Miksi häpeilin isänmaallisuuttani?

Miksi häpeilin isänmaallisuuttani?

Suomen valtiolippu vuodelta 1918.

Olen isänmaallinen ja rakastan Suomea. Isänmaallisuuteni ei niinkään liity rajoihin ja kansallisiin symboleihin, vaan ennen kaikkea kulttuuriin.

Olen ylpeä Suomen kulttuurista ja historiasta. Täällä on tehty hienoa pohjoista arkkitehtuuria ja upeita kirjoja, jotka kuvaavat pienen kansan tuntoja. Iskelmät, hevimetalli ja Finlandia-hymni kertovat melankoliaan taipuvasta mielenlaadusta. Meillä on jalkapallojoukkue, joka ei koskaan voita. Meillä on hienoja omia kansanperinteitä, joita tulee vaalia: Linnanjuhlat, juhannuskokot, ravintolapäivä, Sodankylän elokuvajuhlat, Kustavin Volter Kilpi -viikko, silakkamarkkinat, futisjengin saunaillat, torstaiset hernekeittolounaat. Perinteitä on isoja ja pieniä.

Jos me suomalaiset emme ole ylpeitä omasta kulttuuristamme, niin ketkä sitten? Meidän velvollisuutemme on arvostaa ja pitää huolta kansamme kulttuurillisesta pääomasta. Vaalia sitä sekä luoda uutta.

Euroopan Unionin myötä kansallistunteeni on voimistunut. Mitä enemmän maailma globalisoituu, sitä enemmän arvostan paikallisia asioita. Tätä pidän EU:n suurimpana ansiona, joka kohdistuu minuun henkilökohtaisesti. Kansainvälistyminen ei ole uhka kansalliselle kulttuurille. Päinvastoin: Se vahvistaa isänmaallisuutta. Ja tuo siihen isänmaallisuuteen samalla globaaleja mausteita. Siksi pidän nykyisestä globaalista maailmasta.

Mutta silti olen suuresti hävennyt omaa isänmaallisuuttani. Miksi? Se liittyy vahvasti äärioikeiston ja perussuomalaisten nousuun. Etenkin perussuomalaisten edellisen vaalivoiton, Jytkyn, jälkeen olen hävennyt isänmaallisuuttani toden teolla. Olen käytännössä kieltänyt sen.

Perussuomalaiset korostavat isänmaallisuutta, mutta heidän edustamaansa isänmaallisuuteen liittyy paljon negatiivisia piirteitä, usein muukalaisvihaa. Halutaan sulkea rajoja, käpertyä sisäänpäin ja halveksutaan kansainvälisyyttä.

Omissa ajatuksissani perussuomalaisista tuli synonyymi isänmaallisuudelle. En halunnut jakaa heidän ajatuksiaan ja mielipiteissäni tein jyrkän pesäeron perussuomalaisten taantumuksellisiin ajatuksiin. Perussuomalaisista kun tulee väistämättä mielleyhtymiä sellaisiin asioihin kuin suvaitsemattomuut, viha, ylimielisyys, katkeruus, rasismi.  

Samalla aloin pitää isänmaallisuuttani syntinä, koska yhdistin sen niin voimakkaasti perussuomalaisiin ja äärioikeistoon. Kun minulta kerran kysyttiin, olenko isänmaallinen, en kehdannut myöntää. Oikeastaan olin hieman hämilläni, sillä minulla oli hämärtynyt käsitys siitä, mitä isänmaallisuus on. En oikein tiennyt olenko isänmaallinen vai en. Mökillä jouduin kamppailemaan pitään itseni kanssa ennen kuin sain laitettua Suomen lipun esille.

Silloin tajusin, että ei tämän näin pidä mennä. Totta kai minä saan olla isänmaallinen, eikä sillä ole mitään tekemistä perussuomalaisten ja äärioikeiston kanssa.

Pahin asia, jonka perussuomalaiset ovat saaneet aikaan on se, että minun kaltaiset tavalliset ihmiset ovat alkaneet hävetä isänmaallisuutta. Kaikenlainen isänmaallisuus samaistetaan ääri-isänmaallisuuteen ja vastareaktiona ei olla sitten isänmaallisia lainkaan.

Pitää olla terveellä tavalla isänmaallinen. Se tarkoittaa yhteisen historian ja kulttuurin kunnioitusta – sotineen ja rauhoineen. Se tarkoittaa uuden kulttuurin luomista – yhdessä muun maailman kanssa.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Isänmaallisesti!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Vastaa