Näyttelyarvio: Generation 2023 -näyttely Amos Rexissä

Amos Rex -museo on täynnä nuorta luovuutta ja intoa. Generation 2023 -näyttelyyn on koottu lähes 60 teosta nuorilta taiteilijan aluilta. Joka kolmas vuosi järjestettävä näyttely kerää yhteen nuorten taidetta, jotka on valittu avoimen haun kautta. Raatia johti koreografi ja ohjaaja Ima Iduozee.

Valinta lienee ollut vaikea. Teosehdotuksia tuli yhteensä 1004 kappaletta. Niistä valikoitui näyttelyyn 50 taiteilijaa tai työparia, ikähaarukaltaan 15-23-vuotiaita.

Esillä on monipuolinen kattaus eri tekniikoilla toteutettua taidetta. Mukana on valokuvaa, veistoksia, installaatioita, videoita ja tekstiilitaidetta. Taiteilijoiden teemat pureutuvat tämän ajan ilmiöihin: luontoon, sukupuoli-identiteettiin, kasvukipuihin, digitalisaatioon, työelämään ja opiskeluun. Huumoria ei ole unohdettu, kuten vaikkapa Heini Laaksosen sarjakuvamaiset maalaukset osoittavat.

Nostan muutaman taiteilijan esille.

Olivia Viitakangas kuvaa teoksellaan Sirpaleenkerääjä työelämän järjettömyyttä. Hän kuvaa valokuva-installaatiollaan kuvitteellista sirpaleenkerääjän ammattia. Teoksessa hän kuvaa työhaastattelua, työtä ja sen lopputulosta. Se on mainio kommentti siihen, miten älyttömiä työtehtäviä nykymaailmassa voi olla. Vaikka sirpaleenkerääjän ammattia ei ole olemassa, monia yhtä turhanpäiväisiä ammatteja on. Ei ole niin, että kaikki työ on samanarvoista ja tärkeää.

Mariia Sennikovan teoskokonaisuus on nimeltään Zoomkasvot. Hän on maalannut teossarjan suttuisista kasvoista webkameran ääressä. Ne kuvaavat yhteyksien pätkimistä etäkokouksissa. Sennikova kertoo, että hän koki pandemian aikana suurta eristäytyneisyyden tunnetta. Yhteydet toisiin ihmisiin olivat epämääräisiä. Tätä kaikkea hän kommentoi Zoomkasvot-teoksella.

Nostetaan esiin vielä Alfred Aallon valokuvasarja Hame kuuluu kaikille. Kolmen valokuvan sarja kuvaa Aallon tuntemuksia omasta sukupuoli-identiteetistään. Kuvissa hän esiintyy hameessa. Hänen mielestään jokaisen pitäisi pystyä olemaan oma itsensä, ilman pelkoa ja häpeää. Ei ole kaikille itsestään selvää, joten siksi asiasta on hyvä muistuttaa.

Tällaisilla nuorten taiteilijoiden kokoelmanäyttelyillä on uhkansa ja mahdollisuutensa. Uhkana on tietysti se, että tekijät eivät ole valmiita taiteilijoita, kaikilla on kehittämistä ja kasvamista taiteilijoita. Monien kohdalla ilmaisutyyli on kankeaa. Ajatukset hakevat vielä muotoaan. Vaikka ajatus olisi kirkkaana päässä, nuorella ei välttämättä ole vielä taitoja toteuttaa sitä taiteen kautta. Tai päinvastoin: Taiteilija voi olla teknisesti jo hyvin taitava, mutta ajatus päämäärästä ei ole kirkkaana. Tämä kaikki voisi johtaa latteaan ja laadultaan ala-arvoiseen näyttelyyn.

Mutta ei. Näyttelyn raati, kuraattori ja ennen kaikkea siihen osallistuneet taiteilijat välttävät tällaiset sudenkuopat, lähes kokonaan. Toki näyttely on epätasainen, mutta sitä on vaikea näistä lähtökohdista välttää. Tietty epätasaisuus tekee näyttelystä myös viehättävän ja yllättävän. Koskaan ei tiedä, minkälainen teos nurkan takana odottaa.

Näyttely on virkistävä läpileikkaus ja dokumentti omasta ajastamme. 15 vuotta sitten nuoret tekivät täysin erilaista taidetta, ja varmasti 15 vuoden kuluttua näemme jälleen jotain uutta. Tämä näyttely on kiinni juuri tässä ajassa ja siksi hyvin tarpeellinen.

Generation 2023 -näyttely Amos Rexissä 20.8.2023 saakka.

Suositus: 4/5

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Tekijä: Pauli Jokinen

Kirjailija, kulttuuribloggaaja ja kävelyopas.