Kategoria: Kaupunkikulttuuria

Tänä kesänä Maija on Kivinokan kahvilassaan ilahduttanut suuria määriä ihmisiä kilipukeillaan, lampaillaan ja kanoillaan. Harvoin missään kahvilassa nähdään niin spontaania iloa ja naurua kuin Kivinokassa.

Kaupunki on päättänyt kilpailuttaa kioskit, ja ainakin Käpylässä on noussut kansanliike puolustamaan lippakioskin yrittäjiä.

Viimeisten tietojen mukaan Maijan kioski kilpailutetaan myös. Aikaisemmin vuokrasopimusta on jatkettu ilman kilpailutusta. Tiedustelin asiaa Rakennusvirastosta, josta vastattiin:

”Olemme kuluvan syksyn aikana tekemässä selvitystä kaikista kioskeistamme sekä siitä mitkä niistä mahdollisesti tullaan myymään ja mitkä vuokraamaan edelleen, joten emme vielä tässä vaiheessa valitettavasti osaa kertoa teille tämän enempää Kivinokan kioskin kohtalosta.”

Itse näkisin mieluusti Maijan kioskillaan ainakin vielä vuoden tai pari. Hän on itse luonut kioskin konseptin ja tehnyt siitä juuri sopivan näköisen ja oloisen Kivinokkaan.

Ymmärrykseni mukaan Maija on halukas vielä jatkamaan, mutta jos samalle viivalle tulee jokin suurempi kahvilayrittäjä, niin voi olla että on aika vaikea pärjätä tarjouskilpailussa. Toivottavasti sitten valinnassa painavat muutkin asiat kuin raha. Paras juttu olisi, jos kaupunki jatkaa vuokrasopimusta Maijan kanssa ilman kilpailutusta, kuten tähänkin saakka. Kilpailutetaan kioski sitten, kun Maija siitä joskus luopuu.

BÄÄ!

by

Kävin pienellä veneretkellä Jarmo Niemisen kanssa. Nieminen on suuri Helsingin saariston tuntija ja luonnon puolestapuhuja. Hän on muun muassa Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja ja kokoomuksen kaupunginvaltuutettu. Oli muuten harvoja kokoomuslaisia, jotka kannattivat Kivinokan säästämistä rakentamiselta. Nieminen on myös tehnyt useita Helsingin saaristosta kertovia kirjoja, joista tuorein on Aarresaaret viime keväältä.

Mutta varsinaiseen asiaan.

Nieminen on viime aikoina kartoittanut saaristoalueen lepakoita kaupungille.

– Kivinokka on 1. luokan lepakkoaluetta, Nieminen kertoo.

Hän toivoo, että Kivinokan nykyinen Saaritoimikunta profiloituisi lepakkosaaritoimikuntana. Hän toivoo, että Saaritoimikunta kyselisi mökkiläisiltä havaintoja lepakoiden ”pesistä”. Pitäisi kartoittaa mökkejä, joista on kuulunut rapinaa jne. Ei näet tiedetä tarkkaan, missä lepakot pesii. Ne voivat olla mökeissä, puissa tai kartanon aluella.

Nieminen toivoo myös, ettei katuvaloja Kivinokassa ainakaan lisättäisi. Lepakot eivät valosta pidä.

Nieminen kertoo, että hän voisi tulla oikein mielellään kertomaan kivinokkalaisille, miten tehdään lepakkopönttöjä. Eiköhän koota porukkaa kasaan vaikkapa heti alkukeväällä ja kutsuta Nieminen kertomaan asiasta!

Nieminen pitää loistavana asiana, ettei Kivinokkaan rakenneta asuntoja. Hän suitsuttaa Kivinokka kaikille -liikkeen työtä, jolla Kivinokka nyt viimeksi pelastettiin.

– Kivinokka kaikille -liike teki pirun hienoa työtä, hän toteaa.

Hän tietää, että kaupunginvaltuusto näkee punaista aina, kun jossain aletaan nimbyillä liikaa. Hän arvostaa sitä, että Kivinokka on valinnut avoimuuden tien.

– Tehkää nyt helvetti siitä entistä julkisempi paikka, valtuustossa on edelleen se kolmannes, joka haluaa sen jyrätä, Nieminen sanoo.

Entisenä upseerina hän kertoo, että Santahamina-seurassa he ovat ottaneet ajat sitten saman avoimuuden linjan. Sotilasalueelle ei nyt ihan tuosta vaan saa mennä, mutta aina kun joku ryhmä haluaisi tutustua alueeseen, niin yleensä vieraat otetaan avosylin vastaan.

Nieminen liikkuu paljon veneellä ympäri Helsingin saaristoa. Kivinokkaan hän lähettää seuraavan toiveen:

– Yrittäkää nyt saada sinne kunnon laiturit, jonne pääsee veneillä!

by

Kivinokassa uusia tuulia.

Kivinokan syyskokouksessa valittiin viime viikonloppuna Saaritoimikunta vuodelle 2015. Entisestä Saaritoimikunnasta jäivät pois 2 henkilöä, jotka olivat jo aikaisemmin ilmoittaneet etteivät jatka Saaritoimikunnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että myös puheenjohtaja tulee vaihtumaan, sillä tämän vuoden puheenjohtaja, mainio Rita Löwenhild ei halunnut enää jatkaa (tai muilta kiireiltään pystynyt). Se on minusta hieman sääli, sillä Rita oli tehtävässään hyvä.

Nykyisestä Saaritoimikunnasta jatkaa ensi vuonna Marjut Kuopus, Marja Sylman, Tuuli Laukkanen ja minä itse. Kiitän yhdistyksen jäseniä lämpimästi luottamuksesta! Erityisesti mieltä lämmittää ikikivinokkalaisen Marja Sylmanin jatko, sillä Saaritoimikunnan työssä kaivataan pitkällistä kokemusta.

Uusina jäseninä Saaritoimikunnassa ensi vuonna ovat Lauri Kiukas, Soile Rusanen, J. Salonen ja Anna Kähkönen.

Ensivaikutelma tulevasta Saaritoimikunnasta on, että hyvänlainen soppa erilaisia, erilailla ajattelevia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Hienoa, että kaksi miestäkin saatiin mukaan, kuluvana vuonna olin ainoa mies.

Se on myös erinomainen asia, että Saaritoimikuntaan saatiin 8 henkeä. Kuluvana vuonna on ollut vain 6 ja täytyy myöntää, että pientä kisaväsymystä on itsellä välillä ollut. Paljon on puuhaa ja säätöä.

Kokouksessa ei ehdotettu muita kuin valittuja kahdeksaa henkeä, joten valinta oli helppo. Tämä on se perinteinen ”taloyhtiöongelma”, että tunkua ei ole ja samat naamat istuvat hallituspaikoilla vuodesta toiseen. What can you do?

Harmittava muodollisuusvirhe lipsahti kokouksen esityslistaan, sillä Saaritoimikunta esitti, että Saaritoimikunnan toimikautta pidennettäisiin vuodesta kahteen vuoteen. Mutta se on sääntömuutos, ja siitä olisi siten pitänyt mainita jo kokouskutsussa. Otetaan asia esille vuoden päästä uudestaan.

Kaksivuotiskausi toimisi porrastetusti siten, että kerralla vaihtuu vain puolet Saaritoimikunnasta, ja toinen puolikas jatkaa vielä sen toisen vuotensa. Tällä systeemillä eliminoidaan se hypoteettinen mahdollisuus, että koko Saaritoimikunta vaihtuisi kerralla. Se olisi aika katastrofaalinen tilanne. Lisäksi tällä systeemillä Saaritoimikunnan jäsenet voivat suunnitella omaa toimintaansa hieman pitkäjänteisemmin. Mutta tosiaan: Ensi vuonna paremmalla onnella.

by

Klikkaamalla kuva suuremmaksi.

Töissäni jouduin tekemiseen Hylyt.net-sivuston kanssa, jonne on listattu Suomen meriltä löytyneitä hylkyjä. Toki ensimmäisenä tarkistin, mitä hylkyjä Vanhankaupunginlahdelta löytyy. Mutta kartan mukaan siellä ei ole ensimmäistäkään. Lähimmät hylyt löytyvät Mustikkamaan länsipuolelta, Kulosaaren eteläkärjestä ja Korkeasaaren itäpuolelta.

Olin varma, että Vanhankaupunginlahdellakin joku hylky on. Se on niin matala, että arvelin sinnekin jonkun laivan ajaneen karille joskus historian aikana. Ja varmasti on ajanutkin.

Mutta ehkä hylkyjä ei Vanhankaupunginlahdella olekaan juuri siksi, koska se on niin matala.
Mataluutensa vuoksi se ei suuria laivoja ole houkutellut (tosin isot Ruotsin sota- ja kauppalaivat kyllä yrittivät ihan Vantaanjoen suulle silloin kun Helsinki sijaitsi vielä siellä 1500-1600-luvuilla), ja jos laiva on ajanut karille, niin se ei ole uponnut kokonaan pohjaan ja se on saatu hinattua pois.

Lisäksi vanhankaupunginlahti on niin matala, ettei se ole sukeltajiakaan juuri houkutellut. Vaikka siellä joku pienveneen hylky jossain olisikin, niin kukaan sukeltaja ei ole siitä kiinnostunut.

Ainoat hylyt taitavat olla Kivinokan rannan veden täyttämät soutuveneet.

PS. Hylyt.net on kiehtova sivusto, johon ehdottomasti kannattaa tutustua!

by

Helsingin muistolaattabongarin opas ilmestyy ensi keväänä. Materiaali on ihan hujan hajan, osia on kirjoittamatta ja paljon on kuvaamatta. Ja kuvat ja teksti ovat täysin järjestelemättä vielä. Mutta ei niillä niin kiirettä. Kannella on.

Kirjan kansi on tällä kertaa se joka valmistuu ensin, ja tuskin tämä on mitenkään poikkeuksellista. Kustantajan pitää saada ensi kevään katalogit ja esitteet painoon, ja niissä pitää olla kevään kirjojen kannet esiteltynä. Siksi kannet pitää olla hyvissä ajoin valmiina.

Olisi muuten mielenkiintoista tietää, miten paljon käy sitä, että lopulliset kannet ovat erilaiset kuin katalogeissa. Esitteisiin on kova kiire saada kannet valmiiksi, ja sitten kun esitteet ja katalogit on saatu painoon, niin sitten vielä hiotaan ja muutellaan kansia paremmiksi. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota, vaikka kaikki kustantomoiden katalogit yleensä selaankin läpi, joten tuskin sitä paljon tapahtuu. Mutta varmasti aika ajoin.

Vaikka kirjani käsitteleekin muistolaattoja, on mielestäni kuitenkin kiva, jos kannessa on ihmisiä. Tässä alhaalla muutamia kuvia, joita kuvasin Muistolaattabongarin kirjan kantta varten kuluneella viikolla. Parhaita kuvia en julkaise tässä, vaan ne lähetin kustantajalle, joka sitten käyttää niitä kannessa tai ei käytä. Tässä kuitenkin pientä fiilistelyä, mitä mahdollisesti on luvassa. Kiitos ihanat mallit Tanja ja Mari!!

by

Eräs Kivinokan mökkiläinen vertaili, mitä kuvanjakopalvelu Instagramiin on latailtu Helsingin eri ulkoilualueilta. Kivinokasta on julkaistu Instagramissa lähemmäs tuhat kuvaa. Loistavaa! Suomenlinna on ihan omassa luokassaan, mutta se selittynee turistien määrällä. Samoin Seurasaaren suuret lukemat.

Instagram on ilmainen palvelu, jossa voi jakaa kuvia. Sen suosio perustuu siihen, että kuviin voi laittaa erilaisia filttereitä ja tehosteita. Kuvien yhteyteen voi laittaa tagin, esim. #kivinokka, joka auttaa löytämään samansisältöisiä kuvia. Instagram on erityisesti nuorten suosiossa, joten ihan kivasti nuoret ovat Kivinokassa kesällä käyneet.

Tässä listattuna ulkoilualueiden Instagram-julkaisuja Helsingistä:

1. Suomenlinna 27443
2. Seurasaari 5647
3. Pihlajasaari 2222
4. Mustikkamaa 1367
5. Keskuspuisto 1005
6. Lammassaari 975
7. Kivinokka 920
8. Vartiosaari 294
9. Villinki 276
10. Tali (erilaisia sekalaisia Tali-tageja) 12

Ja vaikka et olisikaan Instagramissa, Kivinokan kuvia pääset katsomaan täältä: http://iconosquare.com/viewer.php#/tag/kivinokka/

Ja kiitos tälle nimettömänä pysyttelevälle mökkiläiselle, joka on tällaisen listan jaksanut tehdä!

by

Halusin näyttää lapsille Kivinokan hiidenkirnut. Pakattiin eväät reppuun ja lähdettiin metsään. Vaikka Kivinokan metsä ei olekaan kovin iso, niin ei niitä hiidenkirnuja noin vaan löydä. Ensimmäinen ongelma oli kuitenkin se, että piti lapsille selittää, mikä on hiidenkirnu. ”No joskus Suomen päällä oli iso jääkerros, joka ylettyi tuonne puiden latvaan ja korkeammallekin. Sitten se jää alkoi sulaa ja joku pieni pyöreä kivi jäi pyörimään sinne alle ja teki kallioon sellaisen kuopan.” ”Missä me silloin oltiin?” ”Ei mennä nyt siihen.”

Matkalla ihailimme vanhoja ja korkeita puita.

Vastaan tuli öttiäinen.

Toinenkin öttiäinen löydettiin polulta, mutta se oli kuollut. Hautasimme sen, ja laitoimme haudalle ristin.

Sieniä vaan kuvasimme, emme poimineet.

Lopulta löysimme hiidenkirnut, pienellä tuurilla. Kivinokan metsässä on kaksi hiidenkirnua, joista toinen on noin puolitoistametriä syvä ja pienempi ehkä puolet siitä. Molemmat olivat täynnä vettä.

Kuka osoittaisi kansalaisaktivismia ja tekisi opasteet hiidenkirnuille? Opasteet voisi alkaa samasta kohtaa kuin luontopolku. Sellaiset puiset opasteet, joissa lukee ”Hiidenkirnut” ja nuoli näyttää mitä polkua lähdetään tallaamaan.

Meidän asettamat nuolet eivät tule tuottamaan pitkäaikaista iloa.

Lopulta päädyimme lintulavalle syömään eväitä ja katsomaan lintuja.

by

Kivinokan tulevaisuus -työryhmä ensimmäisen palaverin jälkeen.

Kaupunginhallitus teki kesällä upean, mutta kiistaa herättäneen päätöksen, että Kivinokkaa ei rakenneta, vaan aluetta kehitetään virkistysalueena. Avainsana päätösessä oli alueen kehittäminen, ei säilyttäminen. Monet poliitikot valitsivat kantansa juuri sen perusteella, että he eivät halua säilyttää Kivinokkaa nykyisellään, vaan haluavat että aluetta systemaattisesti kehitetään ja sitä saadaan yhä useamman kaupunkilaisen käyttöön.

Miten asia tulee sitten etenemään? Itse näen, että Kivinokan kehittäminen tulee etenemään kolmea mahdollista reittiä.

1) Kaupunki alkaa kehittämään aluetta miten parhaaksi näkevät, kysymättä Kivinokan toimijoilta mitään. Vanhaa kunnon sanelupolitiikkaa. HUONO VAIHTOEHTO.

2) Kaupunki alkaa kehittämään Kivinokkaa yhdessä ja yhteistyössä Kivinokan toimijoiden kanssa. Yhteistyössä mukana Kivinokan yhdistysten lisäksi mahdollisesti eri kansalaisjärjestöjä ja kaupungin eri virastot. PARAS VAIHTOEHTO.

3) Kaupunki ei tee mitään. HUONOIN VAIHTOEHTO. Kivinokka tultaneen merkitsemään uuteen yleiskaavaan virkistysalueeksi. Mutta kun yleiskaavaa käsitellään seuraavaksi noin runsaan 10 vuoden kuluttua, niin silloin Kivinokan kohtalo voi olla jälleen tapetilla. Kenties kaupungin rakentamispaine on silloin kasvanut jo niin suureksi, että Kivinokkaakaan ei pelasta enää mikään, jos Kivinokkaa ei olla kehitetty. Toisin sanoen: Lähivuosina Kivinokkaa on pystyttävä kehittämään ja uudistamaan niin paljon, että alueen rakentamista ei tarvitse edes miettiä tulevaisuudessa.

Mitä asialle pitäisi sitten tehdä?

Saaritoimikunnan aloitteesta perustimme Kivinokan tulevaisuus -työryhmän, joka alkaa pohtia miten aluetta saisi parhaiten kehitettyä yhteistyössä kaupungin kanssa. Tarkoitus on, että työryhmässä olisi laajasti edustettuna kaikki Kivinokan alueen yhdistykset. Ensimmäisen kokouksen pidimme eilen, ja paikalla oli jäseniä Kivinokkalaisten Saaritoimikunnasta, JHL:stä ja Kartanon venekerhosta. Toivon mukaan Ponnareiden ja siirtolapuutarhan viralliset edustajat saadaan myös mukaan. Työryhmässä on siis alueiden virallisia edustajia, mutta lisäksi myös tavallisia mökkiläisiä. Työryhmän kokoonpano ei ole mitenkään lukkoon lyöty, vaan tarvittasessa sitä voidaan täydentää jatkossa myös.

Arkkitehti hahmottelee uimarannan hiekkaan Kivinokan tulevaisuutta. Kyseessä ei ole tornitalo, vaan laituri.

Työryhmä lähtee liikkeelle siitä, että kartoitetaan ja otetaan selvää, miten me alueen toimijat haluamme aluetta kehitettävän. Mitä me tänne haluamme? Kivinokkalaiset kun ovat alueen parhaita asiantuntijoita.

Ensimmäinen askel on, että järjestämme mökkiläisille ja muille alueen ihmisille ideointi-tapahtuman ja keskustelutilaisuuden, jossa kaikki voivat tulla kertomaan ideoitaan ja ajatuksia miten Kivinokkaa parhaiten kehitettäisiin. Näin saadaan kaikkien ääni kuuluville ja samalla kirjataan kehitysideoita muistiin. Tilaisuus tultaneen järjestämään lokakuussa Kulosaaren kartanolla. Tarkka aika ilmoitetaan, kun se varmistuu. Seuraa Kivinokan kotisivuja, Facebookia ja vahtituvan ilmoitustaulua.

Kivinokan äärimmäisen ammattitaitoinen arkkitehtityöryhmä teki jo viime vuonna hurjan ison työn ja laati visioita tulevaisuuden Kivinokalle. Niitä ei kannata lukea kuin piru raamattua, mutta siinä on jo hyvää pohjatyötä valmiina.

by

Ensi keväänä julkaistavaa Muistolaattabongarin opas -kirjaani varten istuin viikolla tuntikausia Helsingin kaupunginmuseossa tutkimassa heidän muistolaattatietokantaansa. Kaupunginmuseo on joskun kymmenisen vuotta sitten tehnyt sellaisen projektin, jossa joku tyyppi palkattiin määräajaksi kiertelemään katuja ja keräämään tietoa muistolaatoista. Sen jälkeen tietokannalle ei ole tehty mitään.

Tietokannassa on aika räikeitä puutteita, mutta olipa myös paljon sellaista, josta itse en ollut lainkaan tietoinen.

Muistolaatta-kirjan kohdalla ongelma on siinä, että ei ole mitään tahoa, joka keräisi systemaattisesti talteen tietoa muistolaatoista. Jos laatta jonnekin seinään kiinnitetään, niin ei sitä kukaan mihinkään rekisteriin kirjaa. Ei siis ole mitään rekisteriä ja tietokantaa, jonne olisi kaikki muistolaatat kerätty.

Nyt yritän tällaista ”urotyötä” tehdä. Yritän saada yksiin kansiin kaikki Helsingin laatat. Haluan myös kuvata ne kaikki, joka tarkoittaa sitä, että jokaisen laatan luona on käytävä. Tämän hetkisen arvioni mukaan muistolaattoja on noin 300-500.

Käytettävissä on paljon epätäydellisiä lähteitä. Lähteinä on esimerkiksi tuo museon epätäydellinen tietokanta sekä erilaiset esitteet ja kirjat (tärkeimpänä ehkä Antero Raution loistava teos Löytöretki muistomerkille). Erittäin tärkeä apu on myös kaupunkilaisilla, jotka ovat kiitettävästi auttaneet minua tässä projektissa. Facebookissa saa kertoa muistolaattojen paikkoja.

Ja sitten olen kävellyt. Olen kävellyt paljon. Kengissä on pohjat kulunut puhki. Kävellessä tulee vastaan paljon muistolaattoja, joita ei ole olekin mihinkään kirjattu ylös.
Vaikka projekti on äärimmäisen kiva ja jännittävä, niin välillä tulee sellainen olo, että eikö tämä olisi oikeasti Kaupunginmuseon tai jonkun vastaavan tahon hommaa? Pitääkö minun tämäkin tehdä vapaa-ajallani?

En valita. Tämä on todella kiehtovaa puuhaa. Mutta silti olen sitä mieltä, että Kaupunginmuseon kuuluisi tämä työ hoitaa. Museon pitäisi kerätä tietoa kaupungin yhteisestä historiasta. Ja museon tulisi systemaattisesti sitten jatkossa pitää rekisteriä muistolaatoista, joita seiniin kiinnitetään.

Onnekseni Kaupunginmuseo ei ole tätä projektia itselleen ottanut. Nyt saan tehdä sen itse!

by

Rakennusviraston tarkastajat kävivät tänään Kivinokassa hieman katsastamassa aluetta. Olin itse saaritoimikunnan edustajana heitä pikkuisen opastamassa. Heillä oli kova kiire, eikä syvällisesti ehditty keskustelemaan oikein mistään.

Rakennusvirasto on kovin tarkka siitä, että alue säilyy luonnonmukaisena (kuten sääntöjen mukaan pitää ollakin). Pienetkin risukasat käsketään poistaa. Nyt tien reunat olivat täynnä puita ja oksia, jotka ovat sähkömiesten jäljiltä, kun uusivat sähkötolppia pari viikkoa sitten. Viraston mielestä sähkölaitoksen tulisi ne viedä pois, mutta tuskin vievät. Toinenkin ratkaisu viraston edustajalla oli: Ponnareiden saunaan polttopuuksi. Ponnarit kuulolla, sieltä vaan tien poskesta hakemaan!

Vierasperäiset kasvit on myös ongelma, ja siihen he kiinnittivät huomiota. Ja aivan oikein. Kehottivat syyskokouksessa ottamaan asian esiin. Eli japanintatar, kurtturuusu, pihlaja-angervo, pajunagervo ja palsamit pois pihoilta.

Tällaisiakin vieraslajeja tavattiin. Joku on tuonut metsään muovikuusia lähemmäs kymmenen kappaletta. Ympäristötaidetta? Ja olipa siinä vieressä myös yksi ruukkukasvi. Oli naurussa pidättelemistä, kun viraston tyypit nämä äkkäsivät.

Hylätyt veneet on yksi murheenkryyni. Pitää ottaa selvää kenen vastuulla ne ovat ja mitä niille voisi tehdä. Ideoita? (Huom! Nyt en tarkoita, että kuvassa olevat veneet olisivat hylättyjä).

Ja sitten keskusteltiin lyhyesti portista ja lukosta. Tästä portin ja lukon kohtalosta tultaneen vielä jatkamaan keskusteluja ja asiaan palattaneen ennen ensi kesää. Siihen asiaan on saatava kesään mennessä selvät säännöt. Näillä mennään nyt.

by

Viime viikonloppuna kävin pitkästä aikaa Turun tuomiokirkossa. Pysähdyin Kaarina Maununtyttären haudalle. Hän oli Ruotsin kuningatar 1500-luvulla. Jäin miettimään, että onko Kaarina Maununtytär ainoa Suomeen haudattu Ruotsin kuninkaallinen. Vai onko muitakin?

Ensimmäinen lähde, josta tällaisia asioita yleensä tarkistan, on kaikkien hautabongaajien suosikkipalvelu Find A Grave. Siinä palvelussa on suuria puutteita Suomen kohdalla ja joku hautojen harrastaja voisikin sitä Suomen osalta hieman päivittää. Find A Grave ei tuonut tyydyttävää vastausta kysymykseeni.

Wikipedia kertoo, että Kaariina olisi ainoa Suomeen haudattu kuninkaallinen. Mutta ihan niin helpolla en usko asiaa, sillä huomasin että hänen tyttärensä Sigrid on myös haudattu Turun tuomiokirkkoon. Täten kuninkaallisia olisikin haudattu kaksi.

Mutta nyt päästäänkin kysymykseen, että miten kuninkaallinen määritellään? Sigridiä nimittäin ei kaikissa lähteissä määritellä kuninkaalliseksi. Sigridin isä on kuningas Erik XIV. Sigrid syntyi vuonna 1566 Kaarina Maununtyttären ollessa 15-vuotias, mutta Kaarina ja Erik eivät olleet tuolloin vielä naimisissa. Häitä vietettiin vasta kaksi vuotta Sigridin syntymän jälkeen ja vasta silloin aatelittomasta Kaarinasta kruunattiin Ruotsin kuningatar. Pariskunta syöstiin vallasta vain pari kuukautta myöhemmin.

Sigridiä ei oikein missään tituleerata prinsessaksi. Esimerkiksi muotokuvamaalauksissa häntä kutsutaan ”Fröken Sigrid Vasaksi” tai ”Kuningas Erikin lailliseksi tyttäreksi”. Hänen setänsä Kaarle-herttua kutsui häntä ”äpäräksi”. Mutta prinsessaksi häntä ei kutsuta.

Lopputulos: Suomeen on haudattu noin yksi Ruotsin kuninkaallinen.

by

Tänään on kesän viimeinen päivä, parin tunnin päästä on jo syyskuu. Kesä meni nopeasti, kuten aina. Mutta jotenkin tuntuu, että tämä kesä meni tavallistakin nopeammin. Ehkä se johtuu siitä, että alkukesä oli niin sateinen, ja käytännössä kesä alkoi vasta heinäkuun alusta. Mutta mitä kesän 2014 kivinokkailusta jäi mieleen? Paljon kaikkea hauskaa! Tässä asioita, joista itse muistan kuluneen kesän:

Kylmä ja sateinen ja ankea alkukesä. Paljon meni aikaa sisätiloissa.

by

Selfie Yle Aikaisen lähetysstudiossa. Kuvassa mukana  juontajat Tiina ja Sannika.

Olin tänään Ylen Aikaisessa keskustelemassa Muistolaatta-kirjahankkeestani. Olen siis valmistelemassa kirjaa, joka kertoo Helsingin muistolaatoista. Ilmestyy ensi keväänä, jos luoja suo.

Keskusteltiin niitä näitä mainioiden Tiina von Martensin ja Sannika Michelssonin kanssa. Lopussa Sannika kysyi yllättäen, että jos minusta tehtäisiin muistolaatta, niin millainen se olisi ja missä.

Vastasin, että muistolaatta olisi Paimiossa Varsinais-Suomen Kansanopiston seinässä, ja siinä lukisi, että ”Tässä talossa kuuluisa toimittaja-kirjailija Pauli Jokinen valittiin Mister Varsinais-Suomen Kansanopistoksi syksyllä 1990…” Sitten tuli loppumusiikit jo päälle, ja lause jäi vähän kesken. Korjaan asian nyt tässä.

Laatassa pitäisi siis oikeasti lukea: ”Tässä talossa maailmankuulu ja arvostettu toimittaja-kirjailija Pauli Jokinen valittiin Mister Varsinais-Suomen Kansanopistoksi syksyllä 1990 – vaikkei uskois.”

Meitä taisi olla kisassa 2 tai 3 osallistujaa. Joskus olen laittanut asiasta maininnan myös CV:n kohtaan ”muuta tietoa”. En ole päässyt niinä kertoina työhaastatteluun.

by

Tehtyäni kolme Helsinki-aiheista kirjaa (ja 2 uuttakin on taas työn alla), on kaupunki ja Helsingin paikallishistoria tullut kovin tutuksi moneltakin eri kantilta. Välillä tuntuu hieman turhauttavalta pitää se kaikki kertynyt tieto oman pään sisällä. Siksi päätinkin alkaa vetää opastettuja historiallisia kävelykierroksia Helsinkiin.

Lähden liikkeelle kolmella eri kierroksella, joiden aiheet ovat minulle tuttuja. Jatkossa mahdollisesti lisään valikoimaan uusia kierroksia. Pää on täynnä ideoita ja ajatuksia, joita voisin lähteä kehittelemään. Toki tällaisia historiallisia teemakävelyitä voisi vetää myös englanniksi ja venäjäksi, jos löytyy sopivat henkilöt sellaisia tekemään. Kaikki aikanaan. Nyt syyskuussa lähdetään liikkeellä tällaisilla, tervetuloa mukaan:

Helsinki sodassa -kävely

Kävelykierroksella katsotaan, mitä sodan merkkejä Helsingissä on vielä jäljellä. Jos osaa katsoa oikeista paikoista, niin talojen kivijaloista löytyy pommien jälkiä ja katoilta hälytyssireeneitä. Kierroksella kuljetaan Helsingin keskustan pommitusten paikoilla, tutustutaan ilmatorjuntaan ja muihin tärkeisiin sotakohteisiin. Kierros kestää noin 1,5 – 2 tuntia.

Syyskuun kävelyt: la 6.9. klo 11, la 13.9. klo 11 ja la 27.9. klo 11.
Hinta: 12 euroa (opiskelijat, eläkeläiset, työttömät 8 euroa, alle 12-vuotiaat ilmaiseksi).
Lähtöpaikka: Abrahaminkatu 1-5 (Metropolia-koulun portilta). Oppaan tunnistat sinisestä sateenvarjosta.

Taiteilijat patsaina -kävely

Taiteilijat ovat saaneet Helsinkiin lukuisia muistomerkkejä ja veistoksia. Kävelykierroksella tutustutaan keskustassa oleviin taiteilijapatsaisiin ja niiden jännittäviin taustoihin. Erään taiteilijan hauta aiottiin avata veistosta tehtäessä ja erään kirjailijan patsashankkeesta tuli niin suuri riita, että hän sai jopa kaksi patsasta samana vuonna. Ja mikä siellä Eino Leinon kämmenessä kiiltää?  Kierros kestää noin 1-1,5 tuntia.

Syyskuun kävelyretket: ma 8.9. klo 14 ja ma 22.9. klo 14.
Hinta: 12 euroa (opiskelijat, eläkeläiset, työttömät 8 euroa, alle 12-vuotiaat ilmaiseksi).
Lähtöpaikka: Fredrik Paciuksen patsas Kaisaniemen puistossa. Oppaan tunnistat sinisestä sateenvarjosta.

Arkkitehtuurin historiaa niin että hitaampia heikottaa

Kävelyretkellä käydään reipasta vauhtia läpi Helsingin arkkitehtuurin vaiheet Engelistä nykypäivään: jykevää empireä, koristeellista jugendia, pröystäilevää uusromantiikkaan ja hohtavaa funkkista. Kierros kestää noin 1,5 tuntia.

Syyskuun kävelyretket: ma 15.9. klo 14 ja ma 29.9. klo 14.
Hinta: 12 euroa (opiskelijat, eläkeläiset, työttömät 8 euroa, alle 12-vuotiaat ilmaiseksi).
Lähtöpaikka: Valtioneuvoston linnan edestä (Snellmaninkatu 1). Oppaan tunnistat sinisestä sateenvarjosta.

WalkHelsinki-kotisivut
WalkHelsinki Facebookissa
WalkHelsinki Twitterissä

by