Miten Sergelin tori ja Helsinki liittyvät toisiinsa?

sergel

Sergelin tori on Tukholman ydinkeskustassa sijaitseva aukio, jonka varmaan kaikki Tukholmassa vierailleet tunnistavat. Aukion alla on kaupungin vilkkain metroasema T-Centralen.

Sergelin tori on saanut nimensä 1700-luvulla eläneen ruotsalaisen kuvanveistäjän Johan Tobias Sergelin mukaan. Sergelin työpaja sijaitsi samalla paikalla, jossa aukio nykyisin on. Hän veisti ja piirsi lukuisia muotokuvia, kuten Kustaa III:n ja säveltäjä Bellmanin muotokuvat.

Mutta miten Sergel liittyy Helsinkiin? Siten, että Sergel sai tehtäväkseen suunnitella Suomenlinnan rakentajan Augustin Ehrensvärdin hautamuistomerkin. Muistomerkki on edelleen Suomenlinnassa.

ehrensvardin hauta

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Tove Janssonin puisto henkii 1800-lukua

20150415_152513

Kun saapuu raitiovaunulla Katajanokalle, ensimmäinen pysäkki on Tove Janssonin puistossa. Lähes kaikki kävellen Skattalle saapuvat kävelevät Janssonin puiston halki. Puisto tunnettiin vuoteen 2014 saakka Katajanokanpuistona, mutta Tove Jansson -seuran ja Katajanokkaseuran aloitteesta puisto nimettiin kirjailija-taiteilija Janssonin mukaan tämän 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Jansson asui pitkään läheisellä Luotsikadulla.

Puiston istutustyöt aloitettiin vuonna 1897 kaupunginpuutarhuri Svante Olssonin piirrustusten mukaan.

Puistossa on Viktor Malmbergin veistos Vedenkantaja vuodelta 1923. Antiikin veistosmaailmaa jäljittelevä Vedenkantaja on Malmbergin ainoa julkinen veistos Helsingissä.

vedenkantaja2

Joku koirapuiston asiakas on ehkä katsonut Kingi-ohjelmaa.

20150415_152425

Puistossa on myös pienehkö leikkipaikka lapsille.

20150415_152645
Vanhat arvorakennukset ympäröivät puistoa. Korkea kallion päällä on Uspenskin katedraali, jota pidetään suurimpana ortodoksikirkkona, joka ei ole entisen itäblokin alueella. Katedraalin on suunnitellut venäläinen arkkitehti Aleksei M. Gornostajev ja rakennus valmistui vuonna 1868. Katedraalin kultaisten kupolien kiillon näkee kauas merelle. Jos et ole ortodoksisessa jumalanpalveluksessa koskaan käynyt, niin se on eräänlainen elämys. Kannattaa piipahtaa sisään.

uspenskin katedraali2
Katedraalin vieressä Rahapajankadulla sijaitsee niin sanottu Dementjeffin kivilinna. Vuonna 1885 valmistuneen rakennuksen on rakennuttanut liikemies Grigori Dementjeff. Dementjeff saapui Suomeen asevelvollisena, ryhtyi rakennusurakoitsijaksi, vaurastui osallistumalla Suomenlinnan rakentamistöihin ja rakennutti runsaasti muitakin rakennuksia. Kirkko palkitsi miehen siten, että Dementjeff valittiin Uspenskin katedraalin isännäksi. Hän kuoli kaksi vuotta suuren kivilinnansa valmistumisen jälkeen.

20150415_152347

Dementjeffin linnan viereisessä rakennuksessa Rahapajankatu 3:ssa on muistolaatta, joka kertoo Aleksis Kiven käyneen koulua samalla paikalla. Paikalla sijaitsi niin sanottu ukko Granbergin koulu. Nykyinen rakennus on vuodelta 1915 ja se on arkkitehti Lars Sonckin käsialaa.

Aleksis kivi2
Rahapajankadun ja Satamakadun risteyksessä on suurlähetystörakennus. Rakennuksessa asui Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehnroot pariinkiin otteeseen. Seinässä on muistolaatta. Vuonna 1897 valmistuneen uusrenessanssia edustavan rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Gustaf Nyström.

20150415_152231
Satamakadulla on Pauligin vanha kahvipaahtimo. Katajanokan asukkaat saivat aikoinaan tottua kahvin tuoksuun, sillä alueella oli parhaimmillaan jopa kolme kahvipaahtimoa.

paulig
Satamakadun ja Luotsikadun risteyksessä on niin sanottu Tallbergin talo, joka valmistui 1898. Rakennus on sikäli merkittävä suomalaisen arkkitehtuurin historiassa, että se on legendaarisen arkkitehtikolmikon Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin ensimmäinen yhteinen suunnittelutyö. He on ovat sittemmin suunnitelleet muitakin jugendrakennuksia Katajanokalle.

20150415_152148
Luotsikadun toisella puolella on linnamainen Aeoluksen rakennus, joka on arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema. Rakennus valmistui 1903.

yleiskuva
Etelään mentäessä puistoa reunustaa Keskon rakennus. Vuonna 1940 valmistuneen rakennuksen suunnitteli arkkitehti Toivo Paatela.

20150415_152401
Puiston eteläreunassa on entinen rahapaja. Kun autonominen Suomi sai oman rahan, markan, niin pääkaupunkiin piti saada myös rahapaja. Sellainen valmistui Katajanokan rantaan uusklassismia suosivan arkkitehdin E. B. Lohrmannin suunnittelemana. Ensimmäinen tuotantoerä oli 30 000 kappaletta yhden pennin rahoja. Rahapajan vieressä on Alvar Aallon suunnittelema Enson pääkonttori.

rahapaja2
Tove Janssonin puiston kupeessa on myös mainio italialainen kahvila Signora, joka kesäisin toimii myös puiston lippakioskilla.

20150415_152128
Jos kaipaa väkevämpää, niin kivenheiton päässä Kruunuvuorenkadulla on oluthuone Poseidon.

20150415_152046

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Lindex toisin silmin

20150425_115000

Jouduin perheen painostuksesta paikkaan, jossa en ollut koskaan ennen käynyt: Aleksanterinkadun Lindexiin. Naisten vaatteitten sijaan käänsin katseeni kohti kattoa, ja huomasin, että siellä on komeita kattofriisejä.

Rakennus valmistui vuonna 1914 henkivakuutusyhtiö Salaman hulppeaksi liikepalatsiksi. Suunnittelijana oli arkkitehti Onni Tarjanne, joka tunnetaan muun muassa Kansallisteatterin suunnittelijana.

Nykyisin vaateliike Lindex toimii rakennuksen kahdessa alimmassa kerroksessa. Lindexin sisätiloissa on jäljellä vielä kattokoristeita ja muuta vanhaan aikaan viittaavaa, jotka saattaa huomata, jos irrottaa katseensa hetkeksi vaatetelineistä. Salaman henki elää yksityiskohdissa.

20150425_114722

20150425_114239

20150425_114156

20150425_114511

20150425_114618

20150425_114706

Tältä sisätilat näyttivät 1910-luvulla (kuva: Eric Sundström/Finna):

salama finna

Salaman rakennuksen paikalla Aleksanterinkatu 15:ssä oli aikaisemminkin liikerakennus. Vuosina 1874-1913 paikalla olleessa talossa sijaitsi muun muassa Hanna Herlinin leikkikalukauppa. Vanhasta talosta lisää HS:n jutussa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Monestiko Abba on käynyt Helsingissä?

Abba-museon uusi vetonaula on aidonkokoiset silikoninuket.
Abba-museon uusi vetonaula on aidonkokoiset silikoninuket.

Kävin Tukholman uudessa Abba-museossa. Museo avattiin pari vuotta sitten Djurgårdenille, ja se on todellinen Abba-fanien taivas. Museosta löytyy Visitors-levyn kansikuvassa ollut helikopteri, Lasse Hallströmin filmikamera jolla hän kuvasi 1970-luvulla Abba-elokuvaa, Bennyn Waterloo-saappaat ja paljon muuta mukavaa.

Eräällä seinällä on kartta, jossa on esitelty Abban kiertueet. Monissa maissa nelikko ehti käydä. Suomessa Abba esiintyi vain kerran.
Esiintyminen tapahtui 20.1.1975 Finlandia-talossa. Myöhemmin illalla yhtye nousi vielä Hesperian yökerhon lavalle.

abba-museo5

Abban jäsenet ovat kylläkin esiintyneet Suomessa sooloartisteina. Jo ennen Abbaa Agnetha ja Frida kävivät Suomessa soolokeikoilla ja miehet kävivät omien bändiensä kanssa. Frida on esiintynyt Suomessa myös Abban hajoamisen jälkeen.

Jos et Abbaa sattunut silloin 1970-luvulla näkemään Finlandia-talolla, niin tunnelmaan pääsee nyt Mamma Mia -musikaalissa Svenska Teaternissa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Iltalenkki Helsingin synnyinsijoilla

20150409_174402

Pitkästä aikaa kävin lenkkeilemässä Vanhankaupungin maisemissa eli siellä josta Helsinki on saanut alkunsa.

Ensimmäisenä päädyin Annalan kentälle Koskelan raitiovaunuvarikon viereen. Kentän ylätasanteella on kivi, johon on kiinnitetty muistolaatta. Laatta kertoo, että kentällä on perustettu urheiluseura Toukolan Teräs vuonna 1932. Perustavassa kokouksessa oli paikalla lähinnä Arabian työntekijöitä.

20150409_173158

20150409_173149

Matka jatkui Kustaa Vaasan moottorien toiselle puolle ja Annalan kartanon pihan läpi. Viehättävä vanha miljöö. Kartanon ympäristö kauniine istutuksineen on paljon hienompi kesällä kuin  varhain keväällä.

20150409_173818

Helsingin ensimmäisen kirkon paikka. Kun Helsinki perustettiin 1550 Vanhaankaupunkiin, niin alue oli täynnä pieniä puuhökkeleitä. Puukirkko kohosi kaupungin laidalla ja erottui varmasti edukseen pienessä kaupunkipahasessa. Kirkon yhteydessä oli myös hautausmaa. Nykyään kirkon ääriviivat on rajattu kivillä ja keskellä on Hans van Sandenin hautakivi (kopio alkuperäisestä). Van Sanden oli aikanaan kaupungin mahtimiehiä, tunnettu Hollannista lähtöisin ollut porvari. Oman aikansa Hjallis Harkimo.

20150409_174118

Helsingin perustamisen muistomerkki.

20150409_174150

Jalat ovat maitohapoilla, kun nousen Vanhankaupungin korkeimman kallion päälle. Sieltä on hienot näkymät Vanhankaupunginlahdelle. Kallion korkeimmalla paikalla on Birger Brunilan toteuttama muistomerkki, jolla muistetaan Kustaa II Aadolfin maapäiviä, jotka Helsingissä pidettiin vuonna 1616. Muistomerkki on paljastettu kuninkaan  300-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1932.

20150409_174327

Tällainen jumppaväline oli tuotu kallion päälle.

20150409_174513

Vantaanjoen suulla koski kuohusi. Tässä paljon meteliä aiheuttanut pato. Pitääkö se purkaa, jotta kalat pääset nousemaan koskea ylös vai säilyttää arvokkaana teollisuushistoriallisena jäänteenä (HS:n juttu täällä)? Lenkillä yritin asiaa pähkäillä ja tulin siihen tulokseen, että minulla ei ole vielä tarpeeksi faktoja olemassa, jotta voisin ottaa kantaa. En esimerkiksi tiedä, mikä on se kalojen määrä, jotka loukkaantuvat tai saavat surmansa padossa. Onko määrä merkittävä vai vähäinen?

20150409_174810

Matka jatkui Arabianrantaan, joka on tunnettu julkisesta taiteesta. Sitä tulee vastaan jokaisessa kadunkulmassa, sisäpihoilla, porraskäytävissä, talojen seinissä. Suosikkikaupunginosiani. Kuvan taideteoksen tekijää ja nimeä en kylläkään tiedä, sillä veistoksessa ei lukenut.

20150409_175420

Iltalenkkini päättyi Toukolaan, jossa bongasin Toukolan seurakuntatalon seinässä Michael Schilkinin Perhe-reliefin. Kaunis päätös lenkille.

20150409_180003

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

7 tapaa muistaa Risto Rytiä

ryti3
Risto Ryti on presidenteistämme saanut kenties eniten kunnianosoituksia Helsingissä. Nopeasti laskettuna seitsemän.
Hesperian Esplanadilla Etu-Töölössä on Rytin muistomerkki. Sen teki taiteilija Veikko Myller ja teos paljastettiin vuonna 1994. Veistos on nimeltään Vastuun vuodet ja sen koukeroiden on katsottu kuvaavan Rytin vaikeita aikoja Suomen johdossa. Oli sota, kiihkeät neuvottelut Neuvostoliiton kanssa, sotasyyllisyysoikeudenkäynti, vankila. Mielestäni Rytin muistomerkki on onnistunein veistos, joka presidenteistä Helsinkiin on tehty (saman puiston toisessa päässä on muuten Relander).

Joka kaipaa Rytistä näköispatsasta, löytää sen Porista. Se on taiteilija Sofia Saaren tekemä. Patsaan pienoismalli löytyy Katajanokan entisen vankilan ja nykyisen hotellin käytävältä. Ryti oli Katajanokalla vangittuna ja hänen sellinsä oven pielessä on myös kyltti muistuttamassa asiasta.

20150415_105029
Ryti Katajanokalla.

 

katajanokan vankila
Kolme Rytin kotitaloa on saanut muistolaatan seinäänsä. Ne ovat Kaivopuistossa Itäinen puistotie 3:ssa, Töölössä Cygnaeuksenkatu 2:ssa ja Pohjoisesplanadi 33:ssa. Pohjoisesplanadin ja Mikonkadun kulmassa oleva laatta tosin kertoo vain, että Ryti työskenteli kyseisessä talossa, mutta tehdessäni kirjaa Muistolaattabongarin opas, olin yhteydessä erääseen Rytin sukulaiseen, ja hän kertoi että Ryti vaimoineen myös asui samassa talossa.

risto ryti5

risto ryti3

risto ryti2

Patsaitten ja muistolaattojen lisäksi Rytiä on muistettu vielä yhdellä tavalla: Risto Rytin katu löytyy Kulosaaresta.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Hyvästi merimiesten kodille

Katajanokan merimiesten talo oli tässä ja näyttää nyt tältä. Ensimmäisen kerran talo merimiehille rakennettiin 1800-1900-lukujen taitteessa, kun Sailors Home’s Vänner keräsi rahaa, ettei juopottelevien merimiesten tarvinnut kadulla yöpyä.

Sodassa Neuvostoliiton pommit tuhosivat talon, mutta talo rakennettiin uudestaan kymmenisen vuotta myöhemmin (HS:n juttu täällä). Homehtunut talo on nyt purettu pois ja pian paikalle nousee asuintalo. Taloyhtiön nimeksi tulee Helsingin Sailors Home Oy.

Siinä se oli. Merimiesten ex-hostelli #katajanokka

Kuva, jonka pauli jokinen (@paulijokinen) julkaisi

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Sosiaalinen media paikansi Vallilan kesäteatterin

Sosiaalinen media paikansi Vallilan kesäteatterin

Joitain viikkoja sitten kävin Kaapelitehtaalla Teatterimuseossa. Silmiin pisti seinällä oleva Vallilan kesäteatterin juliste. Teatterissa oli ohjelmistossa Jeppe Niilonpoika ja Yks tavallinen Virtanen.

Paikallishistorian harrastajana heti kiinnostuin siitä, että missä teatteri on sijainnut. Eihän sellaista enää ole olemassakaan. Kysyin museon henkilökunnalta, mutta he eivät osanneet sanoa asiaan mitään. Pyysivät laittamaan viestiä Kysy museolta -palveluun. Palvelu on kahdeksan suomalaisen museon palvelu, jossa museon asiantuntijat vastaavat ihmisten kysymyksiin. Oikein mainio palvelu onkin. Continue reading

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Onko Malmin lentoasemalla sittenkin toivoa?

Onko Malmin lentoasemalla sittenkin toivoa?

Malmin lentoaseman kohtalo on ollut vaakalaudalla, ja yleisesti on pidetty aika varmana, että asema kaavoitetaan asunnoiksi. Nyt kuitenkin sekä Helsingin ympäristölautakunta että yleisten töiden lautakunta ovat lausuneet lentoaseman säilyttämisen puolesta (lisää aiheesta täältä).  

Ympäristölautakunnan mukaan rakentamispäätös tuhoaisi arvokkaan kulttuuriympäristön.

Ja siitähän tässä on kysymys.

Malmin lentoasema on World Monuments Fundin (WMF) listalla tärkeänä arkkitehtuurisena ja kulttuuriperinnön kohteena. Yleishyödyllinen WMF listaa uhanalaisia moderneja kulttuurikohteita ympäri maailmaa. Malmin lentoasema on ainoa kohde, joka Suomesta on päässyt WMF:n listalle (kaikki maailman kohteet löytyvät täältä kartalta).

Malmin lentoasema on myös kansainvälisen arkkitehtuurin suojelujärjestän Docomomon listalla. Barcelonassa päämajaansa pitävä Docomomo on keskittynyt säilyttämään modernia arkkitehtuuria. Modernia arkkitehtuuria kun on ollut tapana tuhota, kun ei olla vielä ymmärretty modernismin arvoa. Suomesta on Malmin lentoaseman lisäksi Docomomon listalle päässyt muun muassa Olympiastadion, Paimion parantola ja Finlandia-talo.

Malmin lentoasema on Docomomon listalla kiitoteineen.

Kyllä se hieman surettaa, jos tällainen tärkeä suojelumerkintä kylmästi sivuutetaan. Silloin voidaan pohtia, että mikä merkitys on tärkeitten kulttuurikohteiden, rakennusten ja kulttuuriympäristöjen suojelulla.

Onko suojelumerkintä vain leima paperissa, jonka voi tarvittaessa rypistää ja heittää roskiin?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Miten Gallen-Kallelan susikoirat raatelivat Ville Vallgrenin lemmikkipossut

Miten Gallen-Kallelan susikoirat raatelivat Ville Vallgrenin lemmikkipossut

Akseli Gallen-Kallelan susikoira Kova söi possun. Kuva: Gallen-Kallelan museo.

Kävin pitkästä aikaa Akseli Gallen-Kallelan museossa Espoon Tarvaspäässä. Nikolai Roerichin näyttelyn ohella mieleen jäi tarina, jonka näyttelypäällikkö Anne Pelin kertoi. Hieman lisätietoa kaivoin vielä Tarvaspää-kirjasta.

Akseli Gallen-Kallela rakennutti Tarvaspään taiteilija-ateljeen ja muutti vaimoineen sinne asumaan 1910-luvulla.

Samaan aikaan Havis Amanda -patsaan veistäjänä tunnettu kuvataiteilija Ville Vallgren asusteli Pariisissa, ja oli mennyt onnettomiin naimisiin naisen kanssa, joka juopotteli ja käytti kokaiinia. 27-vuotias vaimo näyttää nelikymppiseltä, väitettiin. Tarinan mukaan Vallgren pakeni vaimoaan ikkunan kautta, vaihtoi pari pronssiesinettä käteiseen ja pääsi lopulta takaisin Suomeen.

Suomessa Vallgren tapasi Viivi Paarmion ja he ihastuivat toisiinsa. Tämä oli ilouutinen Gallen-Kalleloille, sillä kerrotaan että Paarmio oli ollut Akselin kimpussa vuosikausia, eikä ollut jättänyt tätä rauhaan. Kun Gallen-Kallela rakennutti Tarvaspään, niin eiköhän Paarmio ollut ostanut tontin siitä läheltä.

Paarmio ja Vallgren muuttivat sitten sinne lähes Tarvaspään naapuriin. Paarmion ja Gallen-Kalleloiden suhde oli hyvin viileä, eikä rouva ollut tervetullut Tarvaspäähän.

Pariskuntien suhteet olivat koetuksella myös siksi, että Gallen-Kallelan susikoirat Kova ja Kiivas kävivät raatelemassa Vallgrenin ja Paarmion lemmikkipossut kuoliaaksi.

Tarvaspää-kirjassa kerrotaan, että Vallgren arvioi possut 125 markan arvoisiksi per kappale, ja hän karhusi rahoja Gallen-Kallelalta. Vallgrenin kirje Gallen-Kallelalle lokakuussa 1913:

“Parahin veli, Et lähettänytkään minulle viikko sitten lupaamaasi 250 markan shekkiä. tarvitsen rahat. Toivon, että lunastat lupauksesi. Ystävällisin terveisin, Ville Vallgren.”

Ne taiteilijat!

Niin, ja se Roerichin näyttely on oikein kiinnostava. Suosittelen.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Lähes 400 Gallen-Kallelan valokuvaa vapaaseen käyttöön

Lähes 400 Gallen-Kallelan valokuvaa vapaaseen käyttöön

Gallen-Kallelan vaimo Mary hiihtämässä Malmilla.

Lähes 400 kuvaa Akseli Gallen-Kallelan valokuvakokoelmasta on julkaistu vapaaseen käyttöön Flickr-sivustolla. Valokuvakokoelma koostuu Gallen-Kallelan itsensä kokoamista ja osin ottamistakin kuvista. Kokoelmaa säilytetään Gallen-Kallelan Museossa, jossa alkuperäiset vedokset on digitoitu.

Kuvissa rouva Mary Gallen hiihtää Malmilla ja Gallen-Kallela tapaa Maksim Gorgin Esplanadilla. Kuvia on Meksikoa myöten.

Kuvien joukossa on myös ajoittamattomia tai epäselviä kuvia. Gallen-Kallelan Museo kutsuu kuvien katsojat tunnistamaan henkilöitä ja paikkoja, tilanteita ja ajankohtia kommentoimalla kuvia sivustolla.

Kuviin pääsee tutustumaan täällä. Hyvää tutkimusmatkaa!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Taas yksi museo vähemmän Helsingissä – jääkö joku kaipaamaan?

Taas yksi museo vähemmän Helsingissä – jääkö joku kaipaamaan?

Helsinki on jälleen yhden museon köyhempi kaupunki. Nimittäin Suomen Lähestysseuran museo Kumbukumbu lopetti toimintansa vuoden 2014 lopussa. Kumbukumbun kokoelmat on luovutettu Museovirastolle. Esinekokoelma, noin 9 000 esinettä, liitetään osaksi Suomen kansallismuseoon kuuluvan Kulttuurien museon kokoelmia ja kuvakokoelma, noin 160 000 kuvaa, osaksi Museoviraston kuvakokoelmia.

Kumbukumbu sijaitsi Tähtitorninmäellä. Tiesin sen olemassaolon, mutta koskaan en siellä käynyt. Enkä kyllä tunne ketään muutakaan joka olisi käynyt. Joten jääkö kukaan museota kaipaamaan? Ei media ainakaan suurista mielenilmauksista raportoinut, kun museo ovensa sulki. Mainitsiko yksikään media ylipäänsä koko asiasta?

Mutta sääli silti, museolla oli varmasti oma pieni paikkansa tässä maailmassa. Tiedotteessa kerrotaan:

“Suomen Lähetysseuran museon noin 9 000 esineen kokoelmissa on esineitä yli 20 maasta eri puolilta maailmaa. Huomattava osa on Kiinasta ja Namibiasta. Esineet kertovat sekä eri kulttuureista että Suomen Lähetysseuran historiasta. Ne kerto­vat myös suomalaisten kontakteista muihin kulttuureihin jo 150 vuoden takaa.

Museon esineistä ainutlaatuisia Suomessa ovat 1800-luvun lopulta olevat kiinalaiset esineet, kuten silkit. Vanhimpia esineitä ovat kiinalaiset rahat, joiden on arvioitu olevan Chou-dynastian ajoilta (1122–825 eaa.).

Ambomaalta tuoduista vanhoista esineistä useat ovat harvinaisuuksia Nami­biassakin, joten niillä on myös huomattavaa kansainvälistä arvoa. Erittäin merkittävä on lähetyssaarnaaja Martti Rautasen kansatieteellinen kokoelma nykyisen Pohjois-Namibian alueelta.”

Laitanpa tähän loppuun nyt vielä hieman listaa Helsingissä sijainneista museoista, jotka ovat viime vuosina lopettaneet toimintansa:

– Cygnaeuksen galleria
– Tuomarikylän kartanomuseo
– Automuseo
– Lastenmuseo
– Postimuseo

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Juutalaiset valtaavat Helsingin toiseksi vanhimman talon

Juutalaiset valtaavat Helsingin toiseksi vanhimman talon

Kruununhakaan on tulossa juutalaisen kulttuurin keskus. Kaupunki vuokraa Suomen Chabad Lubavitch ry:lle entisen Tulli- ja pakkahuoneen Mariankadun ja Aleksanterinkadun risteyksessä.

1750-luvulta peräisin oleva rakennus on kantakaupungin toiseksi vanhin rakennus. Vain Sederholmin talo on vanhempi. Rakennuksen on suunnitellut Samuel Berner, jota pidetään Suomen rakennushistorian ensimmäisenä varsinaisena arkkitehtina.

Olen käynyt talossa, kun siellä toimi Suomalaisen kirjallisuuden seura. Komea ja arvokas rakennus. Rakennuksen historiaa täällä.

Yhden toiveen esitän juutalaiselle järjestölle: Pitäkää talo avoinna yleisölle. Olisi hienoa, että noin historialliseen rakennukseen pääsisi tutustumaan koska tahansa.

Ja toiveeni käynee toteen, jos Suomen Chabad Lubavitchin suunnitelmat toteutuvat. Yhdistys näet suunnittelee, että talon alakerta olisi näyttelytilana ja muissa tiloissa järjestettäisiin mm. luentoja, koulutusta ja tapahtumia. Hienoa!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Juopporemmi Maximin seinällä

Juopporemmi Maximin seinällä

Kävin alkuviikosta elokuvateatteri Maximissa haastattelemassa elokuvakoneen käyttäjää ja Maximin historiasta kirjaa kirjoittavaa Rainer Sandellia (juttu Hesarissa torstaina 11.12.). Hän esitteli Maxim 2:ssa olevia vanhoja seinäreliefejä. Ne ovat peräisin Maximia edeltäneestä Olympia-teatterista.

Vaikka olenkin Maxim 2:ssa melko usein elokuvia käynyt katsomassa, en ole sen kummemmin kiinnittänyt huomiota seinien koristeisiin. Nyt tuli nekin nähtyä. Friisit on ruotsalaisen kuvanveistäjän Tove Strindbergin käsialaa.

Salin vasemmalla seinällä on arvokkaan oloinen kulkue, jossa nuoret neidot soittaa, tanssii ja heittelee kukkien terälehtiä. Heidän perässään tulee aasivankkureilla kaksi naista, jotka pitävät käsissään tragedia- ja komediamaskeja. Joukon hännillä on sarvipäinen satyyri.

Vastakkaisella seinällä on riehakas ja humalainen kulkue. Sandellin mukaan porukka on ympäripäissään. Juopunut kolmikko johtaa kulkuetta ja heitä seuraa huilua ja symbaalia soittavat neidot. Härkävankkureiden päällä lepää Dionysos. Viimeisenä tulee päihtynyt nelikko viinimalja käsissään.

Maxim purettiin 1970-luvulla, koska rakennus oli huonossa kunnossa. Tilalle rakennettiin nykyinen Maxim-teatteri kaksine saleineen. Tässä kuva Maximista ennen kuin se purettiin. Kuva roikkuu elokuvateatterin aulassa.

Maximissa on aina näytetty laatuelokuvaa.

Maxim 2:n konehuone:

Valitettavasti Maximin kohtalo näyttää sinetöidyltä. Iso ykkössali puretaan ja tilalle tulee hotelli. Aika näyttää, löytyy upealle ja tunnelmalliselle kakkossalille enää käyttöä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Muistolaatat voivat olla hauskojakin

Muistolaatat voivat olla hauskojakin

Nyt kun olen tulevaa kirjaani varten kierrellyt kaupungin muistolaattoja, niin olen laittanut merkille, että muistolaatat tapavat olla haudanvakavia. Niissä ei paljon huumorilla leikitä. Mutta muutama laatta on tullut vastaan, jotka on tehty pienoinen pilke silmäkulmassa.

Kun Suomi siirtyi euro-aikaan, niin Pihlajiston asukkaat päättivät muistaa oikein muistolaatalla vanhaa kunnon markkaa.

Jacob Söderman kiipesi Pikkukoskella pikkupoikana tähyilemään merirosvoja ja muita Suomea uhkaavia vaaroja. Söderman on saanut tästä kertovan muistolaatan syntymäpäivälahjaksi.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather