Lehden taittoa

Olen työskennellyt lehtien toimituksissa, joissa on hienot Planner-ohjelmat, joilla suunnitellaan lehden taittoa ja sisältöä. Meillä Cult24:ssä se tehdään näin.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Meilahdessa ja Seurasaaressa: Volter Kilpi, Kekkonen ja Liksom

Vierailen Seurasaaren ulkomuseossa ainakin kerran kesässä. Viime kesä oli poikkeus, enkä käynyt kertaakaan. Nyt kävin taas vuoden tauon jälkeen ja siellä oli tapahtunut huikeita asioita: Iisalmen pappila ja Kahiluodon kartano olivat avautuneet yleisölle ja myös aikaisemmin kiinni ollut metsästäjän maja sillan pielessä oli avautunut kahvilana.

Metsästäjän maja.

Iisalmen pappila.

Kahiluodon kartano.

1920-luvulta peräisin oleva kirkkoaitta oli saanut uutta lavastusta. Joku humoristi oli käynyt asettamassa aurinkolasit pöydälle.

Uutta rekvisiittaa pöydällä.

Satunnainen Seurasaari-päivä tarjosi myös yllätyksiä. Saaressa oli käsityöpäivät ja Matleenan markkinat. Käsityöläisiä laidasta laitaan oli tekemässä ja myymässä tuotteitaan. Kävi niin kuin minulle käy markkinoilla aina: käsityöläisiä ja käsityötuotteita on oikein hauskaa katsoa, mutta harvoin tulee mitään ostettua. Ei tullut nytkään.

Käsityömarkkinat.

Sitten oli vuorossa nukketeatteriesitys (joka on muuten taiteenlajina kovin aliarvostettu ja mediassa liian vähän huomioitu) Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika. Esitys oli toteutettu pitkälti samalla porukalla, joka on aikaisempina kesinä Seurasaaressa esittänyt loistavaa Puupoika-esitystä. Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika oli mukaelma Volter Kilven klassikosta Alastalon salissa. Itse kuulun siihen valtavaan enemmistöön, joka ei tuota tiiliskiveä ole lukenut – toisin kuin esityksen tekijät: Ohjaaja Elina Lajunenon lukenut kirjan jo kahdesti ja tunnustautuu faniksi, näyttelijä Timo Väntsi omistaa jopa “Olen lukenut Alastalon salissa” -t-paidan, toinen näyttelijä Merja Pöyhönen luki teoksen keväällä, musiikista vastaava Olli Kari on lukenut kaikki Volter Kilvet jo teini-iässä ja nukeista ja lavastuksesta vastaava Outi Herrainsilta on lukenut teoksen ihan oikeassa kajuutassa. Näin kerrotaan esityksen käsiohjelmassa.

Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika oli mukava kesäinen klassikkopäivitys. Vaikka yleisössä oli paljon lapsia, uskon että aikuiset saivat esityksestä kuitenkin enemmän irti. Kannattaa käydä katsomassa, esityksiä elokuun 11. asti.

Alastalon salissa.

Seurasaaren lipunmyyntikioski ja sen vieressä oleva toinen lähes identtinen rakennus ovat myös hauska osa Helsingin taloushistoriaa ja kulttuurihistoriaa – ne näet ovat Helsingin vanhimmat kioskirakennukset ja ne on siirretty Seurasaareen Eläintarhan alueelta. Satunnaiset turistit eivät asiaa tosin tiedä, sillä siitä ei ole sanallakaan missään mainittu. Vinkki Seurasaaren porukalle: Laittakaa kioskien viereen kyltti, joka kertoo niiden historiasta, kuten muidenkin rakennusten yhteydessä on.

Vanhat kioskirakennukset.

Seurasaaren jälkeen tuli vielä piipahdettua Tamminiemien Cafe Adjutantissa, jossa on Rosa Liksomin Kekkos-aiheinen näyttely. Liksomin naivistinen tyyli tuntuu tuoreelta vuosi vuoden jälkeen. Maalauksista ei oikein saa kuvaa ihaileeko vai kritisoiko ne kohdettaan. Uskon, että Liksomilla itselläänkin taitaa olla ristiriitainen suhde Kekkoseen.

Liksomin Kekkos-taidetta.

Samalla tuli vielä tarkastettua Tamminiemi, joka remontin jäljiltä avattiin avattiin viime vuonna. Huomioni keskittyi lähinnä huoneiden seinillä oleviin hienoihin taideteoksiin. Seinät ovat täynnä kotimaista huipputaidetta, kuten Reidar Särstöniemeä ja Essi Renvallia. Joskus täytyy tehdä Tamminiemeen vierailu, jolla voi keskittyä pelkästään rakennuksen taiteeseen.

Essi Renvallin veistos Tamminiemessä.

Vielä retken lopulla ohitimme 1970-luvulla puretun Villa Solhemin portaat. Portaiden yläpäässä on taulu, jossa on valokuva edesmenneestä Villa Solhemista ja vuodet, jolloin se on siinä paikallaan ollut. Enpä tiedä, mikä tekee Solhemista niin merkittävän, että sen kunniaksi on tarvinnut erikseen muistotaulu pystyttää. Olen kirjoittanut jonkin verran Meilahden historiasta, mutta Solhemin taustoista en tiedä mitään. Asia pitänee korjata.

Näiden portaiden yläpäässä sijaitsi Villa Solhem.

Muistokyltti.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Uusi idoli

Löysin Helsingin historiasta uuden idolin itselleni. Kalle Kärkkäinen (1907-1953). Jaa että kuka?

Nuorena kuollut Kalle Kärkkäinen oli alkujaan juankoskelainen, mutta helsinkiläistyi 1920-luvun alkuvuosina. Hän aloitti 13-vuotiaana pojankloppina Juankoskella tehtaalla valurioppilaana. Nuorena miehen alkuna hän saapui Helsinkiin täynnä unelmia. Aikomus oli lähteä merille. Hän kuitenkin päätyi tarjoilijaksi Korkeasaaren ravintolaan. Siellä hän eteni pian hovimestariksi. Lisäksi hän harjoitteli sirkusta sekä viulunsoittoa.

Vuonna 1929 Kärkkäinen työskenteli valurina Suomen Rautasänkytehtaassa. Hän ei kuitenkaan pitkään viihtynyt työntekijän asemassa, vaan päätti perustaa oman yrityksen. Alkupääoma oli vaivaiset 3500 markkaa. Riski kannatti, ja Kärkkäisen yrityksestä tuli alallaan Suomen suurin. Yrityksen tuotteita myytiin yli miljoona kappaletta. Minkä yrityksen Kärkkäinen perusti?

Kärkkäinen perusti Helsingin teräshuonekalutehtaan eli Hetekan. Hittituote oli siis Heteka-sänky. Kärkkäinen olisi tänä päivänä todellinen median lemmikki, klassinen ryysyistä rikkauksiin -tarina. Mikä 2000-luvun tuote olisi kotimaassamme samanlainen hitti, jollainen Hetekan sänky oli aikanaan? Mitä tuotetta olisi myyty yli miljoona kappaletta? Nokian puhelimet tulevat ensimmäisenä mieleen.

Valitettavasti mies kuoli sydänkohtaukseen jo 46-vuotiaana.

Tiedot Kalle Kärkkäisestä löytyvät kirjasta Made in Hki 1700-2012 – Helsinkiläisen työn helmiä kolmelta vuosisadalta. Kirja on Helsingin kauunginmuseon julkaisu, ja liittyy saman nimiseen näyttelyyn, joka on avoinna Hakasalmen huvilassa.

PS. Hetekan entisen tehtaan edustalla Vallilassa on sympaattinen hitsaajaa esittävä veistos. Veistoksen on tehnyt taiteilija Aukusti Veuro vuonna 1948. Olisiko tehdas ansainnut Kalle Kärkkäisen näköispatsaan  edustalleen? Ei. Tämä on hyvä. Hiljainen puurtaja.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Unohdettu mainossuunnittelija

Svenska Teaternin logo. Tutun näköinen, mutta kuka tietää sen suunnittelijan? Paljastan: Lasse Mårtenson. Harva muistaa tai tietää, että ennen muusikon uraa Mårtenson työskenteli mainossuunnittelijana. Hän suunnitteli useita logoja, kuten yllä olevan Svenska Teaternin logon, Uuden iloisen teatterin UIT:n logon ja oman levy-yhtiönsä Kompass Recordsin logon.

Itselleni tämä tieto tuli luettuani Mårtensonin tuoreet muistelmat Laiskotellen – Niin kuin minä haluan muistaa (Gummerus, 2013). Laiskotellen on arvokas ajankuva ja täynnä hauskoja anekdootteja, mutta kirja olisi ollut reippaasti kiinnostavampi ja täyteläisempi, jos Mårtenson olisi avautunut enemmän yksityiselämästään.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather