Pasilan kolme asemaa – mitä tapahtui vanhimmalle?

 

Veturi ratapihalla vuonna 1898. Kuva: Finna.
Veturi ratapihalla vuonna 1898. Kuva: Finna.

Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rautatie avattiin 1860-luvulla ja siitä lähtien maa alkoi täyttyä asemarakennuksista. Pasilassa asemarakennuksia on ollut kaikkiaan kolme.

Pasilan nykyinen asema on 1980-luvulta. Asema on muuten kokenut aika ansiokkaan kasvojenkohotuksen viimeisen parin vuoden aikana. Kun en ollut hetkeen asemalla käynyt, niin en ollut tuntea sitä enää entisekseen.

pasilan asema2

Ennen nykyistä asemaa Pasilassa junamatkustajia palveli puinen asemarakennus, joka oli siirretty Pasilaan Kannakselta Vammeljoelta. Aseman suunnitteli ilmeisesti arkkitehti Thure Hellström, joka työskenteli rautatiehallituksen rakennussuunnitteluosastolla. Nykyisen asemarakennuksen valmistuttua, vanha Vammeljoen asema siirrettiin kivenheiton päähän Itä-Pasilaan, jossa se nykyisin tunnetaan Rauhanasemana.

rauhanasema2

Asema vuonna 1956. Kuva: Constantin Grünberg, Helsingin kaupunginmuseo (Finna).
Asema vuonna 1956. Kuva: Constantin Grünberg, Helsingin kaupunginmuseo (Finna).
Itä-Pasilaa vuonna 1974. Asema pilkottaa vasemmalla. Kuva: Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo (Finna).
Itä-Pasilaa vuonna 1974. Asema pilkottaa vasemmalla. Kuva: Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo (Finna).

Vammeljoen asema tuotiin Pasilaan 1920-luvulla. Sitä ennenkin Pasilassa oli asemarakennus. Vanha asema valmistui 1891 ja se oli tiettävästi arkkitehti Bruno Granholmin suunnittelema. Tässä Signe Branderin kuvassa vuodelta 1911 on Granholmin VR:n työntekijöille suunnittelema Toralinna ja vanha asema sen vieressä:

Kuva: Finna.
Kuva: Finna.

Vanhan aseman myöhemmistä kohtaloista en tarkkaan tiedä. Suomalaisiin asemiin ansiokkaasti keskittynyt sivusto Mikan huone kertoo, että asema olisi purettu 1960-luvulla. Museoviraston julkaisu Suomen rautatieasemat 1857-1920 puolestaan kertoo, että asemarakennus olisi julkaisun ilmestymisvuonna 1982 vielä ollut olemassa.

Pitänee selvittää.

Lue lisää aiheesta Paikallishistoria.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kuka oli Pakilan puutarhuri?

20151028_183957

Olin pienellä opastetulla kierroksella Olympiastadionilla. Nyrkkeilijöiden treenisalin seinässä roikkuu vanhat nyrkkeilyhanskat, ja niiden alla teksti “Pakilan puutarhuri”. Piti oikein lähteä googlaamaan, kuka tämä puutarhuri oikein on.

Pakilan puutarhuri oli nyrkkeilijä Pekka Kokkonen, jonka kulta-aika sijoittui 1950- ja 1960-luvuille. Hän oli omassa sarjassaan parhaimmillaan maailman kymmenen parhaan joukossa. MTV3 nosti Kokkosen Suomen kaikkien aikojen nyrkkeilijät -listalla sijalle 6. Koko lista täällä.

Täällä video, jossa Kokkonen nyrkkeilee Ylen Elävän arkiston filmipätkässä.

Aiheesta toiseen: Stadionilla on myös näyttämön ennätyksistä kertova laatta.

20151028_184214

Pääsimme käymään myös vanhassa legendaarisessa selostamossa.

20151028_193613

Lue lisää aiheesta Paikallishistoriaa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Miltä Keimolan moottorirata näyttää tänään?

20151103_145420

Keimolan moottoriradalla Vantaalla ajettiin kilpaa vuosina 1966-1978. Radan perusti Curt Lincoln, kun Eläintarhan ajoja Helsingissä ei enää voitu järjestää. Vantaakin tunnettiin silloin vielä Helsingin maalaiskuntana.

Keimolassa ajettiin F2-kisoja, ja siellä nuorina miehen alkuina uraansa aloittelivat niin Keke Rosberg, Mika Häkkinen, Jyrki Järvilehto ja Mika Salo. F1-tähdistä Keimolassa ajoi muun muassa Graham Hill. Rata oli runsaat 3 kilometriä pitkä.

Keimolassa järjestettiin myös festareita. Vuonna 1969 siellä ihmisiä villitsi Beach Boys. Hurriganes esiintyi vuosina 1972 ja 1973 järjestetyssä Keimola Rockissa.

Ajot Keimolassa loppuivat 1970-luvulla, mutta nuoriso kävi siellä vielä myöhemminkin “kuutamoajeluilla”. Lassila & Tikanoja perusti alueelle rengasvaraston, joka paloi vuonna 2004. Renkaat paloivat päiväkausia.

Nykyään Keimolan ajoista muistuttaa ränsistynyt valvontatorni. Torni on suojeltu, vaikka se vaurioituikin pahasti rengaspalon yhteydessä. Nuoriso on jättänyt siihen omat puumerkkinsä.

20151103_145407

Valvontatornin ympäristössä on ajoradan asfalttia vielä nähtävissä paikoitellen.

20151103_150015
Kilometrin pituinen pääsuora.

20151103_150254

Graham Hillin vanteet?
Graham Hillin vanteet?

Ajoradan alueella ollaan rakentamssa uutta asuinaluetta. Sijainti on oivallinen, sillä Kehärädan avauduttua Kivistön asema on parin kivenheiton päässä.

20151103_151152

Mutta Vantaan kaupungille pitää antaa isot moitteet siitä, miten moottoristadionia ollaan kohdeltu vuosien varrella. Osoittaa suurta kunnioituksen puutetta kulttuurihistoriaa kohtaan. Jos alue on todettu kelpaamattomaksi kilpa-ajoille, niin se on silloin ihan ok, että alueelle rakennetaan kerrostaloja. Mutta kilparadasta olisi pitänyt pitää huolta. Nyt metsä kasvaa asfaltin läpi. Kilparadasta olisi voinut tehdä vaikka kevyen liikenteen väylän kerrostalolähiön lomaan. Enää siitä ei ole mihinkään. Valvontatorni on päästetty heikkoon tilaan. Betonivalleja olisi voinut säästää muistoksi.

Uutta pitää rakentaa ja kaupungin pitää uudistua, mutta se täytyy tehdä historiaa kunnioittaen. Keimolassa menneisyys ollaan unohdettu. Siellä olisi mahdollisuus nähdä monia historian kerrostumia.

Lue lisää aiheesta Paikallishistoriaa.

Linkkejä:

Keimola – Moottoristadion, joka melkein katosi

Keimola Wikipediassa.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Lenin sohvasurffaili sukulaismieheni kämpillä

lenin

Helsingin Sanomissa oli kiinnostava juttu, joka kertoi kommunistijohtaja Leninin Helsingin vaiheista. Lenin asui maanpaossa autonomisessa Suomessa pariinkiin otteeseen ennen Venäjän vallankumouksia.

Jutun yhteydessä oli kerrottu osoitteet, joissa Lenin Helsingissä asui (printtilehdessä oli kartta ja osoitteet). Lenin asui Vuorimiehenkadulla maalis-huhtikuussa 1906 sosialistiopiskelija Severi Alanteen luona.

Severi Alanne sattuu olemaan minulle kaukaista sukua, hän on isoäitini isän serkku. Tiesin Alanteen sosialistitaustasta, mutta enpä tiennyt, että hän myös majoitti Leniniä.

lenin2

Vuorimiehenkadun talossa on muistolaatta, jossa kerrotaan Leninin asuneen talossa. Esittelinkin laatan kirjassani Muistolaattabongarin opas. Mutta enpä olisi uskonut, että kyseessä oli juuri Alanteen asunto.

Alanne oli vasemmistolainen, hän kuului SDP:n “marraskuun sosialisteihin” Otto Wille Kuusisen, Yrjö Sirolan ja muiden kanssa. Alanne pyöritti kotonaan salaista kirjapainoa ja sai sen vuoksi maanpetossyytteen. Hän lähti maanpakoon Amerikkaan, jossa teki pitkän työuran. Hänen kenties tunnetuin saavutus oli suomi-englanti-sanakirjan laatiminen vuonna 1919.

***

Siltasaaressa Juttutuvassa on vallankumouspöytä, jossa kerrotaan Leninin puineen nurkkapöydässä vallankumousjuonia vuonna 1908. HS:n juttu kertoo, että tarina on puutaheinää, sillä Lenin poistui Suomesta jo vuotta ennen kuin Juttutupa avattiin.

Lue lisää aiheesta Paikallishistoria.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Haagan veljeshaudan tiedot täysin vääriä

20150925_171002

Pohjois-Haagassa sijaitsee Kansalaissodan aikainen joukkohauta, johon on haudattu kaatuneita punaisia. Keväällä 1918 valkoisten avuksi tulleet saksalaiset teloittivat punaisia Vihdintien liikenneympyrän lähellä ja kaatuneet haudattiin syrjäiselle paikalle, nykyisen Pohjois-Haagan aseman lähelle. Lisäksi hautaan laskettiin Viron varapääministeri Jüri Vilms, joka lähti saksalaisia pakoon Tallinnasta jään yli Helsinkiin. Hänet ja hänen seurueensa saatiin kiinni ja teloitettiin Töölönlahden rannalla. Vilms ja kumppanit nostettiin haudasta seuraavana vuonna ja ruumiit siirrettiin Viroon. Ainakin “virallinen” totuus on kertonut näin.

20150925_171022
Veljeshauta sijaitsee kävelymatkan päässä Pohjois-Haagan asemalta.

Näitä tarinoita on ennenkin hieman kyseenalaistettu, mutta nyt tuoreessa kirjassa Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa – sotasurmat 1917-1918 (Gummerus) väitetään, että tapahtumien kulku on ollut tyystin erilainen.

Tutkija Kari Kuusela kirjoittaa kirjassa Vilmsin tapauksesta. Kun Vilms jätti Tallinnan taakseen, niin ainoat tiedot hänen seuraavista vaiheistaan perustuu Peeter Matz -nimisen huijarin kertomuksiin. Matz oli omien sanojensa mukaan agronomi ja luutnantti. Lähteiden mukaan Matz valehteli säännöllisesti siviilitittelistään ja upseerinarvostaan. Hän myös salakuljetti pirtua ja puhui tuomioistuimille puuta heinää. Hänen tarinansa ovat hyvin epäuskottavia. Hänen lähteensä olivat samanlaisia epäluotettavia veijareita kuin hän itsekin. Matz oli jopa keksinyt itse keskeisen todistajan, jolta hän oli kuullut Vilmisin teloituksesta.

Jüri Vilmsin teloitus
Vilms on saanut muistolaatan Töölölahden rannalle, vaikka on enemmän kuin epäselvää onko hänet teloitettu siellä.

Jo 1920-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan kukaan muu Matzin lisäksi ei ollut nähnyt Vilmsiä Helsingissä, ei Töölönlahdella eikä Haagassa. Kuusela kirjoittaa, että Huopalahden työväenyhdistyksen perimätiedon mukaan ei ole mahdollista, että Vilms olisi haudattu Haagaan. Sitä vastoin Ruotsin sota-arkisto kertoo, että valkoiset teloittivat Hauholla kolme punaista, joista ainakin yksi oli virolainen, jolla oli taskussa runsaasti rahaa. Olisiko se ollut Vilms?

Pohjois-Haagan veljeshaudalla on plakaatti, jossa siis lienee runsaasti virheitä. Suurin virhe on se, että todennäköisesti Vilmsiä tovereineen ei koskaan haudattu sinne. Mutta vaikka olisikin haudattu, niin laatassa on silti virheitä.Vilms oli Viron varapääministeri ja oikeusministeri, ei ulkoministeri. Hänen nimensä kirjoitettiin Virossakin V:llä, ei W:llä. Ruumiit nostettiin haudasta 10.12.1920, ei 9.9. Teloituskin tapahtui tiettävästi päivää myöhemmin kuin laatan väittämä 12.4.1918. Lisäksi Vilmsin kanssa Suomeen matkanneen Johannes Peistikin nimi on kirjoitettu väärin Pleistik.

Muistolaatta Pohjois-Haagan haudalla pitää sisällään aika lailla virheitä.
Muistolaatta Pohjois-Haagan haudalla pitää sisällään aika lailla virheitä.

Hautamuistomerkissä kerrotaan, että paikalle on haudattu 28 punakaartilaista ja siviiliä, jotka kuolivat saksalaisten teloituksen uhreina 12.4.1918. Kuusela kirjoittaa, että teloitus on varmaankin tapahtunut, mutta faktatietoa siitä on hankalaa saada. Tarinan mukaan kaupunkia valloittaneet saksalaiset löysivät kellarista punaisia ja siviilejä, jotka antautuivat. Kuitenkin joku punainen avasi tulen, tahallaan tai vahingossa. Erään tarinan mukaan kaksi saksalaista olisi kuollut ja heidät haudattiin Lapinmäen tien varteen. Paikalla on edelleen hautamuistomerkki. Kuuselan mukaan on kuitenkin todennäköisempää, että sotilaat kuolivat taistelussa kuin jostain punaisten vahingonlaukauksesta. Toisen tarinan mukaan punaiset ampuivat saksalaisten komentajan kenraali von der Goltzin autoa. Tästä ei ole kuitenkaan mitään merkintää saksalaisissa lähteissä. Luulisi, että jos kenraalin autoa tulitetaan, niin siitä jäisi jotain merkintöjä sotapäiväkirjoihin.

saksalaisen sotilaan hauta
Saksalaisten sotilaiden hauta Lapinmäentien varrella Etelä-Haagassa.

Niin tai näin, saksalaiset tuohtuivat, laittoivat miehet riviin ja teloittivat joka kolmannen. Näin ainakin tarina kertoo. Kuusela pitää tätäkin melko epätodennäköisenä, johtuen siitä että teloitetuista moni oli Huopalahden punakaartissa merkittävässä asemassa. Summittaisella ampumisella tuskin olisi päästy niin “hyvään” tulokseen.

Historiassa riittää tarinoita ja legendoja. Haagan hauta pitää sisällään monta hyvää tarinaa. Osa totta, osa tarua.

Lähde: Jarmo Nieminen (toim.): Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa – sotasurmat 1917-1918.

Lue lisää aiheesta Paikallishistoria.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Alttaritaulu, joka ei kelvannut Tuomiokirkkoon

20150611_152023

Kuvassa olevan alttaritaulun teki taiteilija Robert Wilhelm Ekman. Maalauksen nimi on Jeesus siunaa lapsia. Ekman teki maalauksen Helsingin Tuomiokirkon alttaritauluksi 1840-luvulla. Ekman oli hyvin suosittu alttaritaulujen tekijä, ja hän teki alttaritaulut muun muassa Oulun, Porin, Vaasan, Paimion ja Sauvon kirkkoihin.

Jeesus siunaa lapsia -maalaus ei kuitenkaan Helsingin Tuomiokirkkoon (silloin vielä Nikolainkirkko) kelvannut. Keisari Nikolai I ei maalauksesta pitänyt, vaan hän halusi kirkkoon venäläisen T. K. von Neffin maalauksen Jeesuksen ristiltäotto. Keisarin sana oli laki ja von Neffin maalaus koristaa Tuomiokirkon alttaria edelleenkin.

Ekmanin alttarimaalaus sai kodin sitten Vanhasta kirkosta, joka oli valmistunut hieman ennen Tuomiokirkkoa. Vanhassa kirkossa kun ei alttaritaulua ollut lainkaan, vaan sen tilalla oli Carl Ludvig Engelin suunnittelema kullattu risti.

Ehkä Von Neffin maalaus sopii paremmin suomalaiseen sielunmaisemaan. Se on synkkäsävyisempi kuin Ekmanin kirkasvärinen maalaus. Se myös kuvaa synkempää aihetta.

Kummasta itse pidät enemmän?

T. K. von Neffin alttaritaulu Tuomiokirkossa.
T. K. von Neffin alttaritaulu Tuomiokirkossa.
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Löytyykö sadun prinsessa kiven sisältä?

prinskivi

Pohjois-Haagassa on suuri kivi, joka on haljennut keskeltä kahtia. Kiveä kutsutaan Prinsessankiveksi. Tarina kertoo, että paha noita sulki kauniin prinsessan kiven sisään. Rohkea prinssi halkaisi kiven ja vapautti prinsessan. Samalla hän sai puoli valtakuntaa, toisin sanoen puoli Haagaa eli Pohjois-Haagan.

Toisen tarinan mukaan kivestä olisi yritetty louhia kivimurskaa läheiselle tykkitielle. Tämä kuulostaa jo uskottavammalta.

prinskivi2

Prinsessankivi löytyy Runar Schildtin puiston Lassilan päädystä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Ystävysten muotokuvat

valdefelt

Taiteilija Albert Edelfelt ja kuvanveistäjä Ville Vallgren syntyivät vuoden välein Porvoossa. Edelfelt vuonna 1854 ja Vallgren 1855. Kaksikko tunsi toisensa pienestä pitäen ja leikkivät keskenään lapsina.

Sittemmin taiteilijakaksikon leikit muuttuivat railakkaiksi illanvietoiksi Helsingissä ja myöhemmin Pariisin taiteilijapiireissä.

Mikä voisikaan olla suurempi kunnianosoitus ystävää kohtaan kuin itse tehty muotokuva. Edelfelt maalasi muotokuvan Vallgrenista. Maalaus on Porvoon museossa ja se on nimeltään “Ville Vallgren iloisen aamiaisen jälkeen”. Muotokuva on vuodelta 1886.

Vallgren puolestaan ikuisti Edelfeltin veistokseksi. Vallgren on kuvannut ystävänsä työnsä äärellä, paletti ja sivellin kädessään. Vuonna 1927 paljastettu veistos on Ateneumin puistikossa (väliaikaisesti siirretty remontin tieltä syrjään). Myös Porvoossa on Vallgrenin tekemä Edelfeltin rintakuva.

Aika velikultia.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kun sotakone lensi Johanneksenkirkon tornien välistä

Kuva: Finna.
Kuva: Finna.

Johanneksenkirkon kaksoistornit kohoavat 74 metriin. Vuonna 1923 sotilaslentäjä Arvi Pajunen ei voinut mitään houkutuksilleen ja kokeili mahtuuko kakstoistornien välistä lentokoneella. Pajunen oli kuullut, että venäläinen kaksitasolentokone olisi tehnyt saman tempun kymmenisen vuotta aikaisemmin.

Pommistuseskaaderin komentajana palvellut Pajunen ohjasi koneensa kohti torneja. Ja hyvinhän siitä tornien välistä mahtui lentämään.

Pahaksi onneksi puolustusministeriö sijaitsi lähistöllä ja puolustusministeri, kenraalimajuri Vilho Peter Nenonen sattui huomaamaan Pajusen tempauksen. Nenonen taisi suhtautua temppuun ymmärtävästi, sillä Pajusen rangaistus oli melko lievä: muutama päivä arestia. Hänet vielä ylennettiin majuriksi samana vuonna.

Lähde: Heikki Nuutinen: Johanneksen kirkko 100 vuotta

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Jugendsalissa saa kahvia kansallisromanttisessa hengessä

20150907_145334

Jugend-salissa Pohjoisesplanadilla on kahvila, jossa pääsee tekemään aikahypyn kansallisromanttisiin tunnelmiin. 1800-luvun alkupuolelta peräisin oleva rakennus on ulkoasultaan uusklassistinen, mutta arkkitehti Lars Sonck laittoi sisätilat uuteen uskoon, kun rakennus avattiin pankkina vuonna 1904.

Sonck suunnitteli rakennuksen ajan hengen mukaisesti jugend-tyyliin, jossa kansallisromanttisia elementtejä piisasi. Sali tuo mieleen muun muassa Hvitträskin tai Tarvaspään jugend-linnat.

Salin perällä on kattomaalaus, jossa Helsinki on kuvattu Korkeasaaren suunnasta. Maalauksen on toteuttanut taiteilija Viljo Sjöström.

20150907_145354

Sonckin apuna toimi Valter Jung, joka vastasi salin koristelusta. Pieniä koristeaiheita riittää: on kissoja, lintuja ja menninkäisten päitä. Eteisessä on kaksi miestä kerääntynyt pöydän ääreen laskemaan rahojaan.

20150907_145306

20150907_145423

20150907_145508

20150907_145604

20150907_145637
Rakennus kuitenkin rapistui vuosien saatossa pahoin ja se romutettiin lähes maan tasalle. Arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnitelmien mukaan talo rakennettiin uudestaan entisen kaltaiseksi.

Kahvilaa on pitänyt muutaman vuoden Aschan. Tarjoilija suositteli maistamaan Satukakkua, joka on hänen oma suosikkinsa. Ihan makoisaa oli. Hinta 4,60 euroa, joten ei ihan halpaa, mutta tuskin Espalta mitään sen halvemmalla saa.

20150907_150208

Aschanin Cafe Jugendin kotisivut.

Jugendsali Wikipediassa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Helsingin ainoa naista kuvaava näköispatsas

larin paraske3

Tämä on hyvä knoppi baaripöydässä: Kuka on ainoa nainen, joka on saanut Helsinkiin näköispatsaan? Moni nainen on saanut veistoksen Stadiin, kuten Miina Sillanpää ja Ida Aalberg, mutta vain Larin Paraske on saanut näköispatsaan. Muut ovat abstrakteja veistoksia.

Paraske istuu Mennerheimintien varrella Finlandia-talon paikkeilla. Paraske (1833-1904) oli runonlaulannan ikoni, jolta on kerätty yli 30 000 runonsäettä. Hän inspiroi taiteilijoita. Sibelius kävi tapaamassa Paraskea Karjalassa, Järnefelt ja Edelfelt maalasi naisesta kuvia.

Alpo Sailon tekemä patsas on vuodelta 1936. Se suunniteltiin alkujaan Kalevala-taloon, jota Eliel Saarinen suunnitteli Munkkiniemeen. Nykyisen Kalastajatorpan läheisyyteen kaavailtu Kalevala-talo olisi ollut valtava rakennus, joka olisi omistettu kalevalaisen kulttuurin esittelylle. Hanketta ajettiin 1920-luvulla ja Alpo Sailo oli innokkaimpia puuhamiehiä.

Kalevala-talo törmäsi rahoituksen puutteeseen, ja se ei koskaan valmistunut. Sailo teki kuitenkin Paraske-patsaansa ja se on ilahduttanut helsinkiläisiä pian 80 vuotta.

Vitsiniekat ovat patsaasta komentoineet, että Sailo laittoi Paraskeen istumaan huussiin. No mutta, ei ole kukaan toinen nainen Helsingissä päässyt edes huussiin istumaan patsaan muodossa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Hämyistä tunnelmaa Kaurilan saunassa

20150902_210548

Olin menossa pelaamaan jalkapalloa Pirkkolan Wembleylle, mutta flunssaa puski päälle ja jouduin jättämään pelit väliin. Muistin, että Kaurilan saunan yleiset saunavuorot ovat keskiviikkoisin, joten pakkasin saunakassin ja suuntasin Meilahteen.

Kaurilan saunan miesten vuorolla oli melko hiljaista. Itseni lisäksi siellä oli kaksi saunojaa. Toinen oli italialainen turisti, joka kertoi kovasti pitävänsä saunomisesta. Oli netistä etsinyt vaimonsa kanssa helsinkiläisiä saunoja ja sitä kautta päätynyt Kaurilan saunaan.

Sauna lämmitetään puilla ja tulipesän luukussa olevan lasin läpi liekit valaisivat saunan. Lisäksi valoa tuli kynttilöistä ja lyhdyistä. Suuressa kiukaassa on kiviä 350 kiloa. Suihkuja saunassa ei ole, vaan siellä peseydytään vesikuuppia käyttäen. Saunan emäntä Saara Lehtonen on tehnyt saunan saippuat ja shampoot itse (niitä voi myös ostaa). Jännittävä vanhan ajan meininki. Näin saunoivat seitsemän veljestä. Lisää tunnelmaa toi vielä rakennusta piiskannut syksyinen rankkasade.

Löylyjen välillä käytiin vilvoittelemassa tuvan puolella tai ulkoterassilla. Pöydälle oli asetettu tarjolle leipää ja voita.

20150902_210559

Saunassa on keskiviikkoisin naisten vuoro klo 18-20 ja miesten vuoro klo 20-22. Naisten vuorolla riittää väkeä, mutta Lehtonen on harmitellut sitä, että miehet eivät ole saunaa oikein löytäneet. Saunaan pitää ostaa lippu etukäteen netistä ja yhdelle saunavuorolle mahtuu runsaat 10 henkeä. Lipun hinta on 16 euroa. Ei se erityisen halpa ole (jos vertaa muihin yleisiin saunoihin), mutta jos nyt vaikka kerran kuussa käy löylyissä, niin kyllä siitä tunnelmasta voi hieman maksaakin.

IMG_8075

IMG_8076

Kaurilan sauna sijaitsee Viher-Meilahdessa Kaurilan huvilan pihalla. Keltainen huvilarakennus on itäsuomalaiseen Kaurilan kylään rakennettu entinen asemarakennus. Kaurila on pieni asemapaikkakunta alle kymmenen kilometrin päässä itärajasta. Asema rakennettiin Karjalan radan varteen vuonna 1894. Sota-aikana Kaurilan kautta kulki monet sotilaat, ja myös marsalkka Mannerheim vieraili asemalla. Vuosien varrella asema autioitui. Asemarakennus purettiin ja siirrettiin Helsinkiin ja Meilahteen vuonna 1994. Saunarakennus puolestaan on peräisin Tuusulasta.

Kävin paikalla myös alkukesästä, jolloin oli hieman valoisampaa. Tässä muutamia kesäisempiä kuvia.

IMG_8113

IMG_8098

IMG_8091

Poistuessani saunasta runoilin terveiset vieraskirjaan:

“Mahtavat löylyt, hyvä seura ja lämmin tunnelma kylmässä maailmassa.”

20150902_211425

Kaurilan saunan kotisivut
Yleiset lenkkisaunat keskiviikkoisin, naiset klo 18-20, miehet klo 20-22. Lippu pitää ostaa netistä ennakkoon.

Lue myös juttu Helsingin yleiset kesäsaunat.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Viimeinen Suomessa teloitettu nainen ammuttiin täällä

20150807_133823

Martta Koskinen oli viimeinen Suomessa teloitettu nainen. Hän oli ompelija, jota syytettiin maanpetoksesta.

Koskinen teloitettiin 28.9.1943 Malmin ampumaradalla. Hänen viimeisistä hetkistään ei ole tarkkaa tietoa. Tarinan mukaan Koskinen huusi viime sanoikseen kuolemaa Rydille, Mannerheimille ja Tannerille. Hän kuoli useisiin laukauksiin, jotka osuivat päähän ja rintaan. Koskisen tarina käydään aika hyvin läpi Helsingin Sanomien kuukausliitteen artikkelissa.

Koskisen teloituspaikka näyttää nykyään suunnilleen tältä (kuva alla ja yllä). Malmin ampumarata on lakkautettu ja paikalle raivattu Kivikon urheilupuistoa. Teloituspaikalla pelataan jalkapalloa ja lapset leikkivät. Harva kuntoilija ja ulkoilija tietää tästä synkemmästä historiasta.

20150807_133829

PS. Eräs tuttuni työskentelee Helsinki-oppaana ja hän opastaa paljon ulkomaalaisia ryhmiä. Hän kertoi, että Helsingissä on yksi yllättävä kohde, jonka ulkomaalaiset haluavat tulenpalavasti nähdä: Kivikon hiihtohalli. Hallin ulkopuolella oli tälläkin kertaa charter-bussi.

20150807_133949

Lue myös: Neuvostosotilaiden hauta Kivikossa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kesäiset retket Lammassaareen ja Kuusiluotoon

20150629_184247

Kuluvana kesänä tuli vierailtua Lammassaaressa parinkiin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla vietiin sinne Turusta saapuneet vieraamme. Kävelimme pitkospuita pitkin tuon idyllisen vajaan kilometrin matkan.

Lammassaari on pieni saari keskellä Vanhankaupunginlahtea. Lahden pohjoisosasta lähtee saareen kapeat pitkospuut. Lammassaari oli lähellä Helsingin maantieteellistä keskipistettä, kunnes Sipoosta liitettiin osa Helsinkiin ja sitä mukaa myös keskipiste siirtyi idemmäs.

20150629_190312

20150629_172242

Lammassaari on tunnettu kesämajoistaan, joita siellä on runsaat sata. Pieniin kesämajoihin ei tule sähköä eikä lämmintä vettä. Majoja saaressa on ollut 1940-luvulta lähtien.

20150809_172718

Tässä kesämajassa on kulunut viiniä. Korkeista on saanut mukavat päälliset pöytään ja tuoliin.
Tässä kesämajassa on kulunut viiniä. Korkeista on saanut mukavat päälliset pöytään ja tuoliin.

Kesämajoja vanhempaa rakennusperimää edustaa saaren korkeimmalla kohdalla oleva Pohjolan pirtti. Raittiusseura Koitto rakensi pirtin aivan 1900-luvun alussa. Sitä on sittemmin hieman laajennettu ja uudistettu. Lammassaaressa järjestettiin säännöllisesti tansseja 1930-luvulta 1960-luvulle. Miss Lammassaari oli myös tapana valita. Nykyään Pohjolan pirttiä vuokrataan häihin ja muihin yksityistilaisuuksiin.

Pohjolan pirtti.
Pohjolan pirtti.

Lammassaaressa on myös lintutorni, ja hyvällä paikalla onkin. Vanhankaupunginlahti on maan kuulu lintujen pesimispaikka ja Natura-suojelualuetta.

Näkymä lintutornista.
Näkymä lintutornista.

Lammassaaresta jatkettiin matkaa läheiseen Kuusiluotoon. Lammassaaren ja Kuusiluodon välissä kulkee myös pitkospuut.

20150809_173427
Pitkospuut lähtevät hieman huomaamattomasta paikasta.

Nimestään huolimatta Lammassaaressa ei ollut lampaita, mutta Kuusiluodossa niitä oli. Olivat kiinnostuneita satunnaisen matkailijan eväistä.

20150629_184228

Portti estää lampaita lähtemästä pitkospuille.
Portti estää lampaita lähtemästä pitkospuille.

Kalastajasuvut ovat asuttaneet Kuusiluotoa 1800-luvulta alkaen. Kalastajien lisäksi pientä saarta ovat asuttaneet erilaiset yhdistykset, kuten raittiusyhdistys Pyrintö, Hermannin nuorisoseura, Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys ja Suomen posteljooniyhdistys. Kuusiluodossa oli Lammassaaren tapaan tanssilava ja siellä oli myös vuonna 1908 valmistunut suuri kesäsiirtola, joka tuhottiin 1977. 1980-luvulla Veikko Hursti järjesti Kuusiluodossa kesäleirejä alkoholisteille.

Vuodesta 1990 lähtien Kuusiluotoa on hallinnut Vanhankaupungin kulttuuri-ekologinen klubi, joka ylläpitää saaren vuonna 1930 valmistunutta huvilaa. Yhdistykseen kuuluu ekologisesta elämäntavasta, perinnetaidoista ja luonnosta kiinnostuneita ihmisiä.

Yhdistyksen nokkamies Eero Haapanen on kirjoittanut hienon kirjan alueen kalastajasuvusta – Sörkan rysäkeisarit.

Myöhemmin kesällä teimme vielä toisen matkan Lammassaareen ja Kuusiluotoon. Tällä kertaa tulimme soutaen Kivinokasta.

20150809_184249
Kivinokasta soutaa Lammassaareen noin 15 minuuttia.

Lisätietoa:

Kuusiluodon kotisivut

Raittiusyhdistys Koiton historiaa

Vanhankaupunginlahti Helsingin kaupungin sivuilla

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Helsinki palaa – ainakin palomuseossa

Paloauto2

Korkeavuoren pelastusasemalla on kovin vähän tunnettu Palomuseo. Palomuseossa pääsee tutustumaan pelastuslaitoksen historiaan. Vanhimmat esineet ovat 1700-luvulta. Mutta Palomuseo on myös jännittävä vierailukohde, jos on kiinnostunut Helsingin paikallishistoriasta. Tässä joitain poimintoja kaupungin tulipalojen historiasta.

Ateneumin takana sijaitsi VPK:n talo, jonka arkkitehti oli Theodor Höijerin suunnittelema – samoin kuin Erottajan paloasemakin. VPK:n talo purettiin vuonna 1967. Palomuseossa on kuva rakennuksesta, tältä se näytti:

IMG_8684

VPK:n talon juhla-aulassa oli neljä ritari-patsasta. Niistä kaksi on Palomuseon suojissa. Kaksi muuta on Albertinkadulla sijaitsevassa ravintola Pompierissa.

IMG_8641

Palomuseoon on tehty pienoismalli vanhan Ruotsalaisen teatterin palosta. Svenska teatern paloi toukokuussa 1863.

IMG_8647

1950- ja 1960-luvulla eläneet muistavat ehkä vielä palokellot, joilla hälytettiin palokunta paikalle tulen päästessä irti. Tämä yksilö oli osoitteessa Itäinen puistotie 7.

IMG_8663

Ja tämä kyltti oli jossain Kalliossa.

IMG_8661

Palomuseossa on paljon valokuvia historian saatossa sattuneista tulipaloista. Tässä liekeissä on Messuhalli (so. Kisahalli) vuonna 1966.

IMG_8674

Tässä puolestaan kuvia Annankadulla sijainneen Tilgmannin kirjapainon palosta vuodelta 1960. Räjähdyksessä sai surmansa kolme palomiestä.

valokuva

Palomuseon perinneaulassa on seinälaattoihin kaiverrettu niiden henkilöiden nimet, jotka pelastuslaitoksella ovat vuosien varrella työskennelleet. Silmään pisti heti kolmen suomenmestaruuden lätkäjätkä Matti “Hakki” Hagman.

IMG_8622

Paloaseman torni kohoaa 42 metriin maan pinnalta, ja meren pinnasta katsottuna noin 60 metriin.

IMG_8704

Torniin ei normaalisti museovieraat pääse, mutta jos ryhmät varaavat opastuksen, niin silloin ryhmä saa kivuta portaat ylös asti. Näkymät ovat hienot. Yhtään paloa ei näkynyt.

IMG_8686

Palomuseossa pääsee tutustumaan Helsingin historiaan erinomaisesti myös siksi, että museota ylläpitää ja näyttelyn on suunnitellut paikallishistoriasta kiinnostunut Jari Auvinen. Auvinen on tehnyt lukuisia kirjoja, joista tuorein on keväällä ilmestynyt Puu-Pasilan historiikki.

Helsingin pelastuslaitoksen palomuseo (Korkeavuorenkatu 26)

Avoinna ke ja su 12-16.

Museon kotisivut.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather