Björn Wahlroosin epävirallinen elämäkerta julkaisiin eilen. Kirja syntyi Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijoiden toimesta. Joukkoa johti professori Tuomo Pietiläinen. Hienoa työtä ovat tehneet. Tässä koko jengi kirjajulkkareissa Lilla Teaternin lavalla (eivät mahtuneet yhteen kuvaan):
Kirjan tekemisessä oli varmasti paljon haasteita. Wahlroos ei itse antanut haastattelua ja monet tahot heittivät kapuloita rattaisiin. Pietiläisen professori-nimistystä Tampereen yliopistoon yritettiin torpata, hänen palkanmaksuaan ehdotettiin keskeytettäväksi yms. Hankenin rehtori ei päästänyt kirjoittajia tutkimaan valokuva-arkistoja (kukas muu Hankenin hallituksen puheenjohtajana on kuin Björn Wahlroos).
– Mahtavaa, että onnistuimme. Meillä oli suuret voimat vastassa, Pietiläinen kommentoi.
Kateeksi käy tuota nuorta opiskelijaporukaa, joka on päässyt näin hienon hankkeen kimppuun. Tuo on sellainen ryhmä, jota katselee ihaillen ja kadehtien tyyliin ”olisinpa itsekin päässyt nuorena opiskelijana tekemään vastaavaa.” Parempaa koulua tutkivan journalismin pariin tuskin on kuin tällaisen projektin parissa toimiminen.
Mutta sitten on se kääntöpuoli, jota mieluusti ei haluaisi ajatella. Moni tästä ryhmästä tulee varmasti tekemään hienon uran toimittajana. Mutta myös moni on juuri nyt uransa huipulla. Harva tuosta jengistä tulee julkaisemaan toista kirjaa enää koskaan. Unelmat vaihtuvat realismiin, kun tutkivan journalismin työ onkin sitä, että istuu paikallislehden päivystäjänä ja soittelee palomestarille, kun lähiössä joku juoppo on käräyttänyt hellalla nakit ja muusit tai pieni peltikolari ruuhkautti K-kaupan parkkipaikan. Silloin voi muistella niitä aikoja kun Wahlroos-kirjan parissa pääsi haastattelemaan Casimir Ehrnroothia ja muuta eliittiä.
Nauttikaa nyt tästä hetkestä täysin siemauksin!
PS. Kenties kivoin työ Wahlroos-kirjassa oli valokuvaaja Ella Kiviniemellä (kuvassa alla). Hän näet kävi kuvaamassa kaikki Wahlroosin kotiovet! Huomasinpa kuvista, että Wahlroos on aikanaan asunut Poutuntiellä P-Haagassa, siis lähellä nykyistä kotiani. Kukaties itsekin vielä…
by 
