Kiinnitin pienen majamme seinään köyden pätkän. Kivinokka on osa merellistä Helsinkiä ja nyt kesämajamme on osa Helsingin merellistä historiaa. Köydenpätkä nimittäin on sotalaiva Hesekielistä.
Hesekiel oli venäläinen sota-alus, joka upposi Helsingin edustalle Krimin sodan aikana elokuussa 1855. Laivassa oli kaikkiaan 72 tykkiä ja sen päällikkönä toimi taistelutilanteessa kapteeni Browtsyn (katso täältä miltä alus näytti).
Sukeltajat löysivät laivan jättimäisen ankkurin Suomenlinnan lähistöltä vuonna 1977. Ankkuri nostettiin ylös ja se on esillä Katajanokalla Viking Linen terminaalin pihalla.
Parisen viikkoa sitten kävelin ankkurin ohi. Ankkurissa on paksua köyttä, joka on alkanut irtoilla. Siitä oli palasia maassa, ja tuuli riepotteli niitä kaduilla. Joku oli laittanut pätkiä roskikseenkin, joten uskalsin ottaa pienen palan talteen ja laitoin sen nyt mökin seinälle.
No – enpä tiedä on köysi alkuperäistä vai vasta myöhemmin ankkuriin kiinnitettyä. Hyvin vanhalta se vaikuttaa. Ja ainakin itselleni uskottelen ja kaikille vieraille tulen kertomaan, että kyseessä on pala alkuperäisestä Hesekielin ankkurin köydestä. Eikös se vanha viisaus mene niin, että hyvä tarina voittaa aina totuuden.
Mutta kannattisi puhua myös toisesta asiasta, nimittäin Kisahallin viihtyvyydestä. Urheilutiloissa ei ole suurta moittimista, mutta sisääntuloaula on aivan karmea! Kaikki on epäjärjestyksessä, on epäsiistiä, kahvila on kuin maaseudun huoltoasemalla 1980-luvulla. Ja nyt ollaan Helsingin funkkisrakentamisen helmessä. Sisääntulon tähän historialliseen rakennukseen pitäisi tapahtua pikkuisen tyylikäämmin.
Kisahallille (= liikuntavirastolle) vinkki: Pieni kasvojenkohotus ei olisi pahitteeksi.
Tältä näyttää aula, kun Kisahalliin astelee sisään. Ei mikään varsinainen kaisablomstedt ole kyllä ollut sisustussuunnittelua tekemässä:
Tänään järjestettiin Kivinokan ideointi -tapahtuma Kulosaaren kartanolla. Itse en ehtinyt paljonkaan tapahtumaan oasllistumaan, mutta jonkin aikaa pyörin kartanolla ja muutama kuva tarttui kameraan.
Tilaisuus vaikutti kaikin puolin oikein onnistuneelta, ja näin myös kuulin jälkikäteen tapahtuman järjestämiseen osallistuneilta ihmisiltä. Hyvin tyytyväisiä olivat.
Tilaisuus oli kaikille avoin, ja siellä kehiteltiin ja palloteltiin ideoita ja ajatuksia, miten Kivinokkaa voisi kehittää. Ihmisiä paikalla oli arviolta 70-80. Ihmiset oli jaettu eri työpajoihin, joissa keskusteltiin omista aihealueista. Teemoina olivat luonto, kesämajat, liikenne, tapahtumat ja juhlat, siirtolapuutarha ja venekerho -yhteistyö ja…nyt ehkä unohdin vielä jonkun.
Ihmiset olivat silmin nähdän innostuneita. Ajatuksia sinkoili. Tarkoitus ei ollut tyrmätä yhtään ideaa, vaan kaikki ajatukset olivat tasa-arvoisia. Lopussa jokainen ryhmä esitti omia ideoitaan. Niistä kaiketi julkaistaan jokin yhtenveto lähiaikoina.
Jotenkin on sellainen olo, että tässä ollaan nyt jonkun suuren ja hienon äärellä.
Ja tässä kuvia tapahtumasta:
PS. Jos et vielä ole käynyt vastaamassa Kivinokan tulevaisuutta koskevaan nettikyselyyn, niin käypä ihmeessä, vielä on vajaa viikko vastausaikaa: http://kivinokka.fi/kysely/
Helsingin kaupunginteatterin rakennus ja sitä ympäröivä piha halutaan suojella. Luin asiasta tämän päivän Hesarista.
Tervehdin suojelu-uutista ilolla. On hienoa, että näitä 1960-luvun modernin arkkituhtuurin helmiä suojellaan. Arkkitehtien Timo Penttilän ja Kari Virran suunnittelema kaupunginteatteri on upea rakennus ja eräs aikakautensa hienoimpia rakennuksia Helsingissä.
Oma silmäni on jotenkin viime aikoina alkanut mieltyä yhä enemmän 1960- ja 1970-luvun arkkitehtuuriin. Niin kai siinä käy, kun aika kuluu. Eikä kestä pitkään, kun 1980-luvun ja 1990-luvun arkkitehtuuriakin suojellaan.
Kaupunki haluaa suojella myös teatteria ympäröivän piha- ja puistoalueen. Tästä ratkaisusta en ole kovin varma. Alue on hyvin keskeisellä paikalla, ja puistoalueelle voisi hyvinkin keksiä jotain järkevää käyttöä. Toki puistoja tarvitaan kaunistamaan kaupunkia ja niillä on kaupunkilaisille suuri arvo virkistyskäytössä. Mutta en nyt ole kuullut, että kukaan kävisi kaupunginteatterin puistossa virkistymässä.
Jos kaupunginteatteri haluaisi puistoon vaikkapa pienen sympaattisen kesäteatterin jonain päivänä, niin suojelumerkintä vaikeuttaa tällaista hanketta suunnattomasti.
Vihdoin pääsin käymään Kotkan uudessa merimuseossa Vellamossa. Kerrassaan hieno paikka. Mutta ei voi välttää vertailulta lahden toisella puolella olevaan Tallinnan Lentosatamaan eli Lennusadamiin. Molemmat ovat hiljattain avattuja ja keskittyvät mereen. Tässä hieman vertailua:
Arkkitehtuuri:
Merimuseo on arkkitehtuuriltaan todella upea. Rakennus itsessään on jopa hienompi kuin museon sisältö (vähän sama juttu kuin toisella uudella keskuksella eli Haltian luontokeskuksella). Arkkitehtuurista vastaa Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy. Lennusadam puolestaan on alkujaan tehty vesitasohalliksi 1916–1917, ja on oman aikansa arkkitehtuurin edustaja. Kotkan merimuseo on hieman kliininen, Lentosatamassa on särmää ja paremmin historia läsnä.
Molemmissa on kiinnostavaa sisältöä. Vellamo tietysti kiinnostaa suomalaisia enemmän, mutta Lennusadam on näyttelyittensä puolesta kenties hieman monipuolisempi.
Sisältöpisteet: Vellamo: 8/10. Lennusadam: 9/10.
Tunnelma:
Vellamo on puhdas ja siisti. Näyttelyn esillepano on yksinkertainen ja tyylikäs. Mutta kovasti sieltä puuttuu henki ja tunnelma. Olimme siellä arkipäivänä, ja valtavassa museossa ei montaa muuta ihmistä silloin ollut. Hiljaista ja rauhallista – liiankin. Lennusadama taas pursusi väkeä, joka kenties johtui siitä että olimme siellä pyhäpäivänä, jolloin Tallinnassa eivät muut museot olleet auki. Mutta ihmiset tuovat paikkaan eloa. Lennusadamassa muutenkin tunsi olevansa paremmin osa historian kulkua.
Tunnelmapisteet: Vellamo 6/10. Lennusadam 9/10.
Sijainti:
Vellamo on Kotkassa. En väitä, että kaiken pitää olla Helsingissä, mutta väitän, että jos Vellamo olisi Helsingissä se olisi ylivoimaisesti Suomen suosituin museo. Vellamossa kävi vuonna 2013 runsaat 100 000 ihmistä, kun Suomen suosituimmassa museossa, Ateneumissa, kävi noin 260 000 henkeä. Vellamo olisi puolen miljoonan asiakkaan museo, jos se olisi pääkaupunkiseudulla. Lennusadam on sijainniltaan ihan hyvä. Tallinnan vanhastakaupungista kävelee sinne vartissa.
Sijaintipisteet: Vellamo 5/10. Lennusadam 8/10.
Palvelu:
Vellamossa palvelu pelasi moitteettomasti. Ei tullut eteen mitään suurempaa valittamisen aihetta. Lennusadamassa oli puolen tunnin jono sisälle. Eipä siinä mitään, eihän museo sille mitään voi että kaikki tulee sinne samana päivänä. Mutta kun ravintolassa piti odottaa ruokaa lähes tunti (ja laiva odotti satamassa), niin silloin meinasi hihat palaa.
PS. Vellamossa selvisi sekin, mikä on Kotkan ruusu. Olen laulua laulanut jopa karaokessa, ja sanat ovat hyvinkin hallussa. Kotkan ruusu oli ensimmäisiä biisejä, joita osasin nuorena kompata kitaralla. Mutta enpä ole sanoja sen tarkemmin miettinyt. Vellamossa sekin sitten selvisi: Kotkan ruusu oli ilotyttö!
Laajasalossa Stansvikissa on kaksi pientä kesämaja-aluetta. Olen sivusilmällä seurannut mitä siellä tapahtuu. Kesämaja-alueet sijaitsevat Stansvikin kartanon läheisyydessä. Ne ovat Helsingin kaupungin virkamiesyhdistykselle (nykyinen JYTY Helsinki ry) vuokrattu vuonna 1945.
Vuonna 1953 rakennettiin ensimmäinen mökkikylä, 23 kesämajan Vanhakylä. Muutama vuosi myöhemmin perustettiin 30 kesämajan Uusikylä.
Kaupungilla on kovat rakentamissuunnitelmat Laajasalon varalle. Ja tämä koskee myös Stansvikia. Kaupunki haluaa Stansvikin kartanon ympäristön paremmin yleiseen virkistyskäyttöön, kun Laajasaloa laajemmin rakennetaan. Joka sinänsä on ihan hyvä juttu, sillä tarvitseehan alueen asukkaat virkistypaikkoja.
Mutta pikkuisen huono uutinen se on kesämajojen suhteen. Suunnitelmissa on näet lopettaa Uudenkylän 29 kesämajan alue. Mutta niille majoille on kylläkin osoitettu uudet paikat viereisellä Vanhankylän kesämaja-alueella. Vanhankylän kesämaja-alue tulee siis tiivistymään.
Aika lailla stansviikkarit ovat panneet kaupungille hanttiin, ja ihan ymmärrettävästi. Mielenkiinnolla jatkan seuraamista sivusilmällä. Kovasti kiinnostaa se, että miten ne 29 kesämajaa siirretään. Kivinokan kohdalla kaupungin virkamies totesi vuosi takaperin, että jos Kivinokka rakennetaan ja majoille osoitetaan uusi paikka jostain, niin ”kyllähän sellaiset majat tuosta vaan siirtää”. Uskonpa, että aika moni 1950- tai 1960-luvun kesämaja olisi nähnyt viimeisen päivänsä siinä kohtaa, kun sitä olisi roudattu kuorma-auton lavalle. Saas nähdä miten käy Stansvikissa.
Kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli asiaa alkuviikolla, mutta jätti sen toistaiseksi pöydälle. Kirjoitus julkaistu myös Kivinokka-blogissani.
Laajasalossa Stansvikissa on kaksi pientä kesämaja-aluetta. Olen sivusilmällä seurannut mitä siellä tapahtuu. Kesämaja-alueet sijaitsevat Stansvikin kartanon läheisyydessä. Ne ovat Helsingin kaupungin virkamiesyhdistykselle (nykyinen JYTY Helsinki ry) vuokrattu vuonna 1945.
Vuonna 1953 rakennettiin ensimmäinen mökkikylä, 23 kesämajan Vanhakylä. Muutama vuosi myöhemmin perustettiin 30 kesämajan Uusikylä.
Kaupungilla on kovat rakentamissuunnitelmat Laajasalon varalle. Ja tämä koskee myös Stansvikia. Kaupunki haluaa Stansvikin kartanon ympäristön paremmin yleiseen virkistyskäyttöön, kun Laajasaloa laajemmin rakennetaan. Joka sinänsä on ihan hyvä juttu, sillä tarvitseehan alueen asukkaat virkistypaikkoja.
Mutta pikkuisen huono uutinen se on kesämajojen suhteen. Suunnitelmissa on näet lopettaa Uudenkylän 29 kesämajan alue. Mutta niille majoille on kylläkin osoitettu uudet paikat viereisellä Vanhankylän kesämaja-alueella. Vanhankylän kesämaja-alue tulee siis tiivistymään.
Aika lailla stansviikkarit ovat panneet kaupungille hanttiin, ja ihan ymmärrettävästi.
Mielenkiinnolla jatkan seuraamista sivusilmällä. Kovasti kiinnostaa se, että miten ne 29 kesämajaa siirretään. Kivinokan kohdalla kaupungin virkamies totesi vuosi takaperin, että jos Kivinokka rakennetaan ja majoille osoitetaan uusi paikka jostain, niin ”kyllähän sellaiset majat tuosta vaan siirtää”. Uskonpa, että aika moni 1950- tai 1960-luvun kesämaja olisi nähnyt viimeisen päivänsä siinä kohtaa, kun sitä olisi roudattu kuorma-auton lavalle. Saas nähdä miten käy Stansvikissa.
Kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli asiaa alkuviikolla, mutta jätti sen toistaiseksi pöydälle.
Entisestä Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaavasta apulaiskaupunginjohtajasta Pekka Korppisesta oli tänään Hesarissa 70-vuotishaastattelu.
Korppinen vähättelevään tyyliinsä kertoo suunnitelleensa ”puoli Helsinkiä”. No onhan hän ollut laittamassa liikkeelle monia hankkeita: Kiasma, Sanomatalo, Musiikkitalo, Vuosaaren satama, Aurinkolahti, Ruoholahti, Arabianranta…
Enemmänkin olisi Korppisen mukaan syntynyt, mutta kapuloita laitettiin rattaisiin. Korppinen listaa haastattelussa viisi asiaa, jotka hidastivat tai estivät suunnittelua:
– Lainsäädäntö (bloggaajan huomio: lakihan on tehty estämään väärinkäytöksiä) – Jäykkä byrokratia (bloggaajan huomio: Tämä on varmasti aivan totta!) – Kaupunginosayhdistykset (bloggaajan huomio: Niiden tehtävänhän on ajaa oman alueen etua, joten ihan syystäkin ovat joskus tiellä) – Laaja valitusoikeus (bloggaajan huomio: Tämäkin on varmasti aivan totta!) – Helsingin Sanomat (bloggaajan huomio: Pitäähän jonkun vahtia vallankäyttäjiä)
Korppinen kertoo erikseen yhdestä hankkeesta, joka jäi toteutumatta. Hän oli ideoinut Mustikkamaalle kylpylää. Eräs yritys oli kiinnotunut rakentamaan sinne suuren akvaarion.
Kenties jonain päivänä sellainenkin nähdään Mustikkamaalla. Pian sinne menee siltakin Kalasatamasta.
Olen tässäkin blogissa kirjoitellut jonkin verran Kivinokasta, mutta siitä aiheesta kirjoittelun olen siirtänyt toiseen KiviNokkailua-blogiin, joka keskittyy pelkästään tuon upean kesämaja-alueen asioihin.
Koska täällä olen kirjoitellut Kivinokasta etenkin siinä kriittisessä vaiheessa, kun Kivinokkaa oltiin pelastamassa, niin voi olla että joitain lukijoita kiinnostaa miten Kivinokan pelastusoperaatio tapahtui. Siitä löytyy tarinaa KiviNokkailua-blogissa täällä: Kivinokan pelastusoperaatio – näin kaikki tapahtui.
Joskus on hauskaa spekuloida vaihtoehtoisella historialla. Entä jos asiat olisivatkin menneet toisin? Esimerkiksi seuraavalla tavalla.
Kustaa Vaasa suunnitteli Helsingin perustamista 1500-luvun puolivälissä. Hän halusi Tallinnalle pohjoisen kilpailijan. Kustaa Vaasa suunnitteli, että Helsinki perustetaan Santahaminan saarelle. Hän antoi luottomiehelleen Siuntion Suitian kartanon herralle Erik Flemingille tehtäväksi alkaa selvitellä asiaa. Fleming tutustui alueeseen ja lähistöön ja tiedusteli talonpojilta hyvää paikkaa perustaa kaupunki.
Lopulta Fleming ehdotti kuninkaalle, että eipä perustetakaan Helsinkiä Santahaminaan vaan Vantaanjoen suulle. Kuningas tulistui siitä, että Fleming oli kysynyt mielipiteitä rahvaalta, jolla oli kuninkaan mukaan ”heikko käsityskyky ja ymmärrys”. Lopulta Kustaa Vaasa kuitenkin myöntyi (kukaan ei tiedä miksi) Flemingin tahtoon ja niin Helsinki perustettiin vuonna 1550 Vantaanjoen suulle. Tämä tarina löytyy Seppo Aallon ansiokkaasta kirjasta Helsinki – sotakaupunki.
Kuten tiedetään, niin Helsinki ei Vantaajoen suistossa ollut kuin sata vuotta, ja sitten Helsingin keskusta siirrettiin nykyisen Senaatintorin paikkeille. Siirto tapahtui siksi, että Vanhankaupunginlahti oli niin matala, että suurten kauppalaivojen ja sotalaivojen oli vaikea sinne päästä.
Sitten vaihtoehtoiseen historiankirjoitukseen.
Mitä jos Kustaa Vaasa olisi pitänyt päänsä, ja perustanut Helsingin Santahaminaan? Sinne laivat ainakin pääsevät kätevästi, joten silloin kaupunkia tuskin olisi lähdetty siirtämään mihinkään.
Santahaminassa Helsinki alkaa kasvaa ja kehittyä.
Santahaminassa Helsingin keskusta on paljon idempänä kuin nykyään. Santahaminaan rakennetaan kaupungin hallinnollisia keskuksia, raatihuoneita, kasarmeja ja kirkkoja. Pikkuhiljaa kun kaupunki kasvaa ja Helsingistä tehdään pääkaupunki, alkaa saari käydä pieneksi. Alkaa laajentuminen kohti ainoaa mahdollista suuntaa – pohjoista.
Santahaminasta tulee Helsingin vanhakaupunki, jota nykypäivän turistit saapuvat katsomaan. Vanhimmat kivitalot ovat 1500-1600-luvuilta. Kaupungissa on pieniä kujia ja kauniita puistoja. Rannat on linnoitettu jykevästi ja turistit kävelevät linnoituksilla katsoen merta.
Jossain kohtaa Laajasalosta on tehty Santahaminaan silta. Laajasalon ja Herttoniemen väli pengerretään umpeen. Kulkuyhteydet ovat kunnossa.
Santahaminan käydessä pieneksi, kaupunki levittäytyy Laajasaloon. Laajasalosta tulee kaupungin kaupallinen keskus, Santahamina jää hallinnolliseksi vanhaksikaupungiksi. Laajasalon rantoja reunustaa teollisuus; tiilitehtaat, ruukit ja sahat.
1800-luvun puolessa välissä Helsinkiin rakennetaan ensimmäiset rautatiet. Rautatieyhtyes avataan Hämeenlinnaan. Tarvitaan rautatieasema. Se on helpointa rakentaa Herttoniemenrantaan, joka on kaupungin laidalla. Kuten päärautatieasemien ympäristö yleensäkin, alkaa Herttoniemeen keskittyä yrityksiä, kauppaa ja vuokra-asuntoja. Kulosaaren halki vie Länsiväylä, jota pitkin pääsee Turkuun.
Kivikaupunki alkaa kasvaa ja vallata tilaa 1900-luvun alkupuoliskolla. Töölön kaltainen asuinalue nousee Roihuvuoren ympäristöön ja Herttoniemen mäen rinteille. Työväen kaupunginosa rakennetaan kaupungin toiselle puolelle Kivinokkaan. Kivinokasta tulee Kallion kaltainen työväen asuialue korkeine kivitaloineen ja umpikortteleineen.
Mutta pitäähän työväestön virkistyä. He lähtevät kesäisin suurilla veneillään lahden yli telttailemaan. Nykyisen Hermannin, Sörnäisen ja Vallilan alueella nousee telttoja. Lapset uivat rannoilla ja hieman vanhemmat pelaavat jalkapalloa. Nykyisen Dallape-puiston kohdalla on tanssilava, jossa perustetaan tunnettu iskelmäorkesteri. Pian sallitaan myös pahvimajojen rakentaminen. Sodan jälkeen saa tehdä jo pysyvämpiä kesämajoja.
Talvisin lähdetään takaisin Kivinokkaan pieniin vuokra-asuntoihin. Ja odotetaan taas seuraavaa kesää.
Rannoilla on sekä hyväkuntoisia ja huonokuntoisia veneitä.
Kivinokan rannoilla on kymmenittäin veneitä, joista vain osa on käytössä. Osa on hylätty ja jätetty rannoille oman onnensa nojaan. Mitä niille tulisi tehdä? Monien kohdalla omistajakaan ei ole tiedossa.
Ensimmäinen toimenpide, jonka Saaritoimikunta tulee tekemään, on venepaikan hinnan nosto ensi vuodesta alkaen (hyväksytty syyskokouksessa). Venepaikan hinta tulee olemaan 30 euroa / vene / vuosi.
Siihen on kaksi perustelua:
1) Hinta on toistaiseksi ollut 5 euroa, ja sillä 5 eurolla on saanut ”ikuisuuspaikan” Kivinokan rannasta. Se on ollut aivan tolkuttoman halpa, siis käytännössä ilmainen. 30 euroa / vuosi on sekin vielä todella halpa, jos vertaa mihin tahansa toiseen paikkaan Helsingissä. Hinta sisältää sen, että venettä voi säilyttää rannassa kesät talvet.
2) Kun joutuu edes sen 30 euroa maksamaan, niin se toivottavasti kannustaa pitämään huolta veneestään. Nyt rannassa on lukuisia veneitä täysin heitteillä, ja se ei ainakaan kaunista rantaa. Tämä on samalla myös pientä Kivinokan kasvojenkohotusta. Mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että moni myös huolehtii omasta veneestään kiitettävällä tavalla.
Vielä on kaksi ongelmaa ratkaisematta:
A) Mitä hylätyille veneille pitäisi tehdä? Huonokuntoiset toki täynynee jollain konstilla kuljettaa kaatopaikalle. Sekin maksaa, mutta tuolla 30 euron hinnalla saadaan ehkä hieman paikattua tuota kuluerää. Huonokuntoisten lisäksi rannassa on hylättyjä veneitä, joista saa pienellä vaivalla ihan merikelpoisia. Kenties ne voidaan ensi keväänä vaikkapa huutokaupata. Yhden tai kaksi venettä ehkä voisi jättää vapaasti käytettäviksi, ns. Kivinokkaveneiksi.
B) Täytyy keksiä jokin systeemi, jolla veneen omistajia rahastetaan. Täytyy luoda jokin rekisteri veneen omistajista. Nythän ei ole lainkaan tarkkaa tietoa kenen veneitä rannoilla on. Esimerkiksi siten, että veneiden omistajien pitää tiettyyn päivämäärään mennessä ilmoittaa, että hänellä on vene rannassa ja sitten vene merkitään jotenkin. Ja ne veneet joita ei ole merkitty, niin huutokaupataan pois. Saaritoimikunnan pitää pitkän ja kylmän talven aikana luoda jokin järjestelmä tähän.
Kivinokka säilyi virkistysalueena, vaikka kaupunki sekä kaupungin suurin puolue Kokoomus ajoivat aggressiivisesti sinne asuntoja. Miten Kivinokka sitten saatiin säästettyä rakentamiselta, vaikka kaupunkiin tarvitaan kipeästi uusia asuntoja? Lyhyt vastaus: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto päättivät niin – ja lopulta myös Perussuomalaiset, Kepu ja RKP (nöyrä kiitos kaikille poliitikoille, jotka äänestivät Kivinokan puolesta).
Mutta uskon, että meidän kivinokkalaisten aktiivisuudella oli ratkaiseva osuus asiaan. Kivinokkalaisten aktiivisuudella oli sijansa kansalaismielipiteen muokkauksessa, poliitikkojen mielipiteiden muokkauksessa, kansalaisten aktivoimisessa ja monissa muissa asioissa, jotka johtivat Kivinokan säilyttämiseen.
Tämä oli äärimmäisen suuri voitto, demokratian ja aktiivisten kaupunkilaisten voitto. Uskallan väittää, että tämä on yksi historian suurimmista voitoista, joita kaupunkilaiset ovat suuresta ja mahtavasta Helsingin kaupungista ottaneet. Rinnastuu taisteluihin Puu-Vallilasta ja Puu-Käpylästä.
Kuvailen tässä omasta näkökulmastani prosessia, jolla saatiin niskalenkki kaupungista. Jos joku joskus tutkii Kivinokan historiaa, niin kenties tämä kirjoitus valaisee yhtä aikakautta. Ja kenties joku voi tästä jotain oppiakin. Mutta korostan, että seuraava kirjoitus perustuu omiin muistiinpanoihini, päiväkirjamerkintöihin ja katkonaiseen muistiini. Toivottavasti en kuitenkaan ole unohtanut mitään olennaista.
Mistä kaikki alkoi?
Kaupunki esitti syksyllä 2013 suunnitelmiaan Kivinokan tulevaisuudelle. Kaupunki esitti 3 erilaista vaihtoehtoa, mutta aika nopeasti kävi selväksi, että kaupunki tulee esittämään rakentamista.
Kaupunki esitteli kolme suunnitelmaansa Kivinokan alueelle Kaupunkisuunnitteluviraston auditorio, syksy 2013.
Päätimme Kivinokassa koota ryhmän, joka alkaa ajaa Kivinokan säilyttämistä virkistysalueena. Nimesimme sen Kivinokka kaikille -liikkeeksi. Liike oli avoin ja siihen sai liittyä ja osallistua kuka vaan, joka kokee Kivinokan asian omakseen. Tietysti suurin osa liikkeen aktiiveista oli kivinokkalaisia, koska mehän sen alueen tunnemme rakkaimmaksi. Mutta oli liikkeessä muitakin. Ja se oli tärkeää, sillä emme halunneet antaa viestiä nimbyilystä (sillä emmehän me Kivinokassa nymbyile muutenkaan). Oli viestinnän kannalta äärettömän tärkeää, että liike ei koostunut pelkästään kivinokkalaisista.
Kivinokka kaikille -liikkeen lähtölaukaus Kivinokan tanssilavalla.
Vihaan nimbyilyä. Ja se oli vaikeaa tasapainoilua Kivinokka-liikkeen kanssa, että miten se vältetään. Miten argumentoida ulospäin ilman, että kuulostaa nimbyltä? Siinä sai olla kieli keskellä suuta. Minulla on mökki Kivinokassa, koska se on kiva paikka. Ja haluan puolustaa Kivinokkaa, koska se on kiva paikka, en siksi että minulla on siellä mökki. Olisin puolustanut Kivinokkaa vaikka minulla ei olisikaan mökkiä siellä (tuskin kuitenkaan niin aktiivisesti).
Oli alusta alkaen selvää, että Kivinokka ei tule säilymään entisellään. Juuri kukaan poliitikko ei tule äänestämään Kivinokan puolesta sellaisena alueena kuin se nyt on. Joka oli ihan oikein, sillä alue kaipaakin kehittämistä ja tietynlaista kasvojenkohotusta.
Teimme Kivinokka-liikkeessä päätöksen: Lähdemme voimakkaasti ajamaan virkistysalueen kehittämistä ja alueen avaamista entistä suuremmalle osalle kaupunkilaisia. Se olisi ainoa tie saada poliitikkojen enemmistö taaksemme. Siksi valitsimme liikkeen nimeksi ”Kivinokka kaikille”, emmekä esimerkiksi ”Suojele Kivinokkaa” tai ”Kivinokka säilytettävä”. Halusimme nimellä viestiä avoimuutta ja halua kehittyä. Sillä saimme myös häivytettyä pahinta nimbyily-leimaa.
Esimerkiksi Vartiosaari kaiketi rakennetaan, ja siinä vaikutti varmasti aika lailla se, että vartiosaarelaiset nimbyilivät: vastustivat siltaa ja alueen avaamista suuremmalle väkijoukolle (nyttemmin Save Vartiosaari -liike on kyllä hienosti ajanut saaren asiaa). Osmo Soininvaara kertoi, että se oli yksi syy, miksi äänesti Vartiosaaren rakentamisen puolesta.
Vartiosaareen verrattuna Kivinokalla on myös se hyvä puoli, että Kivinokalla on paljon enemmän käyttäjiä. Kun laskee mukaan kesämajat ja siirtolapuutarhan ja mökkien omistajien omaiset ja muut Kivinokan ystävät, niin siinä on kasassa monta tuhatta ihmistä. Saimme Kivinokka-liikkeeseen koottua hyvän porukan, jolla on paljon erikoisosaamista: mukana oli arkkitehtejä, jotka osasivat tehdä maankäyttösuunnitelmia virkistysalueen kehittämiseksi. Mukana oli ihmisiä, jotka osasivat paikallispolitiikan kiemurat ja joilla oli yhteyksiä päättäjiin. Yhdet tunsivat Kivinokan historian ja taustat, tiesivät mitä toimenpiteitä oli aikaisemmin tehty. Mukana oli tiedottamisen ja viestinnän ammattilaisia, jotka saivat juttuja medioihin. Toiset liikkuivat sosiaalisessa mediassa kuin kalat vedessä ja levittivät infoa siellä. Siten oli kaupunginosa-aktiiveja, jotka olivat aikaisemminkin taistelleet menestyksellisesti kaupunkia vastaan. Mukana oli ihmisiä, jotka osasivat järjestää tapahtumia. Yksi osasi tehdä mainoksia ja ilmoituksia. Ja monia muita taitavia ja puuhakkaita tyyppejä. Saatiin kasaan aika iskukykyinen porukka.
Tuumasta toimeen
Kun porukka oli saatu kasaan, oli aika alkaa toimia. Kiivain taisto käytiin aikavälillä syksy 2013 – kevät 2014. Tässä alla lueteltuna toimenpiteitä, joita teimme (ne ei ole lueteltu täysin kronologisessa järjestyksessä). Toimenpiteillä oli kolme päätarkoitusta: 1) saada poliitikot Kivinokan taakse, 2) saada kansalaismielipide Kivinokan taakse, 3) tehdä Kivinokkaa laajemmin tunnetuksi ja saada asialle näkyvyyttä.
Tällaista kaikkea teimme:
– Ilme. Luotiin liikkeelle Facebook-sivut ja visuaalinen ilme.
– Taustatyö. Liikkeen linja oli määritelty: Haluamme kehittää Kivinokkaa virkistysalueena. Aloimme etsiä tietoa ja perusteluita tavoitteemme pohjaksi. Emmehän me voi vaatia mitään, jota emme pysty perustelemaan. Perehdyimme aikaisempiin Kivinokka-päätöksiin ja asikirjoihin ja lausuntoihin. Katsoimme mitä strategioita kaupungilla on Kivinokan kohdalla ollut aikaisemmin, mitä luonnonsuojeluliitot yms. ovat Kivinokasta sanoneet. Teimme laskelmia Kivinokan käyttäjistä. Kun materiaalia oli kasattu, laadimme siitä 9 kohdan lausunnon ”Helsingin asuntopulaa ei voi ratkaista rakentamalla Kivinokka. Sen sijaan Kivinokka on virkistysratkaisu suurelle osalle Helsinkiä.”
– Kontaktit poliitikkoihin. Aloimme systemaattisesti käydä läpi paikallispoliitikkoja, järjestöjä ja yhdistyksiä ja tiedustelemaan heidän kantojaan Kivinokkaan. Tavoite oli, että saamme levitettyä tietoa itsestämme. Yritimme vaikuttaa mielipiteisiin ja samalla kartoittamaan mitä mieltä Kivinokasta ollaan. Monet olivat virkistysalueen kehittämisen kannalla, tai sitten kantaa ei ollut päätetty. Harva uskalsi kovin aikaisessa vaiheessa sanoa vielä kannattavansa rakentamista. Paras vastaus tuli RKP:n edustajalta: ”Olemme luonnollisesti kaiken hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan”. Ota niistä poliitikoista sitten selvää.
– Kontaktit järjestöihin. Olimme yhteydessä kymmeniin ja kymmeniin järjestöihin, joilta mahdollisesti voisimme saada tukea. Olimme yhteydessä kaikenlaisiin järjestöihin, kuten kaupunginosayhdistyksiin, luonnonsuojeluyhdistyksiin, polkupyöräilijöihin, ja mitä nyt keksimmekään. Osa lähti tukemaan Kivinokkaa avuliaasti, osa ilmoitti, että asia ei kuulu heidän agendaansa.
– Kävelyt. Aloimme kehitellä omaa visiota siitä, miten Kivinokkaa tulisi kehittää virkistysalueena. Halusimme, että poliitikoille annetaan myös muita vaihtoehtoja kuin pelkkä rakentamisvaihtoehto. Kivinokassa järjestettiin kävelykierroksia, joissa ihmiset saivat ideoida tulevaisuuden Kivinokkaa.
– Työpajat. Kaupunkisuunnitteluvirasto suostui pitämään kanssamme työpajoja, joissa kehiteltiin Kivinokan virkistyskäyttöä. Tästä kiitos ja kunnia virastolle, tällainen yhteistyö ei ole siellä jokapäiväistä.
– Visio Kivinokan tulevaisuudesta. Laadimme suunnitelman Kivinokan tulevaisuudesta virkistysalueena. Saimme kaupunkisuunnitteluviraston lupaamaan, että meidän visio esitellään poliitikoille (kaupunkisuunnittelulautakunnalle) samalla kuin viraston virallinen rakentamisvaihtoehto. Tämäkin on hyvin poikkeuksellista ja siitäkin kiitos virastolle. Ja vaikka visiomme ei olekaan ihan samaa tasoa kuin viraston ammattilaisten tekemä, niin olen aika ylpeä siitä. Luonto-liiton edustaja sanoi eräässä tilaisuudessa, että on nähnyt paljon asukkaiden tekemiä esityksiä, mutta tämä on yksi harvoista oikeasti toteuttamiskelpoisista suunnitelmista.
Meidän luomalle Kivinokan kehitysvisolle oli elintärkeää, että kaikki Kivinokassa toimivat yhdistykset (Kivinokkalaiset, Ponnistus, JHL) sen allekirjoittivat. Ja kaikkihan sen toki ilomielin allekirjoittivat. Eihän sillä olisi muuten ollut mitään painoarvoa.
– KinoKivinokka-elokuvatapahtuma. Järjestettiin ensimmäistä kertaa elokuussa 2013. Tapahtuman tarkoitus oli viihdyttämisen lisäksi herättää huomiota ja houkutella ihmisiä Kivinokkaan. Tapahtuma onnistui niin hyvin, että tämän vuoden elokuussa 2014 tapahtuma järjestettiin jälleen.
– Tukikonsertti. Kivinokan tukikonsertti päätettiin järjestää Kulosaaren kartanossa. Esiintyjiä oli monta kymmentä, kaikki halukkaat eivät tainneet edes mahtuneet mukaan. Tunnetuimpia nimiä olivat Tuure Kilpeläinen, Tumppi Varonen ja Freeman. Se oli hieno ilta, ihmisiä kävi illan aikana kartanolla noin tuhat. Konsertista toteutettiin myös videokooste. Video konsertista löytyy täältä:
– Joulupolku. Kivinokassa ja Kulosaaren kartanolla järjestettiin Joulupolku koko perheelle: joulupukki, askartelua, musiikkia, työpajoja, kahvia ja pullaa, yms. Leppoisa tapahtuma. Ihmisiä oli ihan kohtalaisesti, mutta silti vinkiksi muille: Älkää järjestäkö Joulupolkua samana päivänä kun kaupungissa on kuusi muutakin joulupolkua, kuten Seurasaaressa.
– Kivinokka-näyttely. Rikhardinkadun kirjastossa järjestettiin Kivinokka-aiheinen näyttely, jossa esiteltiin Kivinokan historiaa tekstien, kuvien ja taideteosten avulla.
– Adressi. Kivinokkalaiset olivat keränneet adressia jo paljon ennen vuoden 2013 syksyä, ja siihen oli kerätty noin 6000 yksityishenkilön nimeä ja noin 50 järjestön kannanotot. Adressi luovutettiin kaupunkisuunnittelusta vastaavalle apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilälle maaliskuussa 2014.
Kivinokkalaiset luovuttivat adressin Hannu Penttilälle.
– Kaavakävelyt. Kivinokassa järjestiin kävelykierroksia, joissa tehtiin aluetta tutuksi kaupunkilaisille ja poliitikoille. Vihreille ja demareille räätälöitiin omat kierrokset. Monet poliitikoista olivat ensimmäistä kertaa Kivinokassa, ja vasta kaavakävelyillä monille konkretisoitui millaisesta alueesta ovat päätöksiä tekemässä. Uskon, että kävelyt käänsivät monen poliitikon pään.
Helsingin vihreät kaavakävelyllä räntäsateessa.
– Mielipidekirjoitukset. Kirjoittelimme aktiivisesti mielipidekirjoituksia lehtiin, ja niitä julkaistiin ihan kiitettävästi, muun muassa Hesarissa, Vallila-Hermanni-lehdessä ja Kallio-lehdessä.
– Bloggaaminen ja sometus. Teimme blogikirjoituksia, jotka levisivät netissä erinomaisesti. Olimme aktiivisia netissä erilaisissa keskustelupalstoissa, joissa käsiteltiin Kivinokkaa. Etenkin Facebookissa, mutta myös Twitterissä käsiteltiin paljon Kivinokkaa.
– Tiedottaminen. Teimme lehdistötiedotteita kaikista tapahtumistamme ja uusista käänteistä ja saimme niitä hyvin esille eri medioissa (täällä valikoituja kirjoituksia).
– Mielenosoitus. Järjestettiin mielenosoitus Narinkkatorille paria päivää ennen kuin asiaa käsiteltiin kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Iloinen ja aurinkoinen tapahtuma, jonne tuli monta sataa Kivinokan kannattajaa. Paavo Arhinmäki kävi antamassa tukensa Kivinokalle, Pertti Kurikka piti pienen puheen, samoin kymmenet muut kaupunkilaiset. DJ soitti musaa ja Tumppi oli taas kitaran varressa.
Mielenosoitus Narinkkatorilla.
– Keskustelutilaisuus. Kivinokka-keskustelutilaisuus järjestettiin näyttely- ja infokeskus Laiturissa. Olimme saaneet paikalle edustajat kaikista poliittisista puolueista (paitsi kokoomuksen edustaja ilmoitti olevansa kipeä). Tupa oli täynnä ja keskustelu rakentavaa ja hedelmällistä.
Kaikki yllämainitut toimenpiteet tehtiin lähes nollabudjetilla. Liikkeellä ei ollut käytännössä rahaa lainkaan. Muutaman satasen liike sai sieltä täältä, mutta melkein kaikki tehtiin vapaaehtoisvoimin. Meillä ei ollut sellaisia tukijoita, jotka laittavat Hesariin kokosivun mainoksia, kuten Meri-Rastilan tapauksessa.
Uskonkin, että yksi Kivinokan vahvuuksista oli se, että me keskityimme kehittämisajatukseen ja avoimuuteen. Olimme rakentavia ja yhteistyöhaluisia. Meri-Rastilan agressiivisuus ärsytti monia poliitikkoja, vartiosaarelaisia on vuosien saatossa haitannut tietty nimbyily. Malmin lentokentälle ei haluttu ihmisiä. Me valitsimme toisen tien.
Jännittäviä ja piinaavia ratkaisuja
Jännitti aika kovasti, kun Kivinokasta päätettiin vihdoin kaupunkisuunnittelulautakunnassa loppukeväällä 2014. Olemmeko saaneet poliitikot vakuuttuneiksi, että Kivinokkaa kannattaa kehittää, ei rakentaa? Tiesimme, että Kokoomus haluaa rakentaa joka tapauksessa. Vasemmistoliitto sanoi ei rakentamiselle. Mutta entäs muut puolueet? Olemmeko saaneet ne taaksemme?
Kaupunki esitti kaupunkisuunnittelulautakunnalle, että Kivinokka rakennetaan. Vastapainona oli Kivinokka kaikille -liikkeen esitys. Kaksi kertaa kaupunkisuunnittelulautakunta siirsi asian käsittelyä. Ennen kolmatta käsittelyä Demarit ja Vihreät tekivät ryhmäpäätöksen, että haluavat säästää Kivinokan rakentamiselta. 29. huhtikuuta lautakunta päätti täpärästi äänin 5-4, että Kivinokkaa ei rakenneta, vaan Kivinokan asia palautetaan ”jatkosuunnitteluun, joka pohjautuu kesämaja- ja virkistyskäyttöön ja sen laajentamiseen.” Voittoskumpat avattiin!
Kivinokan puolesta äänestivät Eija Loukoila, Jape Lovén, Jaakko Meretniemi, Elina Moisio ja Mikko Särelä. Rakentamista kannattivat Hennariikka Andersson, Matti Niiranen, Tom Packalén ja Risto Rautava.
Mutta ei taistelu siihen jäänyt. Useimmiten, kun lautakunta asian päättää, niin se on sitten siinä. Mutta on 3 tapaa, jolla asia voidaan vielä viedä kaupunginhallituksen käsittelyyn. Siihen vaaditaan, että joko 1) kaupunginhallituksen puheenjohtaja haluaa asian kaupunginhallituksen käsittelyyn, 2) kaupunginhallituksen enemmistö sitä vaatii, tai 3) asiasta vastaava apulaiskaupunginjohtaja niin vaatii.
Nyt toteutui vaihtoehto 1 eli kaupunginhallituksen kokoomuslainen puheenjohtaja Tatu Rauhamäki halusi Kivinokan viedä kaupunginhallitukseen. Asia pitkittyi ja pitkittyi. Kävimme läpi kaupunginhallituksen esityslistoja joka viikko, että milloin se Kivinokka oikein on käsittelyssä. Viimein se ilmestyi esityslistalle 9. kesäkuuta.
Asian kaupunginhallitukselle esitteli kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä, jonka tiesimme kannattavan Kivinokan rakentamista. Penttilä oli aika ovela. Hän tiesi, että kaupunginhallituksessa on Kivinokan kannattajilla niukka enemmistö, kun Vihreät ja Demaritkin olivat tehneet ryhmäpäätöksen, että haluavat Kivinokan säilyvän virkistyskäytössä. Penttilä esitteli, että ”kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöstä Kivinokan suunnitteluperiaatteista ei ole tässä vaiheessa tarpeen muuttaa, sillä Kivinokan alueen jatkosuunnittelu on luontevaa ratkaista osana valmisteilla olevaa Helsingin yleiskaavaluonnosta.”
Tämä olisi tarkoittanut sitä, että kaupunginhallitus ei olisikaan tehnyt päätöstä Kivinokasta (koska Penttilä tiesi, että rakentamiskanta häviäisi), vaan asia siirretään käsiteltäväksi yleiskaavan yhteydessä myöhemmin. Ja luoja tietää miten siinä sitten kävisi!
Mutta onneksi kaupunginhallituksessa olevat Kivinokan puolustajat olivat hereillä. Eräs edustaja kävi Kivinokassa ja istuttiin Maijan kioskilla kahvilla, ja hän kertoi heidän taktiikkansa. He tulevat tekemään Penttilän esitykselle vastaesityksen, joka menee näin: ”Kaupunginhallitus päättää Kivinokan osayleiskaavan jatkosuunnittelusta, joka pohjautuu kesämaja- ja virkistyskäyttöön ja sen laajentamiseen. Asumista tulisi jatkossa kohdentaa Itäväylän ympäristöön taloudellisesti kestävällä tavalla.”
Eli kaupunginhallitus tekee selkeän päätöksen, eikä Kivinokan asiaa enää siirretä yleiskaavan käsittelyn yhteyteen.
Tämä vastaesitys voitti murskalukemin 10-5! Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Demareiden lisäksi myös Perussuomalaiset, Kepu ja RKP äänesti kaupunginhallituksessa Kivinokan puolesta. Vain Kokoomuksen jäsenet olisivat halunneet rakentaa Kivinokan. Toki täytyy sanoa, että Kokoomuksessakin oli ihmisiä, jotka puhuivat Kivinokan virkistyskäytön puolesta. Samoin kaikista muista puolueista löytyi myös yksittäisiä rakentamisen kannattajia.
Me saimme lopputuloksen jonka halusimme ja jota olimme voimakkaasti ajaneet. Emme me tietenkään yksin olleet asiaan vaikuttamassa. Monet muutkin tahot vetosivat poliitikkoihin Kivinokan puolesta, kuten kaupunginmuseo, luonnonsuojeluyhdistykset, paikallisjärjestöt, yms. Mutta uskon, että meidän työllä oli iso merkitys. Monet ratkaisevassa asemassa olleet poliitikot ovat ilmaisseet, että ratkaiseva tekijä oli se, että osoitimme halumme kehittää ja avata Kivinokkaa. Ilman sitä he olisivat todennäköisesti valinneet Kivinokan rakentamisen.
Miten tästä eteenpäin?
Tällaista kaupunkilaisaktivismi on hedelmällisimmillään: paljon ilmaisia työtunteja, yhteistyötä, uusia tuttavuuksia, oppimista (kantapäänkin kautta), jännitystä, kauhun hetkiä, intohimoa, turhautumista, väsymistä ja lopulta voittamisen riemua!
Se voitonriemu tuntuu entistä paremmalta, koska emme ole tehneet tätä kaikkea vain oman itsemme takia, vaan olemme edustaneet isoa joukkoa kaupunkilaisia ja kivinokkalaisia. Samalla olemme puolustaneet merellisen stadin historiaa ja luontoa. Olemme puolustaneet paljon suurempia asioita kuin sitä omaa pientä kesämajaa.
Paras palaute tuli vastustajan suusta. Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja, Kokoomuksen Risto Rautava sanoi lehtihaastattelussa, että vastassa on ”ammattimaisten vastustajien joukko”.
Nyt pitää alkaa lunastaa lupauksia. Kivinokasta pitää tehdä avoimempi paikka, sen takia Kivinokka säästettiin rakentamiselta. Se tarkoittaa kivinokkalaisten aktiivisuutta, mutta myös tahtoa kaupungilta kehittää Kivinokan virkistysaluetta. Kaupungin pitää itse kehittää aluetta sekä antaa kivinokkalaisille resursseja alueen kehittämiseen. Resursseilla tarkoitan sitä, että saadaan mahdollisesti tukia, rakennuslupia, turhien kieltojen ja säädösten poistamista. Kaupungin ja kivinokkalaisten vuokrasopimuksia tulee pidentää, jotta alueen kehittämisessä on järkeä.
Kivinokka tullaan nyt yleiskaavaan merkitsemään virkistysalueeksi. Vuonna 2002 kun yleiskaavaa viimeksi laadittiin, Kivinokka jätettiin selvitysalueeksi. Yleiskaavaa tultaneen seuraavaksi käsittelemään taas runsaan kymmenen vuoden päästä. Jos Kivinokka silloin on samassa tilassa kuin nyt, niin on aika varmaa että uutta pelastusoperaatiota ei tulla menestyksekkäästi tekemään. Kaupungin rakentamistarve vaan kasvaa tulevaisuudessa.
Siksi olisi tärkeää, että Kivinokkaan saadaan nyt kehitettyä ja rakennettua niin jykevä virkistysalue ettei sitä ole järkeä 10 vuoden kuluttua tuhota. Kivinokasta pitää tehdä yhä suuremmalle väelle yhä korvaamattomampi paikka.
Kiitos kaikille kymmenille ja sadoille Kivinokan pelastustalkoisiin osallistuneille!
KiviNokkailua-blogilla näyttää olevan aika kansainvälistä lukijakuntaa. Onkohan joku kivinokkalainen ollut matkoilla Ranskassa tai Amerikassa, kun niistä on tullut niin paljon klikkejä?
Bloggerin tilastojen mukaan viime viikolla blogia luettiin seuraavista maista:
Joskus on hauskaa spekuloida vaihtoehtoisella historialla. Entä jos asiat olisivatkin menneet toisin? Esimerkiksi seuraavalla tavalla.
Kustaa Vaasa suunnitteli Helsingin perustamista 1500-luvun puolivälissä. Hän halusi Tallinnalle pohjoisen kilpailijan. Kustaa Vaasa suunnitteli, että Helsinki perustetaan Santahaminan saarelle. Hän antoi luottomiehelleen Siuntion Suitian kartanon herralle Erik Flemingille tehtäväksi alkaa selvitellä asiaa. Fleming tutustui alueeseen ja lähistöön ja tiedusteli talonpojilta hyvää paikkaa perustaa kaupunki.
Lopulta Fleming ehdotti kuninkaalle, että eipä perustetakaan Helsinkiä Santahaminaan vaan Vantaanjoen suulle. Kuningas tulistui siitä, että Fleming oli kysynyt mielipiteitä rahvaalta, jolla oli kuninkaan mukaan ”heikko käsityskyky ja ymmärrys”. Lopulta Kustaa Vaasa kuitenkin myöntyi (kukaan ei tiedä miksi) Flemingin tahtoon ja niin Helsinki perustettiin vuonna 1550 Vantaanjoen suulle. Tämä tarina löytyy Seppo Aallon ansiokkaasta kirjasta Helsinki – sotakaupunki.
Kuten tiedetään, niin Helsinki ei Vantaajoen suistossa ollut kuin sata vuotta, ja sitten Helsingin keskusta siirrettiin nykyisen Senaatintorin paikkeille. Siirto tapahtui siksi, että Vanhankaupunginlahti oli niin matala, että suurten kauppalaivojen ja sotalaivojen oli vaikea sinne päästä.
Sitten vaihtoehtoiseen historiankirjoitukseen.
Mitä jos Kustaa Vaasa olisi pitänyt päänsä, ja perustanut Helsingin Santahaminaan? Sinne laivat ainakin pääsevät kätevästi, joten silloin kaupunkia tuskin olisi lähdetty siirtämään mihinkään.
Santahaminassa Helsinki alkaa kasvaa ja kehittyä.
Santahaminassa Helsingin keskusta on paljon idempänä kuin nykyään. Santahaminaan rakennetaan kaupungin hallinnollisia keskuksia, raatihuoneita, kasarmeja ja kirkkoja. Pikkuhiljaa kun kaupunki kasvaa ja Helsingistä tehdään pääkaupunki, alkaa saari käydä pieneksi. Alkaa laajentuminen kohti ainoaa mahdollista suuntaa – pohjoista.
Santahaminasta tulee Helsingin vanhakaupunki, jota nykypäivän turistit saapuvat katsomaan. Vanhimmat kivitalot ovat 1500-1600-luvuilta. Kaupungissa on pieniä kujia ja kauniita puistoja. Rannat on linnoitettu jykevästi ja turistit kävelevät linnoituksilla katsoen merta.
Jossain kohtaa Laajasalosta on tehty Santahaminaan silta. Laajasalon ja Herttoniemen väli pengerretään umpeen. Kulkuyhteydet ovat kunnossa.
Santahaminan käydessä pieneksi, kaupunki levittäytyy Laajasaloon. Laajasalosta tulee kaupungin kaupallinen keskus, Santahamina jää hallinnolliseksi vanhaksikaupungiksi. Laajasalon rantoja reunustaa teollisuus; tiilitehtaat, ruukit ja sahat.
1800-luvun puolessa välissä Helsinkiin rakennetaan ensimmäiset rautatiet. Rautatieyhtyes avataan Hämeenlinnaan. Tarvitaan rautatieasema. Se on helpointa rakentaa Herttoniemenrantaan, joka on kaupungin laidalla. Kuten päärautatieasemien ympäristö yleensäkin, alkaa Herttoniemeen keskittyä yrityksiä, kauppaa ja vuokra-asuntoja. Kulosaaren halki vie Länsiväylä, jota pitkin pääsee Turkuun.
Kivikaupunki alkaa kasvaa ja vallata tilaa 1900-luvun alkupuoliskolla. Töölön kaltainen asuinalue nousee Roihuvuoren ympäristöön ja Herttoniemen mäen rinteille. Työväen kaupunginosa rakennetaan kaupungin toiselle puolelle Kivinokkaan. Kivinokasta tulee Kallion kaltainen työväen asuialue korkeine kivitaloineen ja umpikortteleineen.
Mutta pitäähän työväestön virkistyä. He lähtevät kesäisin suurilla veneillään lahden yli telttailemaan. Nykyisen Hermannin, Sörnäisen ja Vallilan alueella nousee telttoja. Lapset uivat rannoilla ja hieman vanhemmat pelaavat jalkapalloa. Nykyisen Dallape-puiston kohdalla on tanssilava, jossa perustetaan tunnettu iskelmäorkesteri. Pian sallitaan myös pahvimajojen rakentaminen. Sodan jälkeen saa tehdä jo pysyvämpiä kesämajoja.
Talvisin lähdetään takaisin Kivinokkaan pieniin vuokra-asuntoihin. Ja odotetaan taas seuraavaa kesää.
Rakennusvirasto tulee antamaan Helsingin kioski-kahviloita nykyisille vuokralaisille kesäksi 2015 ilman kilpailutusta. Tämä koskee myös Kivinokkaa, eli Maijalla on kahvila ensi kesänäkin. Tämä tieto on tullut tänään.
Rakennusvirastolla oli suunnitelma, että he käyvät kaikki kioskit/kahvilat läpi, joiden vuokrasopimus nyt loppuu ja tarkastavat mitkä kilpailutetaan, vuokrataan edelleen tai myydään. Tämä selvitys on nyt siirtynyt vuodella eteenpäin.
by 
