Kaupunkikulttuuria arkistot - Sivu 6 21:stä

Kuulumisia Kivinokasta: Uusi saaritoimikunta, remontteja ja murtoja

Kesä Kivinokassa on hiljalleen takana. On ollut niin paljon puuhaa, etten ole ehtinyt blogia päivittämään aikoihin. Nyt kuitenkin puran tähän muutamia ajatuksia, kuulumisia ja suunnitelmia.

Uusi Saaritoimikunta

Saaritoimikunta valittiin syyskokouksessa menneenä viikonloppuna. Uusi Saaritoimikunta aloittaa vuoden 2016 alussa. Itse ilmoitin halukkuudesta jatkaa Saaritoimikunnassa, ja näemmä luottamusta löytyi kokousväeltä. Kiitos siitä! Nykyisestä Saaritoimikunnasta jatkavat lisäkseni Anna Kähkönen, Tuuli Laukkanen, Soile Rusanen ja J Salonen. Saadaan jatkuvuutta ensi vuodelle. Marja Sylman jättäytyi pois, mutta on ilmoittanut, että haluaa jatkaa palstavastaavana myös tulevana vuotena. Hieno juttu. Uusina jäseninä Saaritoimikuntaan valittiin Pia Ruuskanen ja Salla Brunou. Molemmat melko uusia kesämajalaisia. Uutta verta Saaritoimikuntaan, hieno juttu tämäkin.

Puomi ja lukko

Kaupungin rakennusvirasto pyysi yhdistyksen näkemystä lukkoasiaan. Syyskokouksessa yhdistyksen kannaksi muodostui se, että puomi halutaan pitää lukossa (äänestettiin asiasta). Itse äänestin sen puolesta, että lukko olisi auki. Perusteluni liittyvät lähinnä siihen, että sillä turvattaisiin pelastusajoneuvojen pääsy alueelle. Mutta tämä on demokratiaa, ja koska enemmistö haluaa puomin lukkoon, niin sitoudun ajamaan yhdistyksen kantaa. Muu olisi epäreilua sekä demokratiaa että yhdistyksen jäsenten enemmistöä kohtaan.

Tosin yhdistys ei tästä asiasta päätä, vaan kaupunki sen viime kädessä päättää. Ja kaupungilta tuli viestiä, että esteetön pääsy alueelle on taattava 24/7/12, eli vuoden ympäri ja kellon ympäri ja viikon jokaisena päivänä. Kaupunkia kiinnostaa myös yhdistyksen näkemys siitä, miten esteettömyys saadaan hoidettua.

Joten nyt yritetään etsiä ratkaisua, joka tyydyttäisi molempia osapuolia.

Tanssilavan katto

Tanssilavan katto alkoi vuotaa juuri ennen juhannusjuhlia. Se on ollut kesän ajan peitettynä pressuilla. Nyt kattoa ryhdyttiin korjaamaan ennen kuin suuremmat syyssateet alkavat. Tämä tuo yhdistykselle hieman ylimääräisiä kustannuksia, mutta eiköhän me pystytä sen kanssa elämään.

Valvontakamerat

Murtokausi on käynnistynyt vilkkaana. Mökkimurtoja on raportoitu vähän jokaisella alueella siirtolapuutarhaa myöten. Suosittelen, että tarkkailette myös naapurimökkejä. Vaihtakaa mökkinaapurien kanssa puhelinnumeroita, että voitte ilmoittaa, jos on ikkunoita rikki. Ja rikosilmoitus poliisille jokaisesta murrosta.

Kivinokan vahtituvalle asennetaan nyt valvontakamera, joka tallentaa kaikki alueella liikkuvat. Katsotaan mikä vaikutus sillä on. Toivottavasti saadaan kamera jo tällä tai ensi viikolla.

Kamera kuvaa lisäksi roskiksen suuntaan, jonka viereen on taas dumpattu suunnattomasti jätettä. Testaamalla selviää, miten kauas kamera kuvaa. Kun kokeilut on tehty, niin sitten yritetään asentaa viimeistään ensi vuoden puolella roskiksen viereen oma kameransa.

Kesän tapahtumat

Runsaasti oli tapahtumia kesällä. Ja ennen kaikkea hienoja tapahtumia. Kesä huipentui Luontoliiton konserttiin. KinoKivinokka ja juhannus keräsivät paljon osallistujia ja vuolaasti kiitoksia. Saimme tapahtumilla ostettua useita sieluja Kivinokan puolelle. Ne voivat olla kullan kalliita, jos yleiskaavan yhteydessä vielä joudutaan Kivinokan tulevaisuudesta vääntämään (toivottavasti ei jouduta).

Tapahtumissa oli paikoitellen niin paljon väkeä, että Kivinokan vessasysteemeissä yms. tuli kestävyyden rajat vastaan. Toivotaan, että kaupunki huomaa pian, että Kivinokkaa käyttää muutkin kuin kesämajalaiset, ja alkaa panostaa vessoihin ja muuhun ”virkistysinfraan” lisää. Neuvotellaan, neuvotellaan…

Weekend-festivaali Kyläsaaressa aiheutti paljon valituksia. Melu oli paikoitellen hyvin kovaa Kivinokassa saakka. Itse en ole yleensä antanut sen häiritä, sillä tapahtumat kuuluvat kaupunkiin. Mutta siinäkin tulee raja vastaan. Ja se raja tuli siinä, että Kivinokassa järjestettiin samaan aikaan rosvopaistijuhlat, jossa esiintyi Helsingin työväen orkesteri. Viulun soittoa ei kuullut 20 metrin päähän, kun Weekend-festivaali pauhasi parin kilometrin päässä.

Kaupungissa pitää olla tapahtumia. Mutta jos tapahtuma A häiritsee kohtuuttomasti tapahtumaa B, niin silloin kaikki ei ole kunnossa. Nyt kävi niin.

Jugendsalissa saa kahvia kansallisromanttisessa hengessä

Jugend-salissa Pohjoisesplanadilla on kahvila, jossa pääsee tekemään aikahypyn kansallisromanttisiin tunnelmiin. 1800-luvun alkupuolelta peräisin oleva rakennus on ulkoasultaan uusklassistinen, mutta arkkitehti Lars Sonck laittoi sisätilat uuteen uskoon, kun rakennus avattiin pankkina vuonna 1904.

Sonck suunnitteli rakennuksen ajan hengen mukaisesti jugend-tyyliin, jossa kansallisromanttisia elementtejä piisasi. Sali tuo mieleen muun muassa Hvitträskin tai Tarvaspään jugend-linnat.

Salin perällä on kattomaalaus, jossa Helsinki on kuvattu Korkeasaaren suunnasta. Maalauksen on toteuttanut taiteilija Viljo Sjöström.

Sonckin apuna toimi Valter Jung, joka vastasi salin koristelusta. Pieniä koristeaiheita riittää: on kissoja, lintuja ja menninkäisten päitä. Eteisessä on kaksi miestä kerääntynyt pöydän ääreen laskemaan rahojaan.

Rakennus kuitenkin rapistui vuosien saatossa pahoin ja se romutettiin lähes maan tasalle. Arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnitelmien mukaan talo rakennettiin uudestaan entisen kaltaiseksi.

Kahvilaa on pitänyt muutaman vuoden Aschan. Tarjoilija suositteli maistamaan Satukakkua, joka on hänen oma suosikkinsa. Ihan makoisaa oli. Hinta 4,60 euroa, joten ei ihan halpaa, mutta tuskin Espalta mitään sen halvemmalla saa.

Aschanin Cafe Jugendin kotisivut.

Jugendsali Wikipediassa.

Kuuden markan kahvit jäävät historiaan

Hakasalmen huvilan yhteydessä oleva Huvilan kahvila lopettaa toimintansa 12.9. Lappu oli kiinnitetty oveen ja siinä kiitetään asiakkaita menneistä vuosista. Kahvilaa on pyörittänyt ulkopuolinen yritys, ei siis kaupunki eikä varsinkaan kaupunginmuseo, jonka näyttelytilana Hakasalmen huvila on.

Mikä kahvilan pitämisessä mahtoi mennä myttyyn? Se sijaitsee keskellä Helsinkiä; Musiikkitalon, Eduskuntatalon ja Kansallismuseon vieressä. Luulisi, että siinä on helppo menestyä. Voi olla, että on menestynytkin ja lopettamiseen on muita syitä kuin huono taloudellinen menestys.

Mutta voi olla, että yrittäjä ei ole saanut kahvilaa menestymään. Hakasalmen huvila on kiva paikka, jossa on hienoja näyttelyitä. Olen käynyt siellä paljon, mutta silti kahvilalla ei ole mitään erityistä paikkaa sydämessäni. Se on ollut ihan kiva, mutta siinä ei ehkä ole ollut vaadittavaa särmää. Kahvi ja korvapuusti olivat ihan hyviä tälläkin kertaa.

Asiakaspaikkoja kahvilassa on vähän. Pöytiä vain neljä. Siinä on vaikea tehdä mitään suurta bisnestä. Keskustassa vaeltavaa läppärikansaa ei toivoteta tervetulleeksi (toisesta kiellosta en ota selkoa mitä se tarkoittaa. Kokousten pitäminen kielletty?).

Kahvilalla on hyvin pelkistetyt nettisivut, ja sosiaalisessa mediassa ei olla lainkaan läsnä. Nykyään some on lähes pakollinen väline, jos haluaa näkyä. Eihän jokainen yrittäjä tietenkään voi olla some-guru, mutta perusteet saa jokainen haltuun parissa tunnissa. Se on sitten omaa laiskuutta / ennakkoluuloisuutta, jos ei vaivaudu.

Huvilan kahvilalla oli hyvä maine gluteiinittomien tuotteitten kahvilana (mm. vuoden 2013 gluteiiniton yritys). Esimerkiksi sitä mainetta olisi voinut somessa buustata, ja pian puoli kaupunkia olisi tiennyt minne mennä, jos haluaa gluteiinitonta pullaa.

Pahoittelut nykyiselle kahvilanpitäjälle, että joutuu lopettamaan. Toivottavasti paikalla aloittaa pian uusi yrittäjä. Eikä sitten kannata luottaa siihen, että museon vetovoima tuo kahvilaan tarpeeksi asiakkaita. Pitää näkyä muutenkin.

Hämyistä tunnelmaa Kaurilan saunassa

Olin menossa pelaamaan jalkapalloa Pirkkolan Wembleylle, mutta flunssaa puski päälle ja jouduin jättämään pelit väliin. Muistin, että Kaurilan saunan yleiset saunavuorot ovat keskiviikkoisin, joten pakkasin saunakassin ja suuntasin Meilahteen.

Kaurilan saunan miesten vuorolla oli melko hiljaista. Itseni lisäksi siellä oli kaksi saunojaa. Toinen oli italialainen turisti, joka kertoi kovasti pitävänsä saunomisesta. Oli netistä etsinyt vaimonsa kanssa helsinkiläisiä saunoja ja sitä kautta päätynyt Kaurilan saunaan.

Sauna lämmitetään puilla ja tulipesän luukussa olevan lasin läpi liekit valaisivat saunan. Lisäksi valoa tuli kynttilöistä ja lyhdyistä. Suuressa kiukaassa on kiviä 350 kiloa. Suihkuja saunassa ei ole, vaan siellä peseydytään vesikuuppia käyttäen. Saunan emäntä Saara Lehtonen on tehnyt saunan saippuat ja shampoot itse (niitä voi myös ostaa). Jännittävä vanhan ajan meininki. Näin saunoivat seitsemän veljestä. Lisää tunnelmaa toi vielä rakennusta piiskannut syksyinen rankkasade.

Löylyjen välillä käytiin vilvoittelemassa tuvan puolella tai ulkoterassilla. Pöydälle oli asetettu tarjolle leipää ja voita.

Saunassa on keskiviikkoisin naisten vuoro klo 18-20 ja miesten vuoro klo 20-22. Naisten vuorolla riittää väkeä, mutta Lehtonen on harmitellut sitä, että miehet eivät ole saunaa oikein löytäneet. Saunaan pitää ostaa lippu etukäteen netistä ja yhdelle saunavuorolle mahtuu runsaat 10 henkeä. Lipun hinta on 16 euroa. Ei se erityisen halpa ole (jos vertaa muihin yleisiin saunoihin), mutta jos nyt vaikka kerran kuussa käy löylyissä, niin kyllä siitä tunnelmasta voi hieman maksaakin.

Kaurilan sauna sijaitsee Viher-Meilahdessa Kaurilan huvilan pihalla. Keltainen huvilarakennus on itäsuomalaiseen Kaurilan kylään rakennettu entinen asemarakennus. Kaurila on pieni asemapaikkakunta alle kymmenen kilometrin päässä itärajasta. Asema rakennettiin Karjalan radan varteen vuonna 1894. Sota-aikana Kaurilan kautta kulki monet sotilaat, ja myös marsalkka Mannerheim vieraili asemalla. Vuosien varrella asema autioitui. Asemarakennus purettiin ja siirrettiin Helsinkiin ja Meilahteen vuonna 1994. Saunarakennus puolestaan on peräisin Tuusulasta.

Kävin paikalla myös alkukesästä, jolloin oli hieman valoisampaa. Tässä muutamia kesäisempiä kuvia.

Poistuessani saunasta runoilin terveiset vieraskirjaan:

”Mahtavat löylyt, hyvä seura ja lämmin tunnelma kylmässä maailmassa.”

Kaurilan saunan kotisivut
Yleiset lenkkisaunat keskiviikkoisin, naiset klo 18-20, miehet klo 20-22. Lippu pitää ostaa netistä ennakkoon.

Lue myös juttu Helsingin yleiset kesäsaunat.

Itä-Helsingissäkö ei mitään tekemistä?

Itä-Helsingissä voi vaikka retkeillä luonnossa.

Elokuvaohjaaja Virpi Suutari on tehnyt erinomaiset elokuvat Joutilaat ja Hilton! Joutilaat kuvaa Kainuussa asuvia nuoria ja Hilton! puolestaan itähelsinkiläisiä nuoria. Elokuvien keskeiset teemat liittyvät syrjäytymiseen ja sen uhkaan.

Hilton! näytettiin juuri televisiossa ja Virpi Suutari kertoo Helsingin Sanomissa: ”Itä-Helsingissä todellisuus on kovempi kuin Kainuussa, jossa nuorilla on sentään tervettä toimintaa luonnossa, metsästystä ja kalastusta.”

Ei kai asia nyt ihan niin ole, ettei Itä-Helsingissä olisi nuorille mitään tekemistä? Mites seuraavat asiat:

– Tutustuminen luontoon Uutelan luontopoluilla.
– Uiminen Kallvikissa.
– Lintujen tarkkailu Vanhankaupunginlahdella.
– Kalastaminen ihan missä vaan.
– Eväsretki Vartiosaareen.
– Jalkapalloa Myllypurossa.
– Tennistä, sulkapalloa, squashia ja pingistä palloiluhalleissa.
– Kuntosalitreeniä Laajasalossa.
– Avantouintia Marjaniemessä.
– Lepakkoretkiä Kivinokassa.
– Hiihtämistä Kivikossa.
– Luistelua Kontulassa.
– Koripalloa ja beach-volleyta Mustikkamaalla.
– Minigolfia Puotilassa.
– Teatteria Stoassa.
– Frisbeegolfia Kivikossa.
– Konsertteja Vuotalossa.

Itä-Helsingissä ei siis ole juuri mitään tekemistä? Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja metrolla pääsee keskustaan vartissa. Jos ei keksi tekemistä, niin onhan se vain ja ainoastaan itsestä kiinni.

Ymmärrän sen, että nuoret ovat joskus hankalassa elämäntilanteessa ja vaikeassa masennus- ja ahdistuskierteessä voi olla vaikea päästä edes sängystä ylös. Mutta se on sitten eri tarina.

Itä-Helsinki ainakin tarjoaa mahdollisuuksia kuluttaa aikaa ”tervehenkisesti” ja monipuolisesti.

Pohjois-Pasilan piilolinna täytää vuosia

Pasilassa sijaitsee omituinen ”linna.” Harva sitä on nähnyt, vaikka se on aivan vilkaisliikenteisen Hakamäentien vieressä. Hartwall Arenasta on sinne noin 300 metriä. Linna on liittymän keskellä hyvin suojassa.

Olin lukenut paikasta aikaisemmin, mutta en ollut siellä käynyt. Nyt pysähdyttiin ohimenomatkalla ja käytiin katsomassa, onko ketään kotona.

Linnalla on hauska historia. Kati Sinenmaa lähti paikalle telttailemaan vuonna 1995. Sitten hän alkoi hiljalleen rakentaa ympärilleen harmaista kivistä linnamaista rakennelmaa. 20 vuotta hän on pikkuhiljaa rakennellut linnaansa. Ylen jutun mukaan Sinenmaa asui linnassaan kesät talvet 1995-2008.

Harmi, ettei linnan emäntä ollut kotosalla. Olisi ollut mukava vaihtaa pari sanaa hänen kanssaan.

Olen jäänyt käsitykseen, että Sinenmaa toivottaa vieraat avosylin tervetulleiksi linnaansa.

Paikka muistuttaa arkeologisia kaivauksia. Keskellä pihaa on syviä kuoppia, liekö Sinenmaa yrittänyt kaivoa tai kellaria kaivaa.

Kivilinna on saanut viranomaisilta jonkinlaisen hiljaisen hyväksynnän. Se on pois näkyvistä, eikä kenenkään tiellä. Mutta pian asia voi olla toisin. Pasilan aluetta myllätään ja rakennetaan vauhdilla. Olisi hauskaa, jos Sinenmaan kivilinna jäisi rakennusten väliin eräänlaiseksi urbaaniksi muistomerkiksi.

Lisätietoa Sinenmaan kivilinnasta:
Sijainti kartalla
Sinenmaan blogi
Kivilinna Wikipediassa ja Facebookissa
Juttu Sinenmaasta Ylen sivuilla.
Juttu City.fissä

Testissä seikkailupuisto Korkee

Mustikkamaan seikkailupuisto Korkee herätti mielenkiintoni jo viime vuonna kun sitä rakennettiin. Nyt sitä vihdoin lasten kanssa päästiin testaamaan.

Korkeessa on seikkailuratoja sekä aikuisille että lapsille. Vaikka jännittävän oloiselta puuhalta vaikuttaakin, niin korkeanpaikankammoisena en kuitenkaan itse lähtenyt ratoja testaamaan. Aikuisten radat nimittäin kulkevat korkeiden puiden latvoissa. Niissä kiivetään, tehdään kymmenien metrien liukuja vaijereiden varassa ja tasapainoillaan köysiradoilla. Vaikka turvavaljaiden mekanismit on tietysti testattu moneen kertaan, niin sisäinen epäilevä tuomaani kuitenkin suhtautuu skeptisesti niiden luotettavuuteen.

Tällä erää siis päästin lapset vauhtiin. Lapsille on kolme erilaista rataa, joista ykkönen on helpoin ja kolmonen haastavin. Radat kulkevat lähellä maanpintaa, joten aikuiset pääsevät tarvittaessa auttamaan junioreita.

Lapset olivat radoista hyvin innoissaan. Etenkin 6-vuotiaamme jaksoi kertoa seikkailusta monta päivää myöhemminkin. 4-vuotias oli vielä hieman pieni ja pelokas Korkeen radoille, ja häntä piti auttaa koko ajan. Siitä huolimatta hän tykkäsi Korkeesta paljon.

Korkeen hinnat vaikuttavat alussa aika kovilta. Lapset maksaa 12 euroa ja aikuiset 22 euroa. Mutta sillä hinnalla Korkeessa saa seikkailla 3 tuntia. Jos käyttää koko 3 tuntia, niin lapsilla yhden tunnin hinnaksi tulee 4 euroa. Se ei enää tunnukaan niin pahalta.

Korkeessa oli heinäkuisena arkipäivänä vilinää. Ihmiset ovat selvästi löytäneet paikan. Me jouduimme jonottamaan radalle pääsyä noin 30 minuuttia.

Se on kuitenkin hienoa, että ihmiset ovat seikkailupuiston löytäneet, sillä varmasti yksityisellä yrittäjällä on Korkeen kanssa ollut suurehkot riskit. Radan rakentaminen ei käy käden käänteessä ja Korkeasaaren naapurissa Mustikkamaalla ei varmaankaan ole kovin pienet vuokrat.

Korkeasaari tuo varmasti vetoapua Korkeelle. Eläintarhan parkkipaikat ovat Korkeen vieressä ja jokainen autolla Korkeasaareen saapuva näkee väkisinkin Korkeen ja jää ihmettelemään puiden latvoissa kiipeäviä ihmisiä. Strategisesti ovat loistavan paikan valinneet.

Korkee ei ole lainkaan ainoa seikkailupuisto pk-seudulla. Nyt tuntuu olevan buumi päällä, sillä Korkeen kilpailijoiksi voidaan laskea ainakin Zippy Huopalahdentiellä ja Huippu Espoossa.

Lisätietoa:

Korkeen kotisivut

HS:n juttu seikkailupuistoista

Tältä näyttää JHL:n vessa – katso kuvat

Tietenkin olen Kivinokkalaiset ry:n huussikansan edustajana kateellinen JHL:n tovereille, joilla on käytössä ihan oikea vesivessa. Olen salaa haaveillut pääseväni kurkistamaan JHL:n vessaan, jonka ovet ovat ulkopuolisilta säpissä. JHL:n vessoilla on suljettujen ovien takia hieman myyttinen maine. Mitä ovien takana on? Mitä siellä puuhataan?

Jokin aika sitten JHL:n alueen kentällä järjestettiin hauska lasten tapahtuma (kiitos järjestäjille!) ja silloin vessojen ovet olivat auki. Pitihän siellä sitten käydä kurkistamassa, vaikka ei ollut edes hätä.

Tältä siellä näytti:

Naisten puolella en tohtinut pistäytyä, vaikka tilaisuus olisi ollutkin.

Helsingin portaat – top 7

Helsingissä on lukuisia legendaarisia portaita. Toiset ovat kauniita, toiset hiostavia. Listasin omat suosikkini.

1. Kaivopuiston omituiset kallioportaat

2. Malminkartanon huipun portaat

3. Lasipalatsin takaseinän portaat

4. Tuomiokirkon portaat

5. Kampin metroaseman rullaportaat (Suomen pisimmät)

6. Majavatien portaat

7. Eduskuntatalon portaat

Kivinokan uimakoululaiset huippuopissa

Ensimmäinen viikko uimakoulua takana Kivinokan rannassa. Surkeat ovat olleet säät. Lämpötila jotain 15 asteen paikkeilla, napakka tuuli päälle ja pieni vesisade. Tämä kuva kertoo kaiken:

Toivottavasti ensi viikolla ilmat paranee.

Urhoollisesti lapset kuitenkin ovat veteen uskaltautuneet. Viimeinenkin lapsi uskalsi kastaa itsensä viidentänä päivänä. Aikuisena he kuitenkin muistavat vain sen, että olivat uimakoulussa ja kivaa oli. Eivät he muista jäätävää vettä ja kylmää ilmaa.

Erinomaisessa opissa naperot ovat olleet. Uimakoulua on vetänyt SM-tason uimari Sanna Linko. Suomen ikävästä suvesta huolimatta Sanna on erimerkillisellä asenteella jaksanut pienokaisia opastaa.

Lopussa kiitos seisoo. Uimadiplomilla on paikka varattu kesämajan seinällä.

Ps. Rannalle on ilmestynyt uusi pelastusrengas.

Hylättyjen vaatteitten näyttely

Kivinokan uimarannalla avattu tänään klo 11.00 hylättyjen vaatteitten näyttely. Näyttelyn kuraattoreina pari alle kouluikäistä. #kivinokka #näyttelyt

Kuva, jonka Pauli Jokinen (@paulijokinen) julkaisi 8. 07ta 2015 klo 1.08 PDT

Kuka rikkoisi Kivinokan ympärijuoksun 50 vuotta vanhan ennätyksen?

Kivinokan olympialaiset järjestetään tänä kesänä 25.7. Olympialaisten ohjelmassa on perinteiseen tapaan Kivinokan ympärijuoksu.

Kivinokan ympärijuoksu on pituudeltaan noin 2200 metriä. Itseltäni kesti viime vuonna sen kiertämiseen runsaat 10 minuuttia.

Ympärijuoksun ennätys on Risto Viljalla. Ennätysaika on 6.55. ja se on 1960-luvun alusta. Vilja esitteli minulle pokaalia, johon on kaiverrettu ennätysaika.

Erittäin kova aika on kyseessä. Mies oli kovassa iskussa silloin (ja on toki edelleen). Siinä on nuoremmalla polvella tekemistä, että pääsee edes lähelle tuota aikaa.

PS. Kivinokan lapsiperheille on perustettu oma Facebook-ryhmä, jossa tietoa lapselliselle perheille suunnatuista tapahtumista yms.

Lapset löysivät maakellarin viime vuosituhannelta

Omat lapsemme ja naapurin lapset löysivät Kivinokasta vanhan maakellarin. Ei se kovin iso ollut, runsaat puoli metriä suuntaansa. Maakellari on melko vilkkaan polun varressa, joten aika ihme, että se on saanut olla rauhassa ja piilossa.

Tässä kellarin onnelliset löytäjät:

Otin työhanskat käteen ja katsottiin, mitä kellarista löytyy. Siellä oli kymmenisen Amiraali-olutpulloa. Tyhjiä tietenkin. Ja yksi muovikanisteri.

Wikipediasta tarkistin, että Amiraalia on tehty vuosina 1972-1992. Panimo oli Pyynikki. Merkkiä yritettiin elvyttää vielä vuonna 2003 heikoin tuloksin.

Melko mahdotonta sanoa, miten vanha kellarikätkö on, mutta jotenkin vaikutti siltä, että 1900-luvun puolelle mennään.

Kivinokka on täynnä pieniä salaisuuksia.

PS. Amiraali-pullojen etiketeissä oli suuria merenkävijöitä, kuten Hammarskjöld, Nelson ja japanilainen Togo. Etenkin Togon etiketillä varustetut pullot saivat suuren suosion Japanissa. Japanilainen panimo tekee vielä tänä päivänäkin Amiraali-olutta Togon etiketeillä. Iltalehden juttu täällä.

Kivinokan kummeli, jatulintarha ja lasinsiruja

Toissailtana kävimme maleksimassa Kivinokan kärjessä. Aikamme kuluksi rakentelimme jälkikasvun kanssa rantaan kummelin (tai jonkun sen tapaisen)…

…ja jatulintarhan (tai jonkun sen tapaisen).

Kivinokan kärjestä keräilimme samalla lasinsiruja.

Lasinsiruja oli myös Vahtituvan lattialla, jonne murtauduttiin viime viikolla. Varas oli rikkonut ikkunan ja mennyt siitä sisään. Lasinsirpaleita oli aivan tolkuttomasti. Saaliiksi rosmo sai kaksi vanhaa kännykkää (epäammattimainen arvioni niiden arvosta katukaupassa on noin 2 euroa). Kysynpä vaan: Kannattiko?

Saalis ei ollut kovin arvokas, mutta pirusti tällainen teettää työtä: lasisirujen siivoamista, uuden ikkunan hankintaa, rikosilmoitusta, vakuutusten selvittämistä, kännykkäliittymien sulkemista, uusien liittymien avamista, yms. Jotenkin sitä mieluummin makaisi Harry Holen kanssa riippumatossa, kuin hoitaisi näitä.

Arvoisa Rosmo: Jos luet tämän, niin toivon, että jäi viimeiseksi kerraksi. Tällä et tuntipalkoille pääse.

Helsingin epävirallisia uimarantoja kartalla

Uimakausi alkaa hiljalleen olla käsillä. Helsingissä on lähes 30 virallista uimarantaa. Kaikkihan nyt Hietsun, Mustikkamaaan, Kivinokan ja muut uimarannat tietävät (lista uimarannoista löytyy täältä).

Mutta todelliset sissit eivät mene lähellekään virallisia uimarantoja. He löytävät paljon mielenkiintoisempia paikkoja pulahtaa mereen. Googlen karttapalvelusta löytyy kartta, johon on merkattu hyviä epävirallisia uimapaikkoja.