille -liikkeen ydinporukalla päätettiin varata lennot Köpikseen.
Huhtikuussa vietimme Köpiksessä muutaman päivän. Christianiassa kiertelimme yhden päivän verran.
On se jännä paikka. Olen käväissyt Christianiassa viimeksi noin 25 vuotta sitten, eikä hirveästi muistikuvia paikasta ollut.
Christiania on Kööpenhaminan keskustan laitamilla sijaitseva vapaakaupunkialue, joka perustettiin vanhalle armeijan kasarmialueelle vuonna 1971. Tuolloin hipit ja talonvaltaajat ottivat alueen haltuunsa ja halusivat perustaa alueelle paratiisin ja unelmakaupungin, jossa eletään yhteiskunnan rajoituksista vapaata elämää.
Utopia ei täysin ole toteutunut. Christiania on tullut tunnetuksi enemmänkin huumeista, huumekaupasta ja rikollisuudesta. Pusher Streetillä kaupataan avoimesti mietoja huumeita ja kannabis tuoksui ja paloi joka nurkalla. Alueella vierailee vuosittain noin miljoona turistia.
Huumekaupan ohella Christianiassa asutaan ja käydään töissä. Iso osa käy ihan porvarillisissa töissä Christianian ulkopuolella. Siellä asuu lapsia, tehdään käsitöitä, pidetään näyttelyitä ja järjestetään tapahtumia.
Christiania oli suunnilleen sellainen kuin olin ajatellutkin. Se oli vaan paljon isompi mitä olin kuvitellut.
Vaikka matkalla oltiin puoliksi zoukilla, niin toki siellä myös kriittisesti mietittiin, voisiko Christianiasta ottaa jotain oppia Kivinokan suhteen.
Mitä sieltä lopulta jäi käteen? Aika vähän. Elo Christianiassa näytti aika surulliselta. Ihmiset olivat sekaisin. Ei tullut sellaista fiilistä, että hippiyhteisössä eläminen loisi elämäniloa ihmisille. En olisi siellä halunnut elää lapsuuttani, enkä haluaisi sinne myöskään aikuisena muuttaa.
Mutta sai siellä hieman perspektiiviä asioihin. Ja olisihan se aika hauska ajatus, että Helsingissä olisi oma vapaakaupunki, jossa kansankokuksissa päätetään elämisen ja olemisen säännöistä. Ja kuten Christianiassa, kokouksissa ei kenenkään puheaikaa olisi rajattu, Kokoukset voisivat kestää päiväkausia.
Asioita, joista voisi ottaa mallia Kivinokkaan:
– Christiania-fillarit, joissa kuljetuslaatikko edessä.
– Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen (on jo Kivinokassakin, mutta kenties vielä enemmän voisi olla)
– Käsityöläisten myyntipisteitä.
– Yhteisöllisiä tiloja, joissa voi hengailla.
– Hauskoja kylttejä.
– Ravintola.
Aika lyhyt lista. En edes ryhdy listaamaan asioita, joista EI kannata ottaa mallia.
PS. Joku kyseli, että kenen rahalla matkalla oikein oltiin. Ei kai vaan Kivinokkalaisten rahalla. Vastaus: 100 % omalla rahalla. Ja siviilihenkilöinä.
by 
Sotamuseo Kruununhaassa on erittäin kiinnostava museo, jos on yhtään kiinnostunut sotahistoriasta tai ylipäänsä historiasta. Museossa on esitelty maamme sotahistoriaa keskiajalta lähtien rauhanturvaajiin. Totta kai suuret sodat, kuten talvi- ja jatkosota ovat museon näyttelyn keskiössä.
Tässä 3 poimintaa museon näyttelystä:
1. Mauno Koiviston nenäliina.
Presidentti Koivistokin oli rintamalla ja hänen nenäliinansa löytyi pikakiväärin tukin ontelosta. Ei ole nenäliinasta enää paljon jäljellä.
2. Tanskalaisten vapaaehtoisten lippu
Talvisotaan otti osaa noin tuhat tanskalaista vapaaehtoista. Heistä viisi menehtyi. Neljä kuolleista oli lentäjiä.
3. Molotovin leipäkori
Neuvostoliittolaisten pommisäiliö, jonne voitiin ladata parisataa 2,5 kilon palopommia.
Lue myös: Sotamuseo kaipaa ryhtiä – olisiko muutto Kaartin maneesiin ratkaisu?
by 
Tove Jansson maalasi keväällä 1947 Helsingin kaupungintaloon kaksi kookasta freskoa. Maalaukset ovat nimeltään Juhlat kaupungissa ja Juhlat maalla. Freskot siirrettiin vuonna 1974 Etu-Töölössä sijaitsevan ruotsinkielisen työväenopiston Arbiksen aulaan. Alkuvuodesta 2016 freskot saivat uuden pysyvän kodin Helsingin taidemuseosta HAMista.
Taideteokset saivat alkunsa, kun Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckell pyysi Tove Janssonia tekemään Kaupunginkellariin pientä koristemaalausta. Ei tullut ihan pientä koristemaalausta, vaan kaksi suurta seinämaalausta.
Jansson oli 1940-luvulla jo ihan tunnettu taiteilija. Hän piti ensimmäisen näytelynsä Taidesalongissa 1943. Muumibuumin aikaa ei vielä eletty, mutta kaupungintalon freskoista voi myös bongata Muumin. Juhlat kaupungissa -teoksen etualalla on pieni Muumi ja sen vieressä tupakkaa poltteleva nainen on tulkittu Janssonin omaksikuva.
Tove Jansson ei siis ollut vielä Muumeista tunnettu, kun hän sai tehtäväkseen kaupungintalon freskot, vaan apulaiskaupunginjohtaja von Frenckell oli tutustunut Janssoniin muuta kautta.
Jansson oli vuonna 1946 tutustunut Vivica Bandleriin, joka oli von Frenckelin tytär. Tovella ja Vivicalla oli rakkaussuhde. Tuskin von Frenckell nappasi Tovea ihan tuntemattomuudesta, vaan todennäköisesti tyttärensä suosituksesta.
by 
Keisari Nikolai II:n kruunajaisia vietettiin Moskovassa toukokuussa 1896. Suomessa keisarin kruunajaisia juhlittiin muun muassa siten, että ainakin suurissa kaupungeissa vähävaraiselle väelle tarjottiin keittoa keisarin muistokulhosta. Osa köyhistä sai kulhon muistoksi.
Valkoisessa kulhossa on sinisellä keisarin tunnus ja kruunajaisten päivämäärä. Kulhot olivat Arabian tuotantoa.
Näitä Nikolai II:n muistokulhoja löytyy silloin tällöin ihmisten jäämistöistä. Jos nyt ei satu omassa perintökokoelmassa moista olemaan, niin sitten voi lähteä Arabian museoon, jossa sellainen on esillä.
by Maailmankuulun kuvanveistäjän Auguste Rodinin veistoksia on kevään ajan esillä Ateneumissa. Joskus on väitetty, että Rodin oli 1900-luvun alkupuolella jopa mailman tunnetuin taiteilija. Hän on erityisesti tunnettu Ajattelija-patsaasta.
Rodinin vaikutus jälkipolville on ollut huomattava. Ja se näkyy myös Helsingin katukuvassa. Ateneumin Rodin-näyttelyn jälkeen onkin mielenkiintoista kävellä lähistölle katsomaan, miten Rodin on vaikuttanut suomalaisiin kuvanveistäjiin.
Tässä ensin Rodinin viestämä kirjailija Honore de Balzacia kuvaava patsas Pariisissa:
Ja tässä alla puolestaan Esplanadilla oleva kuvanveistäjä Lauri Leppäsen tekemä Eino Leino -patsas:
Yhtäläisyys on aika huomattava. Jos ei nyt suoranaisesta plagioinnista ole kyse, niin Leppänen on ainakin ottanut vahvasti vaikutteita Balzac-patsaasta.
Ja tässä Rodinin tunnetuin patsas, Ajattelija:
Ja tässä Wäinö Aaltosen veistämä Aleksis Kivi -patsas Helsingin Rautatientorilla:
Aaltonen ei tiettävästi koskaan myöntänyt, että Ajattelija olisi ollut Aleksis Kiven patsaan esikuva, mutta lienee selvää, että Aaltonen ainakin aika tarkkaan on Ajattelija-patsasta tarkastellut.
Laitetaan nyt loppuun vielä tällainen kuvapari.
Rodinin Suudelma:
Ja Näkemiin-patsas Eirassa:
by 
Helsingin kaupunginteatterin kevään suurmusikaali on Peacockissa Linnanmäellä esitettävä Vampyyrien tanssi. Musikaali on eräs viime vuosien kohutuimpia tapauksia.
Vampyyrien tanssi perustuu Roman Polanskin elokuvaan Vampyyrintappajat – anteeksi hampaanne ovat niskassani (1967). Elokuva oli taattua Polanskia, omituinen sekoitus kauhua, komediaa, mustaa huumoria ja Polanskille tuttua klaustrofobiaa.
Polanski ohjasi itse elokuvasta musikaalin, joka kantaesitettiin Wienissä vuonna 1997. Musiikit sävelsi Jim Steinman, joka oli tehnyt paljon yhteistyötä muun muassa Bonnie Tylerin ja Meat Loafin kanssa. Joten hyvin mahtipontista musiikkia saatiin kuulla musikaalissakin. Steinman sävelsi Vampyyrien tanssiin uutta musiikkia, mutta siinä käytettiin häikäilemättömästi hyväksi myös hänen aikaisempia hittejään kuten Total Eclipse of the Heart ja Tonight is What it Means to be Young.
Näitä hittejä kuultiin myös Peacockissa ja vetoava musiikki olikin ehdottomasti teoksen parasta antia. Lavalla vuorottelee taitavia laulajia ja kapellimestari Eeva Kontu johtaa hyvin orkesteria.
Wienissä Vampyyrien tanssi oli suuri menestys ja siitä haluttiin tehdä myös Broadway-versio. Ja siitä ongelmat alkoivatkin. Seurasi riitoja, syyskuun terrori-iskut vaikuttivat aikatauluihin, rahoittajat olivat varpaillaan. Pääosaan valittu Michael Crawford halusi muokata esityksestä komediamaisemman. Lopputulos oli fiasko.
Peacockin lavalla esityksen suurimmaksi puutteeksi nousee se, ettei musikaali paikoin tiedä ollako kauhua vai komediaa, ja muuttuu hetkittäin oudoksi sillisalaatiksi. Välillä ollaan todella vaikuttavissa goottilaisissa kauhutunnelmissa ja välillä taas esitys vaihtuu puskafarssiksi. Mitä synkemmissä sävyissä liikutaan, sitä paremmin esitys toimii.
Vampyyrien tanssi on ehdottomasti näkemisen arvoinen ja kokonaisuus jää selkeästi plussalle kaikista heikkouksistaan huolimatta. Viihdyttävä paketti, jonka biisit soivat päässä vielä monta päivää myöhemminkin.
Vampyyrien tanssin ensi-ilta 3.2.2016
Esitysaikataulu löytyy täältä.
by 
Teatteri Avoimissa Ovissa esitettyä Punaista viivaa olin odottanut. Red Nose Companyn esittämä erinomainen Juoksuhaudantie noin vuosi sitten nosti odotukset todella korkealle. Red Nose Company on klovneriateatteria ja molemmissa edellä mainituissa esityksissä lavalla nähtiin vain kaksi klovnia, Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen).
Kaksikko esittää Ilmari Kiannon Punaisen viivan vauhdilla ja huumorilla. Kaksikko esittää kaikki roolit. Välillä otetaan kitaraa ja haitaria esiin ja soitetaan Nirvanaa ja Manic Street Preachersia. Klovneriateatteriin kuuluu myös improvisointi, ja aina ei oikein tiedä milloin klovnit improvisoivat ja mikä kohta on käsikirjoitettu.
Punaisen viivan on ohjannut Otso Kautto. Hänen ohjauksessaan näyttelijät irrottelevat, vitsailevat ja kommentoivat myös nykypäivän ongelmia, kuten vihapuhetta ja naisen asemaa, joka onkin Punaisen viivan keskeisiä teemoja. Punaista viivaa ei esitetä uskollisesti, vaan aika paljon myös kerrotaan Ilmari Kiannon henkilöhistoriaa ja esimerkiksi Turjanlinnan tuho käydään läpi. Korpikirjailija tunnettiin lempinimellä Iki Kianto ja siitä klovnit saavatkin aasinsillan esittää hieman Iggy Popia.
Punaista viivaa voi seurata erinomaisesti, vaikka ei olisi alkuperäisteosta lukenutkaan. Miken ja Zenin käsittelyssä vakavakin aihe on hauska ja koskettava. Kyyneleet ja nauru vuorottelevat. Huomaa, että klovnit ovat olleet paljon lavalla keskenään. Yhteistyö pelaa ja ajoitukset ovat saumattomia. Esimerkiksi Juoksuhaudantietä he esittivät yli 70 kertaa.
Hyvän esityksen tunnusmerkki on se, ettei sen toivoisi päättyvän lainkaan. Punainen viiva on sellainen.
Punaista viivaa esitetään kevään 2016 Teatteri Avoimissa Ovissa Erottajalla. Sen jälkeen se kiertää muun muassa Lahdessa, Riihimäellä ja Kajaanissa. Esitysaikataulu löytyy täältä.
by 
Kansallismuseossa on vielä helmikuun alkuun saakka mahdollisuus tutustua Brilliant!-näyttelyyn, joka esittelee kotimaisen korumuotoilun huippuja. Vuoden kultaseppä on valittu vuodesta 1987 lähtien ja näyttelyssä on esillä jokaisen Vuoden kultasepän töitä. Joten aika loistava tilaisuus tutustua viimeisten vuosikymmenien parhaisiin töihin.
Tässä kuvien muodossa koruloistetta:
Näyttelyn yhteydessä yleisö sai valita Vuoden kultasepän 2016. Voittajaksi valittiin sormuksia tekevä Petri Pulliainen.
Brilliant!-näyttely Kansallismuseossa 1.2.2016 saakka.
by 
Munkkiniemen puistotien alussa olevia taloja ja niiden välistä alkavaa bulevardia kutsutaan joskus Munkkiniemen portiksi. Siitä mennään ikään kuin Munkkaan sisään.
Munkkiniemen portin molemmilla puolilla olevissa taloissa on pieniä poikia esittävät patsaat, jotka ottavat vastaan Munkkaan saapuvat.
Patsaat ovat taiteilija Mauno Oittisen tekemät ja ne ovat vuodelta 1938. Oittinen on tehnyt näiden patsaiden lisäksi muun muassa Elias Lönnrotin muistomerkin Kainuuseen sekä siirtolaisuuden muistomerkin, jonka toinen osa on Hangossa ja toinen Floridassa.
Talojen rakennuttaja Martti Sorvari on lehtihaasttatelussa kertonut, että patsaat esittävät hänen poikiaan Masaa ja Jaskaa. Jaska on etelän puolella olevassa talossa ja Masa vastapäätä.
Moikatkaa pojille, kun kävelette ohi!
by 
Mies on taas toikaroinut ja sekoillut viime vuonna oikein urakalla pääkaupunkiseudulla. Mies on nähty monissa paikoissa. Mies on käyttäytynyt hyvin väkivaltaisesti myös Espoon ja Vantaan puolella. Mies on myös itse kohdannut väkivaltaa. Merihädässäkin hän on ollut pariin otteeseen. Mies ehti myös väistää kissaa, mutta ei fasaania.
Mies on ollut yksi suurimpia mediajulkkiksia vuonna 2015. Media on ansiokkaasti seurannut miehen seikkailuja. Tässä esimerkkejä:
Helsingin Uutiset uutisoi miehen seikkailuista seuraavasti:
– Mies uhkaili miekalla eikä totellut poliisia
– Kostopornolla uhkailu tuli kalliiksi – mies päätyi deittailun sijasta raastupaan
– Mies harrasti seksiä humalaisen 14-vuotiaan kanssa – oma Facebook-kirjoitus paljasti
– Mies kaasutti fasaanin päälle – Mielisairaalalääkäri lehdelle: ”Kasvoilla ylimielinen ilme”
– Mies lankesi uskottavaan nettihuijaukseen
– Mies vietteli 14-vuotiaan tytön seksiin kannabiksella
– Mies huudatti pornoa naapuripihalle – joutuu kiven sisään
– Mies rikkoi raivospäissään kaksi bussipysäkkiä – työkalukin oli mukana
Metro-lehti puolestaan huomioi miehen tekoja seuraavasti:
– Neuvoa kysynyt mies ryöstettiin väkivaltaisesti Espoossa
– Mies pahoinpiteli bussikuskin
– Mies haistoi savun ja ehti ajoissa ulos
– Mies ammuskeli parvekkeelta Myllypurossa yöllä
– Mies riehui Koivukylässä hätäraketin kanssa
– Mies väisti kissaa Vantaalla – törmäsi siltapilariin
– Selkänahastaan roikkuva mies kauhistutti metromatkustajia
– Mies puri lipuntarkastajaa käteen bussissa
– Mies riehui Tikkurilassa – poliisi evakuoi koko kerrostalon
Myös Helsingin Sanomat kirjoittaa miehen vaiheista:
– Poliisi epäilee miehen murhanneen äitinsä ja polttaneen talon Vartioharjussa
– Mies pelastettiin Kaisaniemenlahdesta
– Merivartiosto pelasti kylmettyneen miehen merestä
– Mies otti aseen esiin Pitäjänmäessä
– Helsingin poliisi etsii törkeästä ryöstöstä epäiltyä miestä
– Mies tuhosi bussipysäkkejä vasaralla
– Mies rikkoi yöllä McDonald’sin ikkunoita
Ja lopulta:
– Mies kuoli kolarissa Hakamäentiellä –iäkäs kuljettaja tuli kolmion takaa eteen
by Olin mukana valitsemassa Vuoden kaupunkilaista 2015. Valinnan teki Kaupunkitoimittajien yhdistys. Onnea voittajalle. Yhdistyksen tiedote tässä:
Kaupunkitoimittajien yhdistys on valinnut Vuoden kaupunkilaiseksi 2015 helsinkiläisen Saadia Radouain.
Radouai perusti viime vuonna Al-Birr Lähimmäisapu-yhdistyksen, joka antaa vertaistukea maahanmuuttajanaisille ja -miehille. Vertaistuki on tärkeätä etenkin naisille, joista jotkut eivät ole uskaltautuneet ulos kodistaan ennen Al-Birrin perustamista.
Saadia Radouain idea on että myös vertaistukijat saavat kokemuksia ja itsetuntoa, mikä auttaa heitä orientoitumaan työelämässä.
Al-Birr tarjoaa suomen kielen opetusta sitä tarvitseville. Yhdistyksen toimintaan osallistuu 300-400 maahanmuuttajaa, jotka tällä hetkellä ovat pääosin turvapaikanhakijoita. Lähimmäisapu on voinut toimia Yusuf Islamic Centerin tiloissa Malmilla ilman vuokraa.
Yhdistys toimii naisvoimin ilman rahallista tukea Helsingin kaupungilta tai muilta yhteisöiltä. Vapaaehtoisopettajia on yhteensä 14.
Heiltä puuttuvat paperit, kynät, tuolit, pöydät, oppikirjat, tietokoneet ja raha. Joka päivä pitää tulostaa 200 lomaketta opetusta varten, kun turvapaikanhakijat oppivat, miten täyttää suomalainen lomake.
Joka päivä tarjotaan teetä ja kahvia sekä leipää kaikille nälkäisille. Ja kaikki tämä pyörii sen takia, että Saadia Radouai haluaa, että maahanmuuttajia autetaan Suomeen. Hänellä on omakohtaisia kokemuksia maahanmuuttajan arjesta, kun ei oikein tiedä, miten yhteiskunta toimii. Marokkolaistaustainen Radouai muutti Suomeen noin 20 vuotta sitten.
Kaupunkitoimittajien yhdistys edustaa liki sataa Helsingin seudun asioita seuraavaa uutistoimittajaa. Yhdistys on valinnut Vuoden kaupunkilaisen jo 19. kertaa. Valinnalla halutaan nostaa esiin niitä ihmisiä, jotka haluavat pyyteettömästi parantavat ihmisten hyvinvointia alueella.
Viime vuonna Vuoden kaupunkilaiseksi valittiin someryhmän Lisää kaupunkia Helsinkiin perustajajäsen Mikko Särelä.
by 
Joulun pyhinä tuli lueskeltua Helsingin kaupunginmuseon julkaisua Nokea ja pilvenhattaroita. Vuodelta 1999 oleva kirja kertoo millaista Helsingissä oli asua 1900-luvun alussa.
Kirjassa on Eero Haapasen ansiokas artikkeli Punainen Vanhankaupunginlahti. Haapanen käy läpi kesämaja-alueiden ja työväen virkistysalueiden syntyvaiheita Lammassaaressa, Kuusiluodossa, Kivinokassa ja Mölylässä.
Pohdin, että olisipa hienoa, jos tekstin saisi nettiin kaiken kansan luettavaksi. Mutta sehän olikin jo netissä! Löytyy Ponnistuksen kotisivuilta. Tosin ei ihan helposti, vaan sitä pitää osata etsiä.
Teksti on Ponnistuksen sivuilla neljässä osassa. Tässä suorat linkit:
– Punainen Vanhankaupunginlahti, Lammassaari
– Kuusisaari, Mölylä
– Kivinokka
– Oikeus virkistykseen
Hyviä lukuhetkiä!
by Kivinokan uimarannan vieressä on Studio-rakennus ja rakennuksen seinässä ilmoitustaulu ja ilmoitustaulussa teksti:
”Urheilu- ja ulkoiluvirasto lahjoitti vuonna 1980 tämän ilmoitustaulun Kivinokkalaiset ry:lle. Älä kiinnitä ilmoituksia.”
Olisiko aika uusia ilmoitustaulu? Olisi.
by 
Wreden pasaasi, Vanha kauppakuja, Mummotunneli. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. En tosin tiedä, kenen rakas tämä paikka on. Kovin on hiljaista ja ankeaa, eikä kukaan pidä tästä rakkaasta huolta.
Wreden pasaasi on arkkitehti K. A. Wreden suunnittelema uusrenessanssia edustava rakennuskokonaisuus, jonka sisäpiha suunniteltiin avoimeksi kauppapaikaksi. Rakennukset valmistuivat 1800-luvun lopulla. Kauppakujat olivat siihen aikaan melko uusi rakennustyyppi Euroopassa, eikä niitä Helsingissäkään juuri ollut.
Kauppakuja on 80 metriä pitkä ja vajaa 10 metriä leveä. Sinne pääsee sisään Aleksanterinkadulta, Pohjoisesplanadilta ja Mikonkadulta.
Joka kerta, kun kauppakujan halki kävelee, niin sydäntä särkee. Hiljaista ja synkkää. Kauppaa kujalla ei käydä. Kujan reunoilla on muutama putiikki ja ravintola. Kesäisin ravintoloiden terassit vetävät väkeä, mutta muuten kujalla ei paljon askelten ääniä kuulu.
Mikä valtava määrä hukattua potentiaalia! Paikka on aivan Helsingin ydinkeskustassa. Miksei sitä haluta elävöittää? Miksei sinne houkutella ihmisiä? Miksei siellä käydä kauppaa?
Samalla tavalla kuin Torikortteleita yritetään elävöittää, niin Wreden pasaasiinkin voisi sytyttää uuden elämän kipinän.
Vanha kauppakuja on arkkitehtonisesti ja historiallisesti merkittävä paikka, mutta eihän sitä kehtaisi tällaisenaan edes turisteille esitellä.
Lisää Helsingin historiasta WalkHelsingin kävelykierroksilla. Tutustu täällä.
by 
